ei ehkä kannattaisi ensimmäisenä aamulla vetää sitä donitsia tai viineriä naamaansa,ja sitten valittaa kun on niin *turvonnut* olo.
hohhoijaa,ei teitä kukaan usko.jos ylipainoa on kertynyt,syy on ihan siellä korvien välissä,eikä siinä että vahingossa vedin tossa mcfat-aterian.
En sääli yhtään läskejä.olet mitä syöt.
hohhoijaa,ei teitä kukaan usko.jos ylipainoa on kertynyt,syy on ihan siellä korvien välissä,eikä siinä että vahingossa vedin tossa mcfat-aterian.
En sääli yhtään läskejä.olet mitä syöt.
Vastaukset 6
Vanhimmat
KUSIPÄÄ!
Tuskin "läskit" mitään sääliä kaipaa, mutta kirjoituksesi oli erittäin lapsellinen ja rasisrinen. Ihmisillä on monia syitä miksi ovat lihoneet ja monilla on jonkinlainen syömishäiriö taustalla. Siis sairaus ja tuollaiset ajattelemattomat paskiaiset kuin sinä vain pahennatte lihavien itsetuntoa. Suhtaudutko samallalailla kaikkiin jotka ovat erillaisia kuin sinä itse? Vilkaisu peiliin ei sinullekaan tekisi pahaa. Työskentelen itse ravintoterapeuttina ja näen työssäni paljon ylipainoisia ja monet tekevät paljon töitä saadaakseen painonsa putoamaan mutta se ei todellakaan ole niin helppoa kuin moni kuvittelee.
Olen samaa mieltä ensimmäisen kirjoittajan kanssa, lihavuus on oma vika ja tästä minulla on omakohtaista kokemusta. En ole lihavuudesta lukenut kirjoista tai nähnyt töissä, olin itse lihava.
Olen aina ollut lihava, lapsesta asti. Makeaa kului enkä kovin liikkunut. Vanhempani ovat vanhempaa sukupolvea, joten rasvaista ruokaa tuli myös syötyä ja paljon.. Kunnes 12-vuotiaana 6-vuoden koulukiusaamisen jälkeen sain tarpeekseni. Aloittaessani ylä-asteen olin 20 kg hoikempi, eikä minua enää kiusattu, päinvastoin olin aika suosittu, etenkin poikien keskuudessa.
Noh ylä-aste meni, rakkaus löytyi ja mukavuudenhaluisuus iski päälle. Pääsin ammattikouluun ja sieltä valmistuttuani olin lihonut takaisin 20 kg ja ylikin. Olipa taas herkut ja liikasyönti tullut takaisin elämään ja kaljakin maistui joka vknloppu. Ja ketäpä tästä voisimme syyttää? Poikaystävää? Äitiä, kun ei tarkemmin vahtinut syömisiäni ja juomisiani? Näin minä ajattelin lihavana, lihavuuteni on toisten syy, kun eivät kieltäneet minua syömästä, vähäinen liikkumiseni oli opiskelujen syy, kun ei olevinaan ollut aikaa, kun ilta piti viettää töllön ääressä koulusta päästyäni... Ketähän lihavuudesta oikeasti voisi syyttää?
Aloitin työelämän ja havahduin että olen oikeasti lihava. Lihavuus häiritsi minua, mutta enhän minä sille mitään voinut tehdä. Olinhan kokeillut vaikka mitä laihdutuskuureja.. ehkä pari päivää kun laiskuuttani en kehdannut lenkille lähteä ja söin suklaata ensimmäisen herkkuhimon tultua. Löysinpä tuohon aikaan myös uuden syyllisen; median! Media on täynnä laihoja naisia, ajattelin että nämä luovat niin paljon ulkonäköpaineita, että se on nyt lihavuuteni vika. Mediassa olevien kauniiden ja laihojen naisten vika kun en laihdu?!!
Lopulta lähipiirini alkoi hienovaraisesti vihjailla ylikiloistani ja minähän suutuin. He olivat mielestäni ilkeitä ja kateellisia (mietin nyt että mistä muka??) Lihavuushan ei ollut minun syyni, vaan kaupoissa olevien herkkujen, enhän voinut kaupassa käydessäni herkkuhyllyjen ohi mennä ottamatta sieltä jotain. Lihavuus oli kaupan vika, mainosten vika, poikaystävän vika, median ja syitä löytyi enemmän ja enemmän..
Kunnes pari vuotta sitten yksi päivä näin itsestäni valokuvan. Voi helvetti näytin ihan valaalta, olisin varmaan voittanut senkin! Silloin tajusin että tämä on VAIN ja AINOASTAAN MINUN VIKA! Itse minä niitä herkkuja suuhuni mätin, itse minä päätin olla menemättä lenkille, itse minä tähän kuntoon itseni olen päästänyt. Onneksi tämän tajusin, puolessa vuodessa lähti taas 20 kg ja sillä tiellä ollaan.
Nyt olen normaalipainoinen, mutta siitä taistelen joka päivä. Miulla kait on jonkun asteinen syömishäiriö, välillä paastoan monta päivää ja sitten ahmin jääkaapin tyhjäksi ja sitten oksennan pois. Nyt olen löytänyt kultaisen keskitien, mutta helppoa se ei ole.
Joten eiköhän se lihavuus ihan omaa syytä ole. En todellakaan siedä kuunnella tekosyitä, enkä ainakaan vetoamista sairauteen. Itsellänikin on syömishäiriö ja alkoholiongelmia. Nämä olen saanut pidettyä kuitenkin kurissa ja olen normaalipainoinen. Taistelua se on, mutta kunhan vain tajuan että olen juuri sitä mitä syön, niin pystyn voittamaan nämä "möröt"
Kiitos!
tässähän oli ihan malli esimerkki sairaan ihmisen toiminnasta.. hieno pelastus ja puolustelu yritys. Älä itke ruma lapsi ota nekku!
Ole onnellinen, jos olet voittanut niinkin pahat möröt kuin syömishäiriö ja alkoholismi! Meitä on paljon, joilta moinen temppu ei ihan hetkessä onnistukaan. On vuosikausien terapiat ja lääkitykset, mutta sairaudet eivät kaikilla parane, eivätkä pysy edes hallinnassa.
Mikä sinä olet muita tuomitsemaan?
Tuolla asenteella olet joskus ylipainoinen ja sorrut juomaankin.
samaa mieltä,kyllä se on jokaisen oma vika kun lihoo,en ymmärrä kaiken maailman höpötyksiä ja syitä miksi kilot kertyy,ja jos joku uskaltaa sen äänen sanoa näillä palstoilla saa vihaisen ryöpyn moitteita totuus koskee, lihomiseen kun ei ole muuta syytä kun liika ruoka ja saamaton liikkuminen,poissulkien tietenkin sairaudet!Ei kun lautasmalli käyttöön liika ahmiminen hittoon ja liikkeelle,sekin aika minkä ahmii voi käydä lenkillä!