Poikaystäväni jätti minut muutama viikko sitten, koska kyllästyi lopullisesti usein toistuviin riitoihimme. Riidat olivat enimmäkseen aivan turhia ja pienistä asioista. Olen pohtinut asioita paljon ja ymmärtänyt että aiheutin omalla typerällä käytökselläni miehen kyllästymisen suhteeseemme. Hyvinä aikoina meillä oli tosi mukavaa yhdessä, ja rakkauttakin riitti. Enemmän kuin mitään muuta haluaisin saada poikaystäväni takaisin koska rakastan häntä paljon ja tiedän että hänelläkin on edelleen tunteita minua kohtaan, vaikka sanoi ettei seurustelu onnistu ja parempi olla vain kavereita. Olen ajatellut puhua hänelle ja myöntää että kaikki oli minun syytäni (mikä on totta), eikä hän tehnyt mitään väärin, kertoa tunteistani häntä kohtaan, ja pyytää että aloitettaisiin alusta puhtaalta pöydältä, ilman riitelyä. Pelkään vain ettei hän enää halua yrittää uudestaan, kun erotessamme sanoi niin painokkaasti ettei jaksa enää seurustella. Haluan kuitenkin yrittää, mutta en oikein tiedä mikä olisi paras tapa lähestyä miestä tässä asiassa, jotta tulos olisi toivotun kaltainen. Hyviä vinkkejä ja mielipiteitä, kiitos.
Neuvoja kaivataan
love-78
2242
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voit kertoa hänelle ajatuksistasi ja tunteistasi, mutta kunnioita hänen tahtoaan, äläkä ehdota mitään uutta alkua. Pahoittele käytöstäsi, pyydä anteeksi, kiitä yhteisistä hyvistä hetkistä, mutta älä ruinaa häntä ottamaan sinua takaisin. Hän on sanonut EI, kunnioita sitä.
Hän haluaa yhä olla kaverisi, iloitse siitä ja käyttäydy kunnon kaverin tapaan. Kaveruus ei ole mikään vähäpätöinen asia, se voi jopa muuttua hyväksi ystävyydeksi.
Tiedätkös: Kun luopuu jostain, antaa tilaa uudelle ja paremmalle. Älä jää kiinni siihen, mikä on mennyttä. Ota opiksi tehdyistä virheistä, äläkä toista niitä tulevassa suhteessasi.
Olen sua pari vuotta vanhempi ja miesystäväni mua muutaman vuoden vanhempi. Hän jokin aika sitten halusi lopettaa seurustelumme johtuen myöskin riidoistamme ja mun ailahtelevaisesta käytöksestäni. Olin surun murtama, koska en olisi halunnut lopettaa. Silloin kun meillä meni hyvin, välillämme oli paljon intohimoa ja tykkäämistä, mutta huonoina hetkinä riitamme olivat hyvin raastavia.
Muutaman viikon pähkäilin ja surin miehen perään ja totesin, että multa jäi paljon sanomatta, kun mies ilmoitti eropäätöksestään, koska olin aivan lukossa. Niinpä lähetin hänelle meilin jossa kerroin syyttelemättä miltä musta tuntui ja kuinka paljon hänestä edelleenkin välitän. Hän tähän vastasi ja tuli ilmi ettei tunteet olleet kummaltakaan loppuneet. Päädyimme siihen, että aloitimme seurustelun uudelleen. Mutta tajusin itsekin että mun on tehtävä suhteen eteen uudella lailla töitä, samoin miehen. Tietyt asiat on puhuttu selviksi ja apua on haettu myös ulkopuoliselta taholta, ettei asiat menisi samalla lailla solmuun kuten aiemmin.
En tiedä oliko tästä sulle mitään apua, mutta tällainen oli mun kokemukseni.