Alle viikko sitten minulla päättyi 3kk pitkä seurustelusuhde lähes kuin seinään.
Tiistaina 6 lokakuuta seurustelukumppanini ilmoitti kaipaavansa entistään vielä ja että he tapaisivat jotta hän saisi ajatuksiaan kokoon, kyysin häneltä että harkitseeko hän minun jättämistä ja palaamista yhteen entisensä kanssa. Hänen vastauksesta paistoi huvittuneisuus sekä kuin kaikki olisi ollut yhtä vitsiä ja että minun olisi pitänyt ottaa tämä kevyeesti.
Kyseisen illan kun he tapasivat istuin hermostuneena kotonani ja mietin miksi näin kävi, olin kuvitellut että meidän suhteemme olisi terveellä pohjalla ja toimii suhteellisen hyvin ajatellen että tapasimem vain viikonloppusiin opiskelukaupunkini ollessa 150km päässä kotiseudustamme. Viikot olivat välillä täynnä riitoja mutta viikonloput sujuivat aina hempeissä tunnelmissa ja tunsin olevani elämäni huipulla sekä että minulla oli tuki ja turva vihdoin elämässä joka ymmärsi minua(Minulla kun ei aina ole elämä loistanut ja ollut paljon tummia pilviä elämässä joita on hyvin pitkälle joutunt käsittelemään yksin ystävien puuttuessa.) Nyt minulla oli kenelle puhua ja ihminen joka kertoi oman mielipiteensä.
Kun heidän tapaamisensa otti hän yhteytä minunu ja kertoi tehneensä päätöksen joka olisi huono minun näkökannaltani, mutta jotenkin sain hänet vielä jatkamaan silti minun kanssani, pari tuntia tästä kaikesta hän pohti mikä häneen oli ees iskeny kun hän edes harkitsi minun jättämistäni, sekä sanoin minun olevan hänen elämänsä tärkein ihminen ja pystyvänsä kuvitella elää elämänsä loppuun asti kanssani.
Seuraavana pävänä näimme työvuoroni jälkeen ja juttelimme kaikesta tapahtuneesta ja hän vakuutti että exä olisi vain ystävä hänelle ja sanoi katkaisevansa kaikki yhteydet häneen minun pyynnöstäni.
Perjantaista- Sunnuntaihin vietimme vkl yhdessä kuten aina ennen katsoen tv:tä, laitoimme ruokaa, kävimme lenkillä hänen koiransa kanssa sekä kävimme yhdessä saunassa sekä muuta rutiiniksi muodostuneita asioita.
Sunnuntaina hän sai pikakommennuksen töihin ja lähti kiireellä töihin sen suuremmin hyvästelemättä minua. Sunnuntai iltana juteltiin koneella asioista ja hän vannoi rakastavansa minua 2 aikaan yöllä hän vielä lähetti viestin jossa hän pahoitteli kaikkea tapahtunutta ja toivotti mulle hyvää työpäivää ja lopetti viestin sanoilla ''Hyvää yötä rakas'' .
Maanataina työvuoroni jälkeen kun tulin koneelle ja hän oli myös koneellä hän käyttäytyi heti ensi alkuun oudosti, riideltiin jälleen siitä että hän suunnitteli viettävänsä tulevan vkl ilman minua. Möyhemmin illalla hän sanoi vielä minun kuuluvan perheseen ja että olen tärkeä, sekä hän kertoi että hän ei ole katkaissut yhteydenpitoa entiseensä mutta että he eivät ole enään samanlaisessa yhteydenpidossa sekä että tämä entinen merkitsee hänelle vain ystävänä jotain. Pari tuntia tästä hän kertoi miettineensä miksi edes otti minut takaisin, soitin hänelle ja juteltiin asioista, kaikki vaikutti taas kääntyneen parempaan suuntaan. Jatkoimme keskustelua koneella hieman kaksjakoisissa tunnelmissa, hän vaikutti etääntyneeltä, annoin hänen olla rauhassa ja sovimme että jatkamme keskustelua seuraavana päivänä kellon siintämisen takia ja sen takia että minulla oli töitä aamulla.
Lähdin sänkyyn ja kaikki asiat vain pyöri mielessäni että entä jos tämä onkin loppu.. En saanut unta joten palasin takaisin koneelle huomatakseni että kaikki oli poissa, hän oli poistanut kaiken minuun liittyvän.
Näin nopeasti asiat voi muuttua, jopa tunneissa asiat voi muuttua.
