Moni tuntuu valittavan, että ulkonäön merkitys on ylikorostunut parinvalinnassa. Mikään ei mukamas kelpaa. Toiset taas hurskastelevat, että vain sisäisellä kauneudella on merkitystä. Yksi porukka väittää, että rakkaus saa oman kumppanin näyttämään maailman komeimmalta tai kauneimmalta. Osa edellämainituista on närkästynyt, kun kaikki eivät jaakaan heidän mielipidettään eikä rakkaus sokaisekaan.
Edellisen johdosta idoin helpon testin konstin ulkonäköön keskittyvän nirppanokkaisuuden vaikutuksesta. Katso ympärillesi jossain arjen tilanteessa, jossa on paljon vastakkaisen sukupuolen edustajia. Tai kaiva laatikonpohjalta vanha luokkakuva ja mieti, kuinka suuri osa kelpaisi sinulle pelkkää ulkonäköä ajatellen, jos et muuten tuntisi heitä.
Itse totesin, että noin kolmasosa suunnilleen ikäisistäni naisista miellyttäisi silmää sen verran, ettei siitä seurustelun estettä tulisi, jos sinkkuuntuisin ja muuten natsaisi.
Edellisen johdosta idoin helpon testin konstin ulkonäköön keskittyvän nirppanokkaisuuden vaikutuksesta. Katso ympärillesi jossain arjen tilanteessa, jossa on paljon vastakkaisen sukupuolen edustajia. Tai kaiva laatikonpohjalta vanha luokkakuva ja mieti, kuinka suuri osa kelpaisi sinulle pelkkää ulkonäköä ajatellen, jos et muuten tuntisi heitä.
Itse totesin, että noin kolmasosa suunnilleen ikäisistäni naisista miellyttäisi silmää sen verran, ettei siitä seurustelun estettä tulisi, jos sinkkuuntuisin ja muuten natsaisi.
Vastaukset 76
Vanhimmat
Oma akka tulee mieleen kokoajan.
Minä tein tätä vertailevaa taiteentutkimusta ala-asteen luokkakokouksessa, jossa ei ollut oma akka mukana. ;-)
muttaku mä oon kotona ny yksin ja yritin vaan käyttää mielikuvitusta, niin oma akka siinä vain ensimmäisenä mieleen tulee. En osaa kuvitella, että jonkun muun huolisin. Yritin jopa ajatella meidän koulun naispuolisia oppilaita, jotka ovat varmaan 10-15 vuotta mua nuorempia, eikä nekään sytytä sillä tapaa. Nättejä ja hyvännäkösiä naisia toisetkin, mutta en mä parisuhdetta tai edes deittailua tutustumismielessä kykene kenenkään muun kanssa ajatella.
Mutta kumminkin ihastun aina niihin, joiden ulkonäkö ei miellytä. Siis alkuun. Sellaisissa tilanteissa se on kyllä häirinnyt, joskus, jonkin verran...
Musta tässä on kaksi tietoisuuden tasoa. Toinen on se, mikä on ns. yleinen kauneus, ulkonäkö suhteessa ympäristön tasoon. Ja toinen taas se, että mitä minä näen ja koen. Jos otan vaikka oman poikaystäväni esimerkiksi, niin ei hän mikään maailman komein ihminen ole eikä takuulla olisi minun yksi kahdestakymmenestäni, jos yleisellä tasolla arvioidaan. Mutta kun katson häntä, näen ihanat, upeat, tuikkivat silmät, joita rakastan sekä upeat huulet, jotka saavat minut kuumaksi... :) Kun silitän hänen harvenevaa, lyhyttä tukkaansa, tuntuu se maailman oikeimmalta, juuri sen pään kuuluukin olla siinä minun käteni paijattavana. Ja silleesti. Tajuskohan kukaan?
Mutta tarkoituseni olikin erottaa pelkkä ulkonäkö niistä monista muista ihastumiseen vaikuttavista tekijöistä. Moni kun keskittyy kirjoituksissaan juuri siihen, vaikka syy olisi aivan jossain muualla. Tiedäthän nämä jutut: "On selluliittia, vääränmallinen nenä tai ohuet hiukset", vaikka niiden merkitys on perin olematon.
Olen vain pistänyt merkille, päinvastoin kuin internetin ihmemaailmasta voisi luulla, että suuri osa suomalaisistakin on ihan mukavan näköisiä.
Mutta kyllä siinä jotain muutakin tarvitaan (kemiat kohtaa astraalitasolla?), koska olen huomannut aikaisemmin että kuvassa erittäin komea, ei kiinnosta mua mitenkään irlissä enkä huoli sitä. Vastaavasti olen ollut parin tyypin kanssa jotka olisin hylännyt heti kättelyssä, jos olisi pitänyt kuvien perusteella ne eka valita.
Yksi suurin ihastukseni on sellainen että kyyläsin sitä varmaan puoli vuotta, kun yritin miettiä onko se komea vai hirviö. Sitten huomasin ihastuneeni.. ja äijähän on sitten tietty maailman komein ja ihanin :) Siis oli.. kai.
