Muut kuin tavanomainen työ

Hyvä, että otat tämän vaihtoehdonkin mukaan. Nimittäin olen joskus ajatellut ihan samaa. Ainakin jossain vaiheessa on mahtavaa tehdä vähän tavanomaisesta poikkeavaa työtä. Eipähän tarvi noita pienten työyhteisäjen kuvioita seurailla joka viikko, vaikka työkavereiden ym. kateus kyllä putkahtaa esiin ilman työyhteisöjäkin. Joskus tuntuu, ettei meillä arvosteta muunlaisia hommia kuin mitä tuolla valtion ja suuryritysten paikoissa on olemassa.

Minulla on monenlaista työkokemusta, aikansa on viihtynyt tavanomaisissa "tuotannon tai palvelunpyöritys -tehtävissä", esim. puutarha-, siivous-, myyjän yms tehtävissä. Ja sitten myöhemmin olen ollut toimistohommissa. Ne ovat kyllä muuten mieleisiä, mutta kokoaikainen istuminen yhdessä paikassa käy terveyden päälle. ATK-ala on muuten siitä erityisen hankala, kone sitoo, se laitailee ja vaatii huomiota käyttäjältä. Sitä huonoon kuntoon valumista ei tajua ennen kuin on itse aika vanha ja liian myöhäistä vaihtaa alaa. Tietokone on voinut viedä elämästä ihan vaivihkaa viimeiset kymmenen vuotta, ajatukset ovat säilyneet samanlaisina kuin nuorempana. Muuten on alkanut näyttää päälle paljon vanhemmalta kuin ennen. Eikähän hyvin maksetuilta paikoilta tietenkään helposti haluta lähteä jonnekin seisomatyöhön, vaikka oman kahvilan pitäjäksi.

Mutta on kummallista, että kaikki ihmiset haluavat tunkea samoihin paikkoihin. Joskus tuntuu, että Suomessa ihmiset saadaan manipuloitua tiettyihin aloihin tai tehtävätasoihin jollain konstilla. Kaikki haluvat olla jollain näkyvällä valtion sektorilla päällikkötehtävissä. Kuvitellaan, että on mahtavaa olla lakimies, mutta ei sitten muistu mieleen, että lakimies saattaa joutua ikäviinkin töihin. Miten kävisi, jos vaikka ruoka-alan työnteosta maksettaisiin aika hyvää palkkaa, nimittäin Suomessa on mm. hyvä kouluruokailusysteemi. Työssä saisi liikkua, samoin saa liikkua myös hoitoalojen työtehtävissä, varastohommissa ja tietysti maa- ja metsäalan työssä maastossa jne. Kaupunkimaisissa kunnissa on tarjolla eri vaihtoehtoja kuin sisämaassa.

Olen huomannut myös, että eri ikäisenä haluaa eri juttuja, mm. nuorena työkaverit voi olla silloin tärkeitä ja haluaa tehdä töitä firmassa. Vanhemmiten mieleinen tekeminen, jonka osaa alkaa kiinnostaa enemmän. Ja toisaalta sekin muuttuu ajan myötä ainakin toisilla ihmisillä. Myös itsenäinen työ, jota voisi tehdä missä vain, keskusten ulkopuolella, voi jollekin olla ykkössijalla. Siinä on tärkeintä, että töitä ja asiakkaita riittäisi kohtalaisesti ja ettei ammattiin sijoitettu aika, vaiva ja raha menisi niin kauhean hukkaan.

Sama työ ja kiinnostus ei siis jatku läpi eliniän, jos olosuhteet muuten muuttuvat. Ihmisluonne on ihan käsittämätön, joskus työ sopiikin, vaikka ensi alkuun ei asia kiinnostanut. Yleensä kyllä pakkaa käymään juuri päin vastoin. Nyt minä alan pian olla kypsä vyöhyketerapeutiksi tai kampaajaksi, työn itsenäisyyden ja riippumattomuuden takia. Ammatit, joita nuorena en olisi voinut kuvitellakaan itselle. Hyvä, arvostettu virka voi olla jollekin ihmiselle kuin kultainen häkki. Kallis palkka verrattuna vaihtoehtoihin, mutta liikkumavara on jokseenkin nolla.

Asiatkin muuttuu, upeaksi kuvitelty tekninen ala voikin viedä kärsivällisyyden ja terveyden. Pienin parannuksin moni työ kuitenkin voisi olla ihan ok. Joillakin henkilöpalvelualoilla (Ammattinetin sivu: http://www.ammattinetti.fi/web/guest/ammatit) arvostuksen kohottaminen palkalla tai muilla eduilla voisi auttaa työn kysyntää. Ja voisivat kai ihmiset pitääkin niistä töistä, jos se kannattaisi paremmin taloudellisesti. Niissä ei ainakaan tarvi vapaa-aikanakin leikkiä valtion virkamiestä.