keskusteluja seuratessani olen usein huomannut tämän aikalisä- asian...No, siis asumusero? Vai minkälaisia käytännön järjestelyjä tällä tarkoitetaan? Meillä ollaan vakavassa kriisissä, jossa ero näköpiirissä ilmeisestikin. Halua olisi vielä yrittää tuota lopputulosta muuttaa...Nyt on kuitenkin pakko kysyä mitä mieltä olette, onko nämä aikalisät kannattavia? Ja miten ne käytännössä on toteutettu? Itse ymmärrän asian siis niin, että toinen lähtee jonnekin ja joksikin aikaa. Ja sitten katsotaan tilannetta. Eli onko aikalisä = asumusero? Ja mitä vaihtoehtoja ko. termi pitää sisällään. Kiitollinen olen vastauksista, jospa joku tällainen temppu vielä toimisi.
Minkälainen on aikalisä?
aviomies
131411
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
tarkoittaa useinmiten eron pitkittämistä. Sitä, että valehdellaan toiselle, josko vielä voitaisiin palata yhteen. Tai voi sitä valehdella itsellekin. On hyvä tunne (?) kun päättää olla päättämättä niinkin ikävää asiaa kuin ero. Hyvin harva kuitenkaan aikalisän jälkeen palaa yhteen.
tuntuu olevan... Itse hiljattain eronneena olen yrittänyt olla tukena ystävälleni, joka elää "aikalisää" ; pariskunta on pitänyt nyt aikalisää viitisen kuukautta ja kovin vakuutellaan, että Jouluna ollaan taas perheenä koossa. Kysyin tuossa sitten ystävältäni, että hän sitten lopettaa yhteydenpidon salarakkaaseensa ja pariin muuhun vastakkaista sukupuolta olevaan "ystävään" siihen mennessä..? Eipä ollut tullut ajatelleeksi moista... No sitten huomautin, että kun ovat jonkinlaiseen pariterapiaan menossa miehensä kanssa, siellä pitäisi sitten pystyä puhumaan kaikista asioista avoimesti - myös pettämisestä. Eipä ollut tullut ajatelleeksi sitäkään - ja sitten peruttiin terapiat... No, kukin tyylillään...
Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa siitä, että aikalisä usein on pakenemista ja vaikean ratkaisun siirtämistä hamaan tulevaisuuteen.
Olemme tällä hetkellä aikalisässä, eli käytännössä asumuserossa. Kyllä takaisin paluu tuntuu erittäin kaukaiselta vaihtoehdolta.
Nimenomaan aikalisä. Ennen lopullista ratkaisua saa vapaasti veivata, josko löytyisi markkinoilta sopivampaa ihmistä. Ja jos mies on säällinen (kunnon työssä, riittävän ulospäinsuuntautuva), niin yleensä ainakin se laastari löytyy.
Aikalisä saattaa helpottaa lasten sopeutumista muuttuneeseen todellisuuteen, jos vanhemmat kykenevät toimimaan asiallisesti (harvemmin). Pääsääntöisesti aikalisäläisten on turha pettää itseään - mennyt on mennyttä, mutta ihmiselämähän on poikkeuksia täynnä.
tarkoitti sitä, että ex halusi hyvällä omalla tunnolla käydä kokeilemassa, miltä yhteiselo uuden heilan kanssa tuntuisi. Ja varmisti termillä "aikalisä" paluun takaisin, joshomma ei luonnistuisikaan.
Exälle kävi siinä suhteessa ohrasesti, että kun minulle selvisi aikalisän merkitys, ilmoitin, ettei takaisin ole tulemista ja kun uusi suhdekin sitten kariutui, ei exällä ollut enää paikkaa minne mennä.
Vaimoni lähti aikalisää viettämään ja sai minut autamaan muuttopuuhissa. No jos olisin tiennyt lopputuloksen en olisi auttanut. Siinä ero noin niinkun "huumori" mielessä.
Niin, aika usein kai kyse on vain siitä, että se osapuoli joka haluaa ja on jo mielessään tehnyt päätöksen erosta pyrkii vielä pelaamaan itselleen aikaa, syystä tai toisesta, esim. säästääkseen kasvonsa lastensa edessä. Tämän kuulin yhdeltä ukkomieheltä suoraan. Ja onhan siinä aikalisässä sekin etu, että petturilla säilyy vararengas jos elämä uuden kanssa ei otakaan onnistuakseen...
Aikalisä on sitä että haluaa miettiä mitä suhteelta haluaa. Rakastaa ia välittää hyvin paljon mutta elämä molemmille tai toiselle aika raskasta siina suhteessa. Haluaa miettiä ja katsoa että onko helpompaa olla yksin ja omillaan.
