Olen tutustunut naiseen, josta olen kyllä erittäin kiinnostunut. Hän on sanonut pitävänsä minusta. Mutta kun haluan tiiviimpää yhteydenpitoa, tapailua ja muuta, hän kertoo miten hän ihastuu hitaasti tai miten häntä alkaa helposti ahdistamaan, kun miehet yrittävät tehdä tuttavuutta hänen kanssaan ja etenevät liian nopeasti. Tällä hetkellä kirjoittelemme vain sähköposteja, niitäkin harvoin.
En haluaisi luovuttaa vielä, mutta en halua painostaakaan häntä millään tavalla. Olen valmis antamaan aikaa, mutta kuinka paljon? Entä jos häntä ei yksinkertaisesti yhtään kiinnosta, mutta kiltteytensä takia hän ei uskalla sanoa sitä suoraan?
En haluaisi luovuttaa vielä, mutta en halua painostaakaan häntä millään tavalla. Olen valmis antamaan aikaa, mutta kuinka paljon? Entä jos häntä ei yksinkertaisesti yhtään kiinnosta, mutta kiltteytensä takia hän ei uskalla sanoa sitä suoraan?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä minä ainakin kysyisin ihan suoraan.
Ei kannata tuhlata aikaa siihen että hän haluaa vain kaveruutta.
Toki jos hän sanoo sitten että kyllä hän on kiinnostunut muutenkin niiin sen jälkeen voi antaa sitä aikaa tutustua.
Totta puhuen jos kirjoittelette sähköposteja harvoin niin se ei kuulosta kovin hyvältä. Enemmänkin siltä että hän pitää sinua mukavana kaverina ja "varalla" jolle voi kirjoitella.
Itse en jaksaisi moista asiaa vaan laittaisin asiat siihen pisteeseen että hän joutuu kertomaan onko kiinnostunut vai ei lopulta. Jos ei niin voitte olla sitten kavereita, mutta jos kyllä niin sitä aikaa löytyy.
Kiltteys, ujous ja rauhallisuus on joskus tuollaisia paheita kun ihminen ei kerro mitä hän oikeasti haluaa. Älä tuhlaa aikaasi ihmiseen joka haaveilee muista adoniksista kun sinä riu'ut omissa tunteissasi kun hän ei kerro mitä haluaa. Hänellä on oikeus tutustua rauhassa mutta sinulla on myös oikeus tietää missä mennään.
Tiedän kyllä tunteen, jos jokin tyyppi on inhottavan sitkeä, mutta ei kehtaisi sanoa suoraan ettei kiinnosta. Tiedän myös paremmin kuin hyvin tuon "hitaasti ihastumisen". Itseäni on käytetty hyväksi niin henkisesti kuin fyysisestikin, jonka vuoksi minun on hyvin hankala luottaa saatika sitten ihastua kehenkään.
En kehoita odottamaan hamaan loppuun saakka, ennenminkin sanoisin myös että ota selvää mutta hienovaraisesti. En osaa oikein nevoa tuossa hieno varaisuudessa, mutta jos ajattelisin omalle kohdalle niin kannattaisi selvittää hänelle mitä sinä ajattelet/tunnet ja sitten kertoa että voisit kyllä edetä hitaasti ja kaikkea, mutta et haluaisi joutua odottamaan turhaan tai jotain sinne päin. Me naiset ollaan yleensä aika ymmärtäväisiä.
(Sori tuli pitempi teksti kuin oli tarkoitus :)
Nainen on kyllä kertonut menneisyydessään sattuneista asioista, jotka vaikuttavat juuri tuohon luottamisen vaikeuteen ja hitauteen. Nämä asiat tulivat puheeksi vasta kun olin jo etenemässä kovalla vauhdilla. Damage done? Olemme kuitenkin jo ottaneet välillämme takapakkia: yhteydenpito harvempaa ja puhuneet kaveruudesta. Näyttää siis huonolta, mutta kuitenkin toivon, että hän vielä joskus haluaisi jatkaa siitä mihin jäimme. Joudun kuitenkin jo suuntaamaan katsettani muualle. Kunpa löytäisikin yhtä ihanan ihmisen...