Mikä ihme on johtanut tähän että naiset ei enää osaa tehdä ruokaa? Ympärille katsomalla olen huomannut että raja menee jossain noin 50-vuotiaiden kohdalla. Sitä vanhemmat osaavat tehdä ruokaa ja heillä on todella valtava tietotaito, alle 50-vuotiaat äidit syöttävät lapsille jotain eineksiä, joskus saattavat tehdä makaroonilaatikkoa tai jauhelihakastiketta. Täytekakun voivat synttäreille leipoa.
Omassa parisuhteessani minä olen se joka tekee ruokaa, koska tyttöystävä ei joko tee tai osaa tehdä mitään. Hän siis voi elää päiviä pelkällä leivällä. Terveellinen ja hyvänmakuinen ruoka tai ruoanlaitto ei kiinnosta häntä. Sinänsä asia on kuitenkin ok, koska pidän ruoanlaitosta, ja on hienoa nähdä että tyttöystäväni pitää tekemistäni ruoista, mutta olisihan se mukava jos ei joka kerta tarvitsisi itse tehdä ruokaa.
Onko ruoanlaittotaito sellainen taito nykyään jota naiset ei arvosta? Eikö siinä ole mitään hohtoa tehdä ruokaa omille lapsilleen ja miehelleen? Onko kyse jostain tasa-arvohömpästä, että naiset ei halua enää opetella perinteisiä naisten hommia? Olisin todella ylpeä jos minulla olisi vaimo tai tyttöystävä joka osaisi tehdä ja tykkäisi tehdä hyvää ruokaa. Olen oikeasti kateellinen niille miehille jotka ovat tämmöisen valioyksilön onnistuneet nappaamaan näinä aikoina.
Omassa parisuhteessani minä olen se joka tekee ruokaa, koska tyttöystävä ei joko tee tai osaa tehdä mitään. Hän siis voi elää päiviä pelkällä leivällä. Terveellinen ja hyvänmakuinen ruoka tai ruoanlaitto ei kiinnosta häntä. Sinänsä asia on kuitenkin ok, koska pidän ruoanlaitosta, ja on hienoa nähdä että tyttöystäväni pitää tekemistäni ruoista, mutta olisihan se mukava jos ei joka kerta tarvitsisi itse tehdä ruokaa.
Onko ruoanlaittotaito sellainen taito nykyään jota naiset ei arvosta? Eikö siinä ole mitään hohtoa tehdä ruokaa omille lapsilleen ja miehelleen? Onko kyse jostain tasa-arvohömpästä, että naiset ei halua enää opetella perinteisiä naisten hommia? Olisin todella ylpeä jos minulla olisi vaimo tai tyttöystävä joka osaisi tehdä ja tykkäisi tehdä hyvää ruokaa. Olen oikeasti kateellinen niille miehille jotka ovat tämmöisen valioyksilön onnistuneet nappaamaan näinä aikoina.
Vastaukset 62
Vanhimmat
vaikka opettaisi tyttöäsi tekemään ruokaa, ota asia puheeksi hänen kanssa äläkä tällä palstalla. Toinen vaihtoehto tietysti on liikkua jossain ruokapiireissä...
Ööö, varsinainen kysymykseni ei ollut miten saisin tyttöystäväni tekemään enemmän ruokaa, se oli vain tuollainen välihuomio, asiasta on puhuttu ja se on meidän kahden välinen asia. Ja onko tosiaan niin että nykyisin pitää mennä liikkumaan "ruokapiireihin" että löytää kokkaavia naisia?
Sinulla taitaa tuo ikähaitari olla hiukan yläkanttiin, koska tuttavapiirini ja oman elämänkokemuksen myötä sanoisin että "raja" kulkee n. 35 vuotiaissa. Sitä nuoremmat eivät yleensä ole niin monipuolisia keittiötaidoissa kuin vanhemmat. Omassa tuttavapiirissäni tämä tule selvästi esiin.
Mitä muuten tarkoitat ruoanlaittotaidoilla? Moni alle 30v loihtii maukkaita "nykyaikaisia" ruokia kuten kasviswokkeja, intialaista, paellaa, lasagnea jne mutta eivät osaa vääntää kaalikääryleitä ja valkokastiketta itsetehtyjen verilettujen kanssa. Pitäisikö osata tehdä nimenomaan perinteisiä ruokia? Säilöä hilloja ja kurkkuja?
Tyttöystäväsi on omaa lajiaan jos puputtaa vain leipää. Omien havaintojeni mukaan nimenomaan nuoret naiset syövät terveellisesti ja laittavat kasvis- ym. ruokia. Ehkä on sitten olemassa joku piissisten heimo, joka elää karkeilla ja sipseillä. Sen näkee sitten päällepäin...
Miksi naisen pitäisi käyttää vähäinen vapaa-aikansa miehelle ruokaa laittaen? Jos duunin ja pakollisten kotitöiden jälkeen on illalla 2-3 tuntia aikaa ennen nukkumaan menoa, niin kuka haluaa käyttää siitä 1/3 ruoanlaittoon. Eikö ole terveellisempää mennä lenkille, harrastaa ja levätä. Perheellinen on tuosta 3 tunnista 2/3 lasten kanssa. Käyttääkö se viimeinen tunti sitten ruoanvalmistukseen vai lepoon/lenkkiin... Pakollisilla kotitöillä tarkoitin nimenomaan NOPEAN ruoan laittamista, keittiön siivousta, tiskausta, pyykkiä jne rutiineita. Jos nopea ruoka tehdään n.30 minuutissa ja hidas 1.5 tunnissa niin nykyäiti tekee mieluummin tuon nopean version kuin alkaa vääntää niitä lihapullia itse..
Oletko valmis antamaan naisellesi iltaisin omaa aikaa, että hän pääsee lenkille, jumppaan tai muuten rentoutumaan, mikäli hän suostuu laittamaan sinulle kotiruokaa duunipäivän jälkeen? Teet sitten ne muut kotityöt ja hoidat lapset, että naisen aika riiittää lihapullien vääntämiseen...
Jos haluat perinteisiä kotitöitä tekevän naisen niin etsi maaseudulta. He yleensä osaavat nämä hommat. Eivät kylläkään sitten kulje arkena korkkareissa, meikkaa joka aamu ja pidä rakennekynsiä, koska niissä vetimissä ei viitsi vääntää kaalikääryleitä.
No ikäraja voi kulkea missä vain, mutta siis ideana on se että mitä nuorempi niin sitä vähemmän on ruoanlaittotaitoja. Ja ruoanlaittotaidoilla tarkoitan sitä, että osaa tehdä hyvää, monipuolista ja terveellistä ruokaa, ihan sama ovatko ne perinteisiä vai jotain trendikkäitä itämaisia ruokia. Lähes kaikista ruoista on mahdollista tehdä pahanmakuinen, yksinkertainen ja epäterveellinen versio (se on yleensä paljon helpompaa).
Itse olen huomannut että nuoret naiset monesti puhuvat syövänsä terveellisesti, kun ovat kerran tehneet itselleen jonkun salaattiaterian. Mutta se tavallinen arkikokkaus on sitten jotain ihan muuta. Viikonlopuista puhumattakaan...
Minun mielestäni terveellisen ruoan laittaminen on paljon merkittävämpää ja terveellisempää koko perheelle kuin lenkillä käynti. Siis mielestäni ruoanlaitto on todellakin aivan aliarvostettua jos äidin iltalenkki menee perheen terveellisen aterian edelle. Itse kun olen huomannut kuinka ruoka tosiaan vaikuttaa aivan selvästi mielen ja kehon hyvinvointiin. Tottakai liikuntaakin kannattaa harrastaa, mutta kuinka moni käy tunnin iltalenkillä jokaikinen ilta? Tunnissa kerkeää tehdä padallisen ruokaa jota koko perhe syö seuraavanakin päivänä. Kysehän tässä ei ollut myöskään ajankäytöstä vaan kokkaustaidoista, mutta kyllähän ne osittain liittyvät toisiinsa.
Ja lopuksi tuli vielä se perinteinen kauneusjuttu, eli valintakysymys: miehen on siis valittava ruma nainen joka osaa kotityöt tai kaunis nainen joka ei osaa mitään kotitöitä? :)
Nainenhan voi tunnetusti Suomessa pukeutua perunasäkkiin sen jälkeen kun on muutetty yhteen tai viimeistään kun ensimmäinen lapsi on syntynyt? :)
"mitä nuorempi niin sitä vähemmän on ruoanlaittotaitoja" Totta kai, hyvänen aika! Harva oppii koulun kotitaloustunneilla tai kotona mestarikokiksi, joka loihtii monen ruokalajin terveellisen aterian tuosta vain. Kyllä ensimmäiset kokeilut omassa keittiössä ovat monesti hapuilevia ja lopputulokset hiukan kummallisia. Useimmiten juuri tuossa kolmenkympin paremmalla puolella, kun opiskelut on opiskeltu ja alkaa tulla perheenlisäystä, alkaa ruuanlaitto kiinnostaa.
"Miksi naisen pitäisi käyttää vähäinen vapaa-aikansa miehelle ruokaa laittaen?"
Niin, miksi tosiaan. Jos se mies kerran laittaa aina sen ruoan, niin miksi vaivautua?
"Perheellinen on tuosta 3 tunnista 2/3 lasten kanssa."
