Olemme olleet aviossa 27 vuotta. Aiemmin ollut yksi paha kriisi ja nyt mieheni ilmoitti elokuussa että haluaa miettiä meidän suhdetta sekä kaikkia muita asioita. Läheisyys on ollut ongelmana, mutta hän puhui koko ajan että pitää ottaa etäisyyttä jotta pystyy miettimään mitä haluaa. Kaksi kuukautta olen nyt odotellut eikä miettimisestä tule mitään selvää. Eilen käytiin parisuhdeterapeutilla ja tilaisuus olikin ihan rauhallinen, mutta samat laulut oli sielläkin. Terapeuttikin totesi että etäisyyttä pitää ottaa vaikka läheisyys on ongelma. Puhuttiin siellä mahdollisuudesta mieheni muuttaa pois vähäksi aikaa, mutta hän vain mietti ja mietti sitäkin vaihtoehtoa.
Kotimatkalla päätin että heitän koko ukon pihalle miettimään rauhassa. Jos tunneasioita pitää miettiä järjellä, kuten hän ilmaisi, niin mielestäni silloin on koko juttu menetetty. Raivon vallassa silppusin vihkisormuksen ja siivosin kaikki keittiön kaapit illalla.
Kertokaahan miehet (ja naisetkin) mitä tuollainen miettiminen oikein tarkoittaa? Mielestäni asia on niin että joko rakastaa tai sitten ei, jos asiaa tarvitsee miettiä niin sitten vastaus on luultavimmin ei.
Kotimatkalla päätin että heitän koko ukon pihalle miettimään rauhassa. Jos tunneasioita pitää miettiä järjellä, kuten hän ilmaisi, niin mielestäni silloin on koko juttu menetetty. Raivon vallassa silppusin vihkisormuksen ja siivosin kaikki keittiön kaapit illalla.
Kertokaahan miehet (ja naisetkin) mitä tuollainen miettiminen oikein tarkoittaa? Mielestäni asia on niin että joko rakastaa tai sitten ei, jos asiaa tarvitsee miettiä niin sitten vastaus on luultavimmin ei.
Vastaukset 21
Vanhimmat
mitä se mies miettiä haluaa ? Sitäkö että rakastaako vai ei ?
Kyllä tunteet tuntuu sydämessä, niitä ei järkeillä.
Luulenpa että mies miettii lähinnä sitä että uskaltaako erota.
Samaa minäkin uskon että hän miettii ja siksi päätin pikkaisen helpottaa miettimistä. Eipähän pitkity väistämätön. Sydäntä kyllä särkee ja paljon.
Mies pellolle miettimään heti. "Hyökkäys on paras puolustus". Uskonpa, että tulee jonkin ajan kuluttua kotiin, "häntä jalkojen välissä". Ole itse välinpitämätön, kerro hänelle, että Sinulle ero sopii, älä näytä kyyneleitä. Pitkään yhdessä ollessa, se läheisyys tahtoo unohtua, sitä asutaan vaan yhdessä, niin kuin sisko ja veli, tulee lievä kyllästyminen.
Tämä oli siis miehen mielipide.
Kysyit! Ja vastaan viisikymppisenä miehenä. Avioliittosi voi toki jatkua, mutta tunneasiat ovat ohitse. Olletikin, kun olet pari kuukautta odottanut. Mielestäni teit oikein, kun tuhosit sormuksesi. On sinun asiasi päättää, mitä elämältäsi haluat.
sanoisin miettimisen tarkoittavan noin pitkän avioliittoajan jälkeen juuri sitä, että miettii järjellä kuinka plajon menettää kävellessä pois liitosta. Tunteet on enää kumppanuutta ja välittäminen lähimmäisestä, kuten kenestä tahansa lähimmäisestä.
Tuntee tavallaan "rakkauden" olevan tipotiessään, mutta ei uskalla ilman pitkää mietintää erotakaan, koska noin pitkän liiton aikana on kertynyt kaikkea muuta, josta ei haluaisi välttämättä siltikään luopua.
