Nyt se hetki on. Sinä, sinä se olit, joka sydämeni särki. Luulin, että sun sanat, ovat myös tekojen tae. Vaan toisin kävi. Sydän meni rikki, pahemman kerran. Luulin, että tunnistan kuka on se oikea ja että siihen itseni laskea saan. Mutta ei, se ei ollut niin. Olin väärässä pahemman kerran. Miksi sitten tuntui niin oikealta? Miksi sinä et ollutkaan sitä mitä esitit olevasi?
En halua enää koskaan kuulla susta mitään. Sä vannoit mulle olevasi mulle rehellinen ja aito. Olitko? Me molemmat tiedämme jo totuuden. Eikä tässä ole mitään selittämistä. Vaikka kuinka haluaisin kääntää asiat hyvin päin mielessäni, totutta ei muuta mikään. Sä olit ja olet pelimies. Ehkä halusit muuttua, mutta siihen sinusta ei ole. En usko, että koskaan.
Hyvästi! Olisi ollut parempi etten olisi koskaan sinua tavannut. Sinä jätit sydämeeni arvet, jotka on vaikea parantaa. Kaksi vuotta mennyt ja vieläkin ne märkii.
En edes tajua tämän tarinan opetusta. Pitikö hyvälle ihmiselle joka arvostaa toisia, sattua näin? En voi keksiä miksi olisin ansainnut kaiken tämän tuskan ja surun... Olen aina huolehtinut toisista ja heidän tarpeistaan... Annoin paljon. Mitä sain? /-0.
On aloitettava ihan alusta, kuin ei olisi kymmentä vuotta ollut lainkaan. =/
Tilauksessa: hyvä, ihana mies! Mistä niitä löytää? Kertokaa mulle :)
En halua enää koskaan kuulla susta mitään. Sä vannoit mulle olevasi mulle rehellinen ja aito. Olitko? Me molemmat tiedämme jo totuuden. Eikä tässä ole mitään selittämistä. Vaikka kuinka haluaisin kääntää asiat hyvin päin mielessäni, totutta ei muuta mikään. Sä olit ja olet pelimies. Ehkä halusit muuttua, mutta siihen sinusta ei ole. En usko, että koskaan.
Hyvästi! Olisi ollut parempi etten olisi koskaan sinua tavannut. Sinä jätit sydämeeni arvet, jotka on vaikea parantaa. Kaksi vuotta mennyt ja vieläkin ne märkii.
En edes tajua tämän tarinan opetusta. Pitikö hyvälle ihmiselle joka arvostaa toisia, sattua näin? En voi keksiä miksi olisin ansainnut kaiken tämän tuskan ja surun... Olen aina huolehtinut toisista ja heidän tarpeistaan... Annoin paljon. Mitä sain? /-0.
On aloitettava ihan alusta, kuin ei olisi kymmentä vuotta ollut lainkaan. =/
Tilauksessa: hyvä, ihana mies! Mistä niitä löytää? Kertokaa mulle :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Suuret on sanat..mutta ne teot.. Joskus vielä suuremmat, satuttavat.
En ymmärrä mitä valheilla saa..ilmi ne tulevat kuitenkin.
Ajan myötä unohtaa pääsee yli. älä katkeroidu teet vain hallaa itsellesi.
Koitan olla katkeroitumatta. Silti, miksi tämän piti tapahtua? En löydä siihen vastausta... =/
Olen elänyt koko elämäni niin etten katkeroituisi,, olen henkeen ja vereen ollut ainakin optimisti, mutta tässä kohtaa en osaa muuta kuin vihata. Vihaan epäreiluja tekoja, valeita, aikaa jonka hän "varasti" minulta jolloin olisin voinut voida hyvin ja rakentaa elämääni tämän rikki menemisen sijaan...
Olen, tiedän, paska ihminen, mutta toivon hänelle vain pahaa. Kauheaa. Katuisin, jos hänelle sattuisi jotain ja minä olisin sitä toivonut. Mutta hän satutti minua liikaa. Miten päästä eroon vihasta? Miten saada ihmisestä minulle yhdentekevä?
Sitten kun toinen on yhdentekevä, sitten sitä on yli. Nyt kun vihaan, olen kiinni hänessä.
Apuja!
sanoisin, muuta kuin että olet arvokas ihminen, liian arvokas katkeroitumaan ja paatumaan elämälle.
