Voiko nainen menettää mielenterveytensä miehen takia?
Kiitoksia etukäteen asiallisista vastauksista.
Kiitoksia etukäteen asiallisista vastauksista.
Vakava kysymys naisille.
???
581013
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 58
Vanhimmat
Voiko menettämisen pelko kasvaa naisella niin suureksi, että siitä muodostuu vakava uhka mielenterveydelle?
Normaali mielenterveyteen liittyy kyky kestää myös pettymyksiä. Ei voida tietenkään sanoa, kuinka paljon joku asia jollekin ihmiselle merkitsee, mutta voidaan olettaa, että aikuisen terveen ihmisen stressin- ja pettymyksensietokyky on kuitenkin olemassa.
On myös erotettava aito mielenterveysongelma ja se reagointitapa, mikä on ihmiselle luontaista esimerkiksi pettymyksen kohdatessa. Normaaliin sydänsuruun voi kuulua rajutkin reaktiot, jotka ovat silti normaaliuden rajoissa.
Jos joku asia yhtäkkiä käy ylivoimaiseksi, se tuskin yksistään voi laukaista mielenterveysongelmaa, vaan sille on ollut sitä kasvualustaa jo aiemmin ja sattunut tapahtuma vain on se lopullinen niitti. Mielenterveys ei myöskään ole tila, jonka voi menettää, vaan se on prosessi, missä voimavarat voivat heikentyä tai myös kasvaa miten milloinkin. Voimavarojen kasvaminen ja heikentyminen taas riippuvat monesta tekijästä, joista ihmisen itse itsestään huolehtiminen on yksi suurimmista. Periaatteessa ihminen itse on ensimmäisenä vastuussa omasta olostaan. Oma olotila ei ole myöskään sellainen, että ihminen jäisi sen uhriksi, vaan asioille voi ja pystyy tehdä jotakin. Pitemmän päälle terveen ihmisen luontainen elämänvietti on sellainen, että ihminen selviytyy pitkienkin aikojen jälkeen, muuttuu ja kasvaa myös itse eri ihmiseksi kuin jonkun trauman aikana. Jos joku tapahtuma alkaa liikaa ja liian pitkään vaivata, esimerkiksi masentuminen ihmissuhteen loppumisesta kestää vuosia, sitä on täytynyt itse ruokkia, tai sitten taustalla on jotain muuta sairaalloista masentumista.
Liian suureen menettämisen pelkoon varmasti liittyy myös huono itsetunto ja se, ettei ole tunnetta omasta elämänhallinnasta ilman toista. Tällainen toisesta riippuvaisuus on jokatapauksessa merkki siitä, että itse ei oteta vastuuta omasta elämästään.
Kaikista tästä selityksistä huolimatta ihminen voi menettää mielenterveytensä miehen takia.
Rakkaus katsos vaikuttaa aivokemiaan ja voi luistaa aika monenkin ihmisen raiteiltaan. Jos sitten niitä asioita ei ole kykyä käsitellä (joita tietysti edes auttaa tuossa mainitut aiemman mahdolliset ongelmat) niin seurauksena voi olla mielenterveysongelma.
Toisaalta mikä sitten on mielenterveysongelma ja mikä ei onkin eri juttu. Mutta tuollainen voi johtaa vaikkapa masennukseen, yltiöpäiseen riskinottoon ja riskikäyttäytymiseen jne. voisi sanoa epästabiiliin tilaan jota ihmisen itsensä on jo vaikea hallita.
Itsetunto sana pitäisi poistaa sanakirjoista. Sillä ei ole mitään tekemistä psykologisten ongelmien kanssa, elämänhallinnalla joka joillakin ihmisillä on ja toisilla on huonommassa kuosissa puolestaan on. Myös ihmisen identiteetti voi kokea kolauksen. Nämä ovat kuitenkin sisäisiä tiloja eikä sitä millään itsetunto höpötyksellä muuteta miksikään.
Kysyin sitä sen takia, että elämässäni on tapahtunut sellaista muutaman kerran. Olen joskus epäillyt sen paikkansapitävyyttä, mutta kolme lähes identtistä tapausta on saanut mut taas kerran pohtimaan sellaista.
Kuulostaa aika omahyväiseltä, mutta luulen että syy on minussa. Luulen, että minä olen aiheuttanut sellaista haluamatta. Ehkä on parempi pysyä erossa naisista.
Suosittelen aikalisää ja itsesi tutkimista.