Uskon että kyse on nimenomaan siitä että hän miettii kuinka taloudellisesti pärjää eron jälkeen. Menetettävää on paljon, samoin lainoja. Lainojen jälkeen ei kummallekaan jäisi tarpeeksi kuin pieneen yksiöön lähiössä, nyt asumme maatilalla. Ongelmia tulisi myös elukoiden suhteen, hän ei voisi työnsä vuoksi niitä eläimiä ottaa joista välittää eikä niitä voisi kerrostalossa pitääkään.
On vain tunnustettava itselleen että mieheni tunteet ovat kuolleet ja mietintä koskee vain käytännön asioita. Ilmeisesti on ero laitettava vireille itse jollei hän sitä saa aikaiseksi.
Huh huh. Hyökkäävällä asenteella et saa miestäsi takaisin miettimästä, vaan ajat häntä yhä kauemmaksi. Minulla vaimo on tuota, anteksi vain suoruuteni, "telaketju" mallia, joka jyrää toisen tunteista viis. Hänellä on ollut erittäin vaikeaa osoittaa lämpimiä tunteitaan spontaanisti, vaan pitää etäisyyttä ja välttelee läheisyyttä. Ulkoisia syitä en tähän malliin ole mielestäni antanut ja olenkin 100% ollut sitoutunut tähän liitton.
Olen saadut "nenilleni" ja tullut tytmätyksi keskustelu ja läheisyyden tasolla seksistä puhumattakaan, jo useita vuosia. Suoriin taikka epösuoriin kysymyksiin syistä en vaan saa vastauksia. Tuntuu kuin olisin yksin vastuussa parisuhteestamme ja sen kasassa pitämisestä.
Meillä on pidetty yli puolenvuoden mykkäkouluja, mutta ei hän kuitenkaan halua erota eikä toisaalta jaksa yrittääkään. Ei ihme, että tulee miettineeksi paljon asioita, kuten: miksi, minkä takia, mitä ihmettä pitäisi nyt tehdä, miten saisin tämän toimimaan jne. Mikään em kysymyksistä ei mielestäni sisällä piilotettua viestiä halusta erosta! On aivan selvää, että kun pitkään on suhde hiertänyt, niin erokin käy mielessä.
Ei ole miehenkään tunteet on/off mallia. Itsellänikin järki sanoo, että tuohon naiseen ei kannata enää tuhlata yhtään energiaa ja vaivaa. 20 vuoden aidon yrittämisen jälkeen ei eron hakeminen / myöntäminen itselleen ole tunnetasolla helppoa. Toki voisit auttaa häntä päätöksen teossa jatkamalla painostusta, mikäli eroa kaipaat. Jos kuitenkin haluat edelleen rakastaa miestäsi ja jatkaa, niin osoita se hänelle teon ja sanoin. Välittäminen on tekoja eikä vain sanoja. Aloita varovaisti äläkä lopeta heti ensimmäisen pettymyksen jälkeen, vaan etenet hitaasti hivuttamalla aloittamalla yleisistä kohteliaisuuksista (huomenta, hyvää yötä, ole hyvä jne) siirtyen pieniin fyysisiin huomion / hellyyden osoituksiin (paijaus poskelle, hymy, kädestä pitäminen jne) päätyen läheisyyden osoituksiin halaamalla.
Tunteva mies kaipaa OIKEASTI vaimoltaan Huomiota, Hyväksyntää ja Hellyyttä. Jos nuo elementit olet unohtanut, niin ei ole ihme hän haluaa miettiä suhdettanne uudelleen.
Eli parisuhde on kahden kauppa, joka vaatii kahden osapuolen sitoutuneen panoksen suhteen ylläpitoon ja kehittämiseen. Tämän minun vaimo on valitettavasti unohtanut, toivottavasti sinä et...?
Silloin ne "miettii" uskaltaako lähteä. "Miettimällä" pidetään vielä jalkaa ovenvälissä jos uusi suhde ei onnistukkaan.
