Ihmettelen suomalaisnaisten ''tunnekylmyyttä''. No onhan suomalaiset miehetkin sellaisia joten koko kansa on kait sitten tunnekylmää. Silti on myös tullut joitain uusia piirteitä suomalaisiin naisiin kuten artikkeli osoittaa:
http://www.nettipsykologi.com/artikkelit/nuoretnaiset.html
Mikä ja missä mättää? Tuollainen näkyy myös siinä että näille pikkuprinsessoille ei kelpaa oikein kukaan tai mikään. Ovatko siis kaiken lisäksi piloille hemmoteltu? Tulisiko tuollaisia vain käyttää hyväksi ja ottaa tosissaan vasta kun ovat hieman vanhempia ja kypsempiä..? =)
http://www.nettipsykologi.com/artikkelit/nuoretnaiset.html
Mikä ja missä mättää? Tuollainen näkyy myös siinä että näille pikkuprinsessoille ei kelpaa oikein kukaan tai mikään. Ovatko siis kaiken lisäksi piloille hemmoteltu? Tulisiko tuollaisia vain käyttää hyväksi ja ottaa tosissaan vasta kun ovat hieman vanhempia ja kypsempiä..? =)
Vastaukset 17
Vanhimmat
voi vittu että alkaa jo ottamaan päähän. Ihmisiä ja yksilöitä kaikki on!!!!! Jos miehet oppisivat näkemään naiset ihmisinä, eikä naisina, kaikki voisi olla paremmin. Miehet ne on nykyään tunnekylmiä ulkonäkökeskeisiä pornonkuluttajia, joihin ei saa mitään syvempää kontaktia, joten ei ihme, ettei naiset halua saada lapsia sellaisten kanssa, minä en ainakaan halua tyhmää ja tunnekylmää miestä. Ajatus aidosta rakkaudesta ja perheestä on silti unelma. Väkisinkin masentaa kun tajuaa, että haaveeksi taitaa koko homma jäädä. Lisäksi työelämä on täynnä vittumaisia ihmisiä, stressin määrä on ääretön. Onnekkaita on ne, jotka voivat työskennellä itsenäisesti. Mutta toisaalta, yksinolokin alkaa nyppimään. Myös palkoissa naisia alistetaan vuodesta toiseen pienemmällä palkalla, oli se sitten vaikka viidestä sentistä kiiinni, mutta ihan periaatteesta ja vain vittuillakseen. Ei ihme että itsemurha alkaa vaikuttamaan valoisammalta ajatukselta.
EI kyse ole palkkauksesta. On vain oma mielipiteeni että suurinosa teistä, vaikka kuinka yksilöitä olettekin, osaatta olla niin jääkaappeja että huh, huh..! Mikähän mahtaa viedä miehen pornoon tai miksiköhän suomalaiset miehet ottavata enenevässä määrin ulkomaalaisen naisen? Ehkei muualla naiset ole niin tunnekylmiä. Sitäpaitsi itselin ajattelet miehet eli voisit siis itsekin nähdä meidät ''ihmisinä''... =P Miehet ja naiset ovat erilaisia, se on fakta. Eli turhaa suurentelet ja alat marttyyriksi.
Mikäkö "ajaa" miehet pornoon? No, heidän omat himonsa tietenkin.
Mä luin ton artikkelin, mikä oli kovin mielenkiintoinen, sun asentees sen sijaan olikin sitten taas tätä samaa: "Pikkuprinsessoille kelpaa mikään ja pilalle hemmoteltu"... Koko artikkeli puhui hienosti siitä, miten naiset ovat ajaneet/ajautuneet samoille suoritusten tielle kun miehet ja miten heihin kohdistuu vielä kovemmat suorituspaineet ja kovuus, miten paljon heiltä vaaditaan... Joten miten sä puhut mistään prinsessoista ja pilalle hemmottelusta? Luitko sä itse sitä artikkelia ollenkaan?
Se oli hyvä artikkeli, todella asiaa, siitä huolimatta, että itse valitsen siitä huolimatta uran ja lapsettomuuden. Tai olen tavallaan valinnut... Oishan tässä vielä aikaa, mutta eiköhän se päätös ole jo tehty.
Lisäksi tää sun jatkovitsis on jo niin kulunut: "Tulisiko tuollaisia vain käyttää hyväksi ja ottaa tosissaan vasta kun ovat hieman vanhempia ja kypsempiä..? =) "
Niinpä, ja sitten esittelet artikkelin, missä ihmetellään, kun naiset väsyvät ällän vaatimusten alle eivätkä halua lapsia... Kuka sun kanssa haluaisi edes kypsempänä? Luepa omia juttujas, kerro mulle oletko sä oikeasti noin tyhmä, lapsellinen vai onko sulla vaan huono huumorin taju?
Sitten sä jatkat, että naisten vikahan sekin on, että miehet katsoo pornoa. No, niin, eihän miehet osaa edes itse valita arvojaan ja ajatuksiaan? Kuitenkaan miehiä ei sitten saa yleistää... Niinpä.
Mä luin ensin ton artikkelin ja ehdin jo ajatella, että jopas, fiksu mies kerrankin eksynyt tällekin palstalle, mutta... Ei, samaa katkeroitunutta pajatusta vaan kerrasta toiseen.
Kyllä täällä pyörii varmaan suomalaisten miesten säälittävin massa, siis ihan en yksin sinun harteillesi tätä sysää, vaan kun noita juttuja on lukenut, miten miehet ovat muka suurinpiirtein jumalankin yläpuolella, mutta kuitenkin naisten vikaa on kaikki: luulisi ettei sellaisiin neroihin vaikuta enää säälittävien ja pienten naisten väkinä, mutta niin vaan viedään kun pässiä narussa. Ilmaisu muuttuu, mutta virsi on sama. Nimimerkki vaihtuu, mutta itku on samanlaista.
Tee mitäs lystäät, käytä hyväksi, ole miten olet, hae taikku, mitä väliä? Omahan on elämäsi, ja itsellesi valitset, joten kannattaa valitakin itselleen sopivin vaihtoehto, ehdottomasti. Näin minäkin teen.
Mies kun valittaa naisesta hän itkee ja vika on miehessä itsessään.
Kun nainen valittaa miehistä, se on ihan normaali ja hyväksyttävää sekä miehet ovat sikoja.
Miksi tämä ei ole uutta.
Artikkelissa oli asiaa mutta myös täyttä sontaa että naisilta vaaditaan kaksinkertainen ponnistus.
Kukaan ei puhu nykymiesten varsinkin nuorempien ongelmista. Heiltä VAADITAAN IHAN SAMAA ELLEI JOPA ENEMMÄN.
Lopulta koko artikkeli oli SE MIKÄ NYKYNAISIA VAIVAA: HE ARVOSTAVAT NAISEUTTAAN LIIKAA JOKA MENEE IHMISYYDEN EDELLE.
Miehetkin silloin nähdään naisellisuuden jatkeina tai erityisluontoisina erillisinä otuksina joita joudutaan sietämään, ei samaa tietoisuutta ja yhteyttä jakavina ihmisolentoina.
enää yhtään huumorintajua! Kiesi-kohussa haukuttiin naisia huumorin puutteesta, nyt voidaan haukkua miehiä huumorin puutteesta. Yksi mainos vetää noin paljon herneitä nenään ja vielä totuudenmukainen mainos.
Ei tuo ole huumoria!
Joku voi tuollaisen ottaa tosissaan että naisen pitäisi jotenkin etsiä oma naiseutensa ja blaah blaah.
Kiesi-kohussa ollut mitään huumoria vaan todellakin kyseessä varmaankin oli mies joka todella ajattelee näin.
mielenkiintoisen artikkelin.
Itse asiassa juttuhan on päinvastoin. Suomalainen nainen ei ole niin tunnekylmä kuin monet miehet, siksi he oireilevatkin. Etenkin yli 40 kymppiset naiset.
” Seurauksena on henkinen tyhjiötila, turhautuminen, elämättömyyden tuntu, merkityksettömyyttä ja masennus. Masennuksen takana on aina elämättömät tunteet. ... Kun ei kykene tuntemaan, seuraa lamaannus, mistä seuraa masennus. … Suorittamisen kuoppaan kompastuessa on vaarana laiminlyödä elämää ylläpitäviä, todellisia, oikeita asioita ja arvoja. Yhteiskunnassamme on tällä hetkellä vallitsevana ilmapiiri, joka tukee tällaista yksilön kehitystä ja altistaa yksilön mielen väsymisoireisiin.”
Eikös prinsessat ole niitä, joille kaikki tehdään valmiiksi eteen eikä heillä mitään suorituspaineita ole?
Miehet ovat luoneet tilanteen jossa hekin voivat huonosti.
”Vaikka miehen biologialle ja psyykelle on varmasti ominaisempaa kilpailu ja suorittaminen, on kuitenkin huomioitava miesten korkeat vuosikymmenien itsemurhaluvut. ... Ehkei miehenkään psyyke ole tarkoitettu kestämään sitä kehityssuuntaa, minkä he aikanaan syystä tai toisesta valitsivat. Ehkei mieskään ole tarkoitettu tai rakennettu painotteisesti suorittamaan ja kilpailemaan.”
Eli keskeisin ongelma on että naiset ovat ”…siten astunut itse rakentamaan yhdessä miehen kanssa arvoiltaan vääristynyttä yhteiskuntaa ja yhteiskunnallista ilmapiiriä.”
Eli ajattelit jatkaa tuota sairastunutta linjaa ja alkaa hyväksi käyttää entistä enemmän muita ihmisiä? : (
Olen kyllä joutunut itse kokemaan sen että suomalaiset miehet on kylmiä, jos puhuu vähän tunteista niin sitten siihe suhtaudutaan kuin se olisi allergia tai vastaava.että melko kylmää kohtelua olen saanut. en yleistä asiaa että kaikki olisi niin. olen naisihminen ja pidän romantiikasta, tunneherkkä. että turhautumista on tullut osalleni kun tunteet pitää kylmettää..eikä uskalla kai sitte enää niitä näyttää saatikka puhua niistä jos nyt tapaisi sellasen mukavan henkilön josta pitää paljon. sulla on sitte käynyt huono tuuri kun et ole löytänyt sellasta naista jolle voit tunteesi jakaa!
Miehet näyttävät luulevan että tunteiden ilmaisua on se kun haukutaan muija pataluhaksi. Siinä sitä tuuletetaan omia tunteita oikeen urakalla ja rakentavassa hengessä.
Minusta artikkelissa ja tässä ketjussa monet asiat ovat suloisesti sekaisin. AP sanoo, ettei prinsessoille riitä mikään. No sen minäkin allekirjoitan, että parikymppisenä naisilla on rima aika korkealla. Rima laskee realistiselle tasolle, kun biologinen kello alkaa tikittämään. Sehän on hyvä asia, mutta syyt moiseen ovat vääriä.
Kuten yksi vastaaja sanoi, miehet ovat lasten isäksi kelpaamattomia. Eli kelpaamattomia toteuttamaan naisen haaveen perheestä. Parisuhdevaihe hypättiin vauhdikkaasti yli. Onkos sitten ihme, että naiset valittavat miesten olevan perheen ylimääräinen lapsi?
Tunnekylmyydestä suvaitsen olla teidän kaikkien kanssa eri mieltä. Minun kokemukseni suhde oikean ihmisen kanssa ei ole tunnekylmä puolin eikä toisin. Mutta jos kumppani valitaan vain tyydyttämään omia tarpeita, niin eihän silloin tunteet olekaan valintakriteereiden kärkipäässä. Onko sitten ihme, ettei niitä myöhemminkään ole?
Seuraavaksi minua hämmentää yhden kirjoittajan mielipide 40-vuotiaiden naisten uupumuksesta ja mielenterveyden järkkymisestä. Minusta kun parikymppiset ennemminkin etsivät itseään ja 30:llä on kriisi nuoruuden haaveiden toteutumattomuudesta. 40:t ovat ylensä jo hyväksyneet tilanteen ja ovat sinut itsensä ja elämänsä kanssa.
Lopuksi suvaitsen hämmästellä näitä ulkopuolelta tulevien vaateiden paineita. Millainen ihminen on niin heikko henkisesti, että musertuu muiden ihmisten odotusten alle? Eikö toiveiden pitäisi lähteä omasta sisimmästä? Mikä pakko on pyrkiä johonkin stereotypiseen idylliin, jos se ei itseään miellytä tai tuntuu muuten ylivoimaiselta?
kommentilla tuohon linkkiin ja siellä olevaan tekstiin. Eli kilpailuyhteiskunta on jo niin kova että se vie ”mehut” ja elämänhalun naisilta jotka ovat mukana työelämässä ja etenkin heiltä jotka haluavat luoda uraa.