Mä aina sanon että mulle on ulkonäkö tärkeää. Se nyt ekana kiinnittää huomion, ja tiedän että vaikka juttelis netissä jonkun kanssa joka olisi niin kaikinpuolin ihana ja täydellinen eikä sitten tavatessa ulkonäkö olekkaan omaan makuun, niin mikään ei sitten auta. Ei tule mitään.. eli kyllä se ulkonäkökin on tärkeä, vaikken todellakaan aina mitään hunkseja hae.. vaikka niin vois äkkiä luulla kun kuolaan niitä aina :)
Mä olen siinä mielessä valkkari että ulkonäköäkin tarkkemmin kyylään juuri tuota "kemioiden kohtaamista astraalitasolla". Ei mun tarvi olla hyvännäköisen kanssa vaikka se kuinka olis hyvännäköinen. Mä valkkaa tuon kemiakohdan mukaan, ja olen sen perusteella. Mä näen ihan hyvännäköisiä tai sellaisia joiden kanssa voisin olla ulkonäön puolesta vaikka kuinka monta mutta kemiaa ei löydy, joten homma tökkää siihen.
Niinhän minäkin ylensä pyrin mielummin puhumaan ulkoisesta olemuksesta, johon vaikuttaa myös käytös ja eleet, enkä pelkästä ulkonäöstä, jonka voi vangita valokuvaan. Mutta nyt halusin kiinnittää huomion pelkkän ulkonäköön testatakseni, onko ihmiset oikeasti ronkeleita pelkän ulkokuoren suhteen.
Mä olen sitten siinä "olen ronkeli pelkän ulkonäön mukaan" koska en mä tosiaan ihan mitä vaan huolisi.
..tuon sepustuksesi mukaan sinulla ei ole miesjahdissa punaista lankaa :)
että varmaan päätyisin samoihin lukemiin, jos noita vanhoja koulukuvia alkaisi selailla.
"Yksi porukka väittää, että rakkaus saa oman kumppanin näyttämään maailman komeimmalta tai kauneimmalta"
Tässä on sellainen heikkous tässä teoriassa, että eihän se oma kumppani ole iskuvaiheessa vielä oma kumppani, vaan vieras nainen.
Ilmeisesti osa deittailee vain tuttujaan tai tuttaviensa tuttavia. Inhorealistisempi puoleni väittää, että naiset vedättävät miehiä ja antavat niiden jallittaa aikansa ennen kuin antavat pakit, koska huomio joka tapauksessa hivelee itsetuntoa. Joskus sitten sattuu niinkin, että "sisäinen kauneus" ehtii tulla esiin.
kai se piirittäminen buustaa egoo. Mutta toisaalta siinähän äijä saa hyvää harjotusta ja nahkan paksuus kasvaa eikä kohta enää pillitä niin kuin mimoosa, kun tulee pakit :D
Niinhän se vanha viisauskin tietää meille kertoa, jotta naiset tapaavat haalivat miehiä ympärilleen "kavereiksi" voidakseen tarkkailla heitä. Mikäpä siinä on tarkkaillessa sitä "sisäistä kauneutta" kun samalla on suosiota miesten keskuudessa. Naiset, naiset...
" mieti, kuinka suuri osa kelpaisi sinulle pelkkää ulkonäköä ajatellen, jos et muuten tuntisi heitä."
Ei ainoakaan kalpaisi pelkän ulkonäkönsä perusteella.Piste.
Muutenkin, kun mä näen miehiä, mä alitajuntaisesti vertaan heitä aina häneen. Jos löytyy samoja ominaisuuksia tai piirteitä, pidän miehen ulkonäöstä koska koen siinä olevan jotain tuttua ja turvallista. Jos taas mitään yhteistä ei löydy, miehen ulkonäkö tuntuu vieraalta ja ei-niin-miellyttävältä.
se tonne samoihin menee. Ehkä just joku 1/3 tai 1/4 ikänsä puolesta sopivista naisista miellyttää siinä määrin silmää, että voisi ajatella seurustelua. Toi johtunee siitä, ettei mulla ole semmosia tarkkoja preferenssejä joiden mukaan pitäisi olla aika ehdottomasti jotain tiettyjä juttuja kuten vaikka vihreät silmät tai pitkät tummat hiukset ja jos ei niitä ole niin muulla ei sitten ole enää mitään merkitystä. Se on vaan aina joku semmonen sopiva kombinaatio mikä miellyttää silmää vaikka jotain yleisesti viehättäviä juttuja ehkä voikin lähteä poimimaan kun oikein tarkkaan lähtee miettimään.
Mut kyllä sitä ulkonäköä monesti ensin kattelee ja siitä sitten herää ne ajatukset lähemmän tuttavuuden tekemiselle jos on herätäkseen ja tulee kokeiltua kepillä jäätä. Joskus voi kyllä olla niinkin, että kun on muuten tekemisissä jonkun naisen kanssa usein ja oppii tuntemaan vähän paremmin, niin saattaa pysähtyä vasta sitten ajattelemaan, että onpas se muuten tänään hyvän näköinen. Et ehkä tossa on sitten just sitä, että kun oppii tykkäämään naisen olemuksesta ja luonteesta, niin alkaa se ulkokuorikin viehättämään vielä jotenkin enemmän.
ulkonäkönsä puolesta. Muistelisin että lukiossa oli 6-7 tyttöä, joita tsekkailin. Kun meitä yhteensä oli noin 300, joista puolet tyttöjä, niin se on suunnilleen tuo 5 prosenttia. Baareissa on aina 3-4 suosikkia, joista valitsen kohteeni. Sopivan baarin valitsemalla saattaa osuus nousta hieman yli 5 prosentin, mutta minusta se on aika vakio ja sovellettavissa lähes kaikkiin populaatioihin, jos vain on suunnilleen oman ikäistä porukkaa.
