Täällä on mielellään puhuttu siitä, kuinka epätodellista ja feikkiä elämä täällä netissä oikein on ja kuinka epätodellisia hahmoja keskustelijat ovat. Eihän täällä oikeastaan voi liveen verrattuna antaa väärää kuvaa muusta, kuin omasta ulkonäöstään huomattavasti paremmin, kuin livessä. Ja onhan livessäkän aina kauneusleikkauksen mahdollisuus...
Asia tuli mieleeni, kun tuossa pari viikkoa sitten tajusin, että yksi melko läheinenkin henkilö paljastui vetäneeksi lähes 10 vuotta onnistuneesti minulle roolia, missä hän on todella paljon kaunistellut omaa elämäänsä ja sitä, mitä hän todellisuudessa on. Suoraansanoen on näytellyt toista henkilöä, mitä hän oikeasti on. Ei voi ymmärtää, että miten joku voi nähdä sellaisen vaivan noin pitkään. Usein nämä henkilöt vetävät vielä erilaista roolia eri henkilöille, jolloin kaikilla on yhdestä henkilöstä ihan erilainen käsitys.
Toinen samanlainen tapaus tuli vastaan jo vuosia sitten, kun vasta myöhemmin ja yhteydenpidon vähennyttyä, minulle selvisi, että lukioaikainen paras kaverini oli valehdellut minulle suurinpiirtein kaiken itseensä liittyvän.
Tällainen feikkaaminen tehdään ihan puhtaasti sen vuoksi, että oltaisiin sen toisen ihmisen silmissä pikkusen parempia ihmisiä, kuin oikeasti ollaan ja ehkä sitten saadaan toiselta jotain ihailuakin.
Onko kenellekään tullut vastaan tällaisia vastaavia tapauksia live-elämässä, tai oletteko itse harrastaneet tällaista kasvojen kohotusta? Minkälaisia kokoemuksia omasta roolista?
Asia tuli mieleeni, kun tuossa pari viikkoa sitten tajusin, että yksi melko läheinenkin henkilö paljastui vetäneeksi lähes 10 vuotta onnistuneesti minulle roolia, missä hän on todella paljon kaunistellut omaa elämäänsä ja sitä, mitä hän todellisuudessa on. Suoraansanoen on näytellyt toista henkilöä, mitä hän oikeasti on. Ei voi ymmärtää, että miten joku voi nähdä sellaisen vaivan noin pitkään. Usein nämä henkilöt vetävät vielä erilaista roolia eri henkilöille, jolloin kaikilla on yhdestä henkilöstä ihan erilainen käsitys.
Toinen samanlainen tapaus tuli vastaan jo vuosia sitten, kun vasta myöhemmin ja yhteydenpidon vähennyttyä, minulle selvisi, että lukioaikainen paras kaverini oli valehdellut minulle suurinpiirtein kaiken itseensä liittyvän.
Tällainen feikkaaminen tehdään ihan puhtaasti sen vuoksi, että oltaisiin sen toisen ihmisen silmissä pikkusen parempia ihmisiä, kuin oikeasti ollaan ja ehkä sitten saadaan toiselta jotain ihailuakin.
Onko kenellekään tullut vastaan tällaisia vastaavia tapauksia live-elämässä, tai oletteko itse harrastaneet tällaista kasvojen kohotusta? Minkälaisia kokoemuksia omasta roolista?
Vastaukset 44
Vanhimmat
vaan pelätään että toinen ei hyväksy häntä sellaisena kuin on, hän olettaa että vaadit häneltä jotain parempaa.
että jotkut tällaiset ihmiset jopa luulevat kaikkien tekevän samalla tavalla. Melko järkyttävää, eikö? Tässä vois olla ratkaisu myös palstan epäilyille feikkaamisesta, eli feikit väittävät feikkauksen kohteita feikeiksi.
Aloin taannoin miettimään, että voisiko olla kyse siitä, että luonne on niin heikko, ettei uskalleta olla sitä, mitä ollaan, mutta toisaalta kyse ei ole ainakaan arkuudesta, koska näiden henkilöiden kohdalla esim. alkoholi ei vapauta feikkaamisesta, vaan yllyttää feikkaamista. Kyse lienee siis paremminkin siitä, että luonne puuttuu ja on olemassa pelkkä keksitty kuori, kuin siitä, että ei uskallettaisi olla oma itsensä.
soimaa
"Aloin taannoin miettimään, että voisiko olla kyse siitä, että luonne on niin heikko, ettei uskalleta olla sitä, mitä ollaan, mutta toisaalta kyse ei ole ainakaan arkuudesta, koska näiden henkilöiden kohdalla esim. alkoholi ei vapauta feikkaamisesta, vaan yllyttää feikkaamista."
että luonne on erittäin heikko. :D Eli siis se on heikko, ehkä jopa olematon, mutta kyse ei ole kuitenkaan siitä, että ei uskalleta olla oma itsensä, tai oltaisiin mitenkään estyneitä, vaan kyse on siitä, että luonne on joko todella heikko, tai puuttuu kokonaan, jolloin henkilö mukautuu seuransa kuviteltujen toiveiden ja arvojen mukaan.
viestisi ei millään sopinut vastauksesi tuohon viestiini, joten en käsittänyt sitä ollenkaan.
olentona. Just tällaisten tyyppien (tosi vahvojen) kanssa ei haluakaan olla muuta kuin feikki. Ei jaksa kuunnella ikuista marinaa. Älä ota itteesi.
mahtava psykologinen silmä! Ei täs voi muuta sanoa. Tai sitten sä feikkaat...
projisoin...
Oletko huomannut, että heti lähetettyäsi viestin, Genion iso-G näkyy pienenä? Ehkä se on jokin tietoturva-aukko, mikä näyttää, kuinka pieni ihminen todellisuudessa olet kaiken tuon uhoamisesi takana. =)
käyttäjätunnukseni on sama kuin nimimerkki, ainostaan pienillä kirjaimilla. Ja kyllä mä oon aika pieni. Ei siinä mitään... Minä en kuvittele olevani jotain, mitä en ole...
Niin, että omaatko loistavan psykologisen silmän tai feikkaatko?
ok psykologisen silmän. On mulla muutamia näyttöjä siitä, että olen tehnyt oikean diagnoosin, kun psykiatri on osunut vikaan. Omani on sittemmin vahvistunut oikeaksi. Siinä on hyöty siltäkin kannalta, että hoito menee harakoille, jos mersuun vaihdetaan datsunin lamppu ja ihmetellään, miksei toimi...
Koitan kuitenkin pysyä ihan realistisena asian suhteen, enkä lähde kuvittelemaan itsestäni liikoja. Jalat pysyvät maassa etenkin sinun kaltaistesi kateellisten(?) ja pakkomielteistenkin(?) ihmisten ansiosta, joiden todellisia motiiveja vasta viime vuosina olen alkanut ymmärtämään.(ennen luulin, että kaltaistesi kommentit olivat aiheellisia)
Ei siinä mitään... minulla on muutamia asioita, joista olen kiinnostunut, enkä käytä niitä itsekorostukseen, vaan olen vain yksinkertaisesti kiinnostunut niistä asioista.
tekisit ziselille? Montelle? Itselle? Tiedätkö minkälainen on terve mieli?
anzzykin tutkitusti ja todistetusti(?) huippuälykäs. Tai feikkaako se kenties?
Entä mikä olis Eewarin diagnoosi?
... Äh.. Ei jaksa. Kyllä sykologin pitäis tunnistaa nää jutut itsekin...
huomiostani on täynnä. Tule kertomaan taas kun tulee nälkä...
Ole realisti!
Joo, varmasti jokainen pyrkii kohteliaisuuteen ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja ehkä joku voi esittää asiansa ei negatiivisessa valossa, mutta olisihan se järkyttävää, jos aina töksäyttelisi ja vähettelisi itseään, tai mikäs siinä, jos tykkää...
Mutta missä menee feikin raja, niin, jos sä sanot, että oot pelannu 10 vuotta jääkiekkoo, eikä se pidä paikkaansa, niin ihan puhdasta kusetustahan se on.
Voihan se olla niinkin, että oot niitä feikkejä ja luulet kaikkien puhuvan paskaa.
niitä jotka väittävät syöneensä 10 vuotta perunaa vaikka todellisuudessa jotain muuta. Mutta miksi tääkin vaivaa sua. Hei ota elämä iisisti. Älä nipota.
Sinähän se siinä nipotit ja pahinta nipottamista se feikkaaminen on, kun kuvitellaan, että toinen haluaa kuulla itsestä moista paskaa.
nipoksi, suvaitsemattomiksi. Valotan siis hieman arkaa asiaa.
nipoiksi ja suvaitsemattomiksi, kuten myös feikeiksi. Se on heidän ongelmansa, jos niin haluavat uskoa.
kehen et olisi pettynyt? Voisiko olla joku, joka täydellistyy päivä päivältä, ikuisesti?
esimerkki virheellisestä argumentista. Jos joku hyvä ystäväni vaikka varastaa autoni ja raiskaa vaimoni, niin pitäisikö silloin olla pettymättä tähän henkilöön? Sinun mielestäsi vika olisi minussa. En tiedä sitten, millainen ihminen ihailee sellaista ihmistä niin paljon, että alkaa syyttää teon kohdetta teosta...
Kun puhun jostain negatiiviseen sävyyn, saattaa olla kyse vain parista, kolmesta ihmisestä. On olemassa kunnollisiakin ihmisiä ja on olemassa rakkaita ihmisiä.
Miksi argumentoit päin persettä ja keskityit johonkin ihan muuhun asiaan, mihin aloituksessa keskityttiin? Lähetteletkö viestejäsi kenties samalla, kun runkkailet?
Miksi emme puhu rakkaistasi? Ovatko he tylsiä..?
olen pahoillani. Rakkaistakin on kyllä puhuttu.
Tarkoitatko näitä naintijuttujasi? Miksi et rakkaistasi puhuessa pysy yhtä korrektilla linjalla kuin näissä "asia-aloituksissasi", jos saan luvan kysyä?
siis olenhan minä jostain muustakin puhunut. Siis henkilöistä. Keskustelu palstalaisen kanssa on erikseen ja eiköhän mulla ole rakkaita muuallakin, kuin palstalla. ;)
Monesti negatiivissävytteinen asia herättää paremmin keskustelua ja sisältää provokatiivisen tekijän.
maailma täynnä. Arkielämä on pitkälti tarinaa tieteellisen faktan sijaan - muisti ei toimi täsmällisesti ja oikeastaan kerromme muistille joka hetki uudestaan kuinka historia oli. Joillakin mielikuvitus on rajumpi ja tarinat poikkeavat voimakkaammin "todesta" - tarkoitus - kertoa itselle sopiva tarina, jonka kanssa on mukava elää. Mikä oikeastaan pettää - omat odotuksemme toisesta henkilöstä, koska se ei vastaa tarinaa jota itse kerromme hänestä.
Minusta kyse ei tarvitse olla pelkästä pettymyksestä todellisuutta kohtaan. Ainakaan minä en pety siitä, että jos joku henkilö on toisenlainen, kuin olen ajatellut. En ajattele ihmisiä parempina, tai huonompina. Olen vain järkyttynyt siitä, että joku voi valehdella itsestään kaiken ja vuosia vetää jotain näytelmää. Se on aika perseestä ja tuntuu vähän siltäkin, että siinä on vain pelleilty mun kanssa ja tuhlattu aikaani moiseen pelleilyyn. Pelleilisivät vaikka keskenään, kun kerta luulevat muita samanlaisiksi.
syötetään näille arkipäivän unelmoijille, syötetään se tarina mitä he haluavatkin kuulla. Valheilla ei jakseta selitellä omaa elämäänsä, jOo, heikkoa luonnetta. Haluatko kuulla satuni sinulle?
koska en ole varma tajusinko mitään, niin:
"Mikä oikeastaan pettää - omat odotuksemme toisesta henkilöstä, koska se ei vastaa tarinaa jota itse kerromme hänestä."
Minusta tuossa pettyy siihen toiseen ihmiseen, joka kertoo itsestään tarinaa, mikä ei ole sellainen kuin hän antaa ymmärtää. Mitä tutumpi ihminen kyseessä ja mitä paremmin tuntee taustoja, sen enemmän siihen pettyy. "Enemmän siihen pettyy" on huono ilmaisu, koska johan häneen on petytty ja "ongelma" tiedostettu, mutta siihen kyseisen henkilön piirteeseen vaikkapa asioiden kaunistelun suhteen voi(nee) pettyä uudelleen ja uudelleen. Näin ollen voikin kyseenalaistaa myöskin toisia juttuja mitä kyseinen henkilö kertoo, onko se kala ollut niin iso, mentiinkö sittenkään niin lujaa, oltiinko sittenkään niin kännissä ja oliko se nainen/mies sittenkään niin ihuna kuin kerrotaan. Eli toisin sanoen voi alkaa jättämään tarinat omaan arvoonsa, koska niihin ei kuitenkaan voi luottaa. Toisinaan surullista.
nyt tässä pari viikkoa sitten tajusin, oli se, millainen tämä kaverini ihan oikeasti on. Tajusin siis millainen on luonteeltaan ja millaista hänen elämänsä on. Jo viime vuosikymmenellä tiesin, että kaveri puhelee satuja, mutta nyt tajusin sen, mitä hän on niillä saduilla peittänyt. Se vuosien epäselvyys siitä, mikä on totta ja mikä ei, oli luonut epämääräisen kuvan tästä henkilöstä.
Tutustut ihmiseen jossakin yhteydessä ja saat hänestä ihan kivan oloisen kuva. Jep, mieli on hyvä, kunnioittaa ihmistä sellaisenaan. Entäs sitten kun se toinen minä paljastuu, todellisuus? Se voi olla joskus järkyttävää. Tähänkö minä luotin? Se voi olla joskus todellakin yllätyksellistä. Valehtelua. Huijaamista mitä karmivammalla tavalla. En oikein tiedä olisiko ollut parempi että olisi unohtanut ihmisen heti tapaamisen jälkeen? Jokin se vaan joskus panee ajattelemaan että mitä jos tutustuisin siihen paremmin, myöhemmin huomaa että ehkä ei olisi kannattanut, olisi jäänyt se kiva kuva kuin silloin erotessa.
Kaikissahan meissä on jotakin taustalla, kaikkea ei kerrota, ei ainakaan alussa. Jokaisesta saa ensin sellaisen peruskuvan johon voi sitten lisätä niitä plussia ja miinuksia kun asiat tulee eteen. Lasketaan ne plussat ja miinukset, kumpia tulee enemmän,niin sen mukaan arvioidaan tilanne uudelleen. Kumpiakin varmasti jokaisesta ihmisestä löytyyy.
Koska meitä ihmisiä ei ole samalla muotilla valettu, niin ainoa keino on hyväksyä jokainen sellaisenaan.
Ainahan voi käytöstään parantaa inhimillisemmäksi, ettei niin ärsyttäisi toisia ja olisimme myötämielisempiä toisiaan kohtaan, ymmärtäisimme.
et tarinoita pidetään faktoina. Olemme liian rakastuneita totuuteen ja sekoitamme ne tarinoihin. Luulemme et insestistä kertova nainen kertoo totuuden ja lynkkauspartio lähtee. Tai rakastumme tarinoiden kertojaan joista parhaimpina esimerkkeinä lienevät nämä miesten logiikka rakastumiset/ihastumiset/vihaamiset etc. Tarinat eivät ole ajatuksia - eivätkä totuuksia. Ne ovat vain viestejä.
On kai kyse siitäkin, mitä ja ketä haluaa uskoa.
Jos ajatellaan yksinkertaisesti kaveritasoista tuntemista, jossa toisella on tapana väritellä kokemiaan asioita, niin kyllä minä ainakin koen sen rasittavana. Kummasti siinä tulee tavallaan välinpitämättömäksi niidenkin "hauskojen juttujen" suhteen, joiden kohdalla ei tiedä taustoja vaan ainoastaan sen, minkä tämä kyseinen kertoja kertoo.
Jos ajatellaan vaikkapa parisuhdemielessä tapahtuvaa jutustelua (miksei kaikenlaista jutustelua yleensäkin), missä toinen kertoo niitä yksipuolisia totuuksia, niiden kertojan näkemysten varassahan sitä monesti olleen, niin jos kertoja on sellainen tuleen tuijottaja, joka ei osaa ajatella/ei kerro juttua useammalta kantilta pohdittuna, niin kyllä sen joutuu yleensä jättämään omaan arvoonsa. Tai sanotaanko "olisi suotavaa jättää juttu omaan arvoonsa ainakin siihen asti, että saa lisävalaistusta asiaan".
Sen sijaan jos on tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa, joiden seurassa minulla mieli lepää ja joiden seuraan halajan, eli ne, jotka selkeästi ovat pohtineet asiaa muultakin kuin vain omalta kantiltaan, niin onpa vain helppoa, yksinkertaista ja vaivatonta se kanssakäyminen.
Mikäänhän ei taanne ehdotonta totuutta, mutta ei varmaan tarvitse taatakaan. Riittää että ollaan mahdollisimman lähellä sitä.
livessä kukaan enempää feikkaa kuin netissä. Täällä kaikenmailman luuserit yrittää olla viisaampia kuin ovatkaan.
jos henkilö on feikatakseen, hän feikkaa yhtä hyvin livessä, kuin netissäkin.
kun sinua on höplätty nenusta. En voi auttaa. Pärjäile.
ihmiselle joista pidän, koen heidät luotettaviksi eivätkä ole ylimielisiä.
Nettiin liittyen kannattanee ottaa huomioon sekin, minkä varmasti jo tiedätkin, jotta joillakin oikea elämä voi esimerkiksi olla niin rasittavassa vaiheessa, jotta netistä ja vaikkapa nettikirjoittelusta jonain tiettynä väriteltynä persoonana tulee pakokeino siitä kuluttavasta arjesta.
Tai vaikkei niin väriteltäisikään, niin silti voidaan antaa ymmärtää jotain muuta, kuin mikä se totuus on.
Mikä itsessään ei sitten välttämättä enää eroakaan siitä, että kulisseja pidetään yllä siellä liven puolella.
näitä feikkejä ylimielisinä. He yleensä projisoivat ylimielisyyden muihin. Tämä toinen mainitsemistani feikeistä itki aina sitä, kun kaikki ihmiset ovat niin ylimielisiä ja olen muka ainoa ihminen, joka ei ole ylimielinen. Sittemmin tosiaan paljastui, että kyllä se, minkä hän oli itsestään niin mulle, kuin parille muullekin kertonut, oli päästä keksittyä juttua.
olla, kirjoitustesi perusteella minäkin voisin jotain feikata sinulle. Toisaalta en tunne sinua niin en tiedä varmasti millainen olet. Suvaitsemattomiksi oletetuille feikataan. Valitettavasti tämä on tosi asia.
että olenko minä itse niin luotettava kaveri vastapuolelle. Omassa roolissani olen kyllä vähän liiankin rehellinen. Kannattaisi jättää jotakin mieluummin sanomatta, kuin kertoa toiselle. Olen ihan aito tällaisenaan, en osaa muuta näytellä, mutta pahoitan mieleni jos tiedän toisen valehtelevan.