kuinka monella

ainakin on tuollainen ongelma. Ja käsittämättömäksi sen tekee mielestäni se, ettemme ehtineet edes tutustua miesystäväni perheen kanssa, kun minut jo tuomittiin huonoksi ihmiseksi. Todellakin ehdin tavata heidät vain pari kertaa, kun minut jo haukuttiin pataluhaksi ja hyväksikäyttäjäksi. En todellakaan itse ole tilannetta aiheuttanut. Yleisesti olen luotettava ja pidetty ihminen - ollut sitä myös aikaisempien seurustelukumppaneitteni perheiden mielestä. Ja miten itse nyt olen tätä tilannetta yrittänyt korjata... En millään tavalla. Koska en ole tilannetta aiheuttanutkaan. Mielestäni se on noitten ihmisten mielen pienuutta, että moiseen haukkumiseen ja panetteluun ovat alentuneet. Koettakoot itse pärjätä ongelmineen.

toimeen suvu kanssa. Sen asdian voi käsittää niin monella tavalla. Kummankin suvussa voi olla täysin erilainen kanssakäymis"kulttuuri". Ja jos oman sukunsa tapoja yrittää soveltaa puolison suvussa voikin mennä ihan hakoteille.

Minun sukuni on tekemisissä sukulaisvierailujen merkeissä, sukujhlia yms. Minun puolellani in pieni suku emmekä ole päivittäin tekemisissä kenekään kanssa. Mutta välit heidihn on ihan ok.

miehen puolella on laaja suku, mutta ei mieheni pidä heihin mitään yhteyttä. Ei juurimuutkaan sukulaiset (sedät, tädit serkut) keskenään. Mutta eivät he huonoisskaan väleissä ole. Heillä vaan ei ole tapana huolehtia kuin omista asioistaan.

Minulle tämä oli alkuun tosi vaikea käsittää. Ja toinen sopeutumisen paikka oli se, ettei asioista puhuta eikä mielipiteitäilmaista (miehen suku on Satakunnasta)

Mutta parasta mitä edesmenneeltä apelta kuulin (hän oli silloin jo tosi vanha, mutta selväjärkinen suomalainen mies) kun hän sanoi kovasti tykkäävänsä kummastakin miniästään eikä ole pahaaa sanottavaa