Minulla on seuraavankaltainen ongelma. Kaksi hätäsektiota (keisarinleikkausta), joista toisessa on myös vatsalihakset kiireessä katkaistu eikä vedetty syrjään ovat saaneet mahani kamalan näköiseksi. Se on sen näköinen kuin olisin koko ajan raskaana. Lihaksia on tosi vaikea treenata, väsähdän heti, aivan toisella tavalla kuin ennen leikkauksia. En leikkausten jälkeen enää oikein edes tunne lihaksia ja sen vuoksi niitä on tosi vaikea treenata, tuntokin on alentunut alavatsan alueelta. Toinen ongelma treenaamisessa on se, että minulla on kaksi pientä lasta, eikä paikkaa, jonne voisin heitä laittaa hoitoon, eli en pääse varsinaisesti treenaamaan mihinkään. Ainoa treeni, mitä saan, on vaunujen työntäminen ulkona. Kotonakaan minulla ei ole kovin paljon omaa aikaa, kun koko ajan jompi kumpi lapsista tarvitsee huomiotani. Hyvä että saan ruokaa laitettua ja pyykit ripustettua.
Eli kysymykseni: mitä mieltä Vibratonesta tilanteessani? Voikohan sitä käyttää jo 4 kk leikkauksesta (kohdussa kahden leikkausarven lisäksi repeämisarpi, joka myös on ommeltu).
Eli kysymykseni: mitä mieltä Vibratonesta tilanteessani? Voikohan sitä käyttää jo 4 kk leikkauksesta (kohdussa kahden leikkausarven lisäksi repeämisarpi, joka myös on ommeltu).
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sinun kannattaa tässä tapauksessa kääntyä lääkärisi puoleen, sillä hän osaa sanoa varmemmin, onko leikkausarpesi parantunut riittävästi, jotta voit aloittaa rankemman vatsatreenin. Lääkäriltä voisit saada myös vatsalihasten kuntoutusvinkkejä, sillä moni nainen pyrkii raskauden jäljiltä takaisin entiseen kuntoonsa.
Vibratonesta en kuitenkaan usko olevan liiemmälti hyötyä. Valitettavasti totuus on se, että ilman liikuntaa eivät lihakset kehity. Jos vibratonet yms. oikeasti olisivat tehokkaita, niitähän käyttäisivät kaikki. On kyllä tehty tutkimusta siitä että värähtelystä olisi hyötyä liikunnan kanssa, eli värähtely voi tehostaa liikkeitä. Mutta pelkkä värähtely ei ole tehokasta.
Pienten lasten äitinä sinun kannattaa hankkia kotijumppavideoita tms. jotta ehdit joskus liikkumaan muutenkin kuin vaunukävelylle. Älä kuitenkaan vaadi itseltäsi liikoja, sillä pienten muksujen kanssa ei voi mitään sille, ettei aikaa omille jutuille juuri jää. Älä syyllisty siitä, ettet ole supernainen ja kykene olemaan aktiivinen äiti, jonka keskivartalo on timmi, kämppä siisti ja sosiaalinen elämä vilkas. Väittäisinpä, ettei kukaan pysty siihen ilman, että jokin elämän osa-alue kärsisi. Koita järjestää vaikka edes kerran pari viikossa 15-30 minuutin hetki keskivartalon lihasten treenaamiseen. Onko lasten isä kuvioissa? Jos on, niin eiköhän hänkin lasten kanssa silloin tällöin puolituntisen pärjää, että saat vähän aikaa ihan itsellesikin. Ja vaikkei isää olisikaan saatavilla, niin varmasti joku sukulainen tai ystävä voi toviksi tulla auttamaan. Pyydä rohkeasti apua ajoissa, ettet väsähdä! Uskalla antaa muillekin vastuuta lastesi kanssa, ettet kasaa kaikkea työmäärää itsellesi.