Pitäisikö sellainen olla? Katselin tuossa TV2 Silminäkijä dokkaria tänään ja olen yhä vakuuttuneempi siitä että ihmisille jotka tekevät lapsia pitäisi olla virallinen lupa siihen.
"Ajokortti" lapsientekoa varten?
Lapset
8610
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
joka velvoittaa koululaitosta opettamaan kodin ohella lapsille aikuisuutta ja mitä se tuo tullessaan.
Koulussa kyllä yritetään ja valitettavasti aika meneekin välillä enemmän kasvatukseen kuin siihen perinteiseen opetukseen. Eihän siinä, kasvatuksen tukeminen on toki koulun tehtävä, mutta päävastuu pitäisi edelleen olla kotona - nykyään opettaja tuntee välillä joutuvansa kasvatusvastuuseen jo oppilaiden vanhemmistakin :( Kyllä monet vanhemmat saisivat ottaa huomattavasti enemmän vastuuta omista lapsistaan.
(ja kyllä, onneksi enemmistö vanhemmista kuitenkin tekee parhaansa lastensa kasvatuksessa ja toimivat myös yhteistyössä koulun kanssa - valitettavasti jotkut eivät ja heidän oireilevat lapsensa vievät leijonanosan huomiota muilta koulutilanteissakin....onko tämä sitten oikein muita lapsia kohtaan, sitä voi miettiä..)
Olet epäilemättä oikeassa, mutta uskon, että nimim. koulu uusiks tarkoitti nykylasten koulutusta/opettamista tuleviksi vanhemmiksi, eikä koulun täydellistä vastuunottoa lasten kasvatuksesta nykyisyydestä hamaan tulevaan. Päävastuu on luonnollisesti aina vanhemmilla, mutta tulevaisuuden vanhemmille nykyinen koululaitos voisi tarjota oppeja vanhemmuudesta. Tämä olisi siis pitkäaikainen sijoitus.
Ajatus on julma mutta todellakin vakavasti täysin perusteltu.
Pohjustetaan:
Itse olen avioerolapsi, ja ruo vanhempien ero 9-vuotiaana on vaikuttanut mun luonteeseen koko ajan tuon jälkeen ja vaikuttaa edelleen.
Itsellä tekee pahaa katsoa kun kaverit saavat lapsia tyttö/poikakavereittensa kanssa parikymppisinä, vaikka todellisuudessa parikymppisinä aloitetuista suhteista vain pieni osa kestää "läpi elämän".
Sinänsähän se on jokaisen oma asia, mutta omasta kokemuksesta voin kertoa että kaikista suurin kärsijä on se lapsi.
Ja mitä kasvatukseen tulee, niin eihän niiden opettajien työ ole kasvattaa niitä lapsia! Ymmärtäkää ihmiset että opettajat ovat 8-16 duunissa opettamassa lapsille opetussuunnitelmaan kirjattuja asioita. Ja kaiken lisäksi kehnolla palkalla. Minkähän helvetin takia opettajien pitäis vielä lisätöikseen ottaa vastuu lasten kasvatuksesta?
On siinä varmasti jotain perääkin, miksi nykyään jatkuvasti kasvavalla määrällä lapsia on keskittymis- ja oppimishäiriöitä, syrjäytymistä, kouluammuskeluja...
On se perheen perustaminen ja lapsen saaminen ihana asia jonka toivoisin kaikkien kokevan, mutta kyllä siinä aiheessa lapsen elämä pitää laittaa oman elämän edelle. Ainakin niin pitkäksi aikaa että lapsi on itsenäinen aikuinen.
Mulla on ikää kohta 29 vuotta, edellisessä suhteessa tyttökaveri jo haaveili lapsista. En suostunut, ja hankittiin koira. (harjoituslapseksi...) Kunnes eräs perjantai tyttö ei tullut kotiin ja lauantaina sitten halusi erota. Vuoden jakso tyttö leikkiä perhe elämää kunnes ilmoitti olevansa vielä liian nuori vakiintumaan, sinkkuaikaa tuli ikävä.
Niin että kaksistaan nyt sitten ollaan. Minä ja koira.