Jos joutuisin ajassa taaksepäin ja putoaisin neandertalilaislauman keskelle, luultavasti noin 5 prosenttia populaation naisista alkaisi viehättää jossain vaiheessa. Vastaavasti jos hengailisi muutaman kuukauden Miss Maailma -tyttöjen kanssa, niin suunnilleen 5 prosenttia tytöistä miellyttäisi silmää.
Mä edes tiedä miltä ikäiseni naiset näyttävät.
Ei niitä missään näy...tai sitten ne näyttää niin vanhoilta, että en kiinnitä niihin mitään huomiota.
Muutamia vanhoja koulukavereita olen nähnyt 10-15 vuoden tauon jälkeen ja järjestään muutos on ollut aika....ööö....tuota....miten sen nyt sanois......dramaattinen. Tosin he olivat nuorempanakin jo ulkonäöllisesti sitä "alinta kolmannesta".
...oikein ajatuksen kanssa töissä ikäisiäni naisia. Ehkä noin 15 niitä siellä on ja 5-6 heistä ois siinä määrin siedettävän näköisiä, että ulkonäkö ei aiheuttaisi mitään ongelmia parisuhteen muodostusta ajatellen.
Kyselyyn on vastannut paljon nirsompiakin. ;-)
En katso toiste!
Pukinparta ällöttävin!
Letitetty parta karmein!
Kokoparta hirvein!
Sänkeä voi sietää vähän, se kun kutittaa mukavasti..
Kun mietin menneitä suhteitani, ulkonäkö ei ole ollut se syy, jonka vuoksi ihastuin ihmiseen. Kyllä aina on ensin ollut tutustuminen ihmisen kokonaisvaltaiseen olemukseen ajatuksineen. Ulkonäkö on ollut siinä tilanteessa merkityksetön.
härskisti sanoa että olen ronkeli vain luonteen suhteen. Ei mua haittaa jos toinen ihminen on esim. selvästi ylipainoinen. Kunhan on siisti.
Joko laadin kysymykseni epäselvästi tai sitten ette vain millään suostu vastaamaan siihen. Yritin nimenomaan kysyä, että kuinka suuri osa ikäsistäsi vastakkaisen sukupuolen edustajista miellyttää silmää. Ihastumiset sitten erikseen.
mä taisin lukea kireeesä vain otsikon ja ekan rivin...no tota sanotaan että silmää miellyttää ehkä yksi viidestäkymmnestä mutta parinvalinnassa mulla ei ole väliä miellyttääkö silmää vai ei eli ihan tavallisen näköinen riittää, jos muuten on hyvä ihminen.
kauppareissun jälkeen.
Sen verran täytyy tähän mainita, että tein suppean tutkimuksen n. 35 - 45-v naisten takamuksista niihin aikoihin, kun tälläkin palstalla jylläsi aiheena suomalaisten naisten suuri perse.
Ja kyllä se on totta, jo tuossa ikäluokassa ne perseet on ylivoimaisella enemmistöllä suuria ja lihavia. Vielä sen verran, että itä lähemmäs tuota (itse arvioimaani) neliviitosta mentiin, sitä surullisemmin pakarat olivat jo löystyneet ja edes farkut eivät pystyneet niitä kuosissa pitämään...
Mutta kuten sanottu, käyn ensin kaupassa...
Katso tarkkaan kassajonossa, niin on sitten jotain raportoitavaa.
kun nämä häviävät jo 24 tunnin aikana tuonne unohduksen sivulle.
Kuitenkin heitän tähän nyt tarkkailutulokset ja johtopäätökset, vaikkei se enää relevanttia ajankohdan vuoksi olekaan, mutta kun kerran lupasin...
Siis, Jotta prosenttiluvut pysyisivät halinnassa, aloitan niistä, jotka olisivat olleet ulkonäkönsä puolesta + ilman erillistä tutkimusta. 2 kpl, joista toinen omasi niin upean takaliston, että melkein ostin luomukananmunia, kun en huomannut tarkemmin katsoa, mistä laatikosta otin. Tälle ryhmälle ei prosenttiarviota, koska olivat sen verran nuoria, ettei meikäläiselle sovi...
Äärimmäisen jyrkkä ei, n. 25%
Melko varmasti ei n. 30%
Luultavasti ei n. 30%
Ehkä kyllä, mutta ei n. 10%
Ehkä kyllä, mutta vain ehkä n. 4,5% (yhdellä oli kyllä upeat silmälasit)
Ehkä kyllä, no, tai, no, kyllä! n. 0,5%
Joitain tunsin ja joitain heistä en uudestaan samaan sänkyyn veisi, mutta he ovat tutkimuksessa mukana ihan vaan ulkonäöllään.
Viimeksi tänään kävi tämä samainen asia ohimennen mielessä. Siis tuo yksistään ulkonäöllinen kelpaaminen.
Pokkana voisin heittää, että melkoisen monen suunnilleen ikäiseni kohdalla siitä ulkonäöstä ei tulisi estettä. Sanoisinko että ehkä jopa yli/vähän yli puolet voisi kelvata muitta mutkitta... Vähän kyllä epäilyttää tuo määrä, mutta mitä nyt joitain baarireissujakin ajattelen, niin...
Varaan oikeuden muuttaa vastaustani jos koen myöhäisheräämisen.
Taisit juuri mennä listakärkeen vastauksellasi. ;-)
sitä ihmettelee, kun näkee ulkoisesti kovin eriparisen parin: Mikähän noikin pitää yhdessä yms yms.
Suurimmassa osassa ihmisiä on jotain silmää hivelevää ulkoisestikin. En minäkään ole kauhean nokon nuuka. On ollut enemmän ja vähemmän ns komeita.
Parikymppisenä kun katseli ympärilleen, niin harvoin näki kovin eriparisia pareja. Mutta keski-ikäisissä niitä on sankoin joukoin. Ehkäpä aika ja elämäntavat kohtelevat ihmisiä eri tavoin. Eikä ehkä olla enää niin ulkokultaisiakaan eikä välitetä ulkopuolisten mielipiteistä.
tosiaan olleet lähinnä keski-ikäisiä tosiaan. Tai sitten en vain ole muun ikäisiä pareja "tarkkaillut".
ollut aina, ei mahda mitään. Erittäin harva on aikoinaan miellyttänyt habituksellaan. Paha käsifetismini...Paljon on tutustumisia kariutunut jo ensimmäisen tapaamisen jälkeen.
Mitähän lukua tähän osaisi tällätä? Yksi kahdestakymmenestä? Taitaa olla vielä hurjempi lukema. Asiaan vaikuttaisi ehdottomasti luumailuympäristö, kadulla tallaavista vielä harvempi. Mennään harrastusten pariin, niin lukemat nousisivat jonkin verran.
näköinen käy, kunhan hänen kanssaan sujuu muuten asiat, jutustelut ym. keljuilematta.
miehistä, niin vitsi kun mä oon huono arvioimaan miesten ikiä pelkän ulkonäön perusteella. Siksi toisekseen on niin epäreilua miten helpolla suurin osa miehistä saa pidettyä kroppansa kondiksessa (ainakin tähän aikaan vuodesta vaatteet päällä, kun ei enää näy paidattomia tursakkeita tuolla katukuvassa ja kauppajonoissa) Harrastusten (liikunnan) parissa näkee lukuisia miespuolisia ns.kiinnostavia kroppia mutta sitten huomaakin ai se olikin noin vanha tai nuori (ei nyt ihan kirjaimellisen vakavasti tarvitse ottaa).
Mistä sitä muuten tunnistaa just kolmekybäsen miehen? Suurin osa miehistä näyttää naamasta 40 ylöspäin tai parikybäsiltä, mut yllättävää joidenkin kohdalla huomata olevan samanikäinen kuin minä (ole siinä sitten "pojitellut" tai "sedätellyt")
Mun silmää nyt taas miellyttää yllättävän monikin (olipas typerä sanavalinta) riittää kun pitää itsestään huolen, eli urheilullinen (ja siis ihan oikeasti urheilullinen, eikä näitä sporttisia tapauksia). Tuo taas ei riitä pidemmälle, sen jälkeen pitää miehen kasvotkin vielä miellyttää, ja kädet ehdottomasti kädet. Noikaan ei riitä vielä että alkais kenenkään kanssa sen enempiä. No sinkkuna ja puutteessa tietysti olisi jo aika helppo mutta ei varma.
Nyt vois jo ajatella että kelpaa melkein kuka vaan ja useat käviskin, koska miehissä katson vieläkin sinne rintakehän seutuville. Pieni hetki siihen niin uskaltaa vasta katsoa ylöspäin ja siihen se monesti tyssää, sieltä kasvoista löytyy jotain sellaista mikä rikkoo koko kiinnostuksen, tai toisinpäin kasvot miellyttää mutta kropasta löytyykin joku joka ei sitten miellytä, tai puhetyyli/ääni, joku muu.
Mutta tää stoppas: arkiset kuviot, enhän mä nää useimpina päivinä ihan oikeasti juuri yhtään hyvännäköistä miestä (tietysti jos muuttaisi totuttuja aikoja ja kävisi kaupassa silloin kun siellä käy niitä hyvännäköisiä, paitsi tossa lähikaupassa on jo kaks ihan jees näköistä myyjää, tarhansetäkin on ihan jees, ja se yks mies siinä dösässäkin, ja eipä muuten yhtään huonon näköistä työkaveria ole sattunut kohdalle, salilla on useampikin...) Tää on nyt liika paha heittää lukemaa, koska jos mä lukeman heitän ja aamulla kun lähden liikkeelle niin mua vastaan tulee vain ei jees tyyppei ja se vaikka viideskymmenes vielä luulee jotain, ja sitten taas seuraavaksi kun liikun jossain niin ne kaikki on niitä jees tyyppei.
