Tuntuu että minussa on jotain pahasti vialla kun en enää jaksaisi olla ystävieni kanssa, olisin mieluummin omissa oloissani enkä puhuisi kenellekään. Kyllä minä tavallaan viihdyn paikoissa joissa näkee ihmisiä, mutta en vain välittäisi jutella kenellekään tai olla missään kontaktissa kenenkään kanssa. Haluaisin vain olla rauhassa ja tarkkailla muiden ihmisten puuhia ikäänkuin sivullisena.
Olen tässä viimeaikoina vältellyt kavereitani, jopa mesessä keskustelu tuntuu ylivoimaisen hankalalta. tuntuu kuin minulla ei olisi enää mitään sanottavaa kenellekään, kaikki puheenaiheet tuntuvat turhilta ja tarpeettomilta.
tai ehkä se johtuu siitä etten pysty ilmaisemaan sitä mitä TODELLA ajattelen, koska tuntuu että heitä ei edes kiinnosta. olen menettänyt asemani heidän silmissään, nykyisin he halveksuvat minua ja pitävät minua kylmänä ja itsekkäänä henkilönä. en tiedä olenko ansainnut tälläisen leiman, mutta tuota mielikuvaa ruokkii se että en enää oikeasti osaa ilmaista tunteitani kenellekään, olen muuttunut jokseenkin sulkeutuneeksi ja passiiviseksi.
tämä on ikävää koska minulla ei ole oikein varaa menettää heitä, muuten jään todella todella yksin. sitäpaitsi olen jo tainnut menettää erään toisen ystäväni joka asuu kauempana, hän ei nimittäin ole pitänyt aikoihin mitään yhteyttä vaikka olenkin kysellyt kuulumisia.
Minulla ei juuri tällä hetkellä ole mitään energiaa pitää yllä ihmissuhteita, mutta pakko kai yrittää vaikka väkisin. En ymmärrä miksi sosiaaliset suhteet eivät useinkaan hoidu minulla, joillakin kun se tuntuu sujuvan aivan itsestään. tiedän että kaverisuhteet vaativat hoitamista, mutta minulta tämä usein unohtuu ja lopulta ystävyys vain kuolee pois. aina tulee kuitenkin sellainen tunne että eivät he loppujen lopuksi olisi halunneetkaan pysyä ystävinäni.
Olen tässä viimeaikoina vältellyt kavereitani, jopa mesessä keskustelu tuntuu ylivoimaisen hankalalta. tuntuu kuin minulla ei olisi enää mitään sanottavaa kenellekään, kaikki puheenaiheet tuntuvat turhilta ja tarpeettomilta.
tai ehkä se johtuu siitä etten pysty ilmaisemaan sitä mitä TODELLA ajattelen, koska tuntuu että heitä ei edes kiinnosta. olen menettänyt asemani heidän silmissään, nykyisin he halveksuvat minua ja pitävät minua kylmänä ja itsekkäänä henkilönä. en tiedä olenko ansainnut tälläisen leiman, mutta tuota mielikuvaa ruokkii se että en enää oikeasti osaa ilmaista tunteitani kenellekään, olen muuttunut jokseenkin sulkeutuneeksi ja passiiviseksi.
tämä on ikävää koska minulla ei ole oikein varaa menettää heitä, muuten jään todella todella yksin. sitäpaitsi olen jo tainnut menettää erään toisen ystäväni joka asuu kauempana, hän ei nimittäin ole pitänyt aikoihin mitään yhteyttä vaikka olenkin kysellyt kuulumisia.
Minulla ei juuri tällä hetkellä ole mitään energiaa pitää yllä ihmissuhteita, mutta pakko kai yrittää vaikka väkisin. En ymmärrä miksi sosiaaliset suhteet eivät useinkaan hoidu minulla, joillakin kun se tuntuu sujuvan aivan itsestään. tiedän että kaverisuhteet vaativat hoitamista, mutta minulta tämä usein unohtuu ja lopulta ystävyys vain kuolee pois. aina tulee kuitenkin sellainen tunne että eivät he loppujen lopuksi olisi halunneetkaan pysyä ystävinäni.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuo on nähtävästi tarttuvaa.
Muutaman ihmisen tunnen joilla sama ongelma ja itsellänikin sitä on alkanut ilmestyä.
Yhtenä syynä on se että monet ihmissuhteet ovat katkeilleen ja kavereita ei ole enää kuin kourallinen jäljellä. Joidenkin kanssa ei ole paljonkaan yhteistä.
Tuo että kerrot siitä kuinka et löydä niitä joille kertoa mitä todella ajattelet on juuri merkki siitä että he ovat vain kavereita eivät ystäviä.
Mitä tulee tuohon tyyppiin joka asuu kauempana ja joka ei pysy yhteyksissä niin olet katkaissut itse suhteeni sen tyyppisiin henkilöihin kokonaan.
Joskus olin siinä suhteessa kaltaisesi että tunsin yksinäisyyttä kaveriporukoissa ja tuntui että olin ulkopuolinen. Sen takia olen edelleen syrjäänvetäytyvä. Kuitenkin olen yrittänyt olla sosiaalinen. Kovasti olen yrittänyt kuitenkin pitää kiinni ystävistäni, todellakin yrittänyt ja ollut välillä todella aktiivinen. Valitettavasti se on johtanut yksipuolisiin suhteisiin joissa minä olen aina aktiivinen. Nykyään en varmaan saisi mitään viestejä/soittoja yms. jos en itse niitä aloittaisi.
Myös tässä iässä uusien kavereiden&ystävien löytäminen on vaikeaa ja jokaisella on omat elämät tyttöystävineen/vaimoineen/perheineen ja menoineen. Tuttavat netistäkin ovat kadonneet ties minne eri tavoin. Jotkut ovat päättyneet ihmissuhteista riitoihin, erimielisyyksiin ja jotkut olen itse viheltänyt poikki kun ei toimi. Osa kuten sinäkin sanoit ovat vain kuolleet pois.
Katsele kaverijoukkoasi kriittisin silmin ja sitä miten paljon yhteistä sinulla on heidän kanssa ja miten he kohtelevat sinua. Yritä kokeilla miten he suhtautuvat yhteydenottoihisi ja mitä tekemistä keksistte. Keskity sitten heihin joiden kanssa yhteys toimii. Arvioi myös omaa toimintaasi kriittisesti.
Tietysti on aina mahdollisuus yrittää etsiä varsinkin jos olet nuorempi niin uutta seuraa vaikkapa netistä tai jostain harrastuksista.
Itse olen viimeisten vuosien aikana saanut niin pahasti köniini ihmissuhteissa myös kaverien kohdalla etten tiedä itsekään mitä tehdä enää mutta tuossa jotain että ehkä sinua onnistaa paremmin. Ei kannattaisi luovuttaa ihmisten kanssa koska muuten sitä eristäytyy täysin. Siihen harvemmalla on varaa.
Tsemppiä ja suosittelen että yrität myös etsiä uusia ystäviä.
Parempia ohjeita en osaa antaa kun olen niin surkea näköjään ihmissuhteissa itsekin.