En uskalla ryhtyä parisuhteeseen

Parisuhteessa naisen tulee tehdä kaikkensa ollakseen miehelle mieliksi. Miestä pitää mielistellä 24/7, eikä aikaa jää muuhun. Kaikki sukulaisetkin odottavat että nainen mielistelee aina miestä.
Minulla on kokemusta parisuhteesta ja tuollaista se on.

Miksi sinä haluaisit parisuhteeseen? Niin, ja aniharva mies rakastaa naista vaikka niin sanookin. Sanoo rakastavansa saadakseen seksiä jota pitää olla 24/7 tarjolla aina kun mies haluaa.

Useimmat miehet jättävät heti jos nainen ei mielistele 24/7. Lisäksi miehet ovat mustasukkaisia ja huomionkipeitä.

Lasten takia moni nainen sinnittelee. Moni mies on hyvä isä, mutta huono aviomies.

Jos et tiedä syytä kokeile lähteä tutkimusretkelle itseesi.
Mikä läheisyyteen siirtymisessä aiheuttaa kysymyksiä, millaisia kysymyksiä tai mikä ehkä jopa pelottaa?
Kokeile haaveilla ja unelmoida miehistä ihan vapaasti ja rehellisesti. Millaisen haluaisit rinnallesi, mitä sellaisen miehen pitäisi olla, mitä ei, mitä hänen pitäis osata tehdä ja sanoa eri tilanteissa nimenomaan sinulle jne.
Kumppani on myös paras ystävä.
Tutustumalla itseesi rakkaussuhdetta ajatellen tunnet itsesi ennen pitkää tavoittelemisen arvoiseksi. Millaisen miehen haluat sinua tavoittelevan?

Hakeudu tekemisiin sellaisten miesten kanssa jotka kiinnittävät huomiosi positiivisesti.
Ja kun olet jonkun kanssa, ole reilusti vain oma itsesi, kaikkine epävarmuuksinesi, sillä muutahan ei ole toiselle tarjota ja jostakin on aloitettava.
Olet nyt se mikä olet, vuosien päästä olet jo jotain ihan muuta, varsinkin jos olet elänyt parisuhteessa, sillä toinen ihminen muovaa sinua ja sinä häntä. Siinä parhaimmillaan koko rakkaussuhteen ihanuus.

Minä oon kokenut henkistä ja fyysistä väkivaltaa . En enää halua kenenkään kanssa.

Miehet odottaa kyllä että nainen tekee kotityöt jotta mies voi juoda kaljaa ja pelata pleikkarii rauhassa, Mies voi lähtee myös kavereiden kanssa baariin pettömisreissulle eikä se haittaa naisia koska nainen ei jätä komeaa miestään. Ei sinun siis kannata seurustella ollenkaan, siitä tulee vain paha mieli koska komeat miehet ei ole uskollisia eikä nainen halua tavis miestä.

Olin oikeastaan melko samassa tilanteessa kuin sinä, 17-vuotiaana seurustelin n.1,5 vuotta miehen kanssa joka tuhosi itsetuntoni ja tuon jälkeen olinkin sinkkuna kunnes tapasin nykyisen mieheni 32 vuotiaana. Toki jotain säälittäviä lyhyitä yrityksiä parisuhteeseen itselläkin ollut vuosien varrella, toinen toistaan säälittävämpiä yrityksiä.

Ajattelin itsekin ihan samalla tavalla kuin sinä, mitä pidempään olin sinkkuna sitä varmempi olin etten edes osaisi seurustella.
Asiat ovat kuitenkin usein omassa päässä paljon monimutkaisempia kuin sitten oikeasti ovatkaan. Ei se suhteeseen ryhtyminen niin vaikeeta ole kun se sopiva sattuu kohdalle, eikä ole mitään yleisiä sääntöjä miten suhteessa on pakko toimia ja olla. Jokainen on sitä mitä on, ja jollei toinen tykkää niin sitten erotaan.

Olenko nyt sitten löytänyt sen unelmieni prinssin ja kerron tässä sinulle miten asiat järjestyy aina parhain päin ja tulet elämään elämäsi onnellisena loppuun asti? No en....
Koko ajan tässä suunnittelen eroa, koska se elämä sinkkuna oli vain niin paljon helpompaa. En sano etteikö elämä voisi parisuhteessakin olla kivaa, ja ehkä minäkin vielä joskus löydän sen ihmisen jonka kanssa se arjen jakaminen ja elämä muutenkin toimii hyvin, mutta tämän ihmisen kanssa ei toimi mikään.

Joten neuvoni sinulle onkin se, että älä aseta parisuhteelle liikaa odotuksia. Parisuhde kyllä toimii jos on toimiakseen, ja se yhteinen elämä opitaan yhdessä. Jokaisessa suhteessa on omat pelisäännöt ja avain toimivaan suhteeseen onkin avoimuus. Yhdessä keskustellaan mitä toinen haluaa ja odottaa suhteelta, ja muista se että ihan jokainen voi töpeksiä suhteessa vaikka olisikin aina ollut sellaisessa.

Ja parisuhteessa ei sitten todellakaan toimi asiat niin että vastuu suhteen toimimisesta olisi pelkästään naisella. Itse en koskaan ole tuollaisesta kuullutkaan, jos ei nyt vanhoja aikoja mietitä jolloin naisen vastuulla oli hoitaa koti ja lapset, sillä sitten ei ollut väliä miten itse parisuhde toimi, siitähän ei siltikään silloin lähdetty. Mutta kyllä nykyään se vastuu on ihan kummallakin, vihjailuja ei tarvi kenenkään ymmärtää vaan kyllä suhteessa ne asiat sanotaan suoraan jos asiansa haluaa saada esille. Kun meidän ensimmäinen riitamme oli se että minä yritin keskustella mieheni kanssa eräästä asiasta, mies veti heti mykkäkoulu moodin päälle ja oli vihainen minulle kertomatta edes mistä oikeasti kenkää puristi, niin silloin sanoin miehelleni että minähän en sitten ole mikään ajatustenlukija että jos joku ongelma on niin sanot sen suoraan mutta tollasta en rupee katteleen.

Ei kannata seurustella jos on heikko pää ja nainen jää miehen tossun alle.