Pari päivää myöhemmin hän kertoi asian joka ratkaisi lopullisesti sen miksi hän jätti mniut ja palasi yhteen entisensä kanssa, sen että hän luuli etten voisi enään koskaan luottaa häneen täysin. Ja tämä olettamus on täysin väärä, voisin luottaa häneen vaikka tältä istumalta koska tietäisin totuuden asioista. Minusta tämä syy tuntuu vain tekosyyltä.
Joka hetki tällä hetkellä mietin mitä tein väärin, mitä oisin voinut tehdä toisin jotta näin ei olisi käynyt, joka hetki meitin niitä hyviä aikoja joita meillä oli, joka hetki mietin niitä kaikki rakkaudentunnustuksia ja sanoja että olen hänen elämänsä tärkein ihminen ja hän ei tietäisi mitä tekisi jos menettäisi minut.
Tällä hetkellä kaikki tuntuu vain yhdeltä suurelta valheelta.
Tiistaina 6 lokakuuta seurustelukumppanini ilmoitti kaipaavansa entistään vielä ja että he tapaisivat jotta hän saisi ajatuksiaan kokoon, kyysin häneltä että harkitseeko hän minun jättämistä ja palaamista yhteen entisensä kanssa. Hänen vastauksesta paistoi huvittuneisuus sekä kuin kaikki olisi ollut yhtä vitsiä ja että minun olisi pitänyt ottaa tämä kevyeesti.
Kyseisen illan kun he tapasivat istuin hermostuneena kotonani ja mietin miksi näin kävi, olin kuvitellut että meidän suhteemme olisi terveellä pohjalla ja toimii suhteellisen hyvin ajatellen että tapasimem vain viikonloppusiin opiskelukaupunkini ollessa 150km päässä kotiseudustamme. Viikot olivat välillä täynnä riitoja mutta viikonloput sujuivat aina hempeissä tunnelmissa ja tunsin olevani elämäni huipulla sekä että minulla oli tuki ja turva vihdoin elämässä joka ymmärsi minua(Minulla kun ei aina ole elämä loistanut ja ollut paljon tummia pilviä elämässä joita on hyvin pitkälle joutunt käsittelemään yksin ystävien puuttuessa.) Nyt minulla oli kenelle puhua ja ihminen joka kertoi oman mielipiteensä.
Kun heidän tapaamisensa otti hän yhteytä minunu ja kertoi tehneensä päätöksen joka olisi huono minun näkökannaltani, mutta jotenkin sain hänet vielä jatkamaan silti minun kanssani, pari tuntia tästä kaikesta hän pohti mikä häneen oli ees iskeny kun hän edes harkitsi minun jättämistäni, sekä sanoin minun olevan hänen elämänsä tärkein ihminen ja pystyvänsä kuvitella elää elämänsä loppuun asti kanssani.
Seuraavana pävänä näimme työvuoroni jälkeen ja juttelimme kaikesta tapahtuneesta ja hän vakuutti että exä olisi vain ystävä hänelle ja sanoi katkaisevansa kaikki yhteydet häneen minun pyynnöstäni.
Perjantaista- Sunnuntaihin vietimme vkl yhdessä kuten aina ennen katsoen tv:tä, laitoimme ruokaa, kävimme lenkillä hänen koiransa kanssa sekä kävimme yhdessä saunassa sekä muuta rutiiniksi muodostuneita asioita.
Sunnuntaina hän sai pikakommennuksen töihin ja lähti kiireellä töihin sen suuremmin hyvästelemättä minua. Sunnuntai iltana juteltiin koneella asioista ja hän vannoi rakastavansa minua 2 aikaan yöllä hän vielä lähetti viestin jossa hän pahoitteli kaikkea tapahtunutta ja toivotti mulle hyvää työpäivää ja lopetti viestin sanoilla ''Hyvää yötä rakas'' .
Maanataina työvuoroni jälkeen kun tulin koneelle ja hän oli myös koneellä hän käyttäytyi heti ensi alkuun oudosti, riideltiin jälleen siitä että hän suunnitteli viettävänsä tulevan vkl ilman minua. Möyhemmin illalla hän sanoi vielä minun kuuluvan perheseen ja että olen tärkeä, sekä hän kertoi että hän ei ole katkaissut yhteydenpitoa entiseensä mutta että he eivät ole enään samanlaisessa yhteydenpidossa sekä että tämä entinen merkitsee hänelle vain ystävänä jotain. Pari tuntia tästä hän kertoi miettineensä miksi edes otti minut takaisin, soitin hänelle ja juteltiin asioista, kaikki vaikutti taas kääntyneen parempaan suuntaan. Jatkoimme keskustelua koneella hieman kaksjakoisissa tunnelmissa, hän vaikutti etääntyneeltä, annoin hänen olla rauhassa ja sovimme että jatkamme keskustelua seuraavana päivänä kellon siintämisen takia ja sen takia että minulla oli töitä aamulla.