Eiköhän se mene ennemminkin niin, että se perheellinen istuu sen 2 tuntia pyrstöllään telkkarin edessä tuijottamassa Salattuja Elämiä.
"Pakollisilla kotitöillä tarkoitin nimenomaan NOPEAN ruoan laittamista, keittiön siivousta, tiskausta, pyykkiä jne rutiineita."
Keittiö tuskin sotkeentuu, jos siellä ei ruokaa laiteta. Harvassa ovat tänä päivänä ne taloudet, joissa pyykin peseminen tarkoittaa nyrkkipyykkiä, eikä sitä 5 minuutin operaatiota jossa laitetaan pesukone päälle.
"Jos nopea ruoka tehdään n.30 minuutissa ja hidas 1.5 tunnissa niin nykyäiti tekee mieluummin tuon nopean version kuin alkaa vääntää niitä lihapullia itse."
Niin, ja kun tuolla aiemmin siitä terveellisyydestä kirjoittelit, niin onhan se toki jälkikasvun terveyden kannalta pelkästään positiivista, että mutsi syöttää lapsukaisille E-sarjan lihapullia.
"Eivät kylläkään sitten kulje arkena korkkareissa, meikkaa joka aamu ja pidä rakennekynsiä, koska niissä vetimissä ei viitsi vääntää kaalikääryleitä."
Minä en ole kuullut, että korkokenkien käyttämisellä tai meikkaamisella olisi mitään tekemistä kaalikääryleiden tekemisen kanssa. Voi tietysti olla että minulla on ollut onni törmätä vain sellaisiin poikkeuksellisiin naisiin, joilta tuo multi-tasking onnistuu.
Tähän on pakko heittää kommentti... Suomalaiset täysi-ikäiset katsovat telkkaria keskimäärin reilut 3 tuntia päivässä. Minä en vaan koskaan tunnu tapaavan ihmisiä jotka katsoisivat noin paljon telkkaria. Varsinkin kaikilla perheellisillä on niin kiire että pitää tunkea eineslihapullat kylminä lasten kurkkuun että kerkeää mennä nukkumaan ennen puoltayötä.
Niin kiireellisiä on suomalaiset että ainoastaan kolme tuntia kerkeää telkkaria katsomaan päivässä.
Perheenäidit tuntuvat varsinkin olemaan kovia kilpailemaan siitä että kuinka kiireisiä he ovat. Netissä kerkeävät juuri sen verran käydä että pääsevät kertomaan kuinka kiire heillä.
En todellakaan tarkoita sitä että olisi olemassa vain rumia ruoanlaittotaitoisia ja kauniita taidottomia.
Faktaa : - Rakennekynsien kera ei voi tehdä ronskisti kotitöitä.
- Korkkareissa ei jaksa kekkuloida koko ajan.
- Turha meikata jos viettää illan hellan äärellä.
- Maaseudulla asuu aivan yhtä kauniita naisia kuin muuallakin.
- Tunnin lenkki illalla on osa monen naisen elämää ja takuulla edesauttaa terveyttä enemmän kuin itse väännettyjen lihapullien tekeminen. Lenkki ei aina tarkoita juoksemista, vaan myös kävelyä ja esim. koiranulkoilutusta.
- Tavallinen, TERVEELLINEN ateria valmistuu puolessa tunnissa. Meillä perusruokaa on keitetyt perunat ja paljon porkkanaa, kasvikset(esim wokkivihannekset), puolukkahillo, punajuuret, ruisleipä ja juusto, rasvaton maito, ja EINESLIHAPULLAT itse tehdyssä kastikkeessa sipulin kera. Menee noin puoli tuntia kun tekee. Pitäisikö nuo lihapullat vääntää itse?
- TAI perunat, porkkana, einesveriletut, hillo jne.
- TAI kanasuikaleet wokkikasvisten kera ja hieman nuudelia. Painotus lihalla ja kasviksilla koska nuudelit tyhjiä hiilareita. Pitäisikö pilkkoa noita rehuja ensin puoli tuntia itse, eikä ostaa kaupasta valmista wokkipussia..?
- Hernekeitto ja itse tehty pannari hillon kera. Täytyisikö liottaa herneet itse ja keittää silavan kera?
- Perunasuikaleet pakastealtaasta ja niistä tehdään uunissa valkosipuliperunoita. Lisäksi pihvejä tai arkena einesjauhelihapihvejä.
- Keitot joissa itse pilkotut juurekset ja kasvikset. Näitä syödään sitten se 2 päivää.
Elämänkokemusta :
Maaseudulta lähtöisin olevilla tytöillä on hieman erilainen arvomaailma, koska lähes aina he ovat joutuneet(saaneet) tehdä kotitöitä laidasta laitaan ja yleensä maaseudulla myös leivotaan ja tehdään ruokaa monipuolisemmin kuin kaupunkikodeissa. Marjastus, sienestys, kalastus, jopa metsästys ovat heille osa elämää ja siksi rikastuttavat myös ruokavaliota ja kehittävät ruoanlaittotaitoja. Arvomaailma muodostuu helposti sen kaltaiseksi että nainen panostaa mieluummin noihin kodinomaisiin ja luonnonläheisiin asioihin kuin pukeutumiseen ja kynsien viilaamiseen. Ja tämä ei todellakaan ole ristiriidassa kauneuden, puhtauden tai siistin pukeutumisen kanssa.
Ja kuka sanoi että ruoanlaittotaitoinen nainen on ruma ja pukeutuu säkkiin? En minä ainakaan. Koska perheellisellä aikaa on rajoitetusti, nainen ei voi olla yhtä aikaa duunissa ja duunimatkalla 9-10 t, olla hehkeä timmi ja laittautunut, ja laittaa kotiruokaa 1.5t iltaisin. Luonnollisesti kodin tulee olla siisti ja pitää ehtiä harrastaakin. Sitten pitää tietty vielä jaksaa hoidella mies.
Valitettavasti omassa tuttavapiirissäni naiset ovat jakautuneet eri sarjoihin arvomaailmansa mukaisesti. Jos naisella on koti tiptop, leipovat ja ovat kaikin puolkn aktiivisia, niin eivät sitten juuri meikkaa ja panosta pukeutumiseen. Tämä ei tarkoita säkkiä ja tuulipukua! Ne joilla on rakennekynnet ja pukeutuminen viimeisen päälle, on sitten koti mullin mallin ja mies sekä mukulat syö eineksiä. Mutta koko perhe on ulospäin kuin muotikataloogista.. Ne jotka ovat yrittäneet revetä joka paikkaan, ovat ajautuneet burnouttiin. Enkä arvostele kenenkään valintaa. Jokainen eläköön omankaltaistaan elämää, pääasia että on onnellinen.
Sinulla ei ole lapsia..? Käväise lapsiperheessä kylässä ja kasto kuinka paljon ne mukulat syö. Itse huomaan usein että "2 päiväksi valmistettu" ruoka menee yhdellä syöntikerralla. Jäljelle jää rippeet jotka voi ottaa töihin evääksi. Mukulat tyhjentää kaikki padat ja ovat silti hoikkia. 9v tyttö syö rekkamiehen annoksia eikä ole lainkaan lihava.. huh ehkä on matoja ; D
Et muuten tarjoutunut tekemään niitä kotitöitä, että naisesi ehtii laittaa sinua tyydyttävää sapuskaa ja sen jälkeen lenkille..? Miksi et itse teksisi terveellistä ruokaa? Monet miehet tekevät ruokaa. Vai kannatatko perinteistä roolijakoa? Saisiko naisesi sitten ruveta kotirouvaksi, että sinä elätät perheen ja hän keskittyy kotihommiin? On todella raskasta olla kodin ulkopuolella töissä ja hoitaa koti ja mukulat sen lisäksi. Voin sanoa että minulla on jo 10v kokemus tästä..
Jos olet tyytymätön tytsysi ruokailutottumuksiin, oletko keskustellut hänen kanssaan asiasta? Moni asia hoituu keskustelemalla. Onko hänellä muuten terveet elämäntavat? Ehkä häntä ei ole kotona opetettu tekemään ruokaa? Vai eikö häntä lainkaan kiinnosta? Jos hän on aivan väärää tyyppiä, ei kannata haaveilla perheen perustamisesta hänen kanssaan. Perhettä perustaess pitäisi toisen tavat olla jo selvillä ja jos ne ovat liikaa ristiriidassa omien kanssa, ei kannata edes yrittää. Jos toinen tyytyy einespizzoihin eikä välitä kotitöistä ja toinen haluaa päinvastaista, on ero lähes väistämätön siinä vaiheessa kun jaloissa pyörii ne kiljuvat mukulat eikä aika riitä kaikkeen..
Ps. salaatti on todellisuudessa epäterveellistä, siinä olet aivan oikeassa.
Kirjoitin jo tuonne vastausta joten en viitsi kaikkea toistaa.
Miksi ihmeessä meikkaisin ja laittaisin hiukset nätisti jos pitää vääntää 2 tuntia kaalikääryleitä hellan ääressä? Niitä on ihan helvetin hidasta/vaikeaa tehdä!
Kirjoitin myös meidän ruokalistaa jo. En tiedä kuinka moni syöttää lapsilleen pelkkiä (kylmiä?) valmislihapullia tai vain makaronia ja jauhelihaa. Omassa tuttavapiirissäni ei taida kukaan elää näin. Meillä saatan tehdä iltapalaksi tai hätkriisikiireruoaksi vastaavaa kerran 2 vkossa.