SIlloin jos alkaa tapahtua aina samaa kaavaa jotain tämäntyyppistä, voi kyllä katsoa peiliin. Ensinnäkin, menet rakastumaan sentyyppiseen naiseen joka takertuu helposti ja tekee miehestä elämänsä keskipisteen. Näillä naisilla onkin tarve kiinnittyä lujasti johonkin ja he itse asiassa ovat sitä valmista kauraa kenelle vain poimittavaksi. Epätoivoisia reppanoita toisin, rumasti mutta toden sanoen. Vetoavat sussa johonkin piirteeseen, ja sinä ihastut. Onko sinulla joku pätemisen tarve, olla miehinen mies isolla ämmällä ja tehdä itsestäsi korvaamaton suhteessa, mitä sinä itse saat?
Milloin olet rakastunut itsenäiseen naiseen? Tasa-arvoiseen ja pärjäävään naiseen? Naiseen, joka ei tarvitse sinua sen vuoksi, että joku pitää olla?
Ihminen voi menettää mielenterveytensä vaikka lemmikin kuoleman takia, mutta silloin on suhteellisuudentaju ja elämisenhallinta, sekä itsestä huolehtimisen ja omilla jaloilla omassa elämässä seisomisen tunne hukassa.
Ei ole miehestä kiinni, jos nainen esimerkiksi sortuu alkoholistiksi. Se on aina oma vastuu. Aina on vaihtoehtoja. Valinta on myös aikuisella ihmisellä itsellään, miten auttaa itseään, kun kohtaa pettymyksen.
Voi kysyä, miksi sinä ajaudut ihmissuhteisiin sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät kestä pettymyksiä, ei ole suhteellisuudentajua, ei ymmärretä, että ihmissuhdetta voi katsoa ja ne voivat päättyä. Täytyy kysyä ovatko kumppanit oikeasti kypsiä aikuisia vai ylireagoivia tunteellisia lapsia, vai jo lähtökohtaisesti mielenterveysongelmaisia. Voidaan myös kysyä, miten helposti menet suhteeseen tuntematta ihmistä paremmin? Miksi olet sen kolmannenkin kerran epäonnistunut myös itse suhteesi valinnassa?
ihan sellaisia naisia, mitä vois tämän perusteella kuvitella. Päinvastoin. Hyvin vahvoja, itsenäisiä ja omilla jaloilla seisovia. Ne kaikki kolme on ollut juuri sellaisia, jotka on halunut minua itseni takia, eikä sen takia, että joku pitää olla.
Voiko mies olla liian hyvä naiselle? Niin hyvä, että se voi ajaa naisen hulluuden partaalle?
miten nämä mielenterveyden menettämiset on ilmennyt? Oikeinko hoitoon ovat joutuneet ja diagnoosit tehty ja suhteen loppumisesta ei enää toivuttu? Ja mikä on ollut sinun roolisi sitten näissä hermojenmenetyksissä?
Mielenterveysongelmat saattaa olla täysin väärä termi kaikille ongelmillesi naisten kanssa.
mitä olen kertonut täällä.
Jos mua kiinnostaisi ammattilaisten vastaukset ja diagnoosit, kysyisin niiltä. Minua kiinnostaa naisten/naisen vastaukset.
Voiko mies olla naiselle liian hyvä, niin hyvä, että se ajaa naisen hulluuden partaalle?
Jos olet nainen ja ajattelet asiaa, niin onko sellainen mahdollista, että joku mies on sinulle niin hyvä, että se ajaa sut hulluuden partaalle?
Minulla ei ole ongelmia niiden naisten kanssa. Niillä naisilla on ollut ongelmia minun kanssa ja heidän suhtautumisessa minuun.
Mielenterveysongelmat on tosiaan huono sana. Keksi sinä parempi.
Harvemminpa tulee vastattua mutta nyt täytyy sanoa että olen löytänyt niin ihanan miehen että joskus jopa tuntuu siltä että mielen tasapaino alkaa häiriintymään. Mutta koska kyse on itsestäni ja omista valinnoista niin ei. Hän ei tee minua hulluksi. Hän jaksaa kyllä kuunnella ja ymmärtää "kohtauksiani" ja luulen että ne ajan kanssa muutenkin häviävät. Eli siis jos teet naiset hulluiksi olet tiedostamattasi valinnut tietynlaisen ihmistyypin "uhriksi". Jos olisin sinä aloittaisin ankaran itsetutkiskelun ja jättäisin naiset rauhaan ainakin hetkeksi. Ehkäpä sitten törmäät täysipäiseen ihmiseen kun itsekin olet sitä:)
Minä satun pitämään tästä naisesta todella paljon. Niin paljon, että melkein sattuu kun ajattelen sitä. Mutta en halua hänelle mitään ongelmia hänen terveytensä kanssa. Ajattelen nyt itsekin, että ehkä on minun parempi vetäytyä hänestä, ettei pahempaa vahinkoa sattuisi. Harmillista. En ole usein tuntenut sellaista naista kohtaan, mitä tunnen häntä kohtaan. Tarkemmin ajateltuna saattaa olla ensimmäinen kerta...