Nainen joka on tehnyt uravalinnan, kärsii siis ihmissuhteiden ja etenkin parisuhteen puuttumisesta. Ne jotka ovat valinneet myös perheen, joutuvat todelliseen vaatimusten stressiin ja takki on tyhjä n. 40v.
Yli 40 on aika tyypillinen ammatin vaihtamisikä. ehkä juuri silloin noustaan tuosta oravanpyörästä pois, etsitään mielekkäämpi työ. Toinen vaihtoehto on lujittaa ja vakiinnuttaa sitä omaa uraansa.
Me kaikki olemme siinä mielessä heikkoja että etsimme toisten hyväksyntää. Mitä nuorempia ollaan sitä enemmän muiden mielipide painaa? Vasta lähempänä 50 v osaamme / uskallamme tehdä niitä todellisia omia valintoja. Kyllä meitä vain muiden antama arvostus nostaa itsetuntoa, harva sitä jaksaa aina mollattuna ja vieroksuttuna elää.
Siinä olen samaa mieltä että miksi pitää pyrkiä noihin stereotypioihin? Ehkä yksi selitys on että aina on olemassa ihmisiä jotka haluavat tehdä ”oikein”, elää niin kuin ”pitää”. Mallia etsitään monesta paikasta ja yleinen elämäntyylihän on että asiat niellään kritiikittä. Naiset edelleen ovat liian kilttejä ja tekevät miesten mallin mukaan etsien heidän hyväksyntäänsä, sen sijaan että rohkeasti kehittäsivät oman mallin elämälleen.
Pohtiminen ja ajattelu eivät nykyään ole arvossaan kuin näennäisesti. Yritäpä vaikka kyseenalaistaa kilpailun ”hyvät vaikutukset” ja ”välttämättömyys”?
Hmm.. Jokainen on oma persoonansa joten yleistää ei voi..
Itse olen kokenut 2 erittäin tunnekylmää suhdetta elämäni aikana, ei hellyyttä, ei minkäänlaista huomiota, ei edes onnitteluja syntymäpäivänäni ja mies itse vaati minua muistamaan häntä jopa nimppareissa ja sain kyllä kuulla sitä elämän valitusta jollen ostanut lahjaa hänelle nimipäivänä...
Tein sapuskat, kotityöt sekä vielä talonrakennuksessa olin töiden jälkeen 100%:sti mukana ns. miesten hommissa sekä vielä se että elätin meidät kun mies syyti kaikki rahansa rakentamaamme taloon joka oli hänen nimissään...
Juuh, elämästä oppii aika paljon kantapään kautta joten miksi olisin vielä se hyväksikäytettävä nainen joka tekee kaiken miehensä eteen??
Valitettavasti en enään uskalla/tahdo luottaa miehiin samalla lailla mitä ennen ja myönnän, etten ole enään niin rakastava kumppani joka jaksaisi halata joka päivä ja antaa ikuisen rakkauden tunnustuksia toiselle. Elämä potkii, joten potkin takaisin kylmänä akkana...
Niin...tuntuu kyllä, että nykyisin täytyisi naisena olla tehokas ja hyvä opinnoissa, kyetä kilpailemaan työelämässä kuten mies, tienata yhtä hyvää palkaa kuin mies ja kuitenkin siinä kaiken kiireen keskellä löytää se kumppani ja perustaa perhe ja hoitaa vielä se koti ja lapsetkin kaiken muun ohella. Ulkonäköpaineitakin on enemmän kun nykyään puskee joka mainoksesta ja ohjelmista yhä enemmän puolialastomia naismalleja esille tyyliin "Tässä ihannenainen nykypäivänä". Seksistäkin keskustellaan vähän joka palstalla, useissa lehdissä ja ohjelmissa: niin saanko naisena sen orgasmin vai en-tyyliin. Onko ihme, että aina ei vain jaksa....ja jos nyt joku alkaa vertailemaan, että jaksoivathan ne naiset ennen vanhaan...niin jaksoivat tai eivät jaksaneet.