Puolessa tunnissa saa kyllä tehtyä monipuolista ja terveellistä ruokaa. Ehkä meillä on tuo eineskäsite erilainen. Minulle se tarkoittaa täysin valmiita aterioita joissa on muusi, lihapullat ja kasvikset muovilautasella tai valmispizzaa, hampurilaisia ja lihapiirakoita. Syokö noita oikeasti kukaan muu kuin keski-ikäiset sinkkumiehet? Itse olen nähnyt vain vastaavia.
Salkkarit kestää vain puoli tuntia ja minun kokemukseni mukaan nuoret ja nauoret naiset katsovat niitä. Minä en ole ikinä katsonut eikä omat kaverini(ikäluokka 35-45v)
Illat menee lasten kanssa eri tavoin. Isompia lapsia kuskataan harrastuksiin, pienempiä autetaan läksyissä. Ihan pienten kanssa on oltava koko ajan läsnä tai ne tuhoaa itsensä ja talon. Lasten kanssa olemista arki-iltaisin on mm. iltapalan laittaminen, iltapesujen valvonta ja hampaiden pesu ja ilta satu/nukuttaminen. Koulurepun pakkaaminen ja reissuvihkon kirjoittaminen. Kyllä noihin touhuihin menee 2/3 illasta.
Meillä ainakin keittiön siivoukseen menee joka ilta puoli tuntia. Mutta mä laitankin sitä ruokaa perinteisesti vaikkakin nopeasti. En todellakaan lämmitä mikrossa mitään eineksiä vaan kaikki keitetään/paistetaan itse. Silti en suostu kuluttamaan siihen yli 30 min. arkena.
Kyllä muuten menee pyykkeihin, vaatehuoltoon ym. sekailaisiin kotitöihin enemmän aikaa kuin 5 min illassa. Tää onkin sitä "näkymätöntä kotityötä" jota valtaosa miehistä ei tee. Kaikkien tutkimusten mukaan suomalaisen naisen iltaisin tekemä kotityön määrä on vähentynyt vain hieman vuosikymmenien aikana. Koneellistumisesta huolimatta. Ja siitä huolimatta että naiset tekevät nyt ensin 8t palkkatyötä ja sitten ne kotityöt. Miesten ei tarvi tehdä muuta kuin palkkatyö, mikäli asutaan kerrostalossa. Ennen vanhaan miehillä oli "miesten"töitä ulkosalla jne. mutta nykyään ei ole, jos asutaan lähiössä. Lähiömiesten duunia on istua TV:n ääressä kun nainen puhhaa kotitöitä. Tai nykyaikaisempi versio on olla tietokoneella tai pelata. Fyysisesti aktiivinen mies käy salilla ja harrastaa iltaisin. Naisten tekemä työmäärä on kasvanut mutta miesten vähentynyt.
Ihmettelen tänne kirjoittaneiden miesten tuttavapiiriä. Onko minun tuttavani sitten jotenkin massasta poikkeavia kun he viettävät normaalia elämää ja tekevät normaalia kotiruokaa eivätkä katso salkkareita iltaisin? Ehkä nuorilla sinkkunaisilla on aikaa istua siinä TV:n ääressä ja miehet tekevät siitä johtopäätöksiä?
Minulla ei ole aikaa harrastaa mitään eikä tavata ystäviä arkena. Kun tulen töistä kaupan kautta ja olen laittanut ruoan ja siivonnut keittiön, ei ehdi muuta kuin hoitaa lapset ja niiden läksyt kunnes on jo iltapesujen aika. Lenkille mennään silloin kun ehditään, ei joka ilta.Kun lapset nukkuu, joutuu vielä tekemään hiljaisia kotitöitä, kuten vaatehuoltoa ja järjestelyitä. Keittiö on siivottava iltapalan jälkeenkin tai se jää aamuhommaksi. Sitten iltasuihku, uutiset ja iltapala ja nukkumaan. Ei tässä hohtoa ole mutta eipä ehdi miettiä mitään turhaakaan. Kiire on todellakin koko ajan jos yrittää tehdä enemmän kuin arkirutiinit. Sen vuoksi esim. harrastukset ja kaikki iltamenot on toistaiseksi lopetettu.
Tappavaa arkirutiinia, kuka sillä kiireellä kehuu? Ehkä ne jotka yrittävät revetä joka paikkaan ja/tai yrittävät olla täydellisiä? Minä en yritä enkä väitä olevani. En myöskään väännä lihapullia arki-iltana vaan menen mieluummin lenkille jos on pakko valita.
Sinultakin kysyn että miksi naisen pitäisi tehdä miehelle 1.5t ruokaa jos 30 min. pystyy tekemään monipuolisen aterian, eikä se kelpaa miehelle?
"Et muuten tarjoutunut tekemään niitä kotitöitä, että naisesi ehtii laittaa sinua tyydyttävää sapuskaa ja sen jälkeen lenkille..? Miksi et itse teksisi terveellistä ruokaa? Monet miehet tekevät ruokaa."
Tässä ei edelleenkään ole kyse ajankäytöstä vaan kokkaustaidoista. Lähtee rönsyilemään muutenkin liikaa kun on otettu jo kauneusasiatkin tähän syssyyn mukaan. Kuten sanoit, terveellisen ruan pystyy laittamaan puolessakin tunnissa. Myös siinä tapauksessa että ei laita eineksiä, ja se vaatii vähän ruoanlaittotaitoa. Kuinka kauan yleensä pilkot vihanneksia? Se käy muuten aika sukkelaan jos on tottunut ja tietää mitä tekee. Voi vaikka vilkaista jotain kokkausohjelmaa.
Minä olen omassa parisuhteessani se joka tekee ruokaa, kuten aloitusviestissäni mainitsin. Lapsia ei itsellä ole, mutta tänäänkin olen tehnyt lapsille ruokaa. On se tuttua kun on nirsoja ja suursyömäreitä samassa pöydässä...
Parisuhdeasioitani en täällä sen enempää pyörittele, me pyöritellään niitä ihan kahden kesken omissa oloissamme. Ensimmäisessä viestissäni otin hänet vain yhdeksi esimerkiksi.
En ole sanonut että salaatti on epäterveellistä, enkä ole sitä mieltä että salaatti on epäterveellistä. Salaatteja tosin on tuhat ja yksi erilaista, joten siihen joukkoon mahtuu kyllä aika karseitakin tapauksia.
"Miksi ihmeessä meikkaisin ja laittaisin hiukset nätisti jos pitää vääntää 2 tuntia kaalikääryleitä hellan ääressä?"
Jaha, siis "en viitsi ehostautua aamulla, kun illalla teen kaalikääryleitä"? BTW, kirjoitat miehelle joka tietää tasan kuinka suuri/ pieni operaatio kaalikääryleet ovat.
"Ehkä meillä on tuo eineskäsite erilainen."
Niin, minä tartuin tuohon lihapullajuttuun. Ja kyllä, valmislihapullat ovat eineksiä, helkkarin huonolaatuisia sellaisia. Lihapullat muuten vääntää jauhelihasta noin kymmenessä minuutissa.
"Salkkarit kestää vain puoli tuntia..."
Ja pienelläkin päättelykyvyllä ymmärtäisi, että Salkkarit oli esimerkki naisten katsomasta televisio-ohjelmasta.
"Meillä ainakin keittiön siivoukseen menee joka ilta puoli tuntia. Mutta mä laitankin sitä ruokaa perinteisesti vaikkakin nopeasti."
Niin, täällä ei käsittääkseni kukaan ollut vaatimassa sitä, että ruoanlaittoon pitää koko ilta kuluttaa. Itse olit ensin puolustelemassa miten ruokaa ei ehdi laittaa. Miksi, jos kerran itsekin laitat?
"Kyllä muuten menee pyykkeihin, vaatehuoltoon ym. sekailaisiin kotitöihin enemmän aikaa kuin 5 min illassa. Tää onkin sitä "näkymätöntä kotityötä" jota valtaosa miehistä ei tee."
Ja ne miehet jotka tekevät, tietävät hyvin että se ei ole mikään elämää suurempi ponnistus. Siitä huolimatta, että esimerkiksi meidän taloudessa minä olen ainoa, joka vielä tuhlaa aikaa silittämiseenkin.
"Kaikkien tutkimusten mukaan suomalaisen naisen iltaisin tekemä kotityön määrä on vähentynyt vain hieman vuosikymmenien aikana."
Ja ne tutkimukset kertovat lähinnä siitä, miten naiset itse asian raportoivat.
"Ja siitä huolimatta että naiset tekevät nyt ensin 8t palkkatyötä ja sitten ne kotityöt... Naisten tekemä työmäärä on kasvanut mutta miesten vähentynyt."
Jaha. Olisikohan tuo vähän vanhanaikainen näkemys asiasta. Minulla kun on vähän sellainen käsitys, että työmäärä kotitöiden suhteen on tasa-arvoistunut huomattavasti ja ainoastaan naisten pitämä älämölö kaikesta mitä joutuvat tekemään on lisääntynyt.
"Sinultakin kysyn että miksi naisen pitäisi tehdä miehelle 1.5t ruokaa jos 30 min. pystyy tekemään monipuolisen aterian, eikä se kelpaa miehelle?"
Edelleen, tämä lähti liikkeelle siitä, että kovin monelta naiselta ei tänä päivänä onnistu edes se 30 minute meal.
En ryhdy väittelemään kotitöihin kuluvasta ajasta ihmisen kanssa jolla ei pyri lapsilauma jaloissa kun niitä hommia yrittää tehdä. Ja on aivan eri asia tehdä 4-5 hengen huushollin "näkymättömät" kotityöt kuin 1-2 hengen. Ajankäytöstä ei ollut tarkoituskaan väitellä, mutta koska mainitsit että "naiset sitten pukeutuvat säkkiin jne kun ovat tehneet lapsia" niin oli pakko tuoda tuo aika-aspekti kuvioihin.
Kaikki eivät ole ravintola-alan ammattilaisia, eikä tarvitse ollakaan. Jos sinä teet lihapullat 10 minuutissa niin on kohtuutonta vaatia sitä kaikilta naisilta. Sitähän ajat takaa että naisten täytyy tuo nopea, tehokas ja terveellinen ruoanlaittotapa osata? Kuinka saat ne pullat myös kypsiksi tuossa ajassa? Itsellä menee lihataikinan tekemiseen ja alustamiseen 10 min ja pullien vääntämiseen (kun niitä pitää tehdä koko perheelle = 40-80 kpl ainakin 15 min. Lisäksi paistoaika. Muutamaa pullaa ei kannata kerralla tehdä, joten vääntämiseen menee aikaa. Loputhan pannaan pakkaseen. Siinä yhtä aikaa pitäisi ehtiä kuoria perunat ja tehdä salaatti, pilkkoa kasvikset, kattaa pöytä jne. Kun kädet on jauhelihataikinassa 25 min, niin kaikki muut hommat seisoo.
Minä todellakin laitan ruokaa, mutta siihen sisältyy noita edellä listaamiani eineksi muutaman kerran viikossa. Jotain einespullia teen 1-2 krt 2 vkossa. Ei meillä ainakaan niitä jatkuvasti syödä. Yritän vain tuoda sen esiin että arkena en ala vääntämään kaikkea alusta pitäen itse, ja syömme kyllä monipuolisesti ja terveellisesti.
Kaalikäärylehomma ja meikkaus liittyvät sillä tavoin yhteen että en kyllä sunnuntaina meikkaa jos aion sitten saman tien siirtyä kyökkiin moneksi tunniksi niitä vääntämään. Arkimeikkaaminen on asia erikseen, arkenahan en kaalikääryleitä tee.
Mistäköhän sinä tiedät kuinka monta lasta minulla pyörii jaloissa, kun en sitä missään ole esiin tuonut?
"Ajankäytöstä ei ollut tarkoituskaan väitellä, mutta koska mainitsit että "naiset sitten pukeutuvat säkkiin jne kun ovat tehneet lapsia..."
Mielenkiintoista, kun tuotakaan et minun kommenteistani löydä.
"Kaikki eivät ole ravintola-alan ammattilaisia, eikä tarvitse ollakaan."
Niin, minäkään en noilla kauppatieteilijän papereilla taida ravintola-alan ammattilaisiin kuulua.
"Jos sinä teet lihapullat 10 minuutissa niin on kohtuutonta vaatia sitä kaikilta naisilta."
Ovatko naiset jotenkin kyvyttömämpiä, vai mitä tuolla tarkoitat?
"Kuinka saat ne pullat myös kypsiksi tuossa ajassa?"
Tuollainen määrä lihapullia kannattaa tehdä uunissa. Siten aikaa kuluu tasan sen taikinan alustamisen/ pullien pyörittelyn verran. Ja jos niitä tekee yhden aterian verran, niin siihen palaa about 10 minuuttia aktiivista aikaa. Jos niitä tekee isomman määrän kerralla, niin silloin tuo aika säästyy joskus muulloin. Sillä aikaa kun pullat ovat uunissa, voi tehdä ne aterian muut osat. Onnistuu muuten myös silloin kun paistaa pullia pannulla, ainakin minulta.
"naiset sitten pukeutuvat säkkiin jne kun ovat tehneet lapsia" sanoin minä. Se oli hymiön kanssa varustettuna vastine nimimerkin n40v viestiin, jossa hän alkoi höpisemään (ensimmäistä kertaa tässä keskustelussa) meikkaamisesta, rakennekynsistä ja korkkareiden käytöstä.
Itse olen sitä mieltä, että jos nainen tekee ruokaa perheessä, on hänen osattava tehokas, nopea ja terveellinen ruoanlaittotaito. Jos mies tekee ruokaa, on hänen se osattava. Jos molemmat tekevät perheessä ruokaa, niin molempien on se osattava.
Minä taas olen sitä mieltä, että molempien tulisi osata jonkin verran. Aivan kuten kaikkien muidenkin kodin hommien kanssa pitäisi olla jonkinlainen tasapaino.
Minulle on vain muodostunut sellainen käsitys, että on naisia, joilta onnistuu niin ruoanlaitto, kuin kaikki muukin (ja sivumennen todettuna minulla on suuri ilo elää elämääni sellaisen kanssa), jolloin kotityöt jakaantuvat ikään kuin luonnollisesti molemmille. Ja sitten on niitä, joilla nuo taidot ovat hyvinkin vajavaiset, ja meteli kiireestä suunnaton, heti jos joutuu pyrstöään liikauttamaan.
Mutta jos se ruoanlaitto ei vaan kiinnosta niin paljon, että olisi tarpeeksi mielenkiintoa tutustua erilaisiin uusiin resepteihin. Kyllä kait ruoalaittotaitoonkin vaaditaan tietynlainen kiinnostus sitä kohtaan kuten moniin muihinkin asioihin. Ihminen oppii mitä tahansa kunhan on tarpeeksi motivoitunut asiaan.
kyllä meitä kokkaustaitoisiakin nuoria neitoja riittää.Ainakin oma mieheni on varsin tyytyväinen ja minä pidän ruoanlaitosta =)
No se on kyllä mukava kuulla. Mutta on sitä pakko vähän yleistää että tähän joku jaksaa vastata. Tuntuu vain että kokkaavat nuoret neidot ovat katoava luonnonvara.
Saa useinkin tiukkasanaiset pakit tuolla tärskypalstalla, kun näistä rupean kyselemään. Kyllä tämä on minulla ainakin ihan vaatimuksena, että haluaa ja osaa kokata. Ei sen nyt kummoista tarvitse olla mutta jotain kuitenkin. Vähän ihmetyttää. Mitään moottoripyörän rassaajaa en halua enkä tarvitse.
Olen pikkasen yli 30-vee ja osaan kyllä tehdä ruokaa. Eri asia on sitten viitsinkö. En erityisemmin tykkää ruuanlaitosta ja siksi teen ruokaa aina useammalle päivälle. Töiden jälkeen harvemmin jaksan tehdä ruokaa, vaan syön mielummin sitä leipää, eineksiä en paljon koskaan. Viikonloppuisin sitten teen sen useamman päivän ruuan valmiiksi ja jopa leivon silloin tällöin kun on enempi aikaakin. Sitten jos olisi lapsia, niin olisi pakko vaan tehdä ruokaa päivittäin, koska en ikinä antaisi lapsilleni mitään eineksiä.
En muuten tiedä yhtäkään naista joka ei osaisi ruokaa tehdä iästä riippumatta, joten ihmettelen millaisiin naisiin olet oikein törmännyt, vai onko kyse enempikin siitä viitsimisestä sitten.
Osasyynä voi olla viitsiminenkin, mutta siis samaan sarjaan se kuitenkin menee. Jos ei viitsi tehdä ruokaa, niin ei se ruoanlaittotaito ainakaan itestään parane.
Siis tosiaan kun sanoin että naiset ei osaa tehdä ruokaa, niin tarkennetaan sen verran että he ovat ulapalla mikä ruoka on terveellistä, minkälaisia raaka-aineita kannattaa käyttää ja reseptikirjasta löytyy juuri ne pari laatikkoa ja kastiketta ja mitään uutta ei kokeilla (ei osata, uskalleta tai viitsitä). Kyllä kai kuka tahansa osaa paistaa jauhelihan, keittää makaroonit ja heittää ketsupit sekaan, mutta se on eri asia kuinka ravitsevaa, terveellistä saati hyvää se on.
No itse olen vegetaristi joten kyllä se ruoka mitä teen on aina terveellistä. Kieltämättä ystäväporukassani sekasyöjillä kasvikset saattavat jäädä hieman vähäiseksi, esim. tehdään vain perunoita ja sitä jauhelihakastiketta, mutta ei muuta. Itse joudun miettimään hieman tarkemmin ja ruoka mitä teen on aina hyvää! Mutta olisihan se sitten kiva tietää, millainen se terveellinen ateria normaalina arkipäivänä sitten on, esim. minusta tuo makaroonit ja jauhelihat ja jotain kasviksia sekaan voi olla ihan terveellistäkin.
Tuskin se että ei käytä eläinkunnan tuotteita tekee ruoasta automaattisesti terveellistä. Kyllä siihenkin taitoa tarvitaan että saa terveellistä, hyvänmakuista ja täyttävää kasvisruokaa.
En pitäisi makaroonia kovinkaan terveellisenä, varsinkaan jos se muodostaa puolet (tai enemmänkin) ateriasta. Itse asiassa pidän sitä jopa vaarallisena. Jauheliha käy tietty arkiruoaksi, siihen kylkeen reippaasti kasviksia niin sillä pärjää jo pitkälle. Ei jauhelihassa mitään suurempaa vikaa ole, se oli vain esimerkkinä kun on monia joilla se ruokavalion proteiiniosuus koostuu pääasiassa jauhelihasta (ja/tai hunajamarinoiduista broilerisuikaleista). Eihän se jauheliha laadultaan ja maultaan ihan sitä ykkösluokkaa ole.
Esimerkkejä hyvistä arkiruoista on vaikkapa puhtaista raaka-aineista (ei siis puolivalmisteista) valmistetut kaalikääryleet, karjalanpaisti, wokit, erilaiset padat, paistit, keitot, kala, tofupihvit... plus reippaasti kasviksia kylkeen. Onhan noita melkein loputtomasti... kaikki riippuu paljon millälailla/minkälaisella reseptillä valmistaa.
Noihin kaalikääryleisiin.
Oletko tehnyt tai nähnyt miten niitä tehdään? On todella haastavaa, jos ei ole aivan ammattilainen ja rutinoitunut niitä vääntämään. Eikä ne ees kestä pakastamista. Opettele itse tekemään niin tiedät. Mä tein niitä nuorena jonkun kerran eikä enää tulis mieleenkään käyttää sunnuntaista monta tuntia niitten väkertämiseen.. Saati arkipäivästä.
Karjalanpaisti kypsyy 2.5-4 tuntia. Haluanpa nähdä perheen ilmeet kun kaikilla on kiljuva nälkä ja sanon että ruoka on 19.30... Ja makuasia on sitten se, onko se hyvää seur.päivänä. Minusta ei. Tyypillinen talven sunnuntairuoka. Kyllästyy helposti.
Naudan jauheliha ja naudan paistijauheliha on ihan ok. Siinä ei ole paljonkaan rasvaa.
Olen aivan tavallinen keskituloinen eikä minulla ole varaa ostaa kokolihaa ja paistia kuin kerran vkossa. Yleensä vkonlopuksi. En tiedä kenellä on siihen varaa? Muuta kuin sinkuilla. Jos ostan koko perheelle kokolihaa, sitä joutuu ostamaan niin paljon että budjetti repeää. Proteiinit täytyy ottaa raejuustosta, jauhelihasta jne halvemmasta aineksesta.
Marinoidusta kanasta ja makaronista olen aivan samaa mieltä kuin sinä. Pasta, riisi ja peruna ovat turhia hiilareita ja niitä pitäisi syödä vain 10 % ateriasta. Yritän opettaa lapsillekin että makaroni on karkkiin verrattavissa oleva herkku eikä mitään arkiruokaa. Perunaa syömme mutta niitäkin yritän ohjata ottamaan mahd.vähän.
Nyt vähän liikaa keskitytään siihen ajankäyttöön. Joo tiedän että töissä käyvillä äideillä on jatkuva kiire jokapaikkaan.
Olen minä tehnyt kaalikääryleitä, viimeksi noin viikko sitten. Juu ei se kaikista nopein ruoka ole tehdä, mutta ei siinä nyt koko iltaa saa tuhrautumaan jos tietää mitä tekee.
Karjalanpaistihan on todella nopea ruoka, ainoastaan kypsytyksessä menee kauan aikaa. Lapsena omassa perheessäni koulusta tultaessa syötiin välipala ja illallinen 18-19 aikoihin. Ihan toimiva systeemi oli omasta mielestäni.
Ei mikään ihme jos lapsilla on kiljuva nälkä jos eivät saa edes tarpeeksi rasvaa.
Mutta raha-asiat ovat tietty asia taas erikseen. Terveellinen ruoka yleensä maksaa enemmän. Se on sääli jos tosiaan rahat ovat tiukilla, ja tottapuhuen niinhän ne monessa lapsiperheessä on.
No jo on sulla arkiruuat! Kuten edellä jo joku kirjoittikin, niin kyllä sitä aikaa menee aivan liikaa noihin ruokiin. Itse tulen viiden jälkeen töistä ja siinä kun rupeaisi jotain karjalanpaistia väsäämään, niin menisi kyllä niin myöhäiseksi ruokailu, että se ei olisi kyllä enää terveellistä sitten. Jos illallinen on noin klo 18 (joka minusta on hyvä aika), niin siinä olisi ruuanlaittoon aikaa sellanen puoli tuntia. Viikonloppuisin on sitten aikaa väsätä noita mainitsemiasi ruokia.
Arkiruuista esim. linssikeiton tekee alle puolessa tunnissa, ja se on minusta ihan terveellistä ja hyvääkin. Jos tykkää tehdä ruokaa, niin mikäs siinä, että koko illan käyttää ruuanlaittoon. Itse tykkään tehdä muutakin, liikkua esimerkiksi niin ei sitten viitsi siihen ruuanlaittoon niin paljon käyttää aikaa.
Kiva kuulla että joku on taitava kaalikääryleiden valmistaja : ) Minulle se on aina ollut työlästä, vaikka olen harjoitellut kovasti.
Meidän lapset syövät koulussa/hoidossa lounaan 10.30 jälkeen. Ei heidän päivällisaikaansa voi venyttää 18-19 asti. Pienet syövät iltapalan klo 19 ja kaikki ovat sängyssä ennen 20.30. Mutta meillä onkin tiukat rutiinit.
Karjalanpaisti onkin idioottihelppo ruoka, mutta kuten mainitsin, piatoaika on liian pitkä arki-iltaan. Joskus kyllä teen sitä etukäteen seur. päivää odottamaan.
En ole vastuussa kouluaterioiden koostumuksesta, joten en voi vaikuttaa siihen mitä lapset syövät lounaaksi. Kotona saavat kyllä riittävästi hyvälaatuista rasvaa. En ymmärrä mistä tempaisit tuon rasva-assin?
Rahasta todellakin on pulaa ja ostan aina tarjouksesta pakkasen täyteen possun(kotimaista) filettä. Syödään sitten säästelemättä pihvejä sitten kun siltä tuntuu. Paisteja(naudan) ja ihania palapaistikuutioita ei juuri raaski ostaa.
Ed. ketjussa puhuttiin salkkareista.. en todellakaan itsekään ymmärrä miksi niin moni sitä katsoo. Itse en ole ikinä katsonut. Makunsa kullakin. Eli kyllä on olemassa naisia jotka eivät sitä katso! En ole ainoa "poikkeus".
"Meidän lapset syövät koulussa/hoidossa lounaan 10.30 jälkeen. Ei heidän päivällisaikaansa voi venyttää 18-19 asti."
Omassa perheessäni se onnistui vaikka kouluruokailu olikin samaan aikaan. Aamupala klo 7, koululounas klo 11, välipala klo 15 ja ruoka klo 18. Iltapalaa ei yleensä tarvittu. Jokaisella perheellä on omat rutiininsa, itse vain pidän tällaisesta rutiinista koska siinä on sitten aikaa tehdä se oikea ruoka ilman kiirettä, kunhan pitää huolen että jääkaapissa on jotain syötävää kun kaikki tulevat kotiin.
Rasva-asia tuli esille, kun nimimerkki n40v sanoi että jauheliha on terveellistä jos siinä on vähän rasvaa. Jos vähemmän rasvaa, niin se tarkoittaa että vähemmän energiaa. Se tarkoittaa että pitää syödä enemmän tai useammin, tai nälkä/energianpuutos yllättää. Itse en pidä rasvaa millään tavoin epäterveellisenä, kunhan huolehtii siitä että ruokavalio on hyvä ja monipuolinen.
Possun ulkofile on kyllä erinomainen ruoka joka usein on tarjouksessakin. Kilon pala 100% lihaa maksaa tarjouksessa 5-6 euroa. Siitä saa tehtyä kaikenlaista, vaikka niitä pihvejä koko perheelle. Itsekin usein ostelen pakkaseen jos näen tarjouksessa.
Wokit, keitot, kala ja pihvit valmistuvat kaikki puolessa tunnissa. Jos tekee vähän monipuolisemmat versiot ja korvaa pakasteet tuoreilla raaka-ainella, niin alle tunnissa selvitään siinäkin tapauksessa. Tietty patoihin, paisteihin yms. menee enemmän aikaa sen kypsytyksen takia.
Olen yli viivkymppinen ja juuri kuvaamaasi elle 50 ruoanlaittotaitoja omaava. Itsellä aviomies ja kaksi poikaa (täysi-ikäinen ja melkein sellainen). Minä olen koko 25 vuotta huolehtinut tämän ruokapuolen, koska mies on iäkkäiden maanviljelijöiden iltatähti aikanaan, eikä ole ruokaa joutunut laittamaa (ennen kuin nyt).
Koskaan en ole pitänyt ruuanlaitosta, vaan se on välttämätön paha. Eili eienkset on olleet kova sana meillä. Makaroonilaatikkoo ja jauhelihakastiketta ja sen synttärikakun olen toki laittanut. Siis osaan laittaa ruokaa, mutta en tykkää koko hommasta.
Pojat ovat kasvaneet hyvin ja meillä on sairastettu tosi vähän.
Naiset joutuvat nykyään panostamaan ja tekemään enemmän joka saralla. Minulla on esimerkiksi sellainen työ, joka vaatii paljon ylitöitä ja työmatkoja, miehelläni on säännölliset/kohtuulliset työajat. Lisäksi minun on oltava töissä huoliteltu, siihenkin huoltoon menee tuhottomasti aikaa. En ole mikään uraihminen, vaan työnkuva nyt vain sattuu olemaan sellainen ja ilman näitä tuloja emme pärjää.
Meillä tekee sekä mies että vaimo kotiruokaa, sillä molemmat pidämme ruoanlaitosta. Meillä ei syödä koskaan eineksiä, ne ovat kallita ja täynnä lisäaineita ja liian suolaisia.
Eilen minä porasin ja ruuvasin verhotankoja kattoon, sillä aikaa kun mies laittoi ruokaa. Lapsuudenkodissani oli toisin päin. Eikö se nyt ole ihan sama kuka ne työt tekee kunhan tulevat tehdyksi? Kyllä miehen pitää osallistua kaikkeen, enhän minä muuten jaksaisi pitkän työpäivän jälkeen harrastaa seksiä, jos yömyähään pitäisi paistaa pullaa ;-)
Jos joku on laiska, tai ruoka ei kiinnosta, niin se taas on eri juttu.
Kyllä se on ihan sama kuka tekee ruokaa kunhan sitä joku tekee. Ei siinä mitään ihmeellistä ole. Ihmetyttää vain kun "ennenvanhaan" oli päivänselvää että naiset osasivat tehdä ruokaa. Nyt on jostain syystä käynyt niin että naisten ruoanlaittotaito on vähentynyt ja he ovat keittiössä sormi suussa. Mikä tähän on johtanut? Tasa-arvo? Naisten ei tarvitse tehdä niin paljon ruokaa kuin ennen, joten taito on samalla vähentynyt?
"Ennen vanhaan" oli aika moni asia eri lailla.
Ennen oli vähemmän helppoja eineksiä saatavilla. Oli melkeimpä pakko osata laittaa ruokaa alusta alkaen. Ruoanlaittoa ja leipomista opetettiin kotona tytöille, mutta ei pojille. Joten naimisiin mennessä mies ei osannut laittaa mitään ruokaa, se oli naisen työ. Lisäksi ruoka oli suhteessa tuloihin kallista, melkein joka aterialla oli perunoita jossain muodossa, eikä niitä oikein voi kokkaamatta syödä. Suomen koteihin ilmestyivät leipäkoneet, kun leipäkin oli kallista. Pastaruokia ei ennen syöty, se oli harvinaista herkkua. Paitsi makaronilaatikko. Hampurilaispaikkoja ei pahemmin ollut, pizzeroitakin niin harvassa, että pizzalla käynti oli ihan vain harvinaista juhlaa.
Äiti myös ompeli paljon vaatteita, sillä vaatteet olivat kaallita ja tylsiä. Jos halusi jotain kivaa ja edullista ylle, niin se oli melkein itse ommeltava. Eli sama juttu kuin ruoan kanssa.
Nykyään on paljon valmisruokia ja eineksiä saatavilla. Ei siis ole entisenlaista pakkoa harjoitella ruoanlaittoa, kun valmiiksi marinoidut suikaleet on helppo käristää, tai heittää pakastepizza uuniin. Ennen oli pakko opetella laittamaan eri ruokalajeja pelkästään vaihtelun vuoksi. Nyt se vaihtelunhalu tyydytettään helposti ja edullisesti jollakin eksoottisella valmisruoalla. Muistan kuinka äitini 80-luvulla laittoi "Mexikon pataa", eihän sellaista kukaan enää jaksa alusta lähtien valmistaa, sellainen on myös paljon edullisempi ruokalaji ostaa valmiina.
Elämäntyyli on muutenkin muuttunut. Myös minun isäni teki enemmän itse kotona kuin mitä mieheni tekee. Mieheni korjauttaa, ja teettää ammatti-ihmisillä monta hommaa, jonka isä väkersi itse. Mieheni esimerkiksi vie ruohonleikkurin korjattavaksi, auton huoltoon, polkupyörän korjattavaksi, kilpailuttaa laminaattilattian asentajilta hintoja. Ja menee itse salille. Isäni pyrki tekemään kaiken mahdollisen itse sillä aikaa kun äiti yritti keksiä mitä uutta perunoista saisi laitettua.
"Muistan kuinka äitini 80-luvulla laittoi "Mexikon pataa", eihän sellaista kukaan enää jaksa alusta lähtien valmistaa"
Surullista mutta totta. Kiitos asiallisesta viestistä. Eipä tuohon ole paljoa lisättävää. Kehitys on siis tehnyt naisista laiskoja. On siis miehenä yritettävä pitää kuolevasta kansanperinteestä, eli kotiruoanlaitosta huolta ettei se pääse kokonaan häviämään Suomesta. Mutta ei se kyllä haittaa, teen sen oikein mielelläni. :)
Niinpä. Nykyään ihmiset ovat mukavuudenhaluisia.
Minä esimerkiksi en ompele vaatteita kuin harvoin, ostan yleensä kaikki valmiina. Ja mieheni on myös "laiskempi" kuin isäni. Isä kävi kuorma-autolla hakemassa puukuorman kellariin, sitten pilkkoi saunapuut. Oma mies napsauttaa saunan päälle ja lähtee lenkille. Isällä puiden pilkkominen kellarissa kävi liikunnasta. Oli se puulämmitteinen sauna kyllä niin paljon ihanampi kuin sähkökiuas. Samoin karjalanpiiraat, nekin kannattaa tehdä itse kotona vaikka siihen meneekin koko päivä.
Sellaiseen mukavavuudenhaluiseen suuntaan se elämä on mennyt, eikä vain ruoanlaiton kohdalla. Yhtä sun toista perinnettä kannattaisi pitää kunniassa.
Luepa nyt vielä oikein huolellisesti koko ketju läpi. Kehitys EI ole tehnyt kaikista Suomen/ maailman/ 30-40-vuotiaista/ kauniista naisista laiskoja. Ei, vaikka tyttöystäväsi ei osaisi tai tahtoisi tehdä ikinä mitään ruokaa ja vaikka sinä yksin huolehtisit ruuanlaitosta teillä.
En aio todistella ruuanlaittotaitojani täällä. Todistan ne perheelleni useamman kerran viikossa. Muina päivinä ruuan laittaa mieheni tai teini-ikäiset lapsemme, niin tyttö kuin poika.
Ei kaikista, mutta trendi on selvästi nähtävissä.
Olen lukenut tätä viestiketjua ja en voi olla puuttumatta tähän kommenttiin, niin törkeältä se tuntui. Kirjoitat: "Kehitys on siis tehnyt naisista laiskoja". Nämä menneisyyttä muistelevat puhuivat agraariyhteiskunnasta, jossa nainen oli useimmiten kotona töissä, maatilan emäntänä. Niinpä ruoanlaitto kuului olennaisena osana työhön. Naisilta ei vaadittu stressaavia, voimia ja aikaa vieviä asioita kuten nykyään: nykyään pitää olla kaunis ja huoliteltu, työ kestää 8 tuntia, työmatkat voivat viedä yhteensä 2 tuntia, lisäksi pitää jatkokouluttaa itseään, pitää seurata aikaansa lukemalla ja katsomalla uutisia, pitää pitää ihmisiin yhteyttä puhelimitse, sähköpostitse, facebookitse, pitää auttaa lapsia koulutehtävissä, pitää kuskata lapsia kouluun ja päiväkotiin ja harrastuksiin, vessakin pitää siivota, lasten kaatamat mehut pitää pyyhkiä, haluttaisi itselläkin harrastaa jotain, sillä työ on niin puisevaa ja kuluttavaa jne. Jos tämän kaiken päälle nainen ei jaksa loihtia joka illalle alusta asti itse tehtyä herkkuateriaa, niin en kyllä syyllistäisi.
Ennemmin syyllistäisin siitä, että lapsille ostetaan jättikarkkipusseja ja sipsejä ja limsoja tai annetaan liian pienten lasten pelata väkivaltaisia tai muuten liian levottomia pelejä.
Yrität jatkuvasti erottaa ruoanlaiton ajankäytöstä, mutta valitettavasti ne kuuluvat niin kiinteästi yhteen, että niiden irrottaminen toisistaan on keinotekoista.
De vielä unohtuu usein, kun puhutaan "ajasta ennen vanhaan" että silloin asui 3 sukupolvea saman katon alla ja mummo auttoi ruoanlaitossa ja lasten vahtimisessa. Vaikka elämä oli hirveän rankkaa, vastuu jakautui monen ihmisen kesken. Jos vielä ukkikin oli elossa, hän auttoi pienissä askareissa. Nykynainen on täysin yksin taakkansa alla.
Minä en osaa tehdä ruokaa ulkomuistista. Osaan tehdä ruokaa,jos kirjasta katson ohjeet. (yläasteen köksän kirja on edelleen tallessa tulevaisuutta varten). Minä kaiketi pitäisin ruoanlaitosta, en pahemmin kylläkään ruokaa ole itse tehnyt yläasteelta pääsemisen jälkeen... Siitä kylläkään ei ole niin montaa vuotta...
Edellyttävätkö kaikki miehet, että naisen pitää osata laittaa ruokaa ilman ohjeita?
Kyllä. Se on standardikriteeri; mainitaan yläasteen terveyskasvatuksen kirjan kappaleessa "Miehen kriteerit vaimolle".
No olen 23 vuotias nainen ja tykkään laittaa ruokaa ja olen kiinnostunut ruoan laitosta. Mut niin se vaan menee ettei heti voi osata kaikkea, vaan paljon pitää viel opetella. Tykkään laittaa ihan nykyaikaisia ruokia, lasagnee, pizzaa, kasvisruokia jne. Mutta erityisesti viime aikoina oon paljon laittanut ruokaa mummon kanssa. Se on musta tosi tärkeetä, että perinteet siirtyy eteenpäin. Olen siis opetellut tekemään karjalanpiirakoita, ruisleipää leivinuunissa, säilömään, tekemään hilloja, mehuja jne. Kaiken oppii parhaiten kun joku neuvoo. Lisäks mummon ohjeilla tulee aina todella hyviä vaikkei ihan terveellisimmästä päästä ehkä kun pitää käyttää voita ja punasta maitoa:) Eniwei mun pointti oli se, että musta on tärkeetä osata laittaa sekä perinteisiä että nykyruokiakin. Osaan mä sentään jotain mitä mummo ei osaa, vaikka se pyöritteleekin nätimpiä pullia. Niin ja en oo mikää hirveen ruma ja asun ihan kaupungissa. Kun joku sano täällä että rumat maalaisemännät osaa laittaa ruokaa.
Kyllä se on naisesta kiinni miten kiinnostunut on ruoanlaitosta, siivouksesta, pyykkäyksestä ym. kotihommista. Ruoanlaitosta kiinnostuneita löytyy taatusti niin nuorista kuin vanhemmistakin naisista. Täytyy kuitenkin muistaa nykyinen usein kiireinen työtahti ja kaikin puolin kiireisempi elämänmeno. Ei kaikilla ole välttämättä aikaa joka päivä kokkailla ja puunailla kotia tuntikausia iltaisin ja etenkin jos on lapsiakin, niin menee niihin päivä- ja iltarutiineihin ruokailuineen, leikkeineen, nukutuksineen aika mukavasti aikaa. Monilla pareilla on lisäksi omia tai lasten harrastuksiakin ja niihinkin menee aikaa.
Minä olen 30v. nainen ja olen syntynyt ja asunut lapsuuteni maaseudulla ja kieltämättä teen kyllä meidän perheessä miltei aina ruoat, pesen pyykit ym. kotityöt - etenkin kun olen nyt kolmen pienen lapsen kotiäitinä. En ole mikään ruma rehupuntti naiseksi, vaikka maaseudulla vietinkin lapsuuteni ja nuoruuteni ja nykyisin asustan mieheni ja lasteni kanssa kaupungissa. Kaupunkiin muutin aikoinaan opintojen takia. Mieheni on kaupunkilaiskasvatti syntyjäänkin. Meillä on perinteinen parisuhdemalli perheessämme ja tämä sopii meille mainiosti. Mikäs siinä on laittaa ruokaa joka päivä - täytyyhän lastenkin syödä ja samalla sitä tulee helposti laitettua ruokaa koko perheelle.
Mutta ei tietenkään kaikki miehet halua/arvosta välttämättä naista, joka tykkää laittaa ruokaa ja tehdä kotitöitä. Mutta onhan siitä kieltämättä etua sitten kun on lapsiakin...silloin viimeistään on pakko oppia suunnittelemaan elämää paria päivää pidemmälle myös ruokajuttujen kuten muidenkin asioiden osalta. Ei ole varaa eikä välttämättä niin terveellistäkään ruokkia useampi lapsista perhettä jatkuvasti pelkillä einesruokavalikoimilla.
Mutta kukin tavallaan...tehkää yhdessä tai erikseen ruokaa ja sopikaa kotitöiden tekemisestä. Tärkeää on, että ne kotityötkin tulee tehtyä ja ihanteellistahan olisi jos niitä voisi tehdä ihan mielellään.
Laihuuden ihannointi ajaa ihmisiä eroon ruasta. Syömishäiriöt ovat yleisiä etenkin meillä nuorilla naisilla, joista monille laihari vastaa itsestään huolehtimista. Ainakaan sitä ei ole syöminen, joka yleisen käsityksemme mukaan lihottaa. Ja lihavista tytöistähän te miehet ette pidä. Näin viestitte meille - parempi ruokkia teidät makuuhuoneessa kuin keittiössä. Joten mitä valitatte mieskullat, jos olemme vieraantuneet ruoasta miellyttääksemme teitä.
Syömishäiriöiset naiset eivät myöskään laihduta sen takia että he voisivat miellyttää miehiä. Yleensä se tulee liiallisen itsekontrollin seurauksena, johon liittyy hyvin paljon muitakin elämää haittaavia tekijöitä.
Laihduttaminen yleensä myös vaatii tietoa siitä mitä syö, joten ruoanlaittotaito ja tietämys ruoasta pitäisi nimenomaan koheta laihduttamisen myötä. Ainakin itsellä se kohosi huomattavasti kun aloin huolestumaan painoni nousemisesta.
Jos joku luulee että miehet pitävät yleisesti jostain tietystä kauneusihannemallista, niin käykääpä huvikseen joskus pornosivuilla...
Kuten ilmeisesti kerrot, pornosivuthan tosiaan vastaavat todellisuutta ja teidän miesten ihanteita. Kiitos vinkistä, sieltähän kannattaakin sitten hakea tietoa. Anteeksi väärä käsitykseni ja ajattelemattomuuteni.
Mutta oikeasti. Tarkoitan nyt sitä, että ei paljon kiinnosta tietää mitään ruoasta tai osata laittaa sitä, jos ei kiinnosta edes syödä. Ja sitten voi tietty miettiä pidemmälle, miksi ei kiinnosta syödä ja kenen siitä kuuluu valittaa ym ...
Itse en pidä erityisesti ruoanlaitosta, mutta silti haluan syödä terveellisesti ja vähintään 2 lämmintä ateriaa päivässä. Poikaystäväni kokkaa meillä pääosin. Jos olen yksin, niin yleensä valmistan jotain todella helppoa, mutta kuitenkin terveellistä. Savustettu lohi keitetyt perunat on helppo laiskalle, vaikkakin kallis.
Voisin ihan hyvin kokata enemmänkin, mutta ei ole aikaa. Se aika mitä en ole koulussa, niin olen treeneissä, töissä, kirjan ääressä tai koiran kanssa. Eri asia on viikonloput.. silloin tykkään kokata ellei sitten maanantaina ole tenttiä... Eli perustelen huonoja kokkaustaitojani ajan puutteella...
Jos kuitenkin joskus haluan lapsia, niin ehdottomasti aion olla paljon kotona (ura ei ole tärkein) ja pitää huolen, että lapset saavat kunnon kotiruokaa, joka on luonnonmukaista. Einesruoista en välitä. Niissä tuntuu olevan enemmän E-koodeja kuin ravintoaineita.
Ja muuten itse ainakin arvostan todella paljon ruoanlaittoa! Kaikille sitä lahjaa ei vain ole suunnattu... Itse sitä taitoa parhaillaan opettelen ja voisin kuvitella, että kokemuksen myötä osaan vanhempana sitten paremmin.
Mitään hohtoa ruoanlaitossa ei kuitenkaan ole. Se vain vaatii aikaa ja energiaa. Jos jompikumpi puuttuu, niin kynnys valmisruokaan kasvaa...
Tämä on kyllä mielenkiintoinen juttu, että joillekin se ruoanlaitto on välttämätön aikaa ja rahaa vievä paha, kun taas toisille se on mukava ja palkitseva harrastus. En tiedä, yleensä yritän ottaa kaiken ns. pakollisen jollain positiivisella tavalla. Siivoukseenkin tulee uutta intoa kun tietää miltä paikat sitten näyttää ja kuinka mukava on olla puhtaassa kämpässä. Ruoanlaitto, sen lisäksi että se on mukavaa, niin ajatus siitä että kohta pääsee syömään erittäin hyvää ruokaa josta vielä tulee hyvä olo, tekee siitä kyllä itselleni erittäin mieluisan kotityön.
Koitapahan ymmärtää, että ihmiset on erilaisia!!!! En minäkään ymmärrä sitä, että toinen mieluummin siivoaa kuin lähtee lenkille... Itse palkkaisin ihannetapauksessa oman kokin ja siivoojan.
noita reseptejä.
Jos kerran ei riitä, että osaa tehdä jauhelihakastikkeen, makaronilaatikon, kaalilaatikon jne.
Mua oikeasti saattaisi kiinnostaakin ruoanlaitto, mutta mistä niitä hyviä ja terveellisiä reseptejä saa?? olen koittanut jostain lehdistä uusia reseptejä, mutta eipä ole tullut maultaan sellaista, että uudestaan olisin tehnyt.
gcfngncf
Vaikka jostain reseptistä ei tule kovin hyvää, niin en juuri koskaan jätä sitä sivuun. Teen sen uudelleen myöhemmin, mutta vaihdan jotain: kypsytysaikaa, vaihdan pari raaka-ainetta ja maustan uudella tavalla. Yleensä mistä tahansa reseptistä saa muokattua itselleen sopivan version. Ja tämä juuri lisää sitä ruoanlaittotaitoa, kun ymmärtää mikä sopii itselle ja miten eri raaka-aineet käyttäytyvät.
Tunnen kyllä erään nirsonkin tapauksen, ei suostu syömään muuta leipää kuin vaaleata, kaikki uudenlainen tai mausteinen on yök yök ja kaupasta ostetaan niitä samanmerkkisiä lihapullia ja viikottainen makaronilaatikko tehdään aina samalla reseptillä. Minkäpä sille voi?
Onhan siinä myös tottumiskysymystä. Käytän nykyisin paljon sellaisia raaka-aineita mitä en 5 vuotta sitten käyttänyt ollenkaan.
En ole tähän päivään mennessä löytänyt sivustoa jolla olisi vain hyviä reseptejä. Aina siellä joukossa on niitä jotka eivät sovi makuuni tai muuten vain ovat suorastaan pahoja. Noitahan reseptisivustoja on aivan älytön määrä. Kotikokki.net, pastanjauhantaa.blogspot.com, hellapoliisi.fi, karppaus.info, herkut.net... noista jokaisesta olen varmaan reseptejä löytänyt. Niin hyviä kuin huonojakin. Sinne vaan hakusanaksi jauheliha tai kaali niin eiköhän sieltä muutakin löydy kuin jauhelihakastike tai kaalilaatikko...
Mun ystäväpiirissä jokainen alle kolmekymppinen nainen osaa tehdä ruokaa, mutta ehkä me sitten ollaan poikkeustapauksia... :D Mä kiinnostuin kokkaus- ja leivontapuuhista joskus ala-asteikäisenä ja touhusin mielelläni äidin kanssa keittiössä ja opettelin hänen avullaan leipomaan sekä laittamaan ruokaa. Leipominen on mulle rakas harrastus ja olenkin kaiketi parempi leipuri kuin kokki, mutta kyllä mun ruoatkin ovat saaneet kehuja ja itsekin niistä pidän. Tykkään hemmotella miesystävää, perheenjäseniä ja ystäviä laittamalla hyvää ruokaa pidemmän kaavan kautta. Arkenakin ruoanlaitto on enemmän mun heiniä. Kokeilunhaluinen kun olen, niin testailen usein uusia reseptejä ja muokkailen niitä sitten oman maun mukaan. Meillä ei ole lapsia, joten mulla jää kyllä ihan hyvin aikaa työpäivän jälkeen sekä ruoanlaittamiseen että lenkkeilyyn ja muihin harrastuksiin. Treenipäivät ovat kiireisempiä, mutta silloin lämmitellään edellisenä päivänä tehtyjä ruokia. Ja mitä siihen laittautumiseen tulee, niin meikkaan kyllä joka aamu ja pukeudun suht naisellisesti arkenakin, tilanteen mukaan tietenkin.
Sinulle on näköjään äiti opettanut miten ruokaa laitetaan. Se on erittäin positiivista. Kun minusta myös usein tuntuu että ei äidit ole opettaneet näille nykyisille kaksikymppisille ruoanlaittotaitoja, ainakaan samassa mittakaavassa kuin joskus "ennen vanhaan".
Joo, mä olen todella kiitollinen äidille siitä, että hän otti mut keittiöpuuhiin mukaan, vaikka aluksi olin taatusti vain tiellä. Kärsivällisesti ja kannustaen opetti ja sain hyvin vapaasti säätää ja käyttää luovuuttani sekä kokeilla erilaisten ruokien valmistusta, virheistä piittaamatta. Keittiössä käytetty aika oli äidin ja tyttären välistä laatuaikaa, jota näin aikuisena muistellaan lämmöllä ja hymyssä suin :)
Sinusta usein tuntuu? Oot todella tainnu tehdä tutkimusta ... Maailma tosiaan on muuttunut, vai? :)
Ja ajattelit sitten ratkaista ongelman vinkumalla siitä täällä? Eiköhän tuota enemmän tulosta, jos kerrot tämän kaiken sille tyttöystävällesi.
Meillä ainakin minä olen se, joka suurimmaksi osaksi tekee ruoan. Ja usein myös viikottain leivon. Pidän ruoanlaitosta ja tulee halvemmaksi itse tehdä ruoka kuin ostaa eineksiä. Ja itsetehty myös maistuu paremmalta, sekä ruoissa että leivonnaisissa.
Kai se on siinä, mihin on tottunut, itse sain ensimmäiset äidiltä ensimmäiset opit ruoanlaittoon joskus 10-12 -vuotiaana.
Olen 21 v. ja opettelen koko ajan paremmaksi kokiksi, ruoanlaitto itsessään kiehtoo minua. Äitini vihasi ruoanlaittoa, joten isäni kokkasi. Isänikin luomukset olivat lähinnä makaronia ja jauhelihaa. Teini-iässä halusin opetella ruoanlaittoa, mutta vanhempani suhtautuivat melko nihkeästi luomuksiini. Lähtökohdat eivät siis ole kovin hyvät, mutta opettelen sinnikkäästi. Välillä luulen tekeväni herkullista ruokaa, joka osoittautuukin aivan karmeaksi. Mutta kyllä tämä tästä :)
Mieheni äiti ei ainakaan osaa laittaa ruokaa. Joskus hän erehtyy kokkaamaan ja se on yleensä mautonta mössöä. Kerran minulla meni eräs uuden reseptin kokeilu pieleen ja mies sanoi: "tämä on melkein yhtä pahaa kuin äitini satunnaiset sapuskat".
Ennen naiset laittoivat ruokaa kun oli pakko. Nykyään ruokaa laittaa se, jolla riittää aikaa ja innostusta. Ei ruoanlaitto ole mikään itsestään selvä Naisen Pyhä Arvo, vaan arkinen käytäntö. Syödä pitää.
Eihän enää kehrätä itsekasvatettua pellavaakaan ja kudota sitä itse paidaksi. Elämäntyyli on muuttunut pois käsityöläisyhteiskunnasta palvelupainotteiseksi. Ruoanlaitto on vain yksi esimerkki siitä, ettei kaikkea enää tehdä itse alusta alkaen. Onko mieheltä tasa-arvo-hömppää se, ettei tämä enää itse kalasta ja metsästä ruokaa pöytään, vaan ostaa valmiina kaupasta?
Olipa taas yleístys. Minä ainakin tykkään laittaa ruokaa aina kun siihen on aikaa (arkena en ehdi laittamaan ruokaa). Syömme miesystäväni kanssa joka viikonloppuna kunnon kotiruokaa lisukkeilla ja usein myös jälkiruoilla. On totta, että monet muut ikäiseni naiset eivät osaa laittaa ruokaa, mutta älä silti yleistä noin, että kaikki nuoret naiset eivät osaisi :)
Olen 20 vuotias nainen ja olen ravintolakokki. Laitan kaikenlaista ruokaa ja palaute on ollut hyvää,
Olen työtön ja minulla on bulimia. Tykkään laittaa ruokaa ja kokeilla kaikkea uutta, joskus ei niin terveellistä, jos himo iskee tuhtiin ruokaan, mutta ravitsemustieto on hanskassa..
Teen liharuokiakin, vaikka olen kasvissyöjä. Meidän suvussamme on paljon ravintola-alan ihmisiä
ja kiinnostukseni ruoanlaittoon perin mummoltani, joka tekee todella hyvää kotiruokaa.
Rakastan niin paljon kokkailla ja syödä. Olen aina tykännyt, opintoohjaaja yritti saada minut menemään lukioon, mutta minä sanoin, että tämä kiinnostaa minua paljon enemmän kuin mikään muu.
Ja vaikka olenkin työtön, niin aion jatkossakin kokkailla, ystävilleni ja vierailleni, jotka
sitten saavat kulinaarisia nautintoja. Minusta kokkaus ja ruoka ovat elämäni ainut ilonlähde nykyään.
Ja kaikki muutkin kotityöt mummoni ja äitini ovat opettaneet tekemään ja nautin niistä.
Tiskaus, siivoaminen, pyykkäys, silittäminen, viikkaus, leipominen, vieraiden kestitsiminen jne jne..
Silti minua on kohdeltu kuin paskaa vuosien varrella ja MELKEIN kukaan ei taitojani ole arvostanut.
Tunnen monia ihmisiä, jotka ovat tottuneita koulu ajoilta lähtien siihen että kodissa tehdään kunnon ruokaa vain viikonloppuisin ja valmisruokia syödään arkipäivinä. Tämä voisi olla yksi syy osaamattomuuteen?
Itsellä äiti/isä teki joka päivä ruokaa tai vähintään valmiiksi jääkaappiin jos itse olivat töissä. Lisäksi äiti itse opetti mua tekemään ruokaa. Muutin 18 vuotiaana omaan kämppään ja ruokaa olen tehnyt kotiin 14-vuotiaasta asti. Ikää nyt on vasta 20. Kun asuin miesystäväni kanssa tein ruuan yleensä valmiiksi, kun itsellä ei ollut niin aikaa vievää työpaikkaa. Ruuan tein myös hänen lapsilleen kun he olivat meillä viikonloppuisin.
Kavereista ja tutuista ruokaa osaavat tehdä ne, joita on opetettu ja ne joiden on ollut pakko (ja myös halua) oppia. Tunnen myös ihmisiä jotka osaavat tehdä ruokaa, mutta eivät viitsi vaan mieluummin syövät leipää ja muroja. Kiinnostus varmaan vaikuttaa paljon siihen osaako tehdä ruokaa. Koulussahan sitä opetetaan nykyään todella vähän.
http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2009/11/keskiverto_brittiaiti_kayttaa_yhdeksaa_ruokareseptia_1163042.html