Vain todistaaksesi oikeaksi Ratikan väittämän, että sinullekin "ulkonäön merkitys on ylikorostunut parinvalinnassa." Entäs kaikki muut asiat? Ei sit vissiin ole muita.
aikaa kirjoittaa nyt vaikka se romaani aiheesta kuin aiheesta :>>
Seurusteluunhan vaikuttaa muut asiat kuin pelkästään se ulkonäkö, ja seurustelun onnistumiseen vaaditaan vielä enemmän.
voi sitten ollakin aika mahdoton täyttää; sähän olet niin tarkka jo pelkästä ulkonäöstä. Se varmaan rajannee ihmiset jo 1/100 pelkkä ulkonäkö. Sitten kun aletaan miettiä varsinaisia tärkeitä asioita, ja olet yhtä tiukka, joka sadannesta kai joka sadas pääsee niistä läpi. Ottaen huomioon, että niistäkin suurin osa on varattuja (veikkaus 95%) ja siltikin jäljellejäävistä jotkut eivät hahmota sinua kiinnostavana (oletetaan kuitenkin , että itsekin olet kaunis 60/100 mielestä). Siitä porukasta sinä täytät kaikki muut kriteerit ehkä 20%:n mielestä, siis että olet empaattinen, mukava, älykäs jne. Tuskinpa sinäkään tyydyt vain ulkonäköön ja käytökseen, täytyyhän siinä olla jotain muutakin, se pikku kipinä edes? Ok, lasketaan että sen mahdollisuus on 10%.
100*0,01*0,05*0,60*0,20*0,10=0,0006% miehistä ehkä sopisi sinulle. Tässä vaiheessa ei ole vielä otettu huomioon molemmille kelpaavaa ikäryhmää tai todennäköisyyttä sille, että voisitte kohdata asuinseudullasi.
unohtui tuo 5% kelpaavuus, siis 0,0006*0,05=0,000003, eli Suomessa, jos iällä ei ole mitään väliä, löytyisi mahd.7,05 ihmistä juuri sinulle, jos siis tulisivat sattumalta vastaan. Käytännössä iälläkin on merkityksensä, joten se jäänee kahteen tai yhteen. Onnea!
oli mielenkiintoinen, sikäli ettet selvittänyt:
A) Olenko miehistä seksuaalisesti kiinnostunut?
B) Olenko seurustelusta suhde mielessä kiinnostunut miehistä?
C) Olenko "varattu" eli onko minulla jo mies?
:>>
Mä olen ihan helvetin kranttu miesten ulkonäön ja varsinkin suhteen ja sen lisäksi mulla on hieman outo maku. On todella harvassa miehet, joiden ulkonäkö vetoaa minuun. Niin monen asian ja elementin täytyy osua kohdalleen, että pelkän ulkonäön vuoksi tuntisin vetoa mieheen. Siksipä onkin ollut pakko opetella katsomaan pintaa syvemmälle. Mut luonteen suhteen olen vielä krantumpi, ehkä 1/1000 käy, tai 1/10 000.
Siksipä siis lähes kaikilla on ulkonäkönsä puolesta mahkuja minuun, mutta ei juuri kenelläkään luonteen puolesta. Itseä saan siis syyttää, että olen sinkku. :D
luki: miesten ulkonäön ja varsinkin suhteen
Piti lukea: miesten ulkonäön ja varsinkin _LUONTEEN_ suhteen
aika suppea komeuskäsitys miesten suhteen.
Silmät on tärkeet ja hymy.. Ei varmaan suurin osa miehistä ees osaa katsoa eikä hymyillä just sillä tietyllä tavalla, joka multa saa jalat spaghetiksi.. Ja muutenkin tarvii olla sitä oikeenlaista karismaa... Sen miehen täytyy näkyä isolla n:llä. Ei tota oikein edes osaa selittää.:)
on silmät ja katse jotka ensimmäisinä jäävät mieleen ja tietenkin käyttäytyminen, pukeutuminen(siisteys)
jotenki herätit kiinnostuksen ku oon itekki niin kranttu.. : d ehkä joku 1/1000 on sopiva : DD
pelkästään tuijottaisin, olis 1/10 000:sta sopiva, jos sitäkään...
ja mahdollisesti todistettavasti itseäni tyhmentävä kysymys: tarkoititko sitä, mitä luulen sinun tarkoittaneen, eli jos kuvitellaan kaiken muun natsaavan, eli periaatteessa mistään ei-ulkonäöllisestä homma ei jäisi kiinni, niin noin suunnilleen moniko ihminen passaisi ulkonäkönsä osalta?
Koska kaikki sanovat, mikä totta onkin, että luonne on tärkein, halusin lähestyä asiaa päinvastaisesta näkökulmasta. Eli jos sinulle näytettäisiin vaikkapa 10 satunnaisesti valitun ikäisesi naisen kuvaa, niin moneenko olisit valmis tutustumaan romanttisen taka-ajatuksen kanssa? Ei kai jokainen jokaisen silmää miellytä, niin kuin ei luonnekaan.
Ajatus on oikeastaan lähtöisin naapuripalstalta, jossa suomalaisia naisia dissataan jokinorsuiksi ja ties miksi väittäen, etteivät he kelpaa kellekään, koska ovat niin lihavia, rumia ja ties mitä muuta. Niin kuin sanoin, niin minusta suomalaiset naiset pääsääntöisesti ovat ihan katseen kestäviä, vaikka minullakin oma, rajoittunut makuni onkin.
Jos kuvat/näkymät olisivat takaapäin, niin prosentti olisi varmasti huiman korkea, mutta noin yleisemmin ajateltuna ehkä... sadan henkilön joukkoon voi mahtua nollasta muutamaan yksilöä, jotka herättävät edes jonkinlaisia vähän vakavampia taka-ajatuksia, astetta enemmän kolahtavia voisi olla tuhannesta tapauksesta ehkä pari. Vähän fiiliksenkin mukaan jotta miten vastaanottavaisella tuulella sattuu olemaan.
Tämä ei siis tosiaankaan tarkoita sitä, etteikö Suomessa olisi minunkin mielestäni pääsääntöisesti näpsäkän näköisiä tytteleitä, mutta yksistään ulkomuoto kolahtaa enemmälti valitettavan harvoin. Kun vielä muistutetaan siitä, että en puhu nyt "voisihan tuolle antaa" tapauksista, vaan niistä "vakavammista".
on sikakomea ja vie jalat alta alta aikayksikön, siis tolleen oli kun ekan kerran katseemme kohtas, nyt se on semmonen nallukka, tuojotellaan rakkauvesta höperöinä ohi kulkiessamme ootellessamme aikaa oikeaa.
Nii tota siis ulkonäkö rupsahtaa rakkauvesta ko tua höpsöys astuu tilalle, siittä mä tykkäänki paljo enemmälti jotta se täydellissyys rapisee poies.
Juu en huolittis kettään muuta vaan hias on tämä mies ollunna vaan sittenkun pääsee vauhtiin, nii en ennää tässä ou kertomas vaan pöllyämäs rakkauven taivahal.
Ja aatelkaapa, ei hänt haittaa miun fläskit ei allit ja kaik muu miten kehtoo ees luetellakkaan ja mie puolestain luppaan lopettaa tään nalkutuksen hittaurest siin vaiheess ku aletaan.
Niih ja ei tarvee olla huolissaa tuommoisest nalluskasta, vaikka onniin maailman kommein mies, nii se tulloo näkemään vain minut kauneimpanansa ja sokkeeks tullee muulle naiskaunevuelle.
Näin se menee. Luulen itse täyttäväni ulkonäkökriteerit noin suurin piirtein (ainakin itselleni kelpaan), mutta en usko pätkääkään, että saisin kenet vaan. En myös itse ottaisi ketä vain kadulla kulkijaa (ulkonäön tai muun ulkoisen seikan perusteella). Luulen, että ratikkakuskin testillä kelpuuttaisin alle 10 pinnaa, ehkä vain 5 ukkoa sadasta. Enkä silloinkaan olisi valmis mihinkään salamaseurusteluun, vaan tutustumiseen 'siinä mielessä'. Väittäisin, että seurusteluasteella ihmisen persoonalla on hyvin suuri merkitys.
Ihmisen parinvalinta on kumma juttu: toisaalta ulkonäkö vaikuttaa, toisaalta ei. Joku 'ruma' mies voi olla hyvinkin viehättävä, koreampi poika taas yökötys. Sisäinen kauneus voi tarkoittaa myös henkilökemioita, jotka vain löytyy toisten ihmisten välillä.
Olen tehnyt testejäni:
Etsin vakavasti naisseuraa.
Kun profiili aika neutraali n. 48v mies, ei ketään kiinnosta.
Jos laitan että akat. tutkinto ja tulot 50000e/v ja jos vielä et pikkuvarakas, hieno auto ja talo niin johan tulee vast.
Kuitenkin olen yhtä tavallisen näköinen suomalainen mies.
Kuvaa kun kysytään niin neutraalille ei edes vastata.
Kun mukana hyvä duuni ja hieno auto ym, niin kuvakin jo ok eli mitähän ne 35v naiset oikein etsii?
Ps. Yhä ilman kivaa naista 35 vuotta
Omasta puolesta voin vastata, että ehkei ne itsekään tiedä. Sen vaan tietää, kun se oikea on kohdalla. Ja silloinkin voi olla paljon syitä sille, että ei voi tehdä mitään asian hyväksi. Toinen voi olla varattu, karannut tai muuta epäselvää.
Ehkä me naiset jahdataan omaa häntäämme, mutta toisaalta ihmisen tulisi seurata omaa vaistoaan. Miksi silloin "tyytyä" ei-unelmakumppaniin, jos kemiat (tai valokuva!) ei synkkaa?
Tietyllä tavalla luulen, että on henkisesti raskasta aina vaan tutustua ja tutustua uusiin miehiin, ja yrittää arpapelillä päättää, onko tämä sellainen jonka kanssa kannattaa alkaa asioimaan useamminkin. Ehkä ihmissuhteiden valikoimisessa netissä toimitaan samalla lailla kuin pikamyymälässä? Kaiken pitäisi käydä nopeasti? Asioiden pitäisi ihmisten kesken saada kehittyä luonnollisesti, rauhallisesti ja omalla painollaan. Itse en harrasta tätä nettitreffailua ollenkaan, koska se vaikuttaa niin "teknokraattiselta". Laitetaan joku profiili ja kuva ja odotellaan vastauksia- ikäänkuin mentäisiin kalastamaan. Tosin sillä erolla, että tässä pelissä kala voi päättää, ettei kalastaja kiinnosta. Se on niin outoa!
Hmm- ehkä se oikea tulee kohdalle (vaikka lähikaupassa), jos on tullakseen.
TAI ASUA YHDESSÄ VÄLTTÄMÄTTÄ--voihan sitä seurustella sopivan partnerin kanssa, mutta alvariinsa yhdessä olo stressaa ja tulee liian arkisexi sexi, kun ei muuta kexi
on hyvä olla yksi hyve olomuodossa; joko hyvännäköinen, rikas, miehekäs, kuuluisa tai mitä vain. Ei sillä ulkonäöllä katsos ole niin merkitystä jos paketti on muuten toimiva. Sehän pitäis jokaisen järkevän tytön joka järkevää parisuhdetta etsii tietää. Huom! Älykkyydellä ei ole tässä kohtaa väliä koska se ei ole maskuliininen ominaisuus.
.
.
sehän oli joku hitti 80-luvulla
.
että 60-80% 20-25-vuotiaista naisista kelpaisi, jos pelkkään ulkonäköön katsotaan.
siten, että joku sellainen ei pelkästään ulkonäöllisesti upea nainen voi paremman tutustumisen jälkeen tuntua liiankin kiinnostavalta ja vastaavasti hyvin kaunis nainen voi paremman tutustumisen jälkeen vaikuttaa poikkeuksellisen vähän kiinnostavalta.
ees naista ko puhut vaa?
kylkään kelpais kuin eräs ihqu mies, sen jo tiedättekin ;))))
on, ettei ihastuttava ihminen ole vain ulkonäköä tai vain henkistä sopivuutta, kyllä niiden molempien asioiden on yhdessä napattava. Tiedän ja tunnen montakin hyvää tyyppiä ajatuksiltaan,mutten silti voisi kuvitella olevani heidän kanssaan, koska heidän ulkonäössään ei ole mitään minua sykähdyttävää. Puuttuu vain se jokin, mitä ei kaverina edes tarvita.
kyllä nykyään vanhemmat naiset pitävät hyvää huolta itsestään, etenkin sinkku naiset. Ne joilla on perhe ovat ehkä hieman päästäneet itsensä rupsahtamaan. Toisaalta löytyy myös paljon näitä luonnonkauniita jotka ovat läpi elämän kauniita.
Persoonallisia naisia löytyy taas vanhemmista vähemmän, nämä helmet yleensä löytyvät taiteellisten naisten joukosta. Ääripäästä toiseen on kokonaiskuva suomen naisista.
Ei onnistu. Olen saanut karvaasti oppia kantapään kautta, ettei ulkonäön perusteella miestä valita. En minä ainakaan voi valita. Mulla on vaatimuksena, että miehellä pitää olla aivot, se pitää jotenkin tulla sitte esiin teoissa ja sanoissa.
Jotenka ei riitä...että on hyvän näkönen. Pitää olla kans hyvä.
Niih. Kerronko vielä...no kerron: Yksikertainen testi. Ensin otetaan työnäyte ja sitten yönäyte. Molempi pitää miellyttää minua :)
että miehellä siis täytyy olla iso?
Siis jos heitetään tuo siihen kontekstiin, missä miehen aivojen sanotaan sijaitsevan, eh?
Ihan vaan pitää ottaa selvää ensin miehestä osaako se ylipäätään mitään. Jos on jotain näyttöä, voi edetä pitemmälle. En minä sentään kaikkea kokeile...jotenka sinulla ei ehkä ole toivoa :)
Se tässä hauskaa onkin. En ole tarjolla, vaikka kuuluisit siihen 0,5%:iin. Jo siksi, että vaimoni tykkäisi siitä huonoa (luultavasti, tai sitten ei, mistäs sen tietää, mutten kuitenkaan aio kokeilla, koska minulla on vain hävittävää) Joten emme sitä pääse näkemään.
Ja, huonokin vitsi on vitsi...
Sekä kauniita että rumia samaan aikaan ja kaikki riippuu siitä miten katsoo.
Lisäksi en kykene olemaan katsomatta ulkonäön taakse, joten pelkkään ulkonäköön perustuvaa arviota jostakusta en edes kykene tekemään.
On tosin olemassa joitakin ominaisuusyhdistelmiä, jotka saavat itsessäni aikaan lämpimän olon sydänalassa. Niissä on kuitenkin mukana suurena osana se ulkonäön takainen. Kovin harvassa tulevat vastaan.
Monina vuosina ei näe ainuttakaan.
Tiedän, että olen ns. ronkeli. Minulla on korkeat odotukset miehen ulkonäölle SEKÄ luonteelle/persoonalle. Tahdon, että mies miellyttää silmääni mahdollisimman paljon, ja tahdon, että hän käyttäytyy siten kun toivon.
Raaka fakta.
Mutta, tämä on siksi, että tiedän ansaitsevani parasta. Miksi "tyytyisin" johonkin toissijaiseen, kun tiedän, että minulla on oikeus siihen parhaaseen? Siihen joka on nimenomaan minulle paras ja minulle mieluisin.
Olen itse ihminen, joka pitää hyvää huolta itsestään ja satsaa ulkonäköön sekä hyviin sosiaalisiin taitoihin. Tahdon siis, että miehenikin on sellainen. Minä olen nätti, siisti, hoikka, ystävällinen, kiltti, luotettava (lojaali), iloinen.. Miksi ottaisin miehen, joka ei näitä asioita olisi?