Mietin sitä toinen nainen -vaihtoehtoakin. Tuli jo kesällä mieleen kun miehellä oli kaikenlaisia menoja, muita kuin työmenoja. Eikä puheluihin aina vastattu kun oli käymässä kuolleen tätinsä asunnolla. Ne käynnitkin kestivät melkein koko päivän, vaikka vain pari paperia tai postit piti hakea.
Koko kesän pitit käydä joko kavereiden puita kaatamassa tai maalaamassa tai muuten vain jossain. Yksi lastenhuoneen mattokin tuli meille pesuun. On täysin varteenotettava vaihtoehto.
Mutta oli mikä oli, niin se minulle on selvinnyt ettei hän enää tunne mitään minua kohtaan. Miettiköön nyt sitten selväksi itselleenkin sen niin päästään eteenpäin, eli erovaiheeseen. Eipä tässä muitakaan vaihtoehtoja taida olla tarjolla. Yritin kuitenkin pari kuukautta lähestyä häntä, mutta kaikki yritykset torpattiin. Välillä aina luulin että ollaan parempaa kohti menossa, mutta ne olivat vain omia harhojani ja toivekuvia.
Noin yleensä tulee mieleen, että jotkut ihmiset miettivät kuin kehnokuntoinen mopo yskien ja kakoen eteenpäin ja toiset taas miettivät kuin ferrarit yhden ratakierroksen ajan. Tai jos joku muistaa kouluaikoja, miten uudet asiat opittiin eri vauhdilla? Ettei se aikuisellakaan sen kummempaa se ajattelun sisäistäminen ole, enkä täysin käsitä mitä varten miehen miettiminen ärsyttää? Onko kyse miehen vallanhalusta vai kirjoittajan ehdottomuudesta?
Mielestäni miehesi ei taida selvitä yksin, joten käy kirjastossa hakemassa jotakin identiteettiin, vanhenemiseen, oman elämänsä löytymiseen liittyvää opasta ja tökkää eteen. Provosoi lukemalla otteita kirjoista tai lähetä kirjallinen kysely, mutta muuta taktiikkaasi. Miehesi tuntee sinut ja osaa suojautua käytöstäsi kohtaan, joten uudet temput saattavat hyvinkin saada reagoimaan. Kysehän on kuitenkin tilanteesta, jossa miehesi on päättänyt toimia toisin ja niinpä sinullakin on täysi vapaus kokeilla rajojasi.Älä siivoa niitä kaappeja, vaan toimi :)
Siis mitäs vikaa järjellä miettimisessä on? Se on aika normaalia, että kelaillaan välillä suhdetta ja tervettä, ettei kokoajan mietitä tunteita tunteilla. Miten muka tunteista voisi saada selvää tunteilla. Sehän on kuin koittaisi perunamuusista etsiä sitä yhtä perunaa.
Ei se nyt kovin hedelmällistä ole tuo sinunkaan tapasi käsitellä asioita tunteilla, että raivon vallassa pistät sormuksetkin uusiksi. Vai auttoiko se teidän suhdetta?
että tunteilla mietitään rakastetaanko vai ei. Järjellä mietitään kannattaako jatkaa jos ei rakasta (taloudelliset seikat), tai jos rakastaa mitä pitää muuttua jotta voi olla onnellinen.
Sormuksen tuhoaminen auttoi vain minua purkamaan pahaa mieltäni johonkin. Sormus oli pikkuhiljaa hajonnut (kuten suhdekin) ja sen mielleyhtymän ajatuksella tuhosin loputkin, kuten koen mieheni tekevän. Eli kyse oli oman mielipahan purkamisesta tekemisen avulla, samoin kaappien siivoaminen.
Suhteen jatkumiseen en pysty tällä hetkellä vaikuttamaan, samoin en mieheeni. Hän kyllä tietää tunteistani. Lisäksi hän tuntee minut niin hyvin että tietää minun olevan nopea liikkeissäni ja ehkä hän laskeekin sen varaan ettei hänen itsensä tarvitse kertoa eroaikeistaan, koska arvelee minun tekevän päätöksen hänen puolestaan.
