Eli jos teillä on kokemuksia niin valaiskaapa vähän tietämätöntä...
Miksi petetyt palaavat takaisin pettäjän kainaloon vaikka tarjolla olisi varmasti parempia vaihtoehtoja?
Mikä idea pettämisessä ja kostossa on? Eikö kukaan enää ajattele, että silloin mukana on myös joku kolmas joka on ihan vilpittömästi "liikkeellä"?
Arvostaako tai kunnioittaako ketään enää toista sen verran, että vois pikkasen miettiä myös toisen tunteita?
Jos paatte mielipiteitä ni oli kiva saada myös ikää ja sukupuolta... Niin ja tottakai asiallisia vastauksia.
Miksi petetyt palaavat takaisin pettäjän kainaloon vaikka tarjolla olisi varmasti parempia vaihtoehtoja?
Mikä idea pettämisessä ja kostossa on? Eikö kukaan enää ajattele, että silloin mukana on myös joku kolmas joka on ihan vilpittömästi "liikkeellä"?
Arvostaako tai kunnioittaako ketään enää toista sen verran, että vois pikkasen miettiä myös toisen tunteita?
Jos paatte mielipiteitä ni oli kiva saada myös ikää ja sukupuolta... Niin ja tottakai asiallisia vastauksia.
Vastaukset 21
Vanhimmat
...kokemukseni mukaan sietävät uskotonta aviomiestä, koska eivät halua luopua korkeasta elintasosta ja statuksesta. Yleensä tässä käytetään tekosyynä "lasten hyvinvointia". Todelliset syyt ovat yleensä paljon itsekkäämpiä.
petetyt palaavat takaisin pettäjän kainaloon?"
Asian voisi ilmaista pikemminkin kysymällä miksi pettäjä palaa takaisin oman kumppaninsa kainaloon? Siihen on vain yksi syy: Pettäjä rakastaa puolisoaan eikä halua luopua tästä. Puolisokin rakastaa sen verran, ettei anna kenkää, vaikka toinen onkin käynyt vieraissa. Kumpikaan ei näe tarpeelliseksi etsiä parempia vaihtoehtoja. Ehkäpä siksi, että ns. paremmasta vaihtoehdosta saattaa hyvin ilmetä ajan kuluessa vielä harmillisempia asioita kuin vieraissa käynti. Parisuhteen pitää perustua muuhun kuin ehdottomaan uskollisuuteen. Ihmettelenkin syvästi miten jotkut jaksavat korostaa uskollisuuden merkitystä aivan kuin se olisi elämän ja kuoleman kysymys.
Kyllä nykyisin arvostetaan ja kunnioitetaan toisia siinä missä ennenkin, jopa enemmän. Nykyaikainen kunnioitus ja arvostus perustuu vapauteen ja itsemääräämisoikeuteen toisin kuin ennen, jolloin arvostus ja mammona sekä kunnioitus ja valta kulkivat enemmän käsikädessä. Oli pakko kunnioittaa, muuten sai turpiinsa.
Kostamisessa ei ole koskaan ideaa.
"pettäjä rakastaa puolisoaan, eikä halua luopua tästä". saattaa rakastaakin. toisaalta syy paluuseen saattaa piillä myös siin, ettei halua luopua turvallisesta suhteesta lasten, rutiinien tottumuksien ja riippuvuuden takia. samallahan voi joutua luopumaan yhteisistä suunnitelmista. voiko yhteisiä suunnitelmia olla muutenkin kuin rakkauden tähden esim. maallisen turvan takia?
edellisten romuttuminen on kova paikka kelle tahansa, vaikk olisi tyytymätön.
uskottomutta on ainakin kahta laatua: harkitsemattomia syrjähyppyjä eli yhen illan juttuja, joista haetaan jännitystä. tai sitten harkitumpaa uskottomuutta eli haetaan ns vakipanoa> vapautta entisestä ja uuden kumppanin etsimistä >"petetyt palaavat takaisin pettäjän kainaloon"
ps.toivottavasti keskustelu perustuu omiin kokemuksiin...
"Ihmettelenkin syvästi miten jotkut jaksavat korostaa uskollisuuden merkitystä aivan kuin se olisi elämän ja kuoleman kysymys. "
Piti ihan varmistaa, että ymmärränköhän ihan oikein... Onko nykymeininki siis sellainen, että pettää saa molemmin puolin.
Itsellä on ilmeisen vanhanaikaiseset käsitykset kun oon kyllä sitä mieltä, että jos on vakavasti parisuhteessa niin uskollisuudella on jotain merkitystä. Suhde itsessään pohjautuu tietysti muihinkin asioihin kuten rakkaus, välittäminen, arvostus, luottamus... Mut en mä silti väheksyis yhtään uskollisuuden merkitystä. Eikös se ole arvostuksen puutetta jos hyppää vieraassa sängyssa (etenkin kosto), omaa kumppania kohtaan ja koston kohdalla myös kolmatta osapuolta kohtaan.
Yhden illan jutun ja vakipanon lisäksi on mahdollista että yksinkertaisesti rakastuu! Minulle kävi noin. Tuo elämäni nainenkin oli vähintään ihastunut, uskon että hänkin oli rakastunut. Se ettei kaikki kestänyt on oi olosuhteiden yhteisssumma. Itse olen yhä, reilun vuoden jälkeen pättömästi rakastunut naiseen, joka hävisi entisen miehensä kanssa toiselle puolelle maapalloa. Viimeinen viesti oli: "Julkisivu pitää."
Kuulin kaikenlaisia perusteluja, todellisen syyn vasta nyöhemmin yhteisiltä työtovereiltamme. Lapset, ennustettavuus, sosiaalinen status, olivat niitä syitä, jotka hän kertoi minulle. Varmaan nekin olivat osasyitä. Todellinen syy, oli se, että hän syyllisti itsensä vaimoni tekoihin, joihin hänellä ei ollut osuutta eikä arpaa.
Toivon, että hänellä on mukavaa. Muuten tässä olisi liian monta menettäjää. En ota häneen yhteyttä, se ei olisi reilua tässä tapauksessa, vaikka kieltämättä haluaisinkin tietää eräitä asioita. En enään usko saavani häntä, vaikka tietysti toivonkin.
itsekin rakastuin ja olen edelleen rakastunut toiseen. saimme toisiltamme jotain mitä emme odottaneet. järjellä voi ajatella ja antaa valinnoille syitä. kun vai ymmärtäisi ja osaisi erottaa todelliset ja tekosyyt. lapset ovat mielestäni oikeutettu ja oikea järki/tunnesyy, muita syitä en oikeastaan ymmärrä. mutta meitä "toisiakin" kohtaan täytyy osoittaa reiluutta.
"meillä" ei kaikki vielä ole päättynyt...luottamus häneen on joskus voimakaskin. itsekö sitä itseään lietsoo ikävässä ja elättelee toivoa??
rakastuu toiseen, vaikka samalla huomaakin miten paljon yhä rakastaa kumppaniaan. Siinä ei paljon "kakkososapuoleltakaan" selityksiä kaipaa, kun itsekään ei aio erota.
Mielestäni kertomasi syy "Julkisivu pitää" ontuu. Parisuhteessa ei pysytä pelkän julkisivun tähden vaan yhdessäpysymiseen tarvitaan Tunnetta. Tuota tunnetta on vaikea selittää edes itselleen saati jollekin toiselle. Tarvitsisi runoilijan lahjoja jos saisi sanoihin edes puolet siitä mitä tuntee ja sittenkin pitäisi lisätä loppuun lause "tarkoitan enemmän".
Jos rakastaa kahta niin nuo rakkaudet voivat olla hyvinkin erilaisia, ainakin kestoltaan, mutta muutenkin. Tasapainottelu niiden välillä on vaativaa ja käy työstä; ehkä parempi olisikin olla tapaamatta kakkosrakkautta ollenkaan.
Elämä ei muuten ole ennustettavaa. Mitä tahansa voi tapahtua ajan kuluessa; Voit päätyä rakkautesi kanssa yhteen tai tavata pitkänkin ajan päästä ja todeta, ettei hän enää ole rakkautesi; hän on aivan joku muu kuin mitä kuvittelit.
"Parisuhteen pitää perustua muuhun kuin ehdottomaan uskollisuuteen. Ihmettelenkin syvästi miten jotkut jaksavat korostaa uskollisuuden merkitystä aivan kuin se olisi elämän ja kuoleman kysymys."
Huh huh! Mihinkähän parisuhde perustuu, ellei luottamukseen ja uskollisuuteen? Jos toisella on tarve pettää kumppania, on se yleensä merkki parisuhteen huonosta tilasta. Eihän hyvin toimivassa parisuhteessa syntyisi pettämisen tarvetta. Kriisisuhde kannattaa lopettaa tai pistää kuntoon.
Tilanne on toki toinen, jos on sovittu, että sivusuhteet ovat sallittuja. Taitaa vain harvoin vapaa suhde toimia.
Minulle jäi epäselväksi, millä tavoin osoitat kunnioitusta ja arvostusta toista kohtaan kun petät häntä.
ehkä ymmärtää, ettei uskollisuus, mutta sallivampi asenne uskottomuuteen aina kulje käsikädessä.
Tällä tarkoitan sitä, että olen ollut miehelleni (fyysisesti) uskollinen, mutta käynyt niin kovan henkisen kamppailun itseni kanssa toisen suhteen takia, etten minä ainakaan sen jälkeen pystyisi moittimaan miestäni mahdollisesta syrjähypystä.
Uskollisuudella toki on merkitystä, muttei se saa olla itseisarvo. Uskollisuutta ei voi vaatia kuin itseltään ja mitä enemmän se tuottaa hankaluuksia sitä paremmin ymmärtää niitä, jotka antavat periksi. Tosin en ymmärrä niitä, jotka heti antavat itselleen kaikessa periksi.
Se, että toinen pettää ei välttämättä ole merkki parisuhteen huonosta tilasta vaan ainoastaan siitä, että toisella on tarve pettää.
Siksi toiseksi hyvin monet ihmiset pettävät (=harrastavat seksiä toisen kanssa), vaikkei heillä ole tarvetta PETTÄMISEEN vaan ainoastaan intohimo johonkin yksittäiseen ihmiseen esim. kerran elämänsä aikana.
Olen naimisissa (10v) ja tyytyväinen, kohta joku älähtää! olen pettänyt miestäni ja uskon että hänkin minua, *en varma* mieheni ympärillä pyörii naisia kun ollaan ravintolassa *eli siihen epäilyni* varmasti on tullu hyviä houkutuksia joihin on vain pitäny tarttua : ) ja mitä siitä? täällä eletään vain kerran! kunhan muistaa hoitaa suojauksen *kondoomi*
Miksi pilata hyvää suhdetta toisen kyttäilyyn? Käymme yhdessä ja erikseen ulkona sekä risteilyillä, aina voi tulla kiusauksia jne..
Jos liitto ei siitä kärsi ni sou wott!!
Petettynä en palannut pettäjän kainaloon edellisessä suhteessani. Lähdin samantien. Suhde oli huono, mikä teki lähdöstä helpomman. Mikään kosto tms. ei tullut mieleen.
Nyt olen onnellisessa avioliitossa. Mieheni on uskollinen, kuten minäkin. Tosin sen verran elämä on opettanut, ettei toiseen tai itseen 100% voi luottaa. Mutta kuitenkin 99% luotan.
En silti voi kuvitella että tällainen kriisi tulisi kohdallemme. Meillä ainakin uskollisuudesta on "tehty numero". Siitä joskus puhuttiin, nyt se on niin itsestään selvää, ettei siitä tarvitse edes käydä mitään keskusteluja.
Toki olen näiden yhteisten vuosiemme varrella tavannut erään erittäin puoleensa vetävän miehen, joka oli enemmän kuin valmis seikkailuun ja mahd. vakavampaankin.. Nautin hänen seurastaan, ihanasta hymystään ym. ja sanoin heipat, muisto hänestä lämmitti pitkään mieltä, mutta minulla oli vain hyvä olo tästä miehestä, koska ei tarvinnut potea huonoa omaatuntoa. Ei tullut myöskään mieleen vedättää tätä miestä, koska minä en ymmärrä noiden ihmissuhdepelien päälle.
Ikää on 27 vuotta ja arvatenkin sukupuoli on nainen.
Että miksi ottaisi takaisin? En tiedä, takana kuitenkin 16 yhteistä vuotta. Ilmeisesti rakastinkin. Mikä lie pakkomielle koko mies, samaa pettämistä tapahtunut kuitenkin ennenkin. Sillä erolla, ettei mies aikaisemmin ole edes puhunut perheensä jättämisestä. Eiköhän se aika viilennä nuo tunteet. Uskon, että voin melko pian sanoa, etten huolisi ikinä takaisin! Liian paljon on tapahtunut. Toisaalta peloittaakin kun tunteet alkavat kääntyä vihan puolelle. Tähän saakka olen ollut hyvin rauhallinen (erosta 4kk), en ole tosiaan halunnut polttaa siltoja, jos vaikka...Nyt alkaa tuntua, että sanon kohta suorat sanat. Täytyisi tietysti lasten vuoksi ne välit säilyttää, mutta kun lasten ja exän tapaamiset alkaa koko ajan harventua, alkaa katkeruus nostaa päätään. Että joku voi olla niin tyhmä, että antaa hurmion mennä lastenkin edelle. Sitä on vaikea kestää...
Jos suinkin, niin pysy viileänä. Silloin sinä olet aina vahvoilla - tapahtui mitä tahansa. Silloin sinä määräät tulevaisuudessakin tahdin.
Itse olen ollut aina pettämistä vastaan....kunnes nyt mieleni on muuttunut. Luinkin tossa äskön, että joku oli kirjoittanut: "Täällä eletään vain kerran!" Olen itse ihan samaa mieltä tällä hetkellä. Toinen asia jota olen miettinyt on se, että mitä toinen ei tiedä ei voi satuttaa myöskään häntä.
Sitä en osaa sanoa miksi petetty palaa pettäjän luokse. Kai se on vaan se ettei haluta irtoutua rutiineista niin sanotusti.
Itselläni ei ole kokemusta pettämisestä eikä petetyksi tulemisesta. Joten tämä on vain mielipide ei "kokemuksen sana".
En ole lukenut jokaista viestiä, mutta Sinun viestissä oli "Täällä eletään vain kerran!". Jos tuolla annetaan itselle lupa petturuuteen niin haluan esittää kysymyksen: kuinka monta elämää luulette petetyllä tulleeksi olevan?
Ei enempää kuin meillä muillakaan, vain yksi. Hänelläkin. Miksi siis pilata hänen elämä omalla itsekkäällä ajatuksella, teolla.
Tai jos "Täällä eletään vain kerran!" tarkoittaa sitä, ettei pidä pettää ketään koska eletään vain kerran niin kannatan ajatusta. Todella hienoa,mahtavaa silloinhan saa kaksi henkilöä nauttia tästä vain kerran elettävästä elämästä.
Niin kuin nimimerkki sanoo...melkein onnellinen...
Kerro uskotko sitten siihen mikä on tilanteeni...
Olen löytänyt TÄYDELLISEN miehen...ainakin uskoin niin...pari ensimmäistä vuotta meni hyvin niin tunnepuolella kuin sängyssäkin...menimme kihloihin ja sitten se alkoi...yli vuoden olen saanut kinumalla kinua että saisin edes kerran KUUSSA...
Ja nyt sitten tietenkin ajattelette/ajattelet, että miksen jätä häntä....Hän on ainut mies joka todella ymmärtää minua...hän on hellä, huomaavainen...me jopa joskus luemme toistemme ajatuksia eli tiedämme mitä toisella on mielessä pelkän katseen perusteella...
Voisin lyödä vaikka vetoa siitä, etten löytäisi parempaa miestä, jonka kanssa synkkaisi niin hyvin tunnepuolella!!!
Mutta kuten jo edellä mainitsin seksielämämme on aivan mitätöntä...asiasta on puhuttu mutta ratkaisua ei ole löytynyt...AINAKAAN VIELÄ...mutta jaksan uskoa siihen, että löytyy vielä joskus...toivottavasti...
Ja niin kuin edellisessä viestissä mainitsin en ole pettänyt....ainakaan vielä....mutta se piste on lähellä, koska haluan kunnon miestä enkä ennen nukkumaan menoa omia sormia...
Ei ollut tarkoitus valittaa...mutta tällainen tilanne täällä...
"Miksi petetyt palaavat takaisin pettäjän kainaloon vaikka tarjolla olisi varmasti parempia vaihtoehtoja?"
Tuota, ei niitä parempia vaihtoehtoja löydy tuossa vaiheessa. Useinmiten vaihtoehtona löytyy alkoholi tai itsemurha, etenkin miesten kohdalla. Eivät hyviä kumpikaan.
Petetylle tilanne tulee aina hyvin yllättäen. Pettäjä on voinut tehdä "työtään" jo pitkään ja hänelle asian selville tulo on vain ajan kysymys, ei mikään yllätys kuten petetylle.
Tuskin kukaan joka aiheuttaa jonkun petturuuden on vilpittömällä mielellä siinä mukana, ja jos hän ei tiedä kumppaninsa pettävän kolmatta kanssaan niin silloihan hän on myös petturuuden uhri.
"Arvostaako tai kunnioittaako ketään enää toista sen verran, että vois pikkasen miettiä myös toisen tunteita?" Tuossa on hyvä kysymys. Mihin on tosiaan toisen ihmisen arvostus joutunut, miksi niinkin läheinen henkilö kuin puoliso, rinnalla kulkija ja tukija joutaa unohtaa hetken huuman ja valloituksen mukana.
Vanhassa vara parempi?!
Ei kaiketi jaksa etsiä uutta, vaan tyytyy aina samaan vanhaan.. Ja toinen vakuuttelee uskottavasti, "mä kyllä muutun, lupaan sen"..
Ja taas höylätään muita..!!
Miksei kerrasta opita?
-Se olisi liian helppoa.
Toinen osapuoli henkisesti niin heikko, ettei pääse irti huonosta suhteesta, vaan uskoo sokeana toista..
jotkut jopa muuttavat tapansa petettyään ja jatkettuaan samaa suhdetta.
Monesti sanotaan, että pettäjä uusii tekonsa...
Tiedä häntä..Ihmis kohtainen kysymys.
Idea pettämisessä kaiketi on hetkellinen tyydytyksen ja nautinnon tunne.
Tuntee olevansa haluttu.
..Että joku muukin haluaa vielä, kuin se sama vanha.
Nostattaa itsetuntoaan toisen kustannuksella.
..Tai sitten haluaa tiputtaa toisen idiotismin huipulta alas, kun ei näe toisen tunteita, tarpeita, haluja.. jne jne..
Vaan on itsekäs ja ajattele omaa napaansa pidemmälle.
Syitä yhtä monia kuin pettäjiä myös..?
Kullakin syynsä, jos niitäkään..
Ehkäpä hetkellinen halu?!
Vanhassa vara parempi?!
Ei kaiketi jaksa etsiä uutta, vaan tyytyy aina samaan vanhaan.. Ja toinen vakuuttelee uskottavasti, "mä kyllä muutun, lupaan sen"..
Ja taas höylätään muita..!!
Miksei kerrasta opita?
-Se olisi liian helppoa.
Toinen osapuoli henkisesti niin heikko, ettei pääse irti huonosta suhteesta, vaan uskoo sokeana toista..
jotkut jopa muuttavat tapansa petettyään ja jatkettuaan samaa suhdetta.
Monesti sanotaan, että pettäjä uusii tekonsa...
Tiedä häntä..Ihmis kohtainen kysymys.
Idea pettämisessä kaiketi on hetkellinen tyydytyksen ja nautinnon tunne.
Tuntee olevansa haluttu.
..Että joku muukin haluaa vielä, kuin se sama vanha.
Nostattaa itsetuntoaan toisen kustannuksella.
..Tai sitten haluaa tiputtaa toisen idiotismin huipulta alas, kun ei näe toisen tunteita, tarpeita, haluja.. jne jne..
Vaan on itsekäs ja ajattele omaa napaansa pidemmälle.
Syitä yhtä monia kuin pettäjiä myös..?
Kullakin syynsä, jos niitäkään..
Ehkäpä hetkellinen halu?!
sanopas muuta,,olen itekin miettinyt samaisia asioita monesti ja olen myös kokenut.olen itsekin antanut monet pettämiset anteeksi..toivoen että asiat paranee..kaikkea hyvää