aikalisä on itsen ja toisen pettämistä ja kiusaamista ero satuttaa aina tekee sen heti tai kuudenkuukauden päästä
koskaan ei ole oikeaa aikaa erota varsinkin jos mukana on lapsia
ja niitä tunteita ei pääse pakoon eikä ne ole yhtään sen lievempiä tai helpompia otti sen aikalisän eli ei jotenkin kun lukee kirjoituksia niin tulee sellainen tunne, että on vain enemmän kaunaa toisia kohtaan
aikalisän jälkeen
minulla mies ehdotti samaa mutta se olisi ollut toisten kiusaamista meillä ei ollut kummallakaan uutta, kaikesta huolimatta olen tosi tyytyväinen ratkaisuun
muutin kotoa pois viikossa sen jälkeen kun päätimme erota enkä ole katunut hirvitti kyllä ensin en kiellä meilläkin liittoa takana yli 20 v
Kun päätimme erilleen muuttamisesta, yksi tärkeimpiä motivaatioita oli nimenomaan tuo kunnon aikalisän ottaminen (toinen oli se että yhteinen kämppämme oli yksinkertaisesti meille liian pieni). Tajusin jo heti silloin ja siitä puhuimmekin, mitä tuossa ylhäällä on paljon vastattu, että NORMAALISTI aikalisä kai onkin vain eron valmistelua ja pehmeää laskua. Samalla tiesin kuitenkin myös, että itselleni sen ei TARVITSE välttämättä sitä merkitä. Olen yhä tällä kannalla, vaikka samalla tietysti harva se päivä läpikäyn vakavaa harkintaa siitä, voisimmeko jossain vaiheessa palata yhteen vai pitäisikö lopullisesti erota. Tämä liittyy elämäni perusteelliseen "rakennemuutokseen". On turha puhua aikalisästä, jos ei ole valmis itse uudistumaan.
Puolisoni oli tuolloin eropäätöksestä keskustellessamme lopulta samaa mieltä aikalisän suhteen. Mitä mieltä hän on tätä nykyä, kun olemme asuneet jonkin aikaa erillään, en ole vielä rohjennut kysyä.
juuri uuden naisen takia salamajätetyksi tulleena (2 minuutin ilmoitusasia viime viikonloppuna, kuin tyhjästä, minulla ei ole asiassa puheoikeutta) kahden pienen lapsen äitinä, sanoisin kyllä että ei ole ihan sama asia, millä vauhdilla se ero tulee. Ei puolisolle, eikä lapsille.
Sain itse tingittyä ruhtinaallisen kahden viikon aikalisän asioiden järjestelemiseen ja lapsille kertomiseen (tai lapselle, pienempi vielä vauva), eli hän muuttaa kotoa vasta kahden viikon kuluttua. Kuinka ihmeessä olisin pystynyt selittämään 4-vuotiaalle, että uups! perheemme kuulepas hajoaa tänä viikonloppuna, kuulin siitä itse viime yönä..
En ole hetkittäin vauhdikkaan elämäni aikana juurikaan sekaantunut varattuihin naisiin, mutta kerran kävi näin - tästä on aikaa melko tarkalleen yhdeksän vuotta. Tutustuin deitti.netin kautta hyvännäköiseen mutta osin problemaattiseen naiseen, joka eli asumuserossa miehestään. Oli vuokrannut kivan kaksion, jossa asui vuoroviikoin lastensa kanssa, vuoroviikoin eli kaksoiselämää minun kanssani. Raadollista tai ei, päättelin että jos se en ole minä joka nauttii piparista, se on sitten joku toinen joten miksen sitten hyödyntäisi tilannetta?
Suhde kesti kai kuukauden päivät, ja päättyi aika dramaattisesti. Hänelle maistui hapan vähän turhan hyvin ja tästä tuli lieveilmiöitä. Mopo niin sanoakseni karkasi käsistä. Annettuani hatkat, otti nainen itseensä ja alkoi tarkastella tekemisiään. Joulun hän vietti perheensä kanssa ja koska koki että siellä onkin hyvä olla, tahtoi palata miehensä kanssa yhteen. Kertoi viettäneensä kaksoiselämää ja tämän seurauksena mies ei ottanut häntä takaisin ja he erosivat.
Kului useita vuosia ja olin vapaalla jalalla. Mietin tapaamiani naisia, ja muistelin häntä. Ihailin hänen älyään, verbaalisuuttaan ja kieltämättä hänen soukkaa vartaloaan. Googletin ja sain selville hänen ottaneen tyttönimensä käyttöön. Puhelinnumero löytyi helposti ja sovimme treffit Santa Fe´hen, oi tuohon lemppariravintolaani jossa olen viihtynyt niin usein. Paikalle tuli pyöristynyt sekavan oloinen nainen, jonka pupillit olivat oudon suuret. Alkoholiongelma oli pahentunut matkan varrella, ja hän oli harkinnut AA-kerhoakin. Vanhat temput tuntuivat olevan tallella ja suhteen uudelleen lämmittelystä ei tullut mitään.
Jos te molemmat ihan tosissanne haluatte vielä jatkaa avioliittoanne, mutta juuri nyt tilanne on niin hankala, ettette pysty selvittämään asioitanne, etäisyyden otto kannattaa. Siinä kumpikin saa selvittää omaa päätään rauhassa. Tässä tilanteessa sovitaan ihan selkeät säännöt: Kauanko erillään asumista kestää, esim 6 kk. Miten käytännön elämä järjestetään, lasten asiat jne. Tärkeimpänä sovitaan, että kumpikaan ei hanki itselleen tänä aikana uutta suhdetta. Terapiassa voidaan käydä yhdessä tai erikseen, jos omin voimin ei pysty selvittelemään omia tunteitaan ja tarpeitaan. Onnistumisprosentti on noin 20 %, mutta kannattaa kokeilla jos siis molemmilla on yhteinen tavoite eli halutaan jatkaa. Joskus erillisyys antaa myös varmuuden siitä, ettei kannata jatkaa ja onhan sekin tietoinen päätös ja sen kanssa pystyy sitten elämään paremmin.