että onko oikein että vanhemmat "laittaa" lapsensa sellaseen harrastukseen jota he ovat itse halunneet lapsena harrastaa mutta ei ole jostain syystä pystyneet. Suurinosa vastaajista sanoi että se ei ole oikein. Mun mielestä se just nimenomaan on oikein laittaa lapsi harrastaa sellasta jonka itse näkee hyväksi ja jota itse olis tykännyt harrastaa. Olisko sitten parempi että vanhemmat "laittaa" lapsensa harrastaa asiaa josta he ei itse pidä ja jollasia he ei koskaan haluaisi olla (tyyliin poika balettitanssiin jos nyt isä on sitä mieltä että balettitanssija-miehet on homoja?)
Tietenkin jos lapsi on jo niin iso että sanoo että häntä ei vois vähempää kiinnostaa ja itkun kanssa selittää että HÄN EI HALUA niin se on asia erikseen mutta joku pikku-nappula joka ei tajua muutakun että hän haluaa "prinsessa kouluun" tai "oppia supermies voimia", niin on ihan suotavaakin ohjata hyvien ja kehittävien harrastusten pariin.
Tietenkin jos lapsi on jo niin iso että sanoo että häntä ei vois vähempää kiinnostaa ja itkun kanssa selittää että HÄN EI HALUA niin se on asia erikseen mutta joku pikku-nappula joka ei tajua muutakun että hän haluaa "prinsessa kouluun" tai "oppia supermies voimia", niin on ihan suotavaakin ohjata hyvien ja kehittävien harrastusten pariin.
Vastaukset 45
Vanhimmat
joka kysyi. Se on hiukan kakspiippunen juttu. Mutta ei kai siinä mitään, jos lapsi kerran viihtyy harrastuksessaan vaikka se sit oiskin vanhempiensa toive alunperin, eikä hänen itsensä.
kun luin niitä vastauksia tänään aamulla että jokainen vastaaja (siihen mennessä kun oli vastannut aamulla kun luin) vastusti asiaa. Tuli nyt uudestaan mieleen sama jota ihmettelin aamulla.
olen siis erilainen nuori :)
Veistelit nyt saattaa olla niin että nämä jotka olivat toisessa ketjussa erimieltä käsittivät kai asian jotenkin niin että vanhemmat sorvaisivat lapsestaan väkipakolla jotain kopiota itsestään.Näinhän usesti käy ja siiloin muksua saatetaan pakottaa vielä senkin jälkeen kun on ilmaissut haluttomuutensa asiaan.
on hyväkin "pakottaa" jatkamaan harrastustaan. Kuinka moni lapsi lopettais peruskoulun jos ne vois sen ite päättää? Tuskin kukaan nyt jälkeenpäin sanoo että "hitto kun kaduttaa kun tuli käytyä peruskoulu!" (tässä en sitten tarkota heitä joita on koulukiusattu ja jotka kärsii siitä edelleen).
Tietenkin harrastukseen jatkamisen "pakottaminen" tulee lopettaa siinä vaiheessa jos lapsi alkaa valittaa omituisia "vatsakipuja" jo edellisenä iltana kun tietää että on mentävä harrastukseen ja jos sinne on mentävä itkun kanssa. Mutta eiköhän jokainen joka lastaan rakastaa, näe omasta lapsestaan koska kyse on todellisesta haluttomuudesta ja koska siitä että "mä lupasin että oon jessican kans tänään..."
Tarvitseeko niin pieni lapsi harrastuksia, joka ei edes vielä osaa kertoa, mitä haluaa? Mielestäni ei.
kyllä.. Silloin kun lapsi on sopivan ikäinen harrastamaan, se osaa myös halutessaan kieltäytyä siitä.
on halunneet olla jonkun alan taitajia jo pienestä pitäen, ja ohjaa lapsensa samaan, ei varmasti lapselleen pahaa toivo.
Juttuhan on niin että pieni lapsi joka ei osaa päättää mitä haluaa täytyy juuri aikuisen taholta ohjata.Jos tuollaiselta lapselta kysytään mitä se haluaa harrastaa niin vastaus muuttuu päivittäin parempi on että aikuinen silloin valitsee ajanvietteen.
olkoon se ajanvite niin ja normaali ulkoilu. Kyllä ne niin pienelle riittää ihan hyvin.
tietenkin. Mutta jos vanhemmat haluaa että lapsi tulee menestymään jo pienestä pitäen jossain lajissa, on se hyvä alottaa niin aikasin kuin mahdollista.
että missä iässä ne lapset normaalisti oikein alkaa osata kertoa mitä ne haluaa? Meillä ei ole tapahtunut sitä oikein vieläkään, vaan kaikkea kokeilisivat jos vaan saisivat.
Ihmekään, että kersoosta kasvaa kaikenmailman mettäpöllöjä ku niitei kukaan mihinkään ohjaa.
Tuo oli sitten sinun valinta lapsen ajanvietteeksi.Hyvä niin.
ei musiikillinen vaan musikaalinen... Sitä kai koitin sanoa :D
Mutta voivat tehdä sen ymmärtämättömyyttään. Mielipiteensä itsekullakin, mutta minä en kuuna päivänä ohjaisi lasta harrastuksiin, ellei lapsi sitä itse osoita haluavansa. Ja aivan sama monen muunkin asian kohdalla. Minä en esimerkiksi liittäisi lasta mihinkään uskontoon ilman omaa halua ja vakaumusta.
mutta olen täysin eri mieltä kanssasi noista kokeiluista. Ei hyvä heilu vanhempana jos ei mitään päämääriä ole ollut. En haluasi lapsistani päämäärättömiä haaveilijoita.
Christina Aguileraakin (yms hänen kaltaisia) vituttaa nykyään kun vanhemmat "pakotti" sen laulutunneille ja esiintymään :)
Niinhän Britneynkin vanhemmat teki ja mikä on lopputulos? Onnellinen ja tasapainoinen aikuinen?
Britneyn ottanutkin tohon esimerkiks mutta enpä sitten ottanut. Samoin Michael Jackson.
Mutta toisaalta show-bisnes on show-bisnes ja urheilu on eri. Show-bisneksen hyödyt lakkaa heti (tai kohta) kun alalla lopetat, mutta liikunta-alan hyödyt sulla on loppuelämäsi, ellet ryhdy heti sohvaperunaksi.
Vaikka moni huippu-urheilija on oppinut kurinalaiseen elämään ja tekemään paljon työtä päämäärän saavuttamiseksi, moni on todella hukassa uran loppuessa. Matti Nykänen on malliesimerkki asiasta. Sitäpaitsi urheilun positiiviset vaikutukset loppuvat aika pian, jos homman lopettaa. Jäljelle jää vain urheiluvammojen negatiiviset vaikutukset. Aivan kuin yhdellä työnjohtajallani. Entinen huippu-urheilija, jonka nivelet on loppu ja paino on noussut 30 kiloa, kun syö kuin huippu-urheilija, mutta liikkuu kuin matti meikäläinen.
siinä että mä haluan mahdollisen tulevan lapseni menevän vaikka telinevoimisteluun ja pärjätä siinä kun itse olen toivonut sellaseksi mutta mua ei ole siihen laitettu? Mä haluan mahdollisen tulevan lapseni olevan tyytyväinen kun minä sentään olin niin "hyvä äiti" että tajusin sen sellaseen laittaa enkä sellanen "whatever... jos haluut olla drop out niin ihan sama...."
... että jokainen vanhempi tuntee lapsensa, tietää tämän vahvuudet ja sen mistä hän tykkää.. Siltä pohjalta sen täytyy toimia.
Esimerkkinä voisin sanoa, että itse harrastin yleisurheilua ja maastojuoksua.. kävi kuitenkin niin, etten voinut harrastusta jatkaa.. Ja jos oman tyttäreni laittaisin johonkin tuollaiseen, kun tiedän ettei hän pidä siitä niin paljoa.. olisi se väärin. Siispä Täystuho käy käsityökuvataidekerhossa.. josta tykkää mielettömän paljon.
Vaikka harrastus olisikin jokin sellainen, josta en itse pidä.. mutta kuitenkin järkevällä tasolla, saisi lapsi mennä kokeilemaan.. juuri perustuen lapsen vahvuuksiin ja mielenkiinnon kohteisiin. :)
Tytöt aloitti harrastuksen 4-kuukauden ikäisinä molemmat ja jatkavat sitä vieläkin.
..yhtikäs mitään....jos ne siellä vauvauinnissa käy, ni se on vielä valovuosien päässä mistään harrastamisesta...
heidän kantaansa asiaan? :)
http://www.youtube.com/watch?v=X3y5ZPeFLwI&feature=related
Koko perheen juttu:)
..laskis tota miksikään harrastukseksi...ton ikänen ku ei erota vielä sikaa satelliitista...
Ylipäätään on melko absurdia puhua alle 5v muksun (omaehtoisesti) harrastavan yhtään mitään...
Mut kukin tietty tyylillään. =)
ole kehittää jotain refleksiä että jos putoo yllättäen isompana veteen niin ei heti imase keuhkoihinsa sitä vettä? Eli kyseessä pikemminkin joku turvallisuus-juttu kuin "harrastus" jolla voitetaan tulevaisuudessa mahdollisesti olympia- kultaa??
Meillä tytöt uivat vieläkin teinejä ovat.
http://www.vauvauinti.fi/vauvauinti.htm
Lapsella on luontaisena tuo reflekski sitä ei erikseen tarvitse kehittää.
Tunne yhden pariskunnaN jonka lapsi putosi laiturilta vajaan vuoden ikäisenä muksulla ei ollut vettä keuhkoissaan pintaan nostettaessa ja tilanteesta selvittiin säikähdyksellä.
sama ihminen, kuin vanhempi, eikä vanhempi voi tahtoa, tai harrastaa lapsen puolesta.
Päälle mutta jostainhan se on aloitettava ja luonnollisesti se kai menee niin että aikuinen valitsee lapselle sen mistä itse pitää.
Jos sä haluat että sun lapsi tulee pärjää elämässään, niin mikä on syy siihen että sä et suuntaa häntä sellasten lajien pariin josta tiedät seuraavan menestystä mikäli lapsi niissä onnistuu ja niissä kehittyy hyväksi?
... esimerkiksi sen, että on tosi kömpelö verrattuna ikäisiinsä tai muuta vastaavaa.. niin ei kai sitä laittaisi jalkapalloa harrastamaan? :)
Enkä siis tarkoita alle kouluikäistä lasta.. Täystuhon laitoin kokeilemaan tuota käsityötaidekoulua siltä pohjalta, että hän käyttää kotona hirvittävän paljon aikaa erilaisiin askarteluihin ja on mielestäni melkoisen taitava ikäisekseen.. sen pohjalta sitten tuli mieleen, että voisiko tälläinen harrastus olla hänelle mieluinen ja taitojaan tukeva.. Ja siis mä en voi itse sietää mitään näpertelyä ja askartelua... :/
oli lapset jotka alottaa harrastuksena jo ihan pieninä, kuten telinevoimistelijat, balettitanssijat jne :)
.. kyllähän Riiviökin käy palloilemassa, ja on alle kouluikäinen.. Se on hänen harrastuksensa, mutta mä ajattelen asiaa lähinnä siltä kannalta.. että siellä on aikuinen, kavereita ja ohjattua toimintaa ja viihtyy siellä. Jos ei viihtyisi, niin en kyllä sinne veisikään. On kyllä hyväkin, ja toki kannustan häntä siinä.. mutta en mä ala sen perusteella pakottamaan häntä harjoittelemaan enempää tms..
Mutta sellaista väkisin eteenpäin sysäämistä en käsitä, aikuinen luo lapselle paineita sillä tuputtamisella ja pakottamisella.. tässäkin toki on eroja, jotkut ovat niin fanaattisia luomaan lapsellensa tietynlaista uraa harrastuksen pohjalta.. ja siinä unohtuu helposti se miten lapsi tilanteen kokee. Lapsi on kuitenkin lapsi, jonka pitäisi saada olla lapsi mahdollisimman pitkään.. :)
Ja kun ajatellaan, että vähän isompi kouluikäinen lapsi on sitten harrastanut.. vaikkapa pianon soittoa pienestä pitäen, tykännyt siitä, menestynyt sen parissa.. ja haluaa sitten esimurrosiässä tai murrosikäisenä lopettaa soittelemisen.. niin siinä vaiheessa, kyllä siinä vaiheessa sitten en ehkä antaisi lopettaa.. jos syy tosiaan on se, ettei vaan huvita.
Ne on just niitä tyyppejä, jotka sanoo 20-vuotiaana, että on neljän vanhasta asti pelannut jääkiekkoo, eikä ole koskaan tykännyt siitä muuten, kuin siksi, että saa positiivista huomiota. Muistuu mieleen yksi aika kovakin nimi, joka näin joskus totesi.
Voihan sitä antaa jotain neuvoja tms. mutta tiedän monta tyyppiä, joita lapsena ohjattiin johonkin harrastukseen ja jos ei siitä tykännyt, niin se koettiin kapinointina ja koitettiin kovemmin motivoida ja ohjata asiassa.
sitten sanella sun elämän aivan täysin: "mä en haluuuuuuuu.... isi mä en haluuuuuuu...." Jep, sun kans en lisäänny, mutta tuskin säkään oisit halukas mulle elareita maksaa seuraavaa 18 vuotta :D
.. on surullista. Niitä kuulee aina silloin tällöin.. Siinä se onkin, että kun vanhemman pitäisi tuntea lapsensa ja tietää, että onko kyse oikeasti siitä, että ko. harrastus on lapsen mielestä kamala vai sitten ihan muuten vaan nurinaa.. Siinä ei vaan todennäköisesti vanhempia loppujen lopuksi ole kiinnostanut lapsen etu.. vaan se, että kun tämä on maksettu ja olet aloittanut.. niin se on nyt pakko käydä siellä. :/
että on muakin kyllä joihinkin harrastuksiin kovasti haluttu laittaa. No, mä oon kyllä pitänyt pääni siinä, mitä haluan ja mitä en... joskus taisin jotain sellaistakin harrastaa, mihin menin pelkästään vanhempien mieliksi, mutta se kyllä sitten jäi vuoden jälkeen.
Joo, valinnanvapaus pitäis olla kaiken aikaa.
Jos lapsi alkaa satunnaisesti nuriseen siitä harrastuksestaan, niin siinä tapauksessa pitäiskin vaan kannustaa, mutta sitten on niitä tosiaan, jotka monta vuotta valittaa, ettei halua, mutta sitten on vaan pakko. Toisaalta ainakin Suomessa on joukkueurheilussa aika epäyksilöllinen ajattelutapa, joten siinä voi olla hyötyäkin siitä, että tekee, mitä käsketään ja unohtaa oman näkökulmansa asioihin. :)
Sitten on tullut vastaan niitä tilanteita, missä poika näyttääkin ihan isältään. Eli on joku rokkari tms. isä ja pojan täytyy isän mieliksi kuunnella samaa musiikkia ja soittaa samaa kitaraa, kuin isäkin.
Jos lapsi tehdään tukemaan omaa persoonallisuutta, niin ei oikeastaan paljoa pahempaa enää sille lapselle voisi tehdä.
sullakin tule muuttumaan. Siis lasten teon suhteen. Näet meillä on niin, että mies tahtoo ja nainen tottelee. ;D
sitten kun/jos mulla on lapsi, niin "laitan" hänet kyllä heti kun niihin harrastuksiin huolitaan (ikäraja) ja aivan varmasti "potkin" häntä eteenpäin ja kannustan harrastuksensa kanssa. Jos lapsi tosiaan alkaa "oireilee" eikä selvästikkään pidä siitä että häntä ojennan ja ohjaan mielestäni hyvään elämään, niin antaa sitten olla. Mutta en mä ainakaan kaikenmaailman kitinöille periksi anna. Että tervetuloa isäehdokkaat vaan, tässä on oikeen tuleva natsi-mamma :D
että vanhemmat dokaa kaikki fyrkat ja laittaa lapset harrastamaan ulkoliikuntaa yömyöhään. Ei tuu sellasii armeijan kauhukakaroita lihoineen, kun saavat tarpeeksi ulkoliikuntaa pienestä pitäen.
enää kellään varaa dokata ole jos laittaa kunnon harrastukseen ipanansa? Sehän maksaa for god sakes! Ja jos vaikka oiskin varaa niin mitä sä jollekkin 3 vuotiaalle teet? Annat sille bussikortin että "painu harrastuksiis siitä niin mä ryven täällä kotonani" vai mitä sä aattelit?? :D
Onks täällä kaikki ihan tosissaan? Lasten kasvatus voi olla joskus vähän vaikeampaakin, ihan tiedoksi!