Tasapainoilua moku-suhteessa

Minulla jo pitkä liitto takana Turkkilaisen miehen kanssa.
On kaunis koti,ihanat lapset ja raha-asiatkin mallillaan.
Kaiken pitäisi siis olla paremmin kuin hyvin,ja niinhän minä annan ulkopuolisten usein ymmärtää...
Rehellisesti sanottuna koen avioliiton henkisesti raskaana:
Tätä on vaikea kuvailla,saatika selittää,mutta usein huomaan ahdistuvani kaikista niistä odotuksista joita minuun kohdistuu...
Jokainen pienten lasten äiti,ja isäkin,tietää miten vaikeaa on pitää kotia tiptop-kunnossa 24/7.
Minun miehelleni tämä on itsestäänselvyys,että koti on kuin museo.
Ruokaa pitää olla aina odottamassa,eikä siis mitään arkista makaronilaatikkoa,jolle hyvinkin herkästi nyrpistetään nenää,vaan kunnon Turkkilaista apetta,keittoineen kaikkineen.
Vaimon tulee aina olla edustava,kaikin puolin huoliteltu.
Ei puhettakaan että meillä kuljettaisiin tukka pystyssä ja verkkareissa.
Lasten pitää osata käyttäytyä,mies ei kestä kitinää tai vastaväitteitä.
Jos lapset temppuilevat,kuulee vaimo luentoa huonosta kasvatuksestaan.

On kait sanomattakin selvää,että en kykene suoriutumaan kaikesta edellämainnitusta liput liehuen,
vaan tavattoman usein tulee asioista riitaa.
Vaikka sopuun aina päästäänkin,on vuosien varrella jäänyt moni kiukuspäissä sanottu asia mieleen kummittelemaan...
En todellakaan tiedä,mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Tunteeni heittelevät puolelta toiselle,enkä itsekkään aina tiedä missä mennään.
Elämä on yhtä tasapainoilua.
7405
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Mielenterveystoimiston palveluita kertomaasi henkiseen pahoinvointiisi.

Mahtaako palstalle päivittäin tekstejä yhteen pötköön väkertävä olla veljesi/sivupersoonasi?

Äänestä

En sietäisi päivääkään tuollaista määräilevää tyrannia kodissani. Katsopa, millainen on turkkilaisten naisten asema Turkissa ja mieti sitten, millaisesta kulttuurista miehesi tulee. Katso ohjelma pelikenttänä eu, osa 5. Siinä turkkilaisnaiset kertovat arjestaan. Video on Eu:n tiedotusmateriaalia.

http://eurooppatiedotus.fi/public/default.aspx?contentid=130471

Äänestä

Olisi kannattanut ja viimeistään kannattaa nyt hankkia työ-tai opiskelupaikka, josta saa oman elämän ,ystävät ja sosiaaliverkostot. Kunhan lapset on itsellisiä, otat elämäsi omiin käsiisi ja alat nauttia
itsekin. Vai halautko alentaa itsesi palvelijaksi vailla eläkettä ja palkkaa ? Kuka sellaista reppanaa arvostaa !

Äänestä

Hei,
Minä asun maassa, jossa on paljon kotiapua tarjolla, ja kahden pienen lapsen äitinä ja kaikesta hyvin tarkan miehen vaimona olen tosi kiitollinen siitä. Minä en mitenkään jaksaisi ilman apulaisiani ja kokkia, ja ihmettelen suuresti, että miten äidit Suomessa selviävät. Suomen hintataso on tietysti toista luokkaa kuin minun asuinmaassani, mutta yritä palkata vaikka joku lukioikäinen lapsenvahti tai siivousapua muutaman kerran viikossa, niin eiköhän ala tuntua paremmalta. Voimia sinulle!

Äänestä

että valtaa ei anneta, se otetaan myös parisuhteessa.
Itselleni on alusta alkaen ollut selvää, että reviirien rajoista käydään suhteen alkuvaiheessa "taistelu". Ukkos on tiennyt ottaessaan, että et ole turkkilainen ja sinä myös, että miehesi on. Olis molemmille miettimisen paikka. Tiedän, ettei ole helppoa "taistella" asioista, mutta se on hyvin kannattavaa tulevaisuutta ajatellen. Kokemusta on;)
Te joko löydätte sen keskitien ja asiat alkaa sujua. Jos ei löydy, joudut miettimään kannattaako haaskata elämänsä juuri tuon miehen rinnalla.

