Aikoihin on eletty,
ystävät kaikki kadotettu.
Tuttuja ei tapailla,
elämässä eletyssä.
Vieroutunut ihmismieli,
elävästä elämästä.
Poissa perhe,
poissa rakkaat,
ei oo ketään,
kuka vastaa.
Mistä apu,
kaipuun suureen?
Yhteyteen,
toisten juureen.
Yksin ei oo hyvä olla,
tahdon joukkoon toisten muiden.
Pelastuksein`olettanen,
löytää palsta, kaipuun moiseen.
Koen uutta jännittävää,
mieli kohoo, nousee rinta.
Ahaa uutta elämystä,
palstan tuomaa jännitystä.
Alun uuden lumouksen,
saan mä tuta jotain muuta.
Vieras olet palstallamme,
kaadammehan ämpärimme.
Siinä olet, sitä siedät.
Saastaa, annettua nielet.
Poistuin sitten palstaltansa,
kantapääni koki kaiken.
Oppirahat oivalsinhan,
kokemani kohdallani.
Menin sitten sinne missä,
suvaitsitsevaa suitsutettiin.
Mielisteltiin mielin, kielin,
kehuttiin ja kestitettiin.
En mä viihdy siellä myöskään,
imelyyskin ihmetyttää.
Mairittelu, makeilukin,
alkaa nyt jo kuvotuttaa.
Poistuin pois mä palstoiltansa,
herjaajien heteköistä.
Makeilijan mainingeista,
imelyyden istunnoista.
ystävät kaikki kadotettu.
Tuttuja ei tapailla,
elämässä eletyssä.
Vieroutunut ihmismieli,
elävästä elämästä.
Poissa perhe,
poissa rakkaat,
ei oo ketään,
kuka vastaa.
Mistä apu,
kaipuun suureen?
Yhteyteen,
toisten juureen.
Yksin ei oo hyvä olla,
tahdon joukkoon toisten muiden.
Pelastuksein`olettanen,
löytää palsta, kaipuun moiseen.
Koen uutta jännittävää,
mieli kohoo, nousee rinta.
Ahaa uutta elämystä,
palstan tuomaa jännitystä.
Alun uuden lumouksen,
saan mä tuta jotain muuta.
Vieras olet palstallamme,
kaadammehan ämpärimme.
Siinä olet, sitä siedät.
Saastaa, annettua nielet.
Poistuin sitten palstaltansa,
kantapääni koki kaiken.
Oppirahat oivalsinhan,
kokemani kohdallani.
Menin sitten sinne missä,
suvaitsitsevaa suitsutettiin.
Mielisteltiin mielin, kielin,
kehuttiin ja kestitettiin.
En mä viihdy siellä myöskään,
imelyyskin ihmetyttää.
Mairittelu, makeilukin,
alkaa nyt jo kuvotuttaa.
Poistuin pois mä palstoiltansa,
herjaajien heteköistä.
Makeilijan mainingeista,
imelyyden istunnoista.
Vastaukset 4
Vanhimmat
runoilee!
Diagnoosi tehty
Noinhan se on.
Oikea elämä on välillä tylsää ,välillä vaikeaa, välillä yksinäistä, väillä sekasortoista, välillä epätoivoista,mutta silloinkin se on aitoa!
Noinhan se on; kuten Koskenniemikin kirjoittanut :Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin.