Päätimme vaimon kanssa erota seitsemän vuoden avioliiton jälkeen. Kaksi lasta, talo, ym. suteeseen kuuluvaa ehdittiin hankkia.
Pari viikkoa sitten päätimme kuitenkin erota, koska suhteemme on ollut viime vuodet kaveri-tasolla. Voin molempien puolesta sanoa, että päätös oli vapauttava, helpottava ja oikea. Elämä alkoi uudestaan. Lasten kanssa ei ole asiasta vielä puhuttu, mutta elämään on palannut ilo ja nauru, jonka lapsetkin huomaa. Prosessi on siis kesken, mutta päätöksen mukaisesti eletään.
Tässä vaiheessa rohkenen antaa ohjeen, että mikäli et ole suhteessasi onnellinen ja ilo on poissa:
1. ota asia oikeasti puheeksi
2. puhu kaikki mieltäsi askarruttavat asiat ja kysele
3. älä pelkää omia reaktioitasi
4. hyväksy puolisosi reaktiot ja tunteet (tunteettomuus)
5. miettikää onko ratkaisua oikeasti olemassa
6. päättäkää jätkosta yhdessä
Toivotan onnea ja menestystä kaikille suhteissaan! Itsekin uskon ikuiseen rakkauteen, mutta toistaiseksi kohde on ollut väärä. Elämä on ihanaa :)
Pari viikkoa sitten päätimme kuitenkin erota, koska suhteemme on ollut viime vuodet kaveri-tasolla. Voin molempien puolesta sanoa, että päätös oli vapauttava, helpottava ja oikea. Elämä alkoi uudestaan. Lasten kanssa ei ole asiasta vielä puhuttu, mutta elämään on palannut ilo ja nauru, jonka lapsetkin huomaa. Prosessi on siis kesken, mutta päätöksen mukaisesti eletään.
Tässä vaiheessa rohkenen antaa ohjeen, että mikäli et ole suhteessasi onnellinen ja ilo on poissa:
1. ota asia oikeasti puheeksi
2. puhu kaikki mieltäsi askarruttavat asiat ja kysele
3. älä pelkää omia reaktioitasi
4. hyväksy puolisosi reaktiot ja tunteet (tunteettomuus)
5. miettikää onko ratkaisua oikeasti olemassa
6. päättäkää jätkosta yhdessä
Toivotan onnea ja menestystä kaikille suhteissaan! Itsekin uskon ikuiseen rakkauteen, mutta toistaiseksi kohde on ollut väärä. Elämä on ihanaa :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuossa vaiheessa eropäätös on varmaan hyvinkin vapauttava. Se on kuitenkin vasta alkua kun joudutte kohta järjestelemään kaikki käytännön asiat ja kohtaamaan lasten tunnereaktiot. Ja kun pääset siihen tilanteeseen, että huomaat kuinka parissuhdetta kaivatessa helmet ovat harvassa, niin toivottavasti olet edelleen sitä mieltä, että päätös oli oikea.
eli harkinta-aikaa takana viisi kuukautta ja tyttären kanssa ollaan asuttu kaksin reilut neljä kuukautta. Alkuasetelma tuollainen aloittajan kertoman kaltainen eli elämästä ilo kateissa ja kaikki pakkopullaa. Asiaa vatuloitiin jo pitemmän aikaa - itseasiassa itse aloin asioita kyseenalaistaa jo kolmisen vuotta sitten ensimmäisen kerran, viime vuosi etsittiin viisasten kiveä ja tämän vuoden alku puitiin eron käytännön asioita. Tällä hetkellä on oikein hyvä fiilis, en henk koht kaipaa parisuhdetta - elämää on ilman sitäkin, ja näin olemme ainakin lapsellemme hyvät vanhemmat, kun energiaa ei mene pahan olon potemiseen. Lapsi on sopeutunut hyvin, koulunvaihto onnistui hyvin ja uusia kavereita on löytynyt vanhojen rinnalle.
En kuvittele, että kaikki olisi jo tässä - vaan varmasti esim Jouluna nousee tunteita pintaan, kun vanhat tavat jäävät taakse ja etsitään uusia uomia siinäkin asiassa, mutta eteenpäin elävän mieli!
Kaverin vanhemmat riiteli ihan hirveästi. Sitten ne päätti erota ja niistä tuli äkkiä iloisia ja onnellisia, ja vielä ihan ystäviäkin! Ja tämä on siis kaverini ja hänen sisarusten kertomaa, ei heidän itsensä. Ero on joskus parasta mitä voi lapsilleen tehdä. Joskus kuulee että pysyy liitossa lasten takia, vaikka tosiasiassa (tai siis itse uskon näin) pysyy liitossa siksi että itse pelkää lähteä.