Äänestä

Hei väsy vaimo!

Et ole yksin, täällä on toinenkin kovinkin väsynyt vaimo :) Kun luin kirjoitustasi, mietin että teksti voisi olla itse kirjoittamani. Muuten tunnen olevani täysin samassa tilanteessa kanssasi paitsi että meillä ei ole lapsia (ainakaan vielä).

Mutta yksi asia joka tuntuu pilaavan suhteemme täysin on oma yritys, sama yhteinen työpaikka. Meillä monen vuoden suhde takana, paljon hyvää, mutta myös paljon huonoa. En tiedä olisiko helppoa olla samassa työpaikassa normaalin suomalaisen miehenkään kanssa, mutta helppoa se ei ainakaan ole miehen kanssa joka tulee kulttuurista jossa naiset tekevat käytännössä kaiken, siis ihan kaiken.

Mies siis odottaa että ensin kun olen raatanut töissä aamusta iltaan (juossut hänen pillinsä mukaan), jaksan vielä pitää kodin tiptop kunnossa. Laittaa ruokaa , passata häntä, kun hän itse kaatuu väsyneenä sohvalle raskaan työpäivän jälkeen.

Ehkä hieman kärjistettynä, mutta näin meillä.

Äänestä
  • "joka tulee kulttuurista jossa naiset tekevat käytännössä kaiken, siis ihan kaiken"
    Työnjako perheessä on erilainen kuin meillä. Mies on ulkoministeri ja vaimo sisäministeri. Kummankaan ei pidä toistensa mandaatilla toimia. Turkkilainen nainen osaa olla vaativa kumppani ja miehen osakaan ei ole helppo. Jos mies vaatii teiltä samaa kuin turkkilaiselta vaimolta, vaatikaa samaa kuin ne aimot siellä: jättäkää kodin ulkopuolinen työ ja vaatikaa miestä tuomaan huusholliin riittävästi rahaa.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


väsy vaimo kirjoitti:

Minulla jo pitkä liitto takana Turkkilaisen miehen kanssa.
On kaunis koti,ihanat lapset ja raha-asiatkin mallillaan.
Kaiken pitäisi siis olla paremmin kuin hyvin,ja niinhän minä annan ulkopuolisten usein ymmärtää...
Rehellisesti sanottuna koen avioliiton henkisesti raskaana:
Tätä on vaikea kuvailla,saatika selittää,mutta usein huomaan ahdistuvani kaikista niistä odotuksista joita minuun kohdistuu...
Jokainen pienten lasten äiti,ja isäkin,tietää miten vaikeaa on pitää kotia tiptop-kunnossa 24/7.
Minun miehelleni tämä on itsestäänselvyys,että koti on kuin museo.
Ruokaa pitää olla aina odottamassa,eikä siis mitään arkista makaronilaatikkoa,jolle hyvinkin herkästi nyrpistetään nenää,vaan kunnon Turkkilaista apetta,keittoineen kaikkineen.
Vaimon tulee aina olla edustava,kaikin puolin huoliteltu.
Ei puhettakaan että meillä kuljettaisiin tukka pystyssä ja verkkareissa.
Lasten pitää osata käyttäytyä,mies ei kestä kitinää tai vastaväitteitä.
Jos lapset temppuilevat,kuulee vaimo luentoa huonosta kasvatuksestaan.

On kait sanomattakin selvää,että en kykene suoriutumaan kaikesta edellämainnitusta liput liehuen,
vaan tavattoman usein tulee asioista riitaa.
Vaikka sopuun aina päästäänkin,on vuosien varrella jäänyt moni kiukuspäissä sanottu asia mieleen kummittelemaan...
En todellakaan tiedä,mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Tunteeni heittelevät puolelta toiselle,enkä itsekkään aina tiedä missä mennään.
Elämä on yhtä tasapainoilua.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu