Sillä että työttömät kävisivät sotaan työväestöä vastaan ja taistelu elämästä ja kuolemasta jatkuu niin kauan että noin 700000 henkeä on menetetty puolin ja toisin?
Tällöin "ylijäämä" on kuollut - organisaatiot joutuvat hankkimaan työväestön joko omista elossa olevista jäsenistään joka avaa alapäästä työpaikkoja jäljelle jääneille työttömille. Tällöin on otettu maailmasta "löysät pois" vanhalla kunnon kirvestavalla.
Kun työtön tappaa työllstetyn avautuu yksi paikka markkinoilla. Kun työllistetty tappaa työttömän on yksi suu vähemmän ruokittavana.
Mä olen sitä mieltä että 100% työttömyys organisoimalla nykyiset työt ja tekemällä yhteiskuntasopimus palkanmaksuineen joka perustuu sekä kepille nimeltä työvelvoite että porkkanalle nimeltä palkkio olisi oikea ratkaisu. TOisaalta antipatia mitä työttömiä kohtaan osoitetaan aina vain enemmän alkaa tuomaan jo selvää uhkantuntua ja vaikka viilipytty olenkin niin se hermostuttaa minua. Tosin jos minä hermostun niin se tarkoittaa että joku vähempiälyinen ja enempi pahansisuinen teroittelee jo kirvestä.
Vai annetaanko maailman sittenkin olla sellainen kuin se on - joka tarjoaa tasa-arvoisen mahdollisuuden kaikille ihan rehelliseen työttömyyteen ja ajantuhlailuun pientä tukea hyväksikäyttäen. Tämä lomailu on kaikkien oikeus jotka hyväksyvät sen ehdot.
Millainen on maailmamme, millaisena sen haluamme nähdä tai millaisen siitä teemme omilla asenteillamme itseämme ja toisia kohtaan?
Saanko pyytää että tätä ajatellaan edes 10 sekuntia.
Tällöin "ylijäämä" on kuollut - organisaatiot joutuvat hankkimaan työväestön joko omista elossa olevista jäsenistään joka avaa alapäästä työpaikkoja jäljelle jääneille työttömille. Tällöin on otettu maailmasta "löysät pois" vanhalla kunnon kirvestavalla.
Kun työtön tappaa työllstetyn avautuu yksi paikka markkinoilla. Kun työllistetty tappaa työttömän on yksi suu vähemmän ruokittavana.
Mä olen sitä mieltä että 100% työttömyys organisoimalla nykyiset työt ja tekemällä yhteiskuntasopimus palkanmaksuineen joka perustuu sekä kepille nimeltä työvelvoite että porkkanalle nimeltä palkkio olisi oikea ratkaisu. TOisaalta antipatia mitä työttömiä kohtaan osoitetaan aina vain enemmän alkaa tuomaan jo selvää uhkantuntua ja vaikka viilipytty olenkin niin se hermostuttaa minua. Tosin jos minä hermostun niin se tarkoittaa että joku vähempiälyinen ja enempi pahansisuinen teroittelee jo kirvestä.
Vai annetaanko maailman sittenkin olla sellainen kuin se on - joka tarjoaa tasa-arvoisen mahdollisuuden kaikille ihan rehelliseen työttömyyteen ja ajantuhlailuun pientä tukea hyväksikäyttäen. Tämä lomailu on kaikkien oikeus jotka hyväksyvät sen ehdot.
Millainen on maailmamme, millaisena sen haluamme nähdä tai millaisen siitä teemme omilla asenteillamme itseämme ja toisia kohtaan?
Saanko pyytää että tätä ajatellaan edes 10 sekuntia.
Vastaukset 57
Vanhimmat
markkinataloudessa se homma menee niin, että aina on oltava tietty osa työttömänä, sillä se ylläpitää kilpailua työpaikoista. Työ ei olisi enää tavoiteltavaa, mikäli kaikki olisivat töissä, eikä kilpailua työmarkkinoilla olisi. Työttömyys ja markkinatalous ovat sama asia, eikä työttömyyttä voisi poistaa tappamalla ketään. Luultavasti vasta sitten, kun enää kaksi ihmistä olisi hengissä, työttömyys voisi poistua.
ETTÄ TYÖTTÖMÄT IHMISET ALKAISIVAT TAPPAMAAN TOISIA!?
OLET HOIDON TARPEESSA!
yleisesti hyväksyttynä tässä yhteiskunnassa, mutta ikään, kuin torjuttuna. Kilpailu työpaikoista on laillistettua ja torjuttua tappamista. Sen takia markkinataloudessa moraalisesti ainoa hyväksyttävä ratkaisu on työttömyys. Valitettavasti. Järjestelmässä on looginen virhe. Aito kristitty kääntää toisen posken. ;)
Jos oikein katsot tekstiäni tarkkaan huomaat että ehdotin että poistetaan työttömyys kohtuullisin ehdoin niin silloin ei ole tätä vastakkainasettelua ja riski luokkasodalle poistuu täysin.
Toisaalta demonstroin yhtä vaihtoehtoa joka ei ole minulle mieleinen mutta joka loogisella tasolla toimii matemaattisesti.
KRISTITYN KUULUU KÄÄNTÄÄ TOINEN POSKI, MUTTA ME HELLUNTAILAISET OSAAMME MYÖS TAISTELLA!
SIINÄ VOI PAKSUT POSKET TUMMUA, JOS JOKU ASETTUU TIELLENI!
NIIN!
HAHA! :D
LUULETKO ETTEI RIVIEN VÄLISTÄ VOI LUKEA, ETTÄ OLET PELKKÄ AMIS!?
NIIN!?
HAHA! :D
Lausu herrasi nimeä väärin.
sellainen, ettei sen edes tarvi ratketa. Kaikkia kun ei tule koskaan huvttamaan ehdä mitään ja sitten taas toisia tulee aina huvittamaan tehdä muita enemmän.
Rahahanat vaan kiinni.
että hän ei tule koskaan menemään työvoimatoimiston kirjoille ja niinpä vaan on töitä riittänyt liiankin kanssa. Ammattitaitoa ja koulutusta on monelle käytännön alalle.
vastata, että markkinatalouspohjaisessa työjärjestelmässä työstä kilpailu perustuu toisen työn tekemisen estämiseen, tai haittaamiseen, jolloin parhaiten menestyvimmät ovat aina yhteiskunnalle haitallisimpia, koska he haittaavat eniten toisten työntekoa.
Täällähän oli aiemmin aloitus psykologisesta tutkimuksesta, jonka mukaan raha ei kannusta työhön, vaan toisten työn sabotointiin. Mitä enemmän työstä saa palkkaa, sen innokkaammin henkilö sabotoi toisten työtä. Näin ollen viisainta ja yhteiskunnallisesti kannattavinta olisi maksaa pienintä palkkaa niille, jotka tekevät eniten ja suurinta niille, jotka tekevät vähiten.
Raha houkuttimena on siinäkin mielessä vahingollinen, että sillä saadaan tekemään mitä tahansa. Työn moraali katoaa täysin, kun työtä tehdään työnantajalle, jonka tahdon noudattamisen ja sitämyöden työntekijän moraalin raha määrittelee. Tällöin työn ainoaksi tavoitteeksi nousee henkilön tarve ylpeillä omilla ulosteillaan ja saada siitä huomiota, minkä suuruuden palkan suuruus määrittelee.
johtotehtäviin.
Mäkin päätin noin 19 vuotta sitten.
jep jep
nuorena päättänyt keskittyä työntekoon, enkä tuotoksilla ylpeilemiseen. Sitä työntekoa kutsutaan markkinataloudessa työttömyydeksi.
en ole äitisi. Ylpeä saan olla pojastani, niinkuin sinnkin äitisi varmasti omastaan.
on se, että tuotoksia ei tarvi selitellä.
Täydellisesti toimivassa ja puhtaasti omaa logiikkaansa ilman rusinatpullasta-aukkoja seuraavassa kapitalismissa teloitettaisiin vuositulojen mukaan vaikkapa 1% väestöstä joka vuosi. Tällöin kapitalismi toimisi aukottomasti, eikä siihen tulisi tiettyjä epäterveen kilpailun ja sabotaasin aiheuttamia haittoja.
Samalla systeemillä eduskunta saataisiin toimivaksi järjestelmäksi, eli sinne menneet teloitettaisiin kauden loputtua. Mikä idea näissä sitten olisi, niin se kannustaisi moraaliseen toimimiseen, koska tällöin pelkästään omaa hyötyä tavoittelevat henkilöt eivät hakeutuisi sellaisiin asemiin, missä heistä on mahdollisimman paljon haittaa yhteiskunnalle ja kanssaihmisille.
Tämän tyyppistä mallia väläyteltiin joskus Ruotsin vallan aikana.
Silloin ei ole väliä sillä, mitä tekee, kun niitä ei tarvitse selitellä, eli raha sanelee niiden "moraalin".
Niinkö?
"Raha se maailmaa pyörittää" sanoi huumekauppias kun tullivirkailijan lahjoi.
siinä ei kukaan tuota mitään.
Kyllä te ootte solmussa ajatustenne kanssa.
ei ole tuotetta, koska yksilöt eivät tavoittele tuotetta, vaan ihailua tuotoksilleen. Kapitalismissa on pelkkä tuotanto, missä tuotteestakin tehdään osa tuotantoa.
Tullivirkailija tuottaa huumekauppiaalle maahantuontiratkaisun ja huumekauppias tuottaa tarjontaa kysynnälle. Valtio hyötyy ALV-tuotteiden kautta huumekauppias ja tullivirkailija hankkivat ansaitsemillaan tuloilla.
Palveluyhteiskunta pelaa monilla immateriaalisilla asioilla, nautinnolla, ilolla, kokemuksilla, tiedolla, erilaisten asioiden helpottamisella joilla ei ole varsinaista "tuotosta". Raha ei ota kantaa moraaliin vaan toimii arvomittarina jolloin huumekauppias joka onnistuu työllään saamaan rahaa on rahan suhteen arvotettu onnistujaksi. Samoin tullivirkailija joka ottaa lahjuksen on ammatissaan onnistuneempi kuin toinen tullivirkailija joka ilmiantaa huumekauppiaan. Se ammatissaan onnistuneen tullivirkailijan saama arvo tulee nimenomaan rahassa joka ei kysy moraalia tai hyötyä kokonaisuudelle vaan on palkkio itsessään.
Pelistäpudotusjärjestelmä ja toisten työn haittaminen on sitä että monet yrittävät vaikkapa sisäisellä valvonnalla estää tullivirkailijaa pärjäämästä ammatissaan paremmin ottamalla paljon lahjuksia. Lahjoittua tullivirkailijaa tai huumekauppiasta typerämmät ihmiset tekevät tätä kilpailua vaikkapa siten että tekevät pidempää työpäivää kuin muut eli uhraavat itseään saadakseen lisäarvoa. Tällä itseuhrauksella esim. estetään se että samaan työlokeroon pääsisi joku "kilpailemaan" töitä. Typeräksihän asian tekee mm. se että tätä itseuhraamista tehdään vastikkeetta (ei oteta taloudellista hyötyä vaan pyritään pitämään vain asema) ja yleensäkin se että sitä uhraamista tehdään ja ihminen jättää nauttimatta vaikka elämästä.
Lahjottu tullivirkailija ja huumekauppias ovat viisaampia ja menestyksekkäämpiä koska he saavat taloudellisen hyödyn - rahassa ei ole moraalista sidettä joka periytyisi teon moraalisesta puutteesta. Tämän vuoksi raha vapauttaa moraalisesta vastuusta ja samasta syystä moraalinen vastuu ei edistä työssäselviytymistä - vaan nimenomaan haittaa sitä.
...
Ratkeaako työttömyys tänä äärikapitalismin aikana ollenkaan ja mitä pitäisi tapahtua, että tuloksellisuutta siinä saataisiin aikaan?
Että tulevaisuus on ja se sisältää jotain. Toivon että alati enemmän hyvää kuin huonoa.
Toistaiseksi lasteni parasta ajattelen edistävän se että ostan muovisen työkalupakillisen leikki-työkaluja. Jääkööt miekat ja kiväärit vielä kaupan hyllylle.
meidät on opetettu todella hyvin ajattelemaan talouden kuuluvan pelkästään asiantuntijoille. Yhteiskuntamme demokratiassa kansantalous ei todellakaan ole mikään kansan talous: hallitus kerta kerran jälkeen toimii aivan toisin, kuin äänestäjien enemmistö haluaa ja tahtoo. Ja ne harvat, jotka uskaltavat protestoida tätä suomen talouspolitiikkaa vastaan, vaiennetaan jollain fucking Suomen Pankin ja elinkeinoelämän Tutkimuslaitosten makrokäyrillä ... siis edes suurin osa kansanedustajista ei ymmärrä hevon vittua niiden päälle ja siihen "huijaukset" aina perustuukin. Tee kaikesta riittävän vaikeaselkoista ja "luotettvan" näköistä, vaikkei kukaan ymmärtäisikään niistä mitään, kukaan ei uskalla ainakaan sanoa ymmärtävänsä :).
Loppujen lopuksi kuitenkaan niiden ymärtäminen ei ole niin vaikeaa ja demokratiassa on lupa tehdä päätöksiä myös niillä, joilla ei ole olemassa mitään talousalojen oppiarvoja, mun mielestä valistunut mutu-tuntumakin riittää.
Jostain on kuitenkin alettava ja ilman kansalaisten luomaa painetta suunnan muutokseen päättäjät eivät ala ikinä toimimaan toisin.
Aivan alkuunsa yhteiskunnan rahoitusjärjestelmän remontista puhuminen olisi liitettävä osaksi julkiseen poliittiseen keskusteluun ...
Itse olen saamaa mieltä, kun Gandhi aikoinaan ... muutokseen kyetään ilman väkivaltaakin.
hörppäsin kahvia..ja sanon sisällissota..???..se on tuo teoria..jos työttömät vs. työssäkävijät tolla nuijimis periaatteella etenee...
hmm....nii...mitäs varte politiikka on keksitty..??
=o7
On kyky ottaa toiselta ihmiseltä terveys ja henki. Vaikka ns. sivistynyt maailma ei tätä keinoa suosi niin se on silti listalla aivan käyttökelpoinen väline.
Sivistyneen maailman tunnistaa siitä että se pystyy ratkomaan ongelmansa muillakin tavoilla - tai siis PITÄISI pystyä. Vaihtoehto on esitetty ja se on kaikille hyvä.
Tai ehkä saisin muutaman muun mielisairaan kaveriksisi.
yhteiskunnallisena ongelmana yksilön ongelman sijaan. Ihminen ei yksilönä opi kävelemään, puhumaan tai pyyhkimään persettään. Silti meillä elää vahva usko et joku henkilö x on itse ansainnut asemansa. Tämän ajattelun vuoksi olemme myös valmiita luokittelemaan jyvät ja akanat - joko työllä, psykologisilla testeillä tai ihon värillä. No onneksi olemme jossakin määrin alkaneet tajuamaan myös ei-yksilöllistä puolta, mut taitaa menneä tovi et se näkyy oikeasti arjessa.
laki määräisi että yhdestä perheestä (samassa takoudessa asuvista) vain yhdellä olisi oikeus käydä töissä. Koska se on epäreilua että joissain talouksissa on kaksi, tai enemmänkin työssäkäyviä ihmisiä, kun taas joissain perheissä vain työttömiä. Näin vapautuisi paljon työpaikkoja, kun joka perheellä olisi oikeus vain yhteen työpaikkaan.
Yksinasuvilla ja yksinhuoltajilla tietysti olisi oikeus yhteen työpaikkaan.
saisi sitten sakkoa, jos pariskunnan toinenkin osapuoli kävisi töissä. Eli työteko olisi mahdollista toisellakin osapuolella, mutta siitä sakotettaisiin. Toinen vain saisi käydä töissä laillisesti ja luvallisesti.
Jos mä saisin päättää, järjestäisin sen noin.
Ja aina uuteen työpaikkaan valittaessa uutta työntekijää, kuuluisi laittaa etusijalle sellainen työtön työnhakija, jonka puolisokin on työtön verrattuna sellaiseen hakijaan, jonka puoliso on jo töissä.
On jotain oikein, siis siinä että työntekemisen voisi sitoa perheen oikeudeksi eikä niinkään yksilön oikeudeksi/velvollisuudeksi.
Jänskäväsnkä iskee takavasemmalta.
sanoisin vielä sen, että lasten kannalta on erittäin hyvä, että äiti on kotona lasten ollessa pieniä. Eli todellakaan en kehittäisi mitään kannustimia nopeaan ja tehokkaaseen äitien työllistymiseen, ellei sitten olla tekemässä tietoista kapitalismin ihanteiden mukaista rodunjalostusta.
Esim. yh-äitien työttömyys on yhteiskunnallisesti ainoastaan hyvä asia.
..keksittiin parempi idea ennen kuin ammuskelu alkoi.
Rauhanvetoja..
:)
Jos jossain sosiaalipolitiikka on onnistunut on se siinä että vanhemmuus on suht siedettävää kotivanhempanakin, etenkin jos on tukijoukkoja.
Mä olen hirveen tyytyväinen siihen kuinka lapsilla ja ex-vaimolla menee taloudellisesti. Ei ne leveetä leipää saa missään nimessä - mutta pärjäävät, kersat saa ruuan ja asialliset vaatteet ja riittävästi aktiviteettia eri tasoillaan. Niin kauan kuin mä pääsen vähentään exän hoitotaakkaa ne illat ja viikonloput mitkä mulle kuuluu niin systeemi takaa tälläsenä että mun lapsilla asiat ainakin on hyvin sekä läheisten että taloudellisten puolien suhteen.
Se on helvetin hieno juttu josta on syytä olla kiitollinen.
Minä en usko mihinkään sotaan, anarkiaan enkä edes muuutoksia tuoviin yhteiskuntasopimuksiin. Minusta varmempi tapa työllistyä on uudelleen kouluttautuminen kuin vallankumouksesta unelmoiminen. Jos ei työpanokselle ole kysyntää, niin ei se ole kysynnän vaan työpanoksen vika.
Ja olen minä sen verran humaani, että arvostan tätä pohjoismaista yhteiskuntamallia sosiaaliturvineen. Että jos se jollekin riittää, ettei nälkään kuole ja on katto pään päällä, niin olkoon sitten elättämättä itseään.
"Jos ei työpanokselle ole kysyntää, niin ei se ole kysynnän vaan työpanoksen vika."
Tuo on vähän sama, kuin sanoisi, että "jos juottaa ihmiselle myrkkyä ja ihminen siihen kuolee, niin ei se ole myrkyn, vaan ihmisen vika".
Minusta vika ei voi olla kummassakaan. Ihminen, joka toimii luonnollisesti, ei voi olla viallinen. Myöskään kuollut asia ei voi tehdä mitään, eikä siten olla syyllinen mihinkään.
Minä olen juurikin sitä mieltä, että se on juottajan, ei myrkyn vika.
Mikä oikeus ihmisellä on tehdä jotain sellaista, jota kukaan ei halua ja vaatia siitä vielä maksu? Jos minä alan vaikkapa taiteilijaksi, mutta kukaan ei osta taulujani, niin muiden vikako se on? Pitäsikö ne pakottaa ostamaan tai ostaisiko valtio verovaroin? Vai pitäisikö minun kenties katsella jotain sellaista puuhaa itselleni, mistä joku on oikeasti valmis maksamaan, koska tarvitsee sitä?
"Mikä oikeus ihmisellä on tehdä jotain sellaista, jota kukaan ei halua ja vaatia siitä vielä maksu?"
Tälläinen syy voi olla eettinen, isänmaallinen, humanitaarinen, infrastruktuuria luova, ekologinen tai kansantaloudellinen - protektiivinen hyvä syy joka pystytään perustelemaan järkiperäisesti mutta sen kustannukset ovat rahassa suuremmat kuin vaihtoehdon joka tulee liberaalista talouspolitiikasta ja sen suomista epäeettisistä keinoista.
Taloudellisen tuottavuuden muuntamista esim. kestävän kehityksen malliin. Se voi tarkoittaa että luodaan työpaikka jonka kustannukset välittömästi rahassa ovat jotain toista ratkaisua kalliimpi mutta jonka seurannaisvaikutukset ovat terveemmät.
Rahassa ei ole tälläisiä kannanottoja. Sensijaan niitä voidaan kyllä tehdä talousajattelun rinnalla.
sitä, että syy ei ole työhön kelpaamattomissa, jotka tekevät, minkä parhaiten osaavat ja mitä haluavat tehdä, kuten alkuperäisen markkinatalouden ajatuksissa ihanteena esitettiin, eikä syy voi olla yhteiskuntajärjestelmässä, koska sellaista ei ole edes olemassa luonnossa, tai esimerkissäni, jos myrkky vastasi kapitalismia, kuolleessa aineessa ei voi olla syytä. Syytä on siis ihmisissä, jotka pyrkivät irrottamaan ihmisiä omaksi ilokseen aloilta, joissa he takaisivat parhaan tuoton.
Eihän tuo mitenkään kumoa kirjoittamaani. Noinhan toimii jo vaikkapa reilunkaupan tuotteet. Kun joku on valmis maksamaan markkinahintaa enemmän aatteellisesta syystä, niin silloinhan homma toimii. Mutta ongelma on siinä, jos kukaan ei olekaan valmis maksamaan lisähintaa. Sinä teet tuolin, joka on niin kallis, ettei kukaan halua ostaa sitä. Onko se silloin sinun, ostajien vai yhteiskunnan vika?
Teillä on Kukkomiehen kanssa hienoja teorioita. On oikein piristävää, että joku viitsii miettiä noita asioita ja kysenalaistaa nykyjärjestelmän. Mutta minä suhtaudun kovin skeptisesti niiden toimimiseen yhteiskunnallisella tasolla. Niiden toimiminen vaatisi keskivertoihmisen luonteen muuttumista aivan toisenlaiseksi. Niin pitkään kuin laupiaat samarialaiset eivät ole kansan enemmistönä, ideanne eivät kuuna päivänä tule toteutumaan.
Perhetasollahan marxismin unelmat toimivat. Jokainen tuottaa ja kuluttaa kykyjensä ja tarpeidensa mukaan, eikä kateutta esiinny. Parhaimmillaan sama on saatu toimimaan pienissä yhteisöissä, kuten kommuuneissa. Mutta ihmisluonteen ahneudesta johtuen se ei ikinä ole toiminut suuremmassa mittakaavassa.
"Sinä teet tuolin, joka on niin kallis, ettei kukaan halua ostaa sitä. Onko se silloin sinun, ostajien vai yhteiskunnan vika?"
Mun vika jos hintani on liian korkea.
Ostajan vika jos ei arvota oikeita asioita vaikka hintani on pätevä suhteessa tuotteen laatuun.
Yhteiskunnan vika jos kilpailijan halvemmat tuolit tehdään orjatyövoimalla tai epäekologisesti eikä asiaan puututa millään tavalla.
Mutta se onkin tyhmää edes ruveta tekemään tuolia ajatuksena että sen vois myydä sellaisella kattella että saisi vaivalleen minkäänalista reaalista korvausta.
Roikkuuko kielesi jo pitkällä, kun mielaat? Mä voin kyllä halutessasi linkittää kesklusteluihin, joissa rääkkäät mua asiallisista viesteistäni....
Sä et varmaan edes taida tietää, että mitä käsite "teoria" tarkoittaa, jos väität jonkun Kukkomiehen tässä esittäneen "teorioita"...Voi tradenomipäivää!
Mistäs sä oletat, että kirjoitukses niin filmaattinen olisi, ettei lukijasi osaisi ajatella sitä kymmentä sekuntia kauempaa?
Anteeksi nyt vain - mutta minä en nähnyt ( ja luin tekstiäsi jopa kolme minuuttia!) yhtäkään _argumenttia_. Ja tiedätkö sinä, että mitä käsitteellä argumentti tarkoitetaan? Voin kertoa. Sillä tarkoitetaan ajatusta, joka sisältää esitetylle mielipiteelle muunkin loogisesti etenevän perustelun, kuin oletuksen. Argumentointi ei ole itseään toistavaa oletuskehäjaarittelua, vaikka senkin voin uskoa, että palstaystäväsi gek-kot, Ratikkakuskit ja kumppanit näkevät asian varmasti eri tavalla...Jaari, jaari jaaritirallaa. 'Kivaa' hei...
Kuule en tiedä, että mitä sinä tollakin mainitsemallasi "työttömien sodalla työväestöä vastaan tarkoitit" (koskei sulla kato ollu niitä argumentteja, hei!) ja siten asiastasi ei edes voi käydä todellista älyllistä kiinostusta herättävää keskustelua, mutta sen voin sanoa, että eipä liene kaunan kasvattaminen missään määrin kehittävää varmastikaan kenellekään. Jos mä olen siinä tilanteessa, että mulla ei ole työtä ja mä sitä älyttömän kipeästi juuri jollakin hetkellä tarvitsen, haen varmastikin vaikka uudelleen koulutukseen, työkkärin kursseille tai muuttaisin tarvittaessa vaikka Indo-Kiinaan työn perässä, mutta en mä alkaisi mässyttää, että oi miten se nyt on just niin kauheen hirvee kaikki. Työttömyys on iso ja surullisen monia koskettava ongelma ( huolissaan sitä tässä kai itsekin tulevaisuudestaan on...) - siinä olet oikeassa- ja tän valtion talous pissii kohta veloisaan, mutta ratkaisuja voi aina hakea luovasti. Niin yksilö, kuin laajemmat yhteisötkin. Itselläni on varmastikin loppujen lopuksi kuitenkin niin vahva usko siihen, että fiksu ja ahkera pärjää maailmassa aina, etten ikinä osais lähteä henkilökohtaisille antipatioillle hakemaan suuntaa ainoastaan yhteiskunnasta tai siitä väestönosasta, joka juuri minuun verraten kenties olisi onnekkaampi tai itseäni paremmin ja fiksummin asioitaan hoitava. Ja mä en suinkaan ole hyväosainen, vaan olen kärvistellyt itsekin jos minkäkinlaisten probleemien kanssa elämässäni. Ehkä kyse vain on luottamuksesta pärjäämiseen.
Luottamus ja usko parempaan tulevaisuuteen omien viisaiden valintojen kautta, ahkeruus ja tarvittaessa vaikka valmius hypätä ennakkoluulottomasti ja nöyrästi tyystin uuteen - ne ovat musta välineitä, joita työttömiksi joutuneet ihmisetkin elämäänsä vaikeina aikoina tarvitsevat. Uholla ei voita kukaan.
Herättääkö hylätyt työ- ja kurssihakemuset "luottamusta ja uskoa" tai yleensäkään nykyinen työtilanne maailmalla?
"Ahkeruus" tarvii toteuttamisympäristön. Se ei auta paskankaan vertaa jos siivoan kämppääni tai haravoin taloyhtiön pihaa ellei kukaan arvota ahkeruuttani. Ahkeruutta varmasti arvostetaan niin kauan kunhan siitä ei tarvi maksaa.
"valmius hypätä ennakkoluulottomasti uuteen" - konkretisoi uusi? Hyppääminen jyrkänteen reunalta on eri asia kuin hyppääminen auton lavalle jonka määränpää on tuntematon. Ennakkoluulottomuus tarvii kuitenkin jonkilaisen järjellisen ajatuksen taakseen, reaalisen suunnan - jyrkänne on typeryyttä - auton lava on ennakkoluulottomuutta. Noniin - missä auto lavoineen? Pyöräntarkakka? Ihan mitä tahansa mihin tarttua mitä ennakkoluulottomimmin?
Ja ymmärrätkö mitä tarkoittaa sota sanana kun sitä ihmettelit? Argumentti sodalle annettiin myös - se poistaisi väestöä sekä työtätekevistä että työttömistä niin paljon että työttömyys loppuisi. Toisekseen poltettujen kotien ja sodan vaurioiden korjaaminen tarjoaisi mukavasti työsarkaa ja yhteiskunta jossa kaikki ovat työllistettyjä olisi muutenkin yhtenäisempi. Siinä argumentistoa sodalle. Kysymys on pohjimmiltaan siitä että missä vaiheessa ihmiset eivät enää välitä niin hirveästi kuolemanpelosta vaan kokevat että on parempi taistella osastaan kuin olla taistelematta. Se on hetki jolloin toivo paremmasta loppuu ja ymmärrys tarvittavista toimista alkaa - ja ne tarvittavat toimet eivät siinä tapauksessa ole tuota mitä sinä tarjoat - vaan nuo sinänsä kauniit ja ihanat asiat ovat hattarapäistä toiveajattelua jota kovettunut maailma ei enää palkitse millään tasolla.
Kerros nyt mulle aivan rehellisesti, että provosoitko sinä, vaiko oletko sinä tosissasi jutuissasi? Voin kertoa, että ainakaan älyni alentamisesta esimerkiksi teennäisellä provokaatiolla en pidä. Ja luin sattumoisin juuri varhain aamulla tän foorumin nettiriippuvuus-osion juttua ( kun heräsin liian varhain, enkä enää saanut unta), johon annoin yhdellekin kakaramaisesti kirjoittaneelle hänen kirjoitukseensa vastineen ( vaikka vanha näkyi olevan sekin juttu). Kuvotti niin se, että miten jotkut mieltävät nettikommunikaation. Kuvottaa oikeasti.
Ja: kyllä minä senkin olen nähnyt, että miten te jotkut tällä palstalla olette pyrkineet vetämään lakoon ja leimaamaan mua, joka _en_ "trollaa", en ahdistele kirjoittajia ja joka oikeasti olen yksi palstanne asiallisimmista keskustelijoista vilpittömyydelläni. Minä en feikkaa, minä en juurikaan esitä, minä kerron mielipiteeni keskusteluista havaitsemaani siten, kuin keskustelijan ilmaisua tulkitsen. Luulis, että edes joku yrittäisi arvostaa sitä, mutta teidän palstallanne näemmä arvostetaan paljon enemmän jopa suoraa halveksittavaa nettikiusaamista, ylipäätään provoilua ja muuta teennäisesti mukamas ihmisyyden varjolla tapahtuvaa ihmisyyden poljentaa " kosk tä o netti". 'Very' älyllistä, tosi aikuista - 'just'.
Mä en nyt suoria lainauksia kommenteistasi tähän laita, mutta _mikäli_ sä ihan tosissasi( miten asia on, voit tarkentaa?) horiset jostakin sodan käymisen puolesta, niin siinä tapauksessa voit mennä hoitoon, koska sitä sinä siinä tapauksessa _minun mielestäni_ olisit vailla. Jos taas kyse puheessasi oli ainoastaan vertauskuvasta, niin siinäkin tapauksessa ( mikäli siis olet tossa kirjoittamassasi tosissasi?) oli jutussasi aika vaarallisen uhittelevaakin otetta mielestäni.
No ok. yhden lainauksen kirjoittamastasi voin laittaa ja siihen vastata. Kirjoitit:
"Ahkeruus" tarvii toteuttamisympäristön. Se ei auta paskankaan vertaa jos siivoan kämppääni tai haravoin taloyhtiön pihaa ellei kukaan arvota ahkeruuttani. Ahkeruutta varmasti arvostetaan niin kauan kunhan siitä ei tarvi maksaa."
No mut jos asiasi olisi noin, niin itseäs vartenhan sä mainitsemiasi toimintoja toteutat? Eiks muka ole niin, että saat kuitenkin varmasti sentään paremman mielen siivotessasi vaikka kämppäsi, kuin että jos jättäisit sen siivoamatta? Ahkeruus on ulottuvuus - jos sussa on syvällisyys, sä löydät siitä muutakin kuin pelkän hyötypragman. Mun näkemys on se, että kriittisen epärationaalisesti elämässään lähtevät suuntautumaan sellaiset ihmiset, jotka ovat aina saaneet liikaa ja joille on tyyliin pullaa ja mesimarjoja tarjottu tyhmänä auki olevaan suuhunsa ilman, että kukaan olisi sanonut heille heidän olevan metsässä... Totta kai (!) on vaikeuksia ja joillakin mittaamattomankin suuria kärsimyksiä, mutta totuus on kuitenkin, että ihminen voi _itse_ aivan valtavasti vaikuttaa elämäänsä ja siihen, että mitä se sisällöiltään on. _Elämänorientaatiota_ ei ihmisellä määrää mikään instituutio, yhteisö, naamat joilla kenties menisi vaikkapa itseäsi paremminkin tai saatika se fakta, että jos joku asia joskus olisi elämässä mennyt pieleenkin. Ihan kaikki ollaan siinä samalla viivalla...En usko, että olisi yhtäkään ihmistä, jolla olisi aina helppoa.
Toivoa maailmaan sä luot välittämällä ihmisistä omilla toimillasi. Se on ainoa tie, mikä mitään toivoa luo.
Työttömyys poistuisi työttömyyden nimeä vaihtamalla. Mikä olis sopiva sana korvaamaan sanan "työttömyys"?
Eihän Suomessa ole korruptiotakaan...
"Elämäntapa: Joutilaisuus"
Se vois olla ihan hyvä.
Mut tosissaan. Mistä työttömyys oikeasti johtuu?
Minä väitän syyksi ahneuden.
Siitä että klassinen suorittava työ on siirtynyt koneille - mutta työn tuloksen jakamisen peruste (joka on työ itsessään) ei ole muuttunut samaa tahtia - joka johtaa siihen että palvelusyhteiskunta ei pysty työllistämään tarpeeksi nopeasti tai laajasti ihmisiä jotka poistuvat tuotannosta. Ennen tarvittiin tuhat ihmistä tekemään ne autot jotka 3 myyjää pystyi myymään samassa ajassa. Nyt tarvitaan enää 75 ihmistä tekemään ne autot joita 15 myyjää yrittää myydä. Vaikka kuinka yritettäisiin niin niitä loppuja 913 ihmistä ei saada millään työllistettyä. Koska tämä ilmiö tapahtuu koko yhteiskunnan leveydeltä eivät "uudet ammatitkaan" jaksa vetää porukkaa loputtomiin. Elämme maailmassa joka tuottaa enemmän asioita kuin koskaan - mutta noiden lopputuotteiden jakamisen perusta on murentunut ja muuttunut epäyhteisölliseksi.
Työn laadullinen ja merkityksellinen arvotus ei ole muuttunut myöskään. Me emme arvosta "työtä" vaan "taitavaa, opintoja vaativaa, uhrautuvaa, lahjakasta tai suorittavaa työtä". Vaikka maailmassa olisi monia hyödyllisiä asioita joita ihmiset voisivat tehdä ja kohottaa siten yhteisön laatua - niin näitä asioita ei pidetä työnä josta pitäisi saada palkkaa. Näitä töitä jotka kannattaisi tehdä halutaan sitten teetättää ilmaiseksi koska "niihin pystyy periaatteessa kuka tahansa". Korvausta ei haluta jakaa vaikka tälläi8nen "työ tyln takia" tarkoittaisi ekologisuuden lisääntymistä, kierrättämistä, ongelmien vähenemistä, elinympäristöjen ja palvelujen tason parantumista ja muutenkin mukavaa elämää.
Tähän syynä on se ahneus. Ahneus ei koske vain työstä saatavaa korvausta tai sen jakamishaluttomuutta työperustaisesti (eli siis että palkittaisiin merkitsevällä palkalla vaikka sitä joka kerää koirankakat pois.) - vaan ahneus koskee myös työn tekemisen oikeutta itseään. Sosioekonominen ahneus - statusahneus - joka on työ ja titteliperustainen.
Heh.. Pätemisen tarve duunissa on eräänlaista ahneutta. Näyttämisen tarve, että tekee enemmän ja on parempi työntekijä kuin työkaverit, on ahneutta. Työnantajat käyttää sellaisen samantien hyväksi ja teettää vitusti duunia yhdellä "ahkeralla" työntekijällä maksamatta kuitenkaan sille yhtään enempää liksaa. Ja ne vähemmän "ahkerat" saa lähteä. Siinä sen näkee, että ahneuteen syyllistyy sekä työnantaja, että ahkera ja tunnollinen työntekijäkin...
Kun olin vielä työelämässä, tunsin siellä yhden työhullun. Siis se kaveri oikeasti on työhullu. Melkein eläkeiässä jo mut silti 12 tunnin työpäivät on sille vajaita päiviä. Se ei välittänyt vittujakaan siitä, että tekemällä hommat nopeasti valmiiks, se saattoi laittaa omalla toiminalla monia jätkiä työmailta pihalle odottaa seuraavaa mestaa(minkä odottaminen saattoi kestää viikon ja kauemminkin). Sille oli tärkeintä se, että hänellä on duunia ja se, että hän saa tehdä sitä' melkein 24/7. Voit varmaan arvata, että hän oli ja on edelleen hyvin suosittu työkaverien joukossa...
Heh tota tiedäks sä, että miten paljon tietämyksen tasosta voivat joskus tekstitkin kertoa?
Lainaan sua seuraavassa:
"Tähän syynä on se ahneus. Ahneus ei koske vain työstä saatavaa korvausta tai sen jakamishaluttomuutta työperustaisesti (eli siis että palkittaisiin merkitsevällä palkalla vaikka sitä joka kerää koirankakat pois.) - vaan ahneus koskee myös työn tekemisen oikeutta itseään. Sosioekonominen ahneus - statusahneus - joka on työ ja titteliperustainen."
Miten niin noin? Just titteleillä meritoituneethan sitä suurinta kamppailua arvostuksesta joutuu käymään? Titteli ei ole tullut ilmaiseksi, vaan yleensä ( ainakin jos taviskeskiluokkaa ajattelee) enemminkin kovalla työllä, päämääräorientoituneisuudella, terävällä päällä ja ahkeruudella, mutta siitä huolimatta titteli ei _itsessään merkitse_ siten, ettäkö se elämä olisi jotenkin lunkia ja kivaa, jos joku vaikka tittelikin olisi... Ja sori nyt vaan: ymmärrän sinänsä _ton_ ihan järkevän ajatuksesi tossa asiayhteydessä, että ammatti-& käytännön töiden tekijöidenkin arvostusta pitäisi lisätä ( niinkö se meni?), mutta sinänsä vaikkapa siten en todellakaan ajattele ( _teoreettinen_ havainnollistava esimerkki seuraavassa...), ettäkö esimerkiksi koiranpaskan kerääjälle pitäisi maksaa tyyliin samaa liksaa, kuin vaikkapa neljä vuotta väikkäriä vääntäneelle, kymmenen viistoista vuotta sitä ennen systemaattisesti opiskelleelle ja takamus suolassa päämääränsä liittyvien talousongelmien vuoksi istuvalle ihmiselle...
Toki koirankakan kerääjää ja ( vaikkapa sen) väikkärin kirjoittanutta ihmisinä pitäisi arvostaa aivan yks yhteen samalla tavalla ja ainakin älyllisesti samoin, mutta palkkauskin luonnollisesti menee usein henkilökohtaisesti osoitetun ja systemaattisen urakehityksen mukaan ihmiselämässä, ja se ainakin on musta ihan ok. ja reilua... Niin se nyt vain on. Eri kysymys olisi sitten kuitenkin ehkäpä epäeettisesti toimivat riistotyöfirmat, jotka maksaa ihmisille rehellisestä ja ahkerastakin työstä vain koiranpalkkaa. Siinä voi varmasti joskus olla epäkohtia ihan juridisestikin, mikäli joku ei ahkeruudestakaan huolimatta saa edes sitä palkkaa työstään, kuin mitä hänelle työsopimusten ja muiden lupausten kautta on annettu. Koskaan en kiistäisi, etteikö yhteiskunnissa olisi myös ongelmia.
Ps. Toi mitä sä höppölöit työn koneistumisesta ei mielestäni oikein matsaa tähän päivään.:) Kuule useita työpaikkoja on syntymässä useillekin sektoreille ja maailma on muuttunut aina. Ei ole ensimmäinen kerta.