Lähdin sänkyyn ja kaikki asiat vain pyöri mielessäni että entä jos tämä onkin loppu.. En saanut unta joten palasin takaisin koneelle huomatakseni että kaikki oli poissa, hän oli poistanut kaiken minuun liittyvän.
Näin nopeasti asiat voi muuttua, jopa tunneissa asiat voi muuttua.
Pari päivää myöhemmin hän kertoi asian joka ratkaisi lopullisesti sen miksi hän jätti mniut ja palasi yhteen entisensä kanssa, sen että hän luuli etten voisi enään koskaan luottaa häneen täysin. Ja tämä olettamus on täysin väärä, voisin luottaa häneen vaikka tältä istumalta koska tietäisin totuuden asioista. Minusta tämä syy tuntuu vain tekosyyltä.
Joka hetki tällä hetkellä mietin mitä tein väärin, mitä oisin voinut tehdä toisin jotta näin ei olisi käynyt, joka hetki meitin niitä hyviä aikoja joita meillä oli, joka hetki mietin niitä kaikki rakkaudentunnustuksia ja sanoja että olen hänen elämänsä tärkein ihminen ja hän ei tietäisi mitä tekisi jos menettäisi minut.
Tällä hetkellä kaikki tuntuu vain yhdeltä suurelta valheelta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Valitettavasti täytyy yhtyä tarinaan, koska miltei samanlainen kohtalo osui kohdalle. :( Välistä todella tuntuu, että kaikki oli vain valhetta, jotka kasvoivat pienistä yhdeksi isoksi kokonaisuudeksi. Vielä viikko ennen lopullista ilmoitusta vannottiin, että rakastetaan. Mutta kuinka ollakaan, niin se mieli joillakin vaihtuu nopeasti ja ruoho on kenties vihreämpää aidan toisella puolen. Se todellakin syö miestä ei sille mitään voi, kun kaikkensa tekee ja käy näin... Niinpä niin jaapa jaa, eipä tähän voi muuta sanoa -> Show must go !!
Älä koske tuollaisiin naisiin. Ei välitä sinusta yhtään. Olet vain hänen pelinappula. Älä jää roikkumaan häneen. Ne rakkaudentunnustukset ovat silkkaa sontaa. Siten narsistit aina aloittavat. Ehkä hänellä on joku tilanne jossa hän tarvitsee sinua itsetuntonsa pönkittämiseen.
Minulla on tällä hetkellä aivan käsittämätön tilanne päällä. Viimeiset kolme viikkoa mies on puhunut mulle ihan mitä sattuu, ensimmäisellä viikolla sanoo rakastavansa ja haluavansa lapsia ja olla koko loppuelämän yhdessä. Sitten seuraavalla viikolla ei tiedäkään että rakastaako. Jälkeenpäin sain selville että hän oli lirkutellut entiselle tyttöystävälleen että haluaa hänet takaisin ja kaikkea, tästä viikon päästä sitten minä olinkin taas se jonka kanssa hän haluaa olla. Ny tämä viikko on ollut kyllä yhtä kaamosta. Pari päivää sitten hän pyyteli että odottaisin häntä että "kyllä mä sua rakastan, odotathan mua?" Nyt viimeisellä kerralla oli vaan vaikea uskoa asiaa viimeaikojen jälkeen.. Mutta eilen taas ei tiedetty että rakastaako. Mies myöntää olevansa sekaisin henkisesti ja sen kyllä huomaa! Olen myös itselleni vihainen siitä että ylipäätään haluan hänet takaisin ja odotan kaiken aikaa häntä takaisin. Mutta kun toista rakastaa niin paljon, eikä tunteilleen voi mitään..
Minäkin tunnen tämän kaiken olevan vain yhtä suurta valhetta ja sitä että mun tunteilla ollaan leikitty. Tuntuu todella pahalta, koska tämä ihminen särki sydämeni kaksi kertaa niin lyhyellä ajalla ja meinasi tehdä sen vielä kolmannen kerran.. Kaikki tämä tuntuu yhdeltä pitkältä painajaiselta..
aivan sama tilanne täällä. Joskin itse olen kyllä tuo eksä... mutta erottiin vasta muutama viikko sitten. Heti eron jälkeen tiesin ettei se ollut oikea ratkaisu, ja kysyin voitaisiinko palata yhteen. Mut miehellä olikin jo uusi! Ensin ei halunnut kuullakaan minusta, mutta sitten tavattiin ja kaikki oli taas niin kuin ennen. Rakastettiin toisiamme ja suunniteltiin yhteen muuttamista, mies lupasi kertoa asiasta nykyiselleen (jota oli siis tapaillut vasta viikon pari) ja olin ihan seitsemännessä taivaassa ja uskoin kaikkien toiveideni toteutuvan, rakastin häntä enemmän kuin koskaan. Mutta muutama tunti tämän jälkeen mies oli huonolla tuulella puhelimessa, sanoi vaan ettei mistään tule mitään. Seuraavana päivänä katui jo että oltiin tavattu ja mietti kuinka selittää sen "nykyiselleen". Nyt ei osaa päättää kumman haluaa, molemmat kai.
Tuntuu siltä että hän vain leikkii tunteillani, lupaa ottaa takaisin ja sitten unohtaa seuraavassa hetkessä. Todella hyväksikäytetty olo ja ihmettelen minäkin, kuinka voi ihmisen tunteet muka muuttua noin lyhyessä ajassa? Ensin rakastaa mielettömästi ja sitten on heittämässä pois. Ja silti vaan haluaisi hänet takaisin, vaikka käyttäytyy täysin paskamaisesti...
Me nähtiin muutama päivä sitten ja sillon taas vannottiin vaikka kuut taivaalta kun antaisin hänelle vielä hetken aikaa. Siitä parin päästä mies sitten ei tiedäkään että rakastaako ja että se muutaman päivän takainen juttu oli virhe? Todella uskomatonta, mutta uskottava se kai on. En tosin tiedä miten se entinen tyttöystävä liittyy mitenkään nykytilanteeseen..
Ja luulen tietäväni että tämä mies tulee taas ensiviikolla ja sanoo sen päivän pari että "rakastan sua" jne ja sitten taas lähtee. Voikohan tässä olla jotain vikaa miehen mielenterveydessä? Ei kai tunteet voi vaihtua noin usein?
Tälläkin hetkellä odotan koko ajan että hänestä kuuluisi jotain, soittaisi tai pistäisi viestiä, ihan mitä tahansa.. Rakastan sitä miestä valitettavasti vain yli kaiken.. Toivon että hän tulisi kohta ja sanoisi rakastavansa mua ja pysyisi siinä vielä pitkään..
että rakastaa vaikka mies olisi pettänyt luottamuksen kuinka monesti. Mitään en haluaisi niin kovasti kuin päästä siitä tunteesta irti ja elämässä eteenpäin... Ja juuri kun luulee päässeensä niin sitten tulee se viesti tai puhelu ja taas on toivoa. Ja ikinä siihen ei voi luottaa.
Toivottavasti sinulle käy hyvin, itse alan tulla siihen tulokseen etten ikinä enää uskaltaisi luottaa tähän mieheen vaikka hän nyt takaisin ottaisikin. Mielenterveydessä näillä tuskin on vikaa, selkäranka vaan puuttuu ihan täysin :D
ja silti sitä rakastaa. Kai siitä on vaan päästävä yli.
No minulle kävi näin olemme olleet naimisissa 19v. Vaimoni on erittäin flirtti ja tykkää olla huomioituna.
Tapahtui 90-luvulla sain vaimoni kiinni pettämisestä ja päätimme yrittää jatkaa yhdessä oloamme edelleen
koska poikamme oli vielä aika pieni 3v.
Siitä tapauksesta jäi minulle ikuinen arpi en voinut luottaa häneen ja hän tykkäsi edelleen mennä ja oli monta kertaa muualla kuin missä piti olla!
No nyt tämän vuoden maaliskuussa huomasin vaimoni käyttäytyvän aivan eri lailla kuin yleensä tuli viestejä
ja soittoja kunnes kerran hän tuli lenkiltä puhelinkourassa otin puhelimen ja katsoin viestit ja sieltä se
löytyi toisen miehen rakkaudentunnustus!
Lähetin sen viestin sitten toisen miehen vaimolle.
Minulle luvattiiin että se loppui mutta ei se vain jatkui vaimo muuttui etäisemmäksi koko ajan kunnes
sain hänet taas kiinni ja ilmoitin taas hepun vaimolle. Tämä vaimo kärsii varmasti jatkossa enemmän kuin minä nyt koska me eroamme vaimoni kanssa ja sen jälkeen vaimoni on vapaa menemään jolloin hepun vaimo ei välttämättä saa tietää mitä hänen miehensä tekee.