Olen 27v mies ja tunteiden kanssa täysin solmussa ja umpikujassa.
Eli naisten näkökulmia haluaisin seuraavaan.
Seusteltiin exäni kanssa vajaa vuosi ja ero tuli. Ei siitä syystä, että olisi petetty toisiamme, ei siitä syystä, että olisimme loukanneet toiststa, ei siitä syystä, että tunteet olisivat haalistuneet, päinvastoin rakastimme 110% ja enemmän ja vieläkin on molemmilla uskomattoman vahvat tunteet, on siitä keskusteltu eron jälkeen ja todella tärkeitä toisillemme olemme.. Ei mitään niinsanottua konkreettista. Kumpikin nautittiin täysin toisistamme ja haaveet tulevaisuudesta olivat samat. rakastuttiin ensinäkemältä ja kaikki oli niin upeaa. Kuitenkin olimme kumpikin epävarmoja toistemme suhteen ja mustasukkaisia, syytä ei oikeasti kumpikaan mustasukkaisuuteen ole antanut, joiden johdosta sitten tuli käsittämättömiä riitoja paljon ja kummallekkin tuli se väsymys siihen ja päädyimme siihen eroon. Monta kertaa kyllä erokeskusteluja kävimme ennen sitä, mutta riitoja ei saatu pois. ei osattu vain käsitellä kai oikeita asioita. Vaikea elämä molemmilla takana, pahoja suhteita, joissa loukatuksi on tullut molemmat.
toisella on lapsi 6v, joka tottakai on se tärkein exälleni ja oli yksi syy, ettei halunnut riitaisan suhteen jatkuvan. Tiedän ja tunnen kuitenkin niin vahvasti, että yhdessä voisimme olla jos vain jotenkin tuo epävarmuus saataisiin käsiteltyä, kuitenkin kaikinpuolin olemme olleet täydellisiä toisillemme, tykkäämme niin samoista asioista ja maailmankatsomus on samanlainen ja ja ja. vain nuo turhat riidat ovat olleet se paha asia. Kuinka te naiset koette tällaisen... Mitään muuta en halua kuin olla onnellinen tuon ihmisen kanssa ja tehdä toinen onnelliseksi kanssani...
Eli naisten näkökulmia haluaisin seuraavaan.
Seusteltiin exäni kanssa vajaa vuosi ja ero tuli. Ei siitä syystä, että olisi petetty toisiamme, ei siitä syystä, että olisimme loukanneet toiststa, ei siitä syystä, että tunteet olisivat haalistuneet, päinvastoin rakastimme 110% ja enemmän ja vieläkin on molemmilla uskomattoman vahvat tunteet, on siitä keskusteltu eron jälkeen ja todella tärkeitä toisillemme olemme.. Ei mitään niinsanottua konkreettista. Kumpikin nautittiin täysin toisistamme ja haaveet tulevaisuudesta olivat samat. rakastuttiin ensinäkemältä ja kaikki oli niin upeaa. Kuitenkin olimme kumpikin epävarmoja toistemme suhteen ja mustasukkaisia, syytä ei oikeasti kumpikaan mustasukkaisuuteen ole antanut, joiden johdosta sitten tuli käsittämättömiä riitoja paljon ja kummallekkin tuli se väsymys siihen ja päädyimme siihen eroon. Monta kertaa kyllä erokeskusteluja kävimme ennen sitä, mutta riitoja ei saatu pois. ei osattu vain käsitellä kai oikeita asioita. Vaikea elämä molemmilla takana, pahoja suhteita, joissa loukatuksi on tullut molemmat.
toisella on lapsi 6v, joka tottakai on se tärkein exälleni ja oli yksi syy, ettei halunnut riitaisan suhteen jatkuvan. Tiedän ja tunnen kuitenkin niin vahvasti, että yhdessä voisimme olla jos vain jotenkin tuo epävarmuus saataisiin käsiteltyä, kuitenkin kaikinpuolin olemme olleet täydellisiä toisillemme, tykkäämme niin samoista asioista ja maailmankatsomus on samanlainen ja ja ja. vain nuo turhat riidat ovat olleet se paha asia. Kuinka te naiset koette tällaisen... Mitään muuta en halua kuin olla onnellinen tuon ihmisen kanssa ja tehdä toinen onnelliseksi kanssani...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miehenä sanon että se mitä olisitte tuohon tarvinneet olisi ollut teidän yhteinen lapsi.
Nainen pelkää että lapsen omaavana ei kelpaa sinulle ja sinä puolestasi että sillä on vientiä ja sillä on toisen miehen lapsi jo valmiina.
Olen usein huomannut kuinka suhteet joissa lapseton mies on alkanut tapailla yh-äitiä että yhteinen lapsi on rauhoittanut suhteen.
Kuitenkin jos tuollaiset riidat ovat vakavia niin siitähän olisi voinut käydä ihan ihmissuhdeterapeutille puhumassa jos teillä ei keskusteluyhteys toimi.
Vaikuttaisi siltä että teillä molemmilla on niitä menneisyyden peikkoja ja sen takia teidän olisi pitänyt aloittaa ihan alusta. Vaikeaa se nyt on mutta kyllä se lähtisi sieltä niistä yhteisistä keskusteluista vähitellen joissa selvitettäisiin tilanne ilman sitä riitelyä.
Edell. kirjottajan sanoissa on paljon ajattelemisen aihetta, joten toivon minäkin, että mietit ihan rehellisesti sitä suhdettasi naisen lapseen jne.
Vaikutatte tietävän taustasyitäkin niihin menneisiin riitoihinne. Nyt olis mahis oppia niistä ja miettiä niiden tilanteiden syntyä ja sanoitusta, jotta tulevaisuudessa, jos yhteen vielä menette, ette tee samoja virheitä samoissa tilanteissa uudelleen. Se on koulu, joka käydään käytännössä vasta sitten kun ne ongelmatilanteet tulee eteen. Sitä ennen kaikki on vain kuvitelmaa.
Vajaa vuosi on kovin lyhyt aika oppia tuntemaan toinen ihminen ja itsensäkin siinä hänen vaikutuspiirissään.
Ja koska se päättyi noin dramaattisissa merkeissä ja niin lyhyeen, on teidän tehtävä kaksin verroin töitä voidaksenne uskoa itseenne, että tulavisuudessa te olette jotenkin "paljon viisaampia". Se on tiedostamatontakin pelkoa, joka tulee väistämättä ohjailemaan teitä ja vaikuttamaan teidän käyttäytymiseenne jatkossa, jos yhteen vielä menette. Niissä tilanteissa (menneitä kuoppia kartellen) ihminen alkaa helposti mielistelemään ja hyvittelemään toista ja itseäänkin, jottei vastaavanlaiseen riitatilanteeseen enää ajauduttaisi. Ja se ei kyllä auta yhtään.
Menneitten ongelmien taustat pitää käydä läpi kunnolla, vasta sitten päästään eteenpäin.