Olen pahoillani, kun kävi niinkuin kävi. Et ole ainoa. Ja jokaisesta, joka on kokenut samanlaista kuin sinä, tuntuu yhtä pahalta ja epäreilulta. Voit ainakin tietää sen, että voit päästä tapahtuneesta yli, koska niin moni muukin on päässyt. Ihmisessä on uskomattomia voimavaroja. Tulet tutustumaan siihen voimaan, ja voit ottaa sen vastaan lahjana, koska ilman epäonnistumisia et sitä itsestäsi ehkä koskaan löytäisikään. Se on positiivinen asia! Olet nyt yhtä suurta, dramaattista kokemusta rikkaampi. Ja osaat olla viisaampi. Eipä ole ainakaan elämäsi ollut tasapaksua ja tylsää. Tylsäähän se on jos kaikki menee niinkuin oli suunnitellutkin. Sitäpaitsi, elämän luonne ei ole sellainen. Se vaan ei ole. Elämän lakiin ei kuulu se, että näkee ennalta mitä tulee tapahtumaan.
Ei kannata surra menetettyä aikaa. Yksikään hetki elämässä ei ole menetettyä, vaan elettyä ja kasvamista. Viisastuminen ja asioiden oikean laidan löytäminen ei tule muuten kuin kokemalla ja elämällä. Ei ole koskaan valmista ja täydellisyyttä. Elämän lakiin kuuluu myös että tieto lisää tuskaa. Silti me haluamme tietää, ja emme tule tietämään ellemme elä niin kauan kuin se vaatii aikaa. Ei sinun aikasi tuossa suhteessa ollut hukkaanheitettyä ja turhaa. Se oli yksi jakso. Ja varmasti siihen mahtui paljon iloa ja onneakin. Sinun silloista iloasi ei kukaan voi viedä pois, ei edes se että nyt tiedät miten kävi, ja millainen mies oli oikeasti. Olet nyt onneton kaikesta siitä, mutta et silloin. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin, tekisit kuitenkin samoin, koska et tiennyt silloin mitä tiedät nyt. Miksi siis haluaisit palata takaisin? :D Ole onnellinen, että pääset nyt rakentamaan elämääsi uudelleen, etkä vasta kymmenen vuoden päästä.
Paskoja ukkoja mahtuu maailmaan. Olen minäkin sellaisiin törmännyt. Sille ei vaan voi mitään. Se ei ole ainakaan sinun vika. Maailma on vaan julma. Kaikki täällä kärsivät syystä tai toisesta. Tällaista se kuule on, mutta silti kannattaa olla positiivisella mielellä ja tuoda siten sitä hyvää ja valoa tänne. Luovuttaa ei kannata.
Mitä jos vaan, tunteistasi huolimatta, päättäisit antaa anteeksi exällesi? Ei niin, että hän sen muka ansaitsisi, tai että sinusta tuntuisi siltä. Ei niin, että sinun tulisi hyväksyä paska kohtelu. Sen takia vaan, että pääsisit katkeruuden ja vihan kahleista! Viisas sanonta: "voita paha hyvällä", on tosiaan viisas. Kokeile. Sano se ääneen! Vaikka niin että kukaan muu ei ole kuulemassa. Ja sitten jätä se siihen, ja anna olla. Sitten muista vaan, että asiat ovat anteeksiannettuja ja sillä selviä. Loppuunkäsiteltyjä. Sinetöi se. Tee se konkreettisesti. Huomaat ehkä, että niiden sanojen sanominen ääneen tulee olemaan hankalaa! Mutta ei se mitään, se vaan osoittaa että juttu toimii, sanoissa on voimaa. Kun lausuu ääneen jotain, mitä tahansa, se muuttuu voimakkaammaksi ja konkreettisemmaksi. Usko pois.
Miltä se kuulostaisi?
Kiitos viestistäsi. Sain siitä paljon voimaa. Anteeksianto on mahdollinen koska se irrottaa itseni tuskasta. Mutta sen tiedän, etten halua olla kaveri hänen kanssaan. Minulle tulee hänestä niin huono olo. Hän satutti minua liikaa suhteessa siihen millaisen kuvan antoi.
Mutta sinulle iso kiitos, lähimmäinen ihminen!