Olen ollut kaksi vuotta ahdistunut "ystäväni" takia. Kaikki alkoi, kun aloin suerustelemaan poikaystäväni kanssa muutama vuosi sitten. Tutustuin samalla tähän tyttöön, joka oli minulle ystävällinen ja keskusteli kaikesta maan ja taivaan välillä. Sitten yhtä-äkkiä parin vuoden jälkeen hän ei puhunut minulle enää mitään, eikä soittanut tai käynyt.
Lisäksi sain kuulla yhteisiltä "ystäviltämme" valheita, joita tämä "ystävä" oli minusta levitellyt. Kysyin häneltä niistä, mutta hän kielsi kaiken. Tämän jälkeen emme ole puhuneet toisillemme sanaakaan. Se on minusta ihan hyvä, sillä en haluaisi kuulla lisää valheita itsestäni.
Ongelma on kuitenkin se, että joudun olemaan tekemisissä tämän henkilön kanssa, koska poikaystävämme ovat ystäviä keskenään. Tosin heidänkin ystävyys on kärsinyt valtavasti meidän väleistä. Lisäksi tällä tytöllä on hirveä tarve olla kaikkien minun ystävieni kanssa, jotta minä jäisin yksin.
En haluaisi nähdä koko ihmistä enää ikinä, mutta en voi sitä välttää, ja ahdistun aina, kun näen, miten minä jään yksin, ja kaikki pyörivät hänen ympärillään.
En pidä hänen ystäviä minun ystävinään, koska kaikki uskoivat minusta kerrotut valheet, eikä kukaan kyseenalaistanut niitä. Haluaisin, että saisin elämäni takaisin, jossa ei tarvitse miettiä, montako ystävää vähemmän minulla on tänään. Poikaystäväni on väsynyt kuuntelemaan minua. Hän ei ymmärrä, miten tärkeitä ystävät minulle ovat. Siksi se sattuikin niin paljon, koska pidin tätä henkilöä ystävänäni, ja luotin häneen. En toivo hänelle mitään pahaa, mutta toivon, että hän muuttaa kauas pois ja antaa minun elää elämääni.
Onko jollakin samanlaisia kokemuksia?
Lisäksi sain kuulla yhteisiltä "ystäviltämme" valheita, joita tämä "ystävä" oli minusta levitellyt. Kysyin häneltä niistä, mutta hän kielsi kaiken. Tämän jälkeen emme ole puhuneet toisillemme sanaakaan. Se on minusta ihan hyvä, sillä en haluaisi kuulla lisää valheita itsestäni.
Ongelma on kuitenkin se, että joudun olemaan tekemisissä tämän henkilön kanssa, koska poikaystävämme ovat ystäviä keskenään. Tosin heidänkin ystävyys on kärsinyt valtavasti meidän väleistä. Lisäksi tällä tytöllä on hirveä tarve olla kaikkien minun ystävieni kanssa, jotta minä jäisin yksin.
En haluaisi nähdä koko ihmistä enää ikinä, mutta en voi sitä välttää, ja ahdistun aina, kun näen, miten minä jään yksin, ja kaikki pyörivät hänen ympärillään.
En pidä hänen ystäviä minun ystävinään, koska kaikki uskoivat minusta kerrotut valheet, eikä kukaan kyseenalaistanut niitä. Haluaisin, että saisin elämäni takaisin, jossa ei tarvitse miettiä, montako ystävää vähemmän minulla on tänään. Poikaystäväni on väsynyt kuuntelemaan minua. Hän ei ymmärrä, miten tärkeitä ystävät minulle ovat. Siksi se sattuikin niin paljon, koska pidin tätä henkilöä ystävänäni, ja luotin häneen. En toivo hänelle mitään pahaa, mutta toivon, että hän muuttaa kauas pois ja antaa minun elää elämääni.
Onko jollakin samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
vain ole iskenyt kuvioihin mukaan? Sehän on usein
se mikä sotkee välit monella.
Mulla on hieman samanlaisia kokemuksia eräästä 'entisestä' ystävästä. Mulla se vaan sattuu olemaan poikaystävän sukulainen ja yks tämän parhaista kavereista, joten on pakko nähdä sukujuhlissa ym. Hän ei ole kyllä valheita kertonut, mutta löi puukon oikein kunnolla selkään ja kiersi sitä vielä haavassa eräässä mulle tosi tärkeässä asiassa. Minäkin luulin että olimme hyviä ystäviä, mutta nyt en halua olla enää missään tekemisissä jos ei ole pakko. Onneksi poikakaverini ymmärtää, mutta valitettavasti tämä on vaikuttanut hänen ja kaverinsa näkemisiin, ne ovat harventuneet. Luulen että tässä tapauksessa kateudella oli tekemistä asioiden kanssa, harmi vain että ymmärsin sen vasta kun puukko oli jo syvällä selässä... :( En voi muuta kun toivottaa parempaa jatkoa.