Siis persjalkaisen paskarakin kun vaihtoehtona olisi uljas saksanpaimenkoira:
http://mustanquun.net/kuvat/galleria/kaverit6.jpg
http://mustanquun.net/kuvat/galleria/kaverit6.jpg
Voisitko ottaa lemmikiksesi mäyräkoiran?
matti penis
43299
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
mutta mä tykkään eniten juur sakuista..joita meil itelläki on ollu ja on nyttekki..=o}
se on hieno koiratotu..muah..
=o7
Missä vaiheessa koirasi pääsevät lenkille kun emäntä chattaa koko päivän miesten kanssa? 8)
koira..ja meillä aidattu piha..mä myöskin istun joskus tossa terassilla läppärin kanssa..=o)
nyt on myöskin mies kotona 24/7...joten nou panic..en mä kaiken aikaa netis ole sillon olen joko tekemässä kotiaskareita taikka juur koiran kanssa pihalla..meiän mummi ei vaan kauheesti jaksa enäi touhottaa rupee jo ikä painamaan..joten se nukkuukin mielellään..=o)
se on aika paljon myöskin koira kamuillaan kylässä..jossa sielläkin saa olla ulkona vapaatsi niin paljon kun tahtoo ja tohottaa kahen saku kaverin kanssa..=o)
persjalkaiseksi
ei ole mitään sakuja vastaan, mutta mäykky tuntuu oikealta. Ja kun kerran pärjään tuon yhden kanssa, niin varmasti pärjäisin toisenkin.
Eivät ole koiria sieltä helpoimmasta päästä, joten suinkaan kaikille en suosittele.
Ja sinulle ei toivottavasti koskaan koiraa tulekaan, kun valitsisit koirasi ensisijaisesti koon (ja ulkonäön) perusteella. Siten päädytään vain iltapäivälehtien otsikoihin ja koira piikille. :(
...
ihmiset ovat usein niin tyhmiä, että vähemmästäkin turhautuu ja katkeroituu. Juuri nämä eläimen oman egonsa pönkittäjäksi ottavat ovat pahinta kastia, kiduttavat ja rääkkäävät viatonta luonkokappaletta, kun eivät ymmärrä mitään eläimen ja rodun erityistarpeista. Vihaksi kieltämättä pistää.
ainakaan ilman todistusaineistoa.
jos koira on joko "paskarakki" tai sitten "ylväs" munanjatke, kuten aloittajalla. Koiraa ottaessa PITÄÄ TIETÄÄ rodusta ja ymmärtää mitä itse voi tarjota koiralle. Vituttaa yli kaiken tuollaiset idiootit, jotka nimittelevät koiria rodun perusteella milloin miksikin, kun tosiasia on se, että koira on hieno eläin rodusta ja koosta riippumatta, sitä pitää vain osata käsitellä oikein.
Se on persjalkainen äpäräkoira ja ei siitä muuksi muutu vaikka sen voissa paistaisi.
Saksanpaimenkoira on jo syntyjään koiramaailman kuningas.
Revi siitä 8)
todellinen urpo, joka ei ikinä pärjäisi kummankaan rodun kanssa.
koska koirat ovat rumia, tyhmiä ja ne haisevat.
tälläisen lemminkin minä otan joskus;
http://blogs.kansascity.com/photos/uncategorized/janet_a_black_cat.jpg
kissa on viisas eläin.
NIIN!
kissaa ja koiraa ylipäätään pitäisi verrata toisiinsa? onhan aivan selvä, että kumpi niistä on viisaampi.
NE OVAT TAISTELIJOITA LUONNOSTAAN! KISSA LIVAHTAA PIILOON TOSIPAIKAN TULLEN!
NIIN!
sehän juuri osoittaa kissojen olevan viisaita kun ne livahtavat pakoon. hulluahan olisi asettaa itseään alttiiksi loukkaantumiselle.
Mäyräkoirasta eroon päästäkseen ei tartte käydä eläinlekurilla ja saa vielä bonuksena palautusrahaa jos on oikein ympäristöystävällinen.
Mutta odotan silti sitä oikeaa koiraa.
tuo kuvassa oleva kaunotar on kiinnostavampi ja virkeämmän oloinen. Mäyrikset on söpöjä mutta vanhemmiten aika sairaalloisia.
niin ainakaan näyttelylinjainen sakemanni ei ole oikea valinta.
Mäyräkoirat ovat hyvinkin pitkäikäisiä, elävät siten usein pitempään terveinä kuin isojen rotujen edustajat.
mutta tykkään monirotuisista persoonista enemmän ja näyttelyitä en välitä koluta
en siis väitä, että sakemanni olisi erityisen sairas rotu, mutta ei myöskään maailman tervein, kuten ei mäykkykään.
Eri rotujen terveys- ja sairaustilastoista löytyy runsaasti tutkimustietoa ja niihin kannattaa tutustua, jos harkitsee koiran hankkimista.
näin ajattelin tehdäkin. Luulen, että valinta perustuu silti muuhun kuin järkeen :)
lisää lemmikkejä meille :)
En kyllä usko, että otettas mäyräkoiraa tai saksanpaimenkoiraakaan.
ole niin väliä, kunhan sillä on jalkoja sen verran pitkälti että voi kulkea vaivatta maastossa ja vaikkapa lumihangessa.
ja kinoksista pääsee aina kätevästi läpi. :)
On oikeasti yllättävän ketterä rotu, mutta ymmärrän, että moni ei tätä usko.
kysymys.
...
Sitten zisel-Dazu siellä matti peniksenä!
saksanpaimenkoiran. Mulla tosin oli aikaisemmin huskyja, mutta ei enää kaupungin keskustassa asuessa tietenkään. Kotikoirana japanin pystykorva oli kyllä aivan ihana. Tosin annoin ko. koiran isälleni, koska isälläni ja koirallani oli joku maaginen kaveruussuhde. Olen rekisteripapereissa edelleen koirani virallinen omistaja, mutta koira viettää eläkepäiviään entisessä "mummolassaan". Koirani seurasi isääni kuin hai laivaa ja isäni oli ihan yhtä otettu koirani seurasta. Aikaisemmin isä puhui tuollaisista roduista halventavasti "lamppuharjoina", mutta ei puhu enää. :D Isäni oli otettu, kun sai eläkepäivikseen leppoisan ja hyvin koulutetun seurakoiran, jonka kanssa käydä yhdessä mainostauolla jääkaapilla. Niin se on, rakkaistaan täytyy osata luopua, kun ne selvästi löytävät itselleen uuden rakkaan. :D
NE OVAT SINULLE PELKKIÄ LELUJA!
tekstin perusteella vaikuttanut. "Missä koira kolme yötä, siellä koiran koti". Ja se siinä onkin hienoa, koira ei jää suremaan loppuiäkseen (ainakaan nuori koira), vaan elää tyytyväisenä ja onnellisena niin kauan kuin sillä on joku, joka rakastaa, ruokkii, vie ulos ja hoitaa tarpeen vaatimalla tavalla. Jos koiralla on parempi olla jossain muualla tai jos koirasta ei enää syystä tai toisesta pysty huolehtimaan, niin silloin vastuunsa tunteva omistaja laittaa koiran tarpeet omiensa edelle.
Tässä vaiheessa täytyy sanoa, että liian heppoisin perustein koiraa ei kuitenkaan pitäisi ottaa eikä siitä luopua. Jos aikoo hankkia myöhemmin lapsia, pitää tämä ottaa koiraa hankkiessa huomioon ja miettiä riittääkö aikaa ja energiaa sekä lapselle että koiralle.
Itse en työn tai edes lapsen takia luopuisi omasta mäykystäni, mutta olen kyllä varmistanut, että hänellä on rakastava ja hyvä koti, jos minulle sattuu jotain sellaista etten pysty enää tarjoamaan hänelle parasta mahdollista hoitoa ja kotia.
mutta väärä sellainen kuitenkin. Koirani on nauttinut suunnattomasti, kun se on saanut olla isäni hoivissa ja isäni on nauttinut suunnattomasti koiran hoivaamisesta. Koira sai jäädä jouluna "mummolaansa" ja se oli sille koiralle varmasti tosi ihana joululahja. Vanha koira kun ei nauttinut ollenkaan pikkulasten remuamisesta, vaan olisi tahtonut vietää jo rauhaisia eläkepäiviään. Kukaan ei ole kärsinyt. No eihän minulla tietenkään ole enää koiraa ja siihen kesti vähän aikaa sopeutua tietenkin. Koirattomuus on oikeastaan tosi hyvä asia nykyisessä elämäntilanteessani. Esikoislapsen aikaan ehdin vielä käydä koiran kanssa reippailla lenkeillä, mutta nyt kolmen lapsen pitkää päivää tekeävänä äitinä, koira joutuisi olemaan paljon yksin päiväsaikaan. Onko se sinun mielestäsi hyvä asia lemmikille? Kyllä mun mielestä on paljon parempi, kun koira saa pitää isälleni seuraa päivisin.
Kyllä mä tykkäisin tästä enemmän..
http://www.youtube.com/watch?v=vYbM9O0C8UU
KOIRA
illalla filmiä kokonaan, ihan vaan alusta. Koiran saa kyllä vihaiseksi kun sitä tuolla tavalla härnätään.
Meidänkin koira kyllä ärisee kun joku kopistaa auton ikkunaan, mutta muuten on kyllä lempeä, eikä ole koskaan ketään purrut. Koira vaistoaa pelkäämisenkin vihaamiseksi, niin että ei kaikille koirille pidä pelkoaan näyttää.
Nää pojat oli rohkeita kun koira oli autossa. Mut entä sit, jos oliski ollut auton ulkopuolella ja vapaana?
saattanut pojilla olla kädet kipeät
Kaukkari ei oo niitä koiria, joiden härnäämistä itse ensimmäisenä miettisin...
Mut upeita koiria. Todella mahtavia...
perinnöllinen sairaus, ei oo mukavaa. :(
Ja sehän on ihan penskakin vielä! Toipuuhan toinen?
sitä hyvin että paranee
Jos mietin itseäni ja omaa taustaani ja omia mieltymyksiäni koirien suhteen, niin valitsisin luonnollisesti saksanpaimenkoiran, vaikka mitään mulla ei mäyräkoiria vastaankaan ole. Uskon silti, että silloin kun elämäntilanteeni on sellainen että koiran hankinta mahdollistuu, olen varmaan jo parisuhteessa ja silloin en tietenkään itse ole yksin päätäntävallassa sen suhteen millainen koira meille kotiin tulee.:)
Jos mun mahdollinen tuleva mieheni ois itse vaikka intohimoinen mäyräkoiramies, niin sitten meille tulisi mäyräkoira. Toki mä koittaisin vaivihkaa jättää keittiönpöydälle, jääkaapinoveen, tietokoneen taustakuvaksi jne kuvia saksanpaimenkoirista, niin ja niistä ihanista suursnautsereista, joihin tässä kuluvana syksynä rakastuin yms hiukan isommista koirista... Mutta kyllä lopullisen valinnan tekisi silti se mies.=o)