Näin se vain menee. Kyllä itselleen saa parasta vaatia, JOS USKALTAA. Jotkut eivät uskalla.
varsinkin kun ei ole pitkään aikaan ollut ajankohtainen.
Kyllähän tuolla ihmisten ilmoilla liikkuessa näkee paljonkin kivan näköisiä miehiä, jos ei ihan omissa ajatuksissaan kulje. Minä mahdutan määreen "kivan näköinen" sisään aika monennäköistä tallaajaa, joskin selvästi itseäni vanhemmat miehet jäävät jonnekin sokeaan pisteeseen. En osaa sanoa "kelpuutettavien" prosenttimäärää, mutta ulkonäön suhteen en taida olla erityisen nirso.
"Tai kaiva laatikonpohjalta vanha luokkakuva ja mieti, kuinka suuri osa kelpaisi sinulle pelkkää ulkonäköä ajatellen, jos et muuten tuntisi heitä."
Tuo on melko huono tapa etsiä vastausta tähän kysymykseen. Itselle ainakin nousisi vanhoista luokkakavereista heti mieleen paljon muutakin kuin mielipide ulkonäöstä. Sieltä kun bongaisi välittömästi ne, jotka kävivät hermoille ja toisaalta huomion varastaisi se yksi, johon olin niiiiiin ihastunut... Kyllä tämä on testattava ihan tuiki tuntemattomilla ihmisillä. :)
pelkän ulkonäön perusteella pystyisi sanomaan kehen rakastuisin. Vaikka kuinka katselisin vanhoja luokkakuvia, niin en heistä kyllä huolisi ketään itselleni puolisokseni. Eikä ole vielä tähän päivään mennessä kävellyt ketään sellaista vastaan että ulkonäön perusteeella olisin heti sanonut että juuri tuon kanssa elämäni jakaisin. Pitää katsoa pintaa syvemmälle. Jollakin on ehkä kiva katse, se saattaa jäädä mieleen, tai jotain muuta, mutta on aika köykäinen peruste niillä eväillä mennä vaikka naimisiin.
Eihän siitä ollut kysymyskään, pikemminkin päinvastoin. Yritin vain selvittää, miten nirsoja ihmiset ovat pelkän ulkonäön suhteen. Olen tietysti tiennyt, että luonne on tärkein asia, mutten tullut ajatelleeksi, ettei suuri osa vastaajista osaa niitä erottaa, vaikka sitä nimenomaan pyydetään. Outoa.
Etenkään kun kyse ei ollut rakastumisesta vaan korkeintaan mahdollisesta kipinästä mennä sanomaan jotain ventovieraalle ihmiselle. Ja tuosta luokkakuvasta tuli vielä mieleeni, että minusta se luokan kaunein tyttö oli edelleenkin, 25 vuotta jälkeenpäin, joukon kaunein. Tosin yhtä ärsyttävä kuin silloinkin, mutta nythän olikin kyse vain ulkonäöstä.
"En ainakaan pelkän ulkonäön perusteella pystyisi sanomaan kehen rakastuisin"
...mutta ei ollutkaan kyse siitä, että rakastuisin jokaiseen vastaan tulevaan mukavan näköisenä pitämääni mieheen, vaan siitä, että (jos olisin sinkku) keneen olisi ulkonäön puolesta esim. mielenkiintoa tutustua paremmin.
Ratikkakuskille:
"Ja tuosta luokkakuvasta tuli vielä mieleeni, että minusta se luokan kaunein tyttö oli edelleenkin, 25 vuotta jälkeenpäin, joukon kaunein. Tosin yhtä ärsyttävä kuin silloinkin, mutta nythän olikin kyse vain ulkonäöstä."
Voihan ihmisen ulkonäkö silmää miellyttää, vaikka luonne olisikin tavalla tai toisella vastenmielinen. Mutta kun nyt tosiaan puhutaan pelkästä ulkonäöstä, minun on ainakin vaikeaa rajata arvio pelkkään pärstäkertoimeen, jos tiedän ihmisestä muutakin. Vaikka ihminen olisi objektiivisesti katsottuna kuinka kaunis tai komea tahansa, ulkonäön hohto karisee, jos ihmisestä on muuten epämiellyttävä kuva. Siksi minun olisi turhaa testata tätä luokkakuvan avulla. Ventovieraiden kohdalla homma onnistuu paremmin.
pitäisi (saisi) valita, olisin onnellisesti naimisissa sen identtisen siskoparin kanssa. Muita en edes muista.
Koko luokkakuvan idea oli vain rajata joukko monenmoisia, samanikäisiä naisia. Näkymä kun ei välttämättä ole samanlainen, jos esimerkkiryhmän olisi valinnut sedulandiasta tai kettutyttöjen kokoontumisajoista, mutta peruskoulua kävi lähes koko ikäluokka. Ja vaikka ikä muuttaa ihmisiä, ketä enemmän, ketä vähemmän, niin minua oikein hämmästytti, miten samanlaisina ihmiset olivat pysyneet.
mutta silti oli kutkuttava ajatus...
Heitä kun ei tunnistanut muusta kuin jakauksesta. Toisella oli oikealla ja toisella vasemmalla puolella.
Nyt lopetan tämän, tai täytyy siirtyä tuonne seksipalstalle...