Helvetin ylpeä olen itestäni että kieltäydyin lapsen tekemisestä. En nimittäin ikinä toivois samaa elämää omalle lapselleni mikä mulla on ollut.
Ehkä minä vain en ole onnistunut vielä löytämään tyttöä jolle toisen ihmisen elämä olisi tärkeämpi kuin oma.
Paikka on auki, vapaasti hakemaan.
Antti, Rovaniemi.
Jaa-a. Itse erittäin paskan elämän eläneenä voin sanoa, että tiedän täysin tarkkaan kuinka lapsia pitää kasvattaa. Tuli kuitenkin elettyä koko lapsuus raivohullun äidin alistamana, josta omaan asunnon muuton jälkeen piti toipua monta vuotta.
Vanhempien ero on paljon parempi asia kuin että vanhemmat riitelisivät keskenään. Lapsi kärsii vanhempien riitelystä. Et voi ymmärtää sitä, koska et ole elänyt perheessä, jossa pysytään aina vaan yhdessä, vaikka äitiä tai lapsia hakataan tai henkisesti kiusataan. Riitelevien vanhempien takia lapsi ei opi kunnioittamaan vanhempiaan tai ylipäätään aikuisia, koska vanhemmat vetävät eri suuntiin ja käyttävät lapsia vallan väliakappaleina. Tästä tulee pahoja ongelmia. Lapsille voi tulla esimerkiksi pahoja käytöshäiriöitä tai persoonallisuushäiriö, jos lapsi ei pysty käsittelmään näitä ristiriitoja. Ongelmaperheiden pojista kasvaa isiensä kaltaisia hakkaajia. Erityisesti pojilla on vaikeaa kasvaa ongelmaperheissä tasapainoisiksi, koska he eivät muuten käsittele ongelmiaan kuten naiset.
Samaa olen minäkin pohtinut kauan aikaa.vastaukseni on kyllä. Jonkun sortin psyyketesti yms.koulutusta tulevaan elämän muutokseen iästä ja sukupuolesta riippumatta vanhemmille.Toinen huolen aihe ovat lemmikit joita hankitaan ja sitten kohdellaan huonosti.Joillakin ihmisillä on lapsien oikeudet ja ihmis-arvo hukassa tai samantekevää.Voimme jokainen lukea lehdestä kuinka päivähoidossa lapselle sattui sitä ja tätä.mietin vain,että mahtoiko olla lapsen vika...myös kanssaeläjien pitäisi puuttua lapsen huonoon oloon.Asiaa vain pitäisi toitottaa enemmän mediassa ja asiantuntioiden nostaa kissa pöydälle.Nostetaanhan aikuistenkin vähäpätöiset töppäilyt tapetille.Lapset saavat aina tyytyä siihen pikku-kivaan toisin kuin me aikuiset.Me saamme itse päättää itsellemme TÄYS-kivaa.Raaka ja eri-arvoinen on pienen kulkijan elämä,hänen mielipiteellään kun ei tunnu olevan paino-arvoa.Aina pitäisi terveen aikuisen takaraivossa olla sellainen palo,että me=vanhemmat olemme vastuussa pienen ihmisen loppuelämästä ja ennenkaikkea henkisestä hyvinvoinnista alkaen aina syntymästä aikuisuuteen saakka.
ystävien ja kavereiden kanssa, että miksi alkoholistit, huumeidenkäyttäjät, hyväksikäyttäjät, väkivaltaiset ja muut vastaavat sikiävät kuin kanit iästä riippumatta? Miksi ns. normaalit ihmiset joilla olisi tahtoa, kärsivällisyyttä ja loputonta rakkautta lapsia kohtaan eivät niitä saa. Miksi yhteiskunnan pohjasakka on niin ylihedelmällistä ja ne, joilla olisi kaikki edellytykset, eivät lapsia saa vaikka mitä tekisivät? Ainoat, jotka tästä kärsivät ovat lapset, jotka syntyvät näille ongelmavanhemmille. Se ei mahdu meidän ymmärrykseen. Elämä on julmaa ja epäoikeudenmukaista, tiedän. Nuo lapset vain säälittävät meitä aivan valtavasti varsinkin kun yhteiskunta ei puutu asiaan mitenkään eikä anna kenenkään muunkaan puuttua.