Oon 18 vuotias tyttö ja pidemmän aikaa tuntenu olon aika yksinäiseks. Yksinäiset illat käytän haaveilleen ystävistä joiden kanssa voisi tehdä kaikkea turhanpäiväistäm, vaikka katsoa leffaa ja rupatella niitä näitä. Sekä ystävistä kenelle kertoa ilot ja surut.
Tämä kaikki oli todellista 3 vuotta sitten. Ei enää. Viina yms, kun ilmestyi kuvioihin mut syrjäytettiin kaveriporukasta. Musta tuntui että olin jotenkin nolo tai jotain, vaikka en mä ikinä niuhottanu mistään juomisesta ja itsekin olisin mennyt mukaan, jos oltaisiin huolittu. Silloin yläasteen alkuvaiheessa meillä oli tiiviskin kaveriporukka ja tunsin todella että kuuluin siihen. Katottiin iltamyöhään leffaa, käytiin kävelyillä, kahvilla, naurettiin ja itkettiin yhdessä.
Yhdeksännellä luokalla kaikki muuttui radikaalisti. Sain osakseni haukkuja, pieniä näpäyttelyjä ja henkisesti satutettiin moneen kertaan. Pää osin nää oli ulkonäköön liittyviä haukkuja ja aloinkin yhdessä vaiheessa tuntea että olin liian ruma ja siksi kukaan ei halunnut olla mun kanssa. Tää on todellakin jättänyt muhun arvet. En osaa tutustua ihmisiin enää niin hyvin. Kavereita on tälläkin hetkellä, mutta jotenkin en osaa "rentoutua" ja vieläkin ujostelen heidän seurassa, vaikka ollaan tunnettu jo kolmatta vuotta. Tosin ei me vapaa-ajalla paljon nähdä, koska pelkään jotain. En ees tiiä mitä pelkään, mutta jos pitää pyytää jotain kaveria vaikka käymään kaupungilla hermostuttaa hirveesti. En uskalla puhua vapautuneesti, kun pelkään että sanon jotain tyhmää ja saan tyhmän leiman otsaani. Oon ehkä jollain tavalla vetäytyny jonku suojakilven alle ja pelkään että mua hävetään.
Tää heijastuu osittain myös mun seurustelusuhteeseen. En uskalla nähdä kullan ystäviä, koska pelkään että ne katsovat et mite hää nyt tälläsen tytön on voinu "ottaa". Oon kuitenkin onnelline et oon löytänyt niin ihanan miehen, koska hää on perheen lisäksi ainut ihminen johon voi luottaa. Asutaan kuitenkin suhteellisen kaukana toisitamme ja arki-illat vietän yksin.
En tiiä miten pääsisin tästä kammosta eroon :S haluaisin niin kovasti ystävystyä ihmisten kanssa, mutta se on vaikeeta.
Olis kiva jutella jonkun kanssa joka on vähänki samanlaisessa tilanteessa..
Tämä kaikki oli todellista 3 vuotta sitten. Ei enää. Viina yms, kun ilmestyi kuvioihin mut syrjäytettiin kaveriporukasta. Musta tuntui että olin jotenkin nolo tai jotain, vaikka en mä ikinä niuhottanu mistään juomisesta ja itsekin olisin mennyt mukaan, jos oltaisiin huolittu. Silloin yläasteen alkuvaiheessa meillä oli tiiviskin kaveriporukka ja tunsin todella että kuuluin siihen. Katottiin iltamyöhään leffaa, käytiin kävelyillä, kahvilla, naurettiin ja itkettiin yhdessä.
Yhdeksännellä luokalla kaikki muuttui radikaalisti. Sain osakseni haukkuja, pieniä näpäyttelyjä ja henkisesti satutettiin moneen kertaan. Pää osin nää oli ulkonäköön liittyviä haukkuja ja aloinkin yhdessä vaiheessa tuntea että olin liian ruma ja siksi kukaan ei halunnut olla mun kanssa. Tää on todellakin jättänyt muhun arvet. En osaa tutustua ihmisiin enää niin hyvin. Kavereita on tälläkin hetkellä, mutta jotenkin en osaa "rentoutua" ja vieläkin ujostelen heidän seurassa, vaikka ollaan tunnettu jo kolmatta vuotta. Tosin ei me vapaa-ajalla paljon nähdä, koska pelkään jotain. En ees tiiä mitä pelkään, mutta jos pitää pyytää jotain kaveria vaikka käymään kaupungilla hermostuttaa hirveesti. En uskalla puhua vapautuneesti, kun pelkään että sanon jotain tyhmää ja saan tyhmän leiman otsaani. Oon ehkä jollain tavalla vetäytyny jonku suojakilven alle ja pelkään että mua hävetään.
Tää heijastuu osittain myös mun seurustelusuhteeseen. En uskalla nähdä kullan ystäviä, koska pelkään että ne katsovat et mite hää nyt tälläsen tytön on voinu "ottaa". Oon kuitenkin onnelline et oon löytänyt niin ihanan miehen, koska hää on perheen lisäksi ainut ihminen johon voi luottaa. Asutaan kuitenkin suhteellisen kaukana toisitamme ja arki-illat vietän yksin.
En tiiä miten pääsisin tästä kammosta eroon :S haluaisin niin kovasti ystävystyä ihmisten kanssa, mutta se on vaikeeta.
Olis kiva jutella jonkun kanssa joka on vähänki samanlaisessa tilanteessa..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuossa yhessä kohassa on virhe : P siis joku 4-5 vuotta sitten, mut joo.
et kuitenkaan ehkä niin yksinäinen kuin jotkut ovat. sinulla sentään on seurustelusuhde ja kavereita... ole onnellinen edes niistä, kun toisella ei välttämättä ole niitäkään!
mailaile mulle [email protected]
Oon Tampereelta itse, jos satut oleen lähistöltä niin vois vaikka joskus sitten tavatakin. :)