Kiitos kun vastasit asiallisesti. Tästä oli apua.
Kyllä voi mennä hulluuden partaalle, mutta sillä ei ole mitään tekemistä miehen "hyvyyden" kanssa. Minulla on nyt hyvä mies, jonka kanssa olen hyvinkin tasapainoinen.
Toisin oli miehen kanssa, joka piti kaikkia asioita tärkeämpänä kuin minua (siskonsa, äitinsä, isänsä, kaverinsa jne.) Kaikessa minä olin se viimeinen. Jos oli suunniteltu jotain, niin hän saattoikin yht'äkkiä perua ja lähteäkin tapaamaan perhettään. Jos minä tarvitsin häntä, hänellä oli tärkeämpiä asioita, kuten jotkut juhlat. Se kyllä veti hulluden partaalle, kun ei millään riittänyt tai ollut tärkeä.
Sainkin aikamoisia raivareita. Sen edellinenkin oli jättänyt sen ajanpuutteen takia. Miten sitä voisi olla suhteessa, jos toinen ei pidä sinua tärkeänä ja anna aikaansa.
Sanoisinkin, että kyllä mies voi vetää naisen hulluuden partaalle, mutta juurikin niin, ettei vastaa naisen tarpeisiin ja kohtele hyvin. Pitää osata jakaa asioita ja olla sata prosenttisesti siinä suhteessa eikä haahuilla muuta ja olla ns. ehkä-mentaliteetilla liikenteessä koko ajan. Pitää olla omaa aikaa, mutta pitää olla myös yhteistä.
En tiedä liittyykö tämä hulluus menettämisen pelkoon vai siihen, että mies ei tajua, mikä naiselle on tärkeää suhteessa. Menettämisen pelkohan kasvaa, jos ei voi olla varma toisen tunteista ja tavoitteista suhteessa. Pitäisi olla yhteiset tavoitteet ja selvät sävelet. Epävarmuuus vie hulluuteen.
Onkohan niin hyvää miestä vielä keksittykään? Ainakin niitä on hyvin harvassa. Sellaisen haluaisinkin itselleni.
Nuorena kuvittelisin, että miehen takia voisi jotenkuten menettää mielenterveytensä, mutta ei enää aikuisena. Silloin tietää, että elämä jatkuu, vaikka se "liian hyvä" jättäsikin. Ehkä sekään ei sittenkään ollut liian hyvä. Silloin tulee "happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista" -efekti. Aikusenpana on nähnyt, että on selvinnyt monista asioista. Voi myös muokata ajatusmaailmaansa niin, että selviää, mistä haluaa selvitä. Voi myös olla tarvetta näyttää nuoremmille, ettei moisesta asioista maailma kaadu, sillä pitää myös muistaa, että vanhemmat ovat aina myös esimerkkeinä lapsilleen. Jos ei olisi lapsia, sitten voisi antaa itselleen luvan olla selviytymättä.
Nuorella ei ole vielä kokemusta siitä, että vaikeista asioista voi selvitä. Nuorempana, ei ainakaan minulla ole ollut, ei ole rohkeutta. Nuorempana voi olla elämästä kaikenlaisia odotuksia, joihin ei jäteyksi tuleminen kuulu. Jätetyksi tulemiseen voi liittyä häpeää. AIkuinen nainen voisi olla pikemminkin naurettava, jos miehen takia sekoaisi. Mitähän kaveritkin sanoisivat? Aika lapsellista... luulisin ja kuulisin heidän sanovan. Vanhempana voi jätetyksi tuleminen olla vain ikävä kokemus olla yksi muitten joukossa.
Silloinhan mies ei ole naiselle hyvä vaihtoehto.
Epävarmuus... Joo...
Olen sitä mieltä, että epätietoisuus on huonompi asia kuin epävarmuus.
Tässä tapauksessa on kyse siitä, että nainen kohtelee itseään huonosti, vaikka syytä siihen ei ole. Kohtelee itseään huonosti, mitä ei ole ennen tehnyt. Ja sellainen ei ole kivaa seurattavaa vierestä. Erityisesti silloin, kun vielä sattuu välittämään toisesta.
Niin inhimmillistä...
Kuin usein käy niin, että ajatellaan jonkun olevan liian hyvä ollakseen totta? Se ajatus on iskostettu mieleen ja se häiritsee koko ajan. Siihen uskotaan. Sitä pelätään. Pelko siitä saa esiin sen, että siitä liian hyvästä aletaan etsimään sitä pahaa. Ja sehän