Mieheni on ihastunut kaveriinsa. Olivat ihastuneita toisiinsa jo teininä noin 10 vuotta sitten, ennen meidän seurusteluamme, mutta eivät koskaan seurustelleet tms. Nyt olen saanut kuulla, että mies on ollut ihastunut suhteemme alkuvuosina tähän tyttöön ja on taas. Tätä tämän hetkistä ihastusta on jatkunut nyt vajaan vuoden.
Asia satuttaa minua sanoinkuvaamattoman paljon. Mieheni tietää sen. Silti hän näkee tätä tyttöä kaveriporukassaan n. kerran viikossa. Ei haluaisi menettää ystäväpiiriään. Vaikka ei välillä tavannut tyttöä n. kahteen kuukauteen, ihastus jatkui edelleen, ehkä hieman laimeampana, mutta kuitenkin niin vahvana, että myönsi asian minullekin.
Eikö nyt olisi kuitenki aika tehdä valinta minun ja tämän tytön välillä? Voinko vaatia tällaista? Pääseekö hän koskaan yli tuosta tytöstä? Haluanko elää elämäni miehen kanssa joka tietoisesti tekee asiaa, joka loukkaa, surettaa ja häiritsee minua järkyttävän paljon?
VOIKO VAATIA VALITSEMAAN KAVERIN JA TYTTÖYSTÄVÄN VÄLILLÄ???
Asia satuttaa minua sanoinkuvaamattoman paljon. Mieheni tietää sen. Silti hän näkee tätä tyttöä kaveriporukassaan n. kerran viikossa. Ei haluaisi menettää ystäväpiiriään. Vaikka ei välillä tavannut tyttöä n. kahteen kuukauteen, ihastus jatkui edelleen, ehkä hieman laimeampana, mutta kuitenkin niin vahvana, että myönsi asian minullekin.
Eikö nyt olisi kuitenki aika tehdä valinta minun ja tämän tytön välillä? Voinko vaatia tällaista? Pääseekö hän koskaan yli tuosta tytöstä? Haluanko elää elämäni miehen kanssa joka tietoisesti tekee asiaa, joka loukkaa, surettaa ja häiritsee minua järkyttävän paljon?
VOIKO VAATIA VALITSEMAAN KAVERIN JA TYTTÖYSTÄVÄN VÄLILLÄ???
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eri asia sitten mihin sellainen vaatiminen tehoaa saatikka johtaa...
Sinua pelottaa, että se ihastus vie miehen sinun viereltäsi. Myönnä se miehellesikin, sano, että sinua pelottaa. Panet sillä tunnustuksella hänet ajattelemaan asiaa sinunkin näkökulmastasi. Hänen täytyy pystyä vakuuttamaan sinut siitä, ettei hän ole noin vain vietävissä tai muuten ei hyvä seuraa.
Kysy miltä hänestä itsestään tuntuisi jos sinä tunnustaisit olevasi ihastunut johonkin toiseen. Millaisia kysymyksiä ja epävarmuutta se hänessä herättäisi jne.
Ihastumiset tulee ja menee ja yleensä ne muodostuu puhtaasti kuvitelmista. On sinänsä reilua kertoa ihastumisesta kumppanille, mutta asia tulee sitten hoitaa loppuun asti, eli hälventää ne toisessa väkisinkin syntyvät kysymykset ja menettämisenpelko. Eihän kukaan halua tuntea olevansa mikään kakkonen rakkaussuhteessa.
Ihastujan pitää kantaa vastuu paljastetuista tunteistaan loppuun saakka, muuten se ehkä täysin harmitonkin ihastuminen aiheuttaa vain pahaa mieltä kaikille.
Kiitos Tuuti vastauksestasi, kiva kuulla jonkun muunkin näkökanta tähän tilanteeseen, johon itse olen jo kai tullut sokeaksi!
Mies tietää tunteeni, sen että palottaa, surettaa, vaivaa... Olen sanonut suoraan, että tunnen olevani "kakkospalkinto". Tunnen olevani suuren rakkaustarinan tiellä, mutten pysty lähtemäänkään, koska itse rakastan (vielä) niin paljon miestäni.
Tämä ihastuminen ei tunnu "tulevan ja menevän". Tai itseasiassa siltähän se juurikin tuntuu! :) Se tulee aina uudestaan ja uudestaan, koskaan siitä ei päästä lopullisesti eroon...
Olisi kiva kuulla muidenkin mielipiteitä, varsinkin niiltä jotka ovat itse olleet samankaltaisessa tilanteessa, jossakin roolissa.
Ota etäisyyttä, lähde joksikin aikaa pois ja katso kuinka mies reagoi. Minä en pystyisi jäämään tuollaiseen tilanteeseen kitumaan hetkeksikään.. Antaisin miehelle tilaa ja aikaa tehdä päätöksensä. Varautuisin pahimpaan.
Jos oma sulhaseni kertoisi ihastuneensa johonkuhun toiseen, antaisin sen kyllä anteeksi jos hän todella olisi miettinyt asian loppuun saakka ja silti haluaa jatkaa kanssani = minun menettämisen pelkoni olisi pahempi paikka kuin se toinen vaihtoehto. Mutta vaatisin tekemään päätöksen tekemällä selväksi sen, että jos päätös on meidän suhteen loppumisen kannalla, suhde loppuu ja samalla katkeaa myös yhteydenpito. Juttelimme asiasta jo suhteen alkuaikoina ja totesimme tuolloin että jos ero tulee, se tulee lopullisesti. Mutta kyllä tuollainen varmaan jäljen ja epävarmuuden jättää. Kaikki sympatiat täältä sinulle!
Kiitos vastauksestasi. Tilanne on kamala. Niin kamala, että erohan siitä tuli... Reilut kahdeksan vuotta onnellista aikaa (ainakin minun puoleltani), ja yksi paskaakin paskempi vuosi joka muutti KAIKEN.