Mieheni on ihana, lämmin, huumrintajuinen ja luotettava. Olen kokenut parhaat asiat hänen kanssaan. Meillä on lapsi ja perhe yhdessä, kuitenkin sain itse tietää omin avuin että miehelläni on ollut suhde toiseen naiseen. Kuukauden kestävä vahva ihastuminen/ rakastuminen. Nyt viikkoa myöhemmin sanoo ettei ole kuullut/ pitänyt yhteyttä ja tunteet ovat jo poissa tätä toista kohtaan.
En jaksa uskoa! Tiedän miten paljon tämä välitti siitä naisesta ja kuin sanoi minulle että rakastaa tätä toista. Silti oli valinnut ns. meidät, perheensä. Ja oli laittamassa välejä poikki toiseen. Kuitenkin en jaksa uskoaettä niin vahva ihastuminen menee viikossa ohi, puolin jos toisin.
En tiedä miksi jäin yhteen tämän miehen kanssa, en pysty unohtamaan tunnen suurta tuskaa ja surua ja yritän pysyä lapsen takia kasassa. Rakastan miestäni koko sydämestäni, tahdon olla hänen kanssaan, mutta kukaan ei koskaan ole satuttanut ja luokannut minua niin kuin hän. Tahtoisin toisaalta aloittaa yksinäni alusta ja ehkä löytää vielä jonkun joka rakastaa vain minua, olen mustasukkainen ja omalla tavallani omistushaluinen en pysty jakamaan elämäni ihmistä kenenkään kanssa.
Luottamus on minulle se tärkein asia suhteessamme, pelkä'sin eniten että mieheni löytää vielä joskus uuden hmisen ja nyt niin kävi. Ei olla riitojen jälkeen puhuttu tästä toisesta tai ihastumisesta en edes uskalla enää kysyä kun pelkään mieheni räjähtävän minulle. Jotenkin kaikki ei ole enää niin kuin ennen. En tiedä jaksanko enää vain hymyillä ja esitää että kaikki on hyvin kun ei ole.
Mitä hittoa minä teen?!
En jaksa uskoa! Tiedän miten paljon tämä välitti siitä naisesta ja kuin sanoi minulle että rakastaa tätä toista. Silti oli valinnut ns. meidät, perheensä. Ja oli laittamassa välejä poikki toiseen. Kuitenkin en jaksa uskoaettä niin vahva ihastuminen menee viikossa ohi, puolin jos toisin.
En tiedä miksi jäin yhteen tämän miehen kanssa, en pysty unohtamaan tunnen suurta tuskaa ja surua ja yritän pysyä lapsen takia kasassa. Rakastan miestäni koko sydämestäni, tahdon olla hänen kanssaan, mutta kukaan ei koskaan ole satuttanut ja luokannut minua niin kuin hän. Tahtoisin toisaalta aloittaa yksinäni alusta ja ehkä löytää vielä jonkun joka rakastaa vain minua, olen mustasukkainen ja omalla tavallani omistushaluinen en pysty jakamaan elämäni ihmistä kenenkään kanssa.
Luottamus on minulle se tärkein asia suhteessamme, pelkä'sin eniten että mieheni löytää vielä joskus uuden hmisen ja nyt niin kävi. Ei olla riitojen jälkeen puhuttu tästä toisesta tai ihastumisesta en edes uskalla enää kysyä kun pelkään mieheni räjähtävän minulle. Jotenkin kaikki ei ole enää niin kuin ennen. En tiedä jaksanko enää vain hymyillä ja esitää että kaikki on hyvin kun ei ole.
Mitä hittoa minä teen?!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin, siinäpä perimmäinen kysymys. Itsekin tuon äärellä aikanaan olin. Oikeaa vastausta ei ole olemassa, mutta tässä yksi ehdotus. Miehesi on sinut pettänyt. Jos hän todella, tarkoitan TODELLA haluaa pitää sinut ja perheensä, HÄN on se joka tekee kaikkensa paikatakseen asiat.
Asiat on puhuttava läpi, poikki ja pinoon. Jos miehesi ei siihen raivostumatta pysty, se kertoo jälleen jotain hänen kyvystään TODELLA haluta/pystyä pitämään sinut ja perheensä itsellään.
Tähän saakka pallo on miehelläsi. Katso, mitä hän tekee, ja jos ei tee mitään asian eteen, hän ei liene arvoisesi.
Jos saatte asiat käsiteltyä aikuisten tavalla ilman raivoa ja sovittua, että jatkatte yhdessä, niin silloin sinä olet se joka tekee lopullisen päätöksen. Sinä voit antaa miehelle yhden uuden mahdollisuuden tai päättää, että tämä oli tässä nyt ja lusikat jakoon ja eri suuntiin. Jos annat vielä miehelle mahdollisuuden, tee hänelle täysin selväksi, että se on yksi ja ainoa mahdollisuus ja se ei tule toistumaan. Eli, jos pettäminen toistuu kerrankin tai miehesi on millään tavalla tekemisissä tuon naisen kanssa vielä jatkossa kerrankin, niin peli on pelattu.
Saattaa kuulostaa jyrkältä ja ankaralta. Ja niin sen pitääkin. Panokset tässä pelissä ovat kovia.
meillä ei ollut lapsia (vielä, puhetta oli ollut josko yritettäisiin), ja mies myös jätti. Eli valitsi kai tämän toisen. Minä olisin halunnut jatkaa, jos hänkin olisi niin päättänyt...
Lähti yhtäkkiä yli 10 v kestäneestä liitosta. Haluaisin saada vastauksia, puhua, että mitä tapahtui.
Toinen vain paahtaa menemään, on jatkuvasti niin kiireinen ettei ole aikaa puhua kanssani. Sanoi kyllä lähtiessään että katsotaan nyt näin vähän aikaa, että asutaan erillään. Ettei tämä ole lopullista välttämättä.
Samoja tuntemuksia kuin sinulla, että mitä voi tehdä, jotta ei karkottaisi miestä lopullisesti?? jos huudan ja raivoan ja heittäydyn hankalaksi, pelkään että sitten hän ainakin sanoo että tämä oli nyt lopullisesti tässä.
Toisaalta sitten, jos hän rakastaisi ja haluaisi minut, hän varmaankin kestäisi raivoamiseni ja hankaluuteni tuollaisen pettämisen jälkeen....eli mitä tästä voi päätellä muuta, kuin että toivoa ei taida olla.
Kamalalle tuntuu. Ihan hirveälle.