Olen luvannut antaa hänelle täyden miettimisrauhan, joten en ota mitenkään yhteyttä häneen enkä siten pysty myöskään auttamaan häntä asian miettimisessä.
Sitä auttamista olen jo yrittänyt, mutta se ahdisti häntä vain enemmän. Lisäksi hän ei kuitenkaan lukisi yhtäkään opusta aiheesta. Yritin jo aiemmin tyrkyttää sekä netistä tulostamiani parisuhdetta koskevia artikkeleita sekä paria kirjaa. Kirjojen lukeminen ei ole hänellä tapana muutenkaan.
Eniten tässä asiassa häiritsee se ettei hän ole pystynyt selkeästi ilmaisemaan mitä hän oikein haluaa miettiä, vaan on vain sanonut että tunteitaan minua kohtaan, suhdetta ja muita asioita (mitä muita?). Kuitenkin hän vastasi eräänä iltana että hänkin rakastaa minua, mutta toimii sitten aivan päinvastoin. Oliko sen tarkoitus vain rauhoitella minua.
Kuulin eilen illalla yhdeltä lapsistani ettei mieheni ollut ollenkaan ymmärtänyt miksi käskin häntä pysymään poissa kotoa ja miettimään nyt rauhassa. Välillä tuntuu ettei miehillä ole ollenkaan älliä päässä. Varmistaakseni että hän ymmärtää mistä on kyse kirjoittelin hänelle yöllä pitkän, pitkän sähköpostin jossa kerroin mm. syyn tuohon sekä miltä tilanne on minun kannaltani katsottuna tuntunut.
Hän tulee sunnuntaina keskustelemaan, joten nyt vain yritettävä sinnitellä siihen asti ja toivon että sähköposti tulee luettua ja myös ymmärrettyä oikein siihen mennessä.
Itselleni on ollut hyödyllistä kirjoitella ja lukea näiltä palstoilta muiden ongelmista ja niiden ratkaisuista. Harmillisen usein vain on jäänyt lopputulos tänne kirjoittamatta. Jotta joku toinen vastaavassa tilanteessa oleva saisi paremmin irti näistä kirjoituksista myöhemmin, yritän muistaa kirjoittaa tänne ajoittain, myös sitten kun tämä alkaa selviämään suuntaan tai toiseen.
..väliin tosiaan tuntuu, ettei miehillä riitä äly tai käsityskyky tunnepuolen juttuihin ollenkaan. Tai sit ne vaan teeskentelee tyhmempiä; olettavat, että nainen hoitaa sen puolen - kuten aina. Ja he vaan hengaavat siinä sivussa mukana.
Kovasti voimia sinulle!
Lopetin tänne kirjoittamisen koska joku mieheni tuttu oli tunnistanut kirjoitukset. Nyt en enää välitä vaikka hän saisi tästä kirjoituksesta tietääkin. Toivon että jollekin on tästä hyötyä ettei jää turhaan vastaavassa tilanteessa "löyhään hirteen roikkumaan". Jos ei vastapuoli anna minkäänlaista tietoa siitä mitä ajattelee tai haluaa ja jää odottelemaan voi vahvimmallekin ihmiselle käydä kuten minulle. Kukaan ystävistäni (enkä itsekään) olisi uskonut että romahdan näin täysin.
Monien mutkien, henkisten romahdusten (minä) ja luvattujen vastausaikojen jälkeen mieheni lopulta ilmoitti että haluaa avioeron. Syyksi ilmoitti ettei jaksa enää riidellä ja että sanelen asioita. Normaalioloissa emme riidelleet juurikaan, mutta tietysti tämän syksyn aikana koko 27 vuoden edestäkin.
Hän selkeästi sairastaa vakavaa masennusta (ei hae apua) ja samainen on todettu minussakin. En kestänyt 4,5 kuukauden vastauksen odottamista kun mitään väliaikatietojakaan ei saanut. Normaalioloissa minua pidetään henkisesti hyvin vahvana ihmisenä, mutta tämä on ollut liian rankkaa.
Itse olen oireillut myös fyysisesti (mm. sydänkohtaus, rytmihäiriöitä ja korkea verenpaine sekä laihtunut n. 9 kg). Lisäksi melkein yritin itsemurhaa helpottaakseni mieheni päättämistä. Kaikki nämä ovat mieheni mielestä minun manipulointiyrityksiä.
Jouluna hän oli meillä ja kaikki sujui hyvin (tosin hän tunsi itsensä vieraaksi). Oli jopa muuttamassa kotiin eri huoneeseen asumaan kaverina. Tosin sitten ilmoitti että aikoo joka tapauksessa ottaa eron, joten en missään nimessä voinut siihen suostua. Pääni ei olisi kestänyt sitä.
Nyt sitten hoitelen 8 hehtaarin tilaa lumitöineen ja puulämmityksineen yksin nuorimman poikani kanssa ja yritän saada kaikkea turhaa tavaraa myytyä. Palasin myös pitkän sairasloman jälkeen töihin, mutta töissä käyminen tuntuu aika ahdistavalta. Henkiset voimavarat ovat aivan lopussa, enkä vieläkään ymmärrä mieheni ratkaisua. Se tuntuu pakenemiselta.
Jälkiviisaana on hyvä todeta että olisi pitänyt uskoa omaa intuitiotaan mieheni aikomuksista ja tehdä itse päätös jo aiemmin. Tuskin olisin joutunut tällaiseen henkiseen tilaan silloin. Normaalisti en syö edes särkylääkkeitä ja nyt minulla on 45 v. lääkkeet seuraaviin asioihin: mielialalääkkeitä 2 erilaista, unilääkkeet, nitrot, rytmihäiriölääkkeet ja vielä verenpainelääkkeet.
Keski-ikäinen mies joka haluaisi jotain säpinää ja päästä vapaille markkinoille katsastamaan löytyisikö se elämän nainen mutta rohkeus pettää.
Etäisyys tarkoittaa odota siinä palaan takaisin jos en saa saalista verkkoon kohtuu ajassa.
Aihahan se varapillu ja varmanakki on hyvä pitää orrella odottamassa jos vaikka markkina-arvo olisikin niin heikko ettei uutta saakaan koukkuun.
Keski-ikäinen nainen kun usein ottaa takaisin vaikka miettimisen aikana olisi ollut villikin poikamieselämä, vaimo on yleensä se varmanakki jolta irtoo pillua vaikka asuttaisiinkin erillään.
En usko että mieheni on saalistusmielellä liikkeellä. Hänellä oli aikamoiset paineet koko kevään ja kesän sekä työ- että yksityiselämässä. Mm. Hiv-epäily työn takia (tästä valitettavasti kuulin liian myöhään, jotta olisi osannut suhtautua oikein kun lähentely-yritykseni torjuttiin).
Varalla minua kyllä on pidetty, mutta syy on varmaankin se että haluaa ottaa varman päälle ero-aikeensa. Kuten aiemmin kerroin hän ei ole henkisesti kunnossa, eikä siten päätöksenteko ole kaikkein helpointa. Mies on koko syksyn ja talven ollut aivan lukossa, mitään ajatuksia ei hänestä ole saanut ulos. Erohakemuksenkin laittoi mukamas minun pyynnöstäni (ei pidä paikkaansa).
Sinun on vain otettava kai nyt soppalusikka kauniiseen käteen ja hyväksyttävä miehen pitkä miettimiskausi.
Paha kriisi teillä ja molemmat olette aivan eksyksissä.
Teistä ei ole kummastakaan tukea toisillenne, vaan tarvitsette omat tukikeppinne tällä hetkellä.
On turha vaatia itseltään ja mieheltä sen kummempaa, eikä syyllistäminenkään hyödytä ketään. Kyllähän tuo miehen miettiminen ihmeelliseltä vaikuttaa ja eroamishankkeet suht tavallisessa avioliitossa. Eittämättä tulee mieleen, että miehellä jonkinasteinen ihastus jossain.
Ilmeisesti ja proosallisesti ajateltuna reipasta irtirepäisyä ei ole tullut omaisuuksien jakamisen sekä ihastumisen kohteen epävarmuudesta. Onko suhde oletettuun ihastukseen ollut lyhytaikainen vai onko kenties ihastus itsekin varattu tai muuten haluton muuttamaan yhteen. Sitähän ei kukaan tiedä. Joku miestä kuitenkin estää.
Uskoisin että kuitenkin teillä on kiintymystä jäljellä ja takana yhteistä menneisyyttä, joka yhdistää. Ehkä tajuatte pienen eron jälkeen toistenne merkityksen paremmin. Joskus väliaikainen ero tuo uusia ulottuvuuksi suhteeseenne ja saatatte löytää suhteesta kannattavia puolia.
Ihmisen psyyke on joskus hämmästyttävän uusiutuva ja voit löytää ihan mahtavia voimavaroja, kun annat aikaa, etkä painosta ketään... edes itseäsi.
Anna miehen miettiä rauhassa tarpeeksi pitään painostamatta. Anna eron kypsyä rauhassa tekemättä sen ihmeempiä taloudellisia ratkaisuja vielä. Joskus aika on paras lääke, parempi kuin mikään muu.
Keskity itsesi hoitamiseen ja hemmottelemiseen. Älä vaadi itseltäsi liikaa. Etsi ihminen, jolle voit purkaa pahaa mieltäsi ja masennusta.
Miehen anna tahollaan järjestää myös oma nuppinsa tasapainoon. Sitten vasta kannattaa miettiä radikaaleja ratkaisuja suuntaan tai toiseen.
Kaikella on tarkoituksensa... tälläkin kriisillä.
Terv ja jaksamista
Liina Anniina
Kun toinen haluaa "etäisyyttä" tai "miettiä", niin hänellä on joku toinen kiikarissa, mutta ei ole varma että voisiko siitä tulla jotain, joten hän haluaa suhteesta taukoa siksi aikaa että voi kokeilla toista ja palata vanhaan mikäli uusi ei maistu paremmalta.
Koska koko viime talven ja kevään lueskelin epätietoisuudessa täältä vastaavia tapauksia, ajattelin kirjoittaa mihin tilanne päättyi. Jos vaikka joku muu saisi tästä edes vähän apua.
Ex-mieheni veivasi edestakaisin koko kevään. Sanoi aina ettei tunne mitään minua kohtaan, eikä tehnyt elettäkään parantaakseen välejämme. Kuitenkin lopulta syytti minua, kun melkein vuoden odottelun jälkeen keväällä ilmoitin että laitan 2-vaiheen paperit eteenpäin enkä enää odottele.
Hänellä on ilmeisesti ollut suhde jo pari vuotta, joten sitä arvelleet olivat oikeassa, minä vain olin turhan sinisilmäinen.
Itse löysin uuden onnen hyvin nopeasti, välillä pelkään että liiankin nopeasti. Avioero tuli kuitenkin jo käsiteltyä talven aikana ja uskon olevani ex-miehestäni täysin irtaantunut. Ei edes hänen naisystävänsä näkeminen muuta kuin naurattanut, koska huomasin että tästä lähtien minun on syytä luottaa enemmän ns. naisen vaistooni.
Vastaavassa tilanteessa oleville suosittelen: Tehkää itse päätös, vaikka joutuisitte tekemään sen toisin kuin haluatte. Se helpottaa.
Joskus asioita on hyvä miettiä; vihkisormuksen tuhoaminen voi kaduttaa myöhemmin ellei jo nyt. Suhde ei ole vakio tilassa vaan muuttuu ja ehkä nyt on miehesia aika miettiä ja kasvaa tahollaan. Jos sinun suhde ei kestä miettimistä ja tapaa tehdä erilailla kuin sinä, niin voit toki heittää miehen pihalle. Näinlkö sinäkin halauaisit tulla kohdelluksi, silloin kun haluaa mietttiä?
Mieti sinäkin, tuskin se huonommaksi menee.