Minä olen 30 nainen iältäni ja hyppäsin oravanpyörästä edes hetkeksi sivuun kun löysin mukavan miehen aviomiehekseni ja jäin kotiäidiksi kahdelle lapsellemme. Olin opintojeni jälkeen vuosia määräaikaisissa työsuhteissa koko ajan varpaisillaan...jatkuuko työsuhde seuraavan sopimuksen lopun lähestyessä. Lopulta kun tulin raskaaksi ja vauvamaha alkoi jo mukavasti näkyä tuli pomo ja sanoi, että työsopimustani ei jatketa (olin silloin raskaana 6kk ja odotin esikoista). Tavallaan pelotti..että mitenkähän käy kun yritän uudelleen työelämään joku päivä ja tavallaan oli helpottunut olo. Kyllä - ns. mieheni siivellähän elän nyt enemmän tai vähemmän. Mieheni vanhemmat aluksi haukkuivat mua selkäni takana elätiksi mieheni veljelle ja vahingossa kuulin siitä kerran ja eihän se mieltä ylentävää ollut kuulla olevansa riesa tässäkin asiassa. Onneksi mieheni ei sano minulle tuollaista. Ilmeisesti sekään ei ollut hyvä, että mieheni oli varakkaammasta suvusta ja hyväpalkkaisessa työssä ja vaikka minä naisena olenkin ihan kivannäköinen ja kouluttunut...niin ilmeisesti olin appivanhempien mielestä liian köyhä.
Nytkin välillä tuntuu, että eikö mikään riitä. Äitiyttäkin tunnutaan arvosteltavan vähän väliä: teitpä niin tai näin, niin aina on jotenkin väärinpäin. En jaksa enää miettiä liikaa vaan elän tässä ja nyt ja toistaiseksi olen kyllä nauttinut äitiydestä ja perinteisemmästä perhe-elämästä ja miehenikin sanoo olevansa tyytyväinen. Oma äitini paahtaa 50v. ikäisenä yhä täysillä työelämässä kuten isänikin ja mieheni vanhemmat ovat virkeitä ja meneviä eläkeläisiä. Lastenhoitoapua en saa heiltä kun on muita menoja kuulemma ja äitini ei pidä pikkulapsista ja on myöntänyt sen ihan suoraan sanoen.Välillä olisi kiva saada hetki ns. omaa aikaa johonkin omaan menoon...mutta en valita kun rakastan lapsiani ja ovat vain hetken pieniä. Toisaalta eihän se lastenlastenhoito kyllä edes ole mikään pakko isovanhemmille, jos eivät halua hoitaa tai eivät jaksa.
Kyllähän miehillekin asetetaan paljon tavoitteita elämässä nykyään joten en väheksy sitä, etteikö näin olisi. Kuitenkin tässä yksi mielipide naisen näkökulmasta.
Musta toi oli tosi hyvä artikkeli. Tunnistan itsessäni juuri tuon turhautumisen ja ahdistuksen. Toisaalta haluaisin lapsia, mutta toisaalta tunnen asian kamalan ahdistavaksi. Äitinä olisin lapsesta päävastuussa, mutta halauisin olla tasa-arvoinen miehen kanssa, käydä töissä, pitää vapaata, elää omaakin elämää. Jostain syystä pelottaa, että kaikki kaatuu lopulta mun niskaan tässä lapsiasiassa. Turhauttaa, että pitää olla se joka jää puoleksi vuodeksi himaan imettämään. Miksei mies?
Mutta sun mielipiteesi on taas ihan soosia. Mitä prinsessoja? Luovutko itse oikeuksistasi? Riittääkö sulle mikään? Voisitko sä jäädä hoitamaan lapsia kotiin, niin että nainen pääsee töihin? Nää tässä oli ydinkysymyksiä eli se, että naisenkin pitää olla suorittaja ja se on vaikea yhdistää lapsiin. Yhteiskuntamuutoksen paikka. Naisia syrjitään työelämässä vain siksi, että hän sattuu synnyttämään. Onnellisesta asiasta on tullut rasite ja uhka. Se tässä oli kysymyksessä.
Et tainut tajuta koko artikkelia.
Naiset ovat synnyttäneet ja kasvattaneet näitä tunnekylmiä tyttöjä ja poikia.
Kyllä, koska isät eivät ota vastuutaan vaan pakenevat. Hyvin suuri osa naisista on yksinhuoltajia. Isiä ei edes kiinnosta. Ulistaan elatusmaksuista mutta että kakaraansa joskus tapaisi - ei helvetissä! Kapakkaan on päästävä ja rahat ryyppäämiseen. Naiset on henkisesti ylivoimaisesti vahvempia. Miehet pelkää. Ja sitä mitä pelkää, vihaa.