Ja ihan eka haluun kertoo et tää ei oikee tänne kuulu mut en tiiä oikein mihin kategoriaan, mutta uskottomuus tässä oli syynä mikä tän tilanteen aiheutti niin annan tulla ja kerron.
Seurustelin miehen kans n. puol vuotta ku alko tuntuu et tää ihan oikeesti on se oikea. Puhuttiin alusta asti perheenlisäyksestäkin ja jätettiin yhteistuumin ehkäisy pois. Sitten tuli ongelmia, epäilin että mies pettää mut en tietenkään halunnu uskoo unelmieni miehestä semmosta.
Riitoja alko olee yhä enempi ku mies saattoi lähtee ulos ja luvannu soitella mut ei oo soittanu ja sit puhelin kiinni. Näin jälkeenpäin kuviohan oli TÄYSIN SELVÄ. No, erään riidan jälkeen mies lähti, jätti avaimen ja olin aivan hajalla, rakastinhan minä häntä edelleen. Pari viikkoa tän jälkeen tajusin vihdoin testin jälkeen että olen raskaana ja mun oli pakko miehelle kertoo vaikka tuli mieleen että jättäisin kertomatta. Mutta sitten mun oli pakko ku en voinnu kellee muullekaan kertoa. Aborttia en oikeastaan edes halunnut ajatella koska vain luoja tietää kuinka paljon lasta haluan! Tottakai tiesin yyhoona olemisen olevan ERITTÄIN VAIKEAA.
Mies oli kuitenkin samalla kannalla että ei aborttia et hän sitten avustaa kaikessa. Kuukauden aikana tuli sit kuitenkin selville että jos oli neuvola, soitin, niin hän on nukkumassa, eli ei häntä kiinnosta (vaik edellisenä päivänä ollu into piukeena et lähtee mukaan ultraan). Jälkeenpäin sitten näytin kuvia ja se oli innoissaan. Lopulta tajusin etten voi jatkaa näin ja sanoin miehelle et haluun ettei olla missään tekemisissä, ei ees sen lapsen kautta. Mies soitti TASAN KERRAN mun perään ja olin silloin töissä ja meni kaks viikkoa ku siintä ei kuulunu mitään. Olisin luullu että hän olisi vaatinut edes että saa olla lapsen elämässä mukana.
Mutta tänään otin mieheen sitten yhteyttä koska tämä nainen jonka kanssa miesystäväni epäilin minua pettäneen, lähetti MINULLE viestin FACEBOOKISSA; onneksi olkoon, millois on laskettu aika?
Voi Luoja se oli ku kylmä suihku vasten kasvoja kun edes minun perheeni ei vauvasta vielä tiedä!!! Soitin sitten vihaisen puhelun exälle ja se sanoi että hän ei sanonut mitään, vaan tämä nainen oli nähny minun lähettäneen tekstiviestin jossa luki että ultra oli menny ok, vauva voi hyvin ja jos haluat nähdä tuoreimman kuvan niin soittelee. Mutta ei ikinä soittanut. Koska ei ollut "saldoa". Ja miehelle sitten sanoin että voi tälle naiselle kertoo sellaisia terveisiä et niitten ei tartte enää lapsesta murehtii et teen abortin tällä viikolla. Mä olin niiin raivoissani. Ja mies vaan kyseli miksi tekisin abortin... jaa-a, miksiköhän??
Ja mä oon ihan HAJALLA ku mua ruvetaan ahdistelemaan tollasilla viesteillä. Ja nyt maha missä painitaan kun nainen laittoi juuri viestin et hän ei tarkottanu ollenkaan tuota; onneks olkoon, niin mitenkään pahalla mut et olin vissii ymmärtäny väärin.
No minusta se oli kyllä täysin vittuiluna tarkotettu!!
ANTEEKSI TÄS EI OLLU MITÄÄN JÄRKEE KOKO VIESTIS JA OON IHAN SEKASIN!
Seurustelin miehen kans n. puol vuotta ku alko tuntuu et tää ihan oikeesti on se oikea. Puhuttiin alusta asti perheenlisäyksestäkin ja jätettiin yhteistuumin ehkäisy pois. Sitten tuli ongelmia, epäilin että mies pettää mut en tietenkään halunnu uskoo unelmieni miehestä semmosta.
Riitoja alko olee yhä enempi ku mies saattoi lähtee ulos ja luvannu soitella mut ei oo soittanu ja sit puhelin kiinni. Näin jälkeenpäin kuviohan oli TÄYSIN SELVÄ. No, erään riidan jälkeen mies lähti, jätti avaimen ja olin aivan hajalla, rakastinhan minä häntä edelleen. Pari viikkoa tän jälkeen tajusin vihdoin testin jälkeen että olen raskaana ja mun oli pakko miehelle kertoo vaikka tuli mieleen että jättäisin kertomatta. Mutta sitten mun oli pakko ku en voinnu kellee muullekaan kertoa. Aborttia en oikeastaan edes halunnut ajatella koska vain luoja tietää kuinka paljon lasta haluan! Tottakai tiesin yyhoona olemisen olevan ERITTÄIN VAIKEAA.
Mies oli kuitenkin samalla kannalla että ei aborttia et hän sitten avustaa kaikessa. Kuukauden aikana tuli sit kuitenkin selville että jos oli neuvola, soitin, niin hän on nukkumassa, eli ei häntä kiinnosta (vaik edellisenä päivänä ollu into piukeena et lähtee mukaan ultraan). Jälkeenpäin sitten näytin kuvia ja se oli innoissaan. Lopulta tajusin etten voi jatkaa näin ja sanoin miehelle et haluun ettei olla missään tekemisissä, ei ees sen lapsen kautta. Mies soitti TASAN KERRAN mun perään ja olin silloin töissä ja meni kaks viikkoa ku siintä ei kuulunu mitään. Olisin luullu että hän olisi vaatinut edes että saa olla lapsen elämässä mukana.
Mutta tänään otin mieheen sitten yhteyttä koska tämä nainen jonka kanssa miesystäväni epäilin minua pettäneen, lähetti MINULLE viestin FACEBOOKISSA; onneksi olkoon, millois on laskettu aika?
Voi Luoja se oli ku kylmä suihku vasten kasvoja kun edes minun perheeni ei vauvasta vielä tiedä!!! Soitin sitten vihaisen puhelun exälle ja se sanoi että hän ei sanonut mitään, vaan tämä nainen oli nähny minun lähettäneen tekstiviestin jossa luki että ultra oli menny ok, vauva voi hyvin ja jos haluat nähdä tuoreimman kuvan niin soittelee. Mutta ei ikinä soittanut. Koska ei ollut "saldoa". Ja miehelle sitten sanoin että voi tälle naiselle kertoo sellaisia terveisiä et niitten ei tartte enää lapsesta murehtii et teen abortin tällä viikolla. Mä olin niiin raivoissani. Ja mies vaan kyseli miksi tekisin abortin... jaa-a, miksiköhän??
Ja mä oon ihan HAJALLA ku mua ruvetaan ahdistelemaan tollasilla viesteillä. Ja nyt maha missä painitaan kun nainen laittoi juuri viestin et hän ei tarkottanu ollenkaan tuota; onneks olkoon, niin mitenkään pahalla mut et olin vissii ymmärtäny väärin.
No minusta se oli kyllä täysin vittuiluna tarkotettu!!
ANTEEKSI TÄS EI OLLU MITÄÄN JÄRKEE KOKO VIESTIS JA OON IHAN SEKASIN!
Vastaukset 3
Vanhimmat
tuossa jutussa päätä tai häntää. Olet ilmeisesti vielä aika nuori? Onko raskaus ylipäätään vielä keskeytettävissä, vai joko on menty yli 20 raskausviikon rajan?
Sitten käytännön ohjeisiin:
Kiireesti päivystävälle lääkärille juttelemaan ongelmastasi, hänen pitäisi antaa sinulle pikalähete psykiatrille. Pääset juttelemaan asioistasi ammattilaisen kanssa.
Joo no en haluaisi tehdä aborttia, mutta en näe oikein vaihtoehtoja kun en halua lapseni isän olevan täys .... just se ittesä. Minulla on ylihuomiseksi aika lääkärille ja päätös on siihen mennessä oltu tehtävän, mutta jo tää et pääs tänne asiaa kertaa nii autto jo tosi paljon! Abortti on vielä mahdollinen.
Huhhuh ku on potta sekasin mut ehkä se tästä, parasta tässä kuitenkin on se, että oon niin yli tuon kys. miehen eli en hänen peräänsä enää haikaile. Tuntu niin hyvältä sanoa se myös hänelle että en todellakaan ymmärrä miten olen joskus muka voinut rakastaa häntä.
Olen varma, että kymmenen vuoden päästä olet onnellinen äiti, ehkä yksin, ehkä ei, mutta äitinä onnellinen. Elämä kantaa, kun sille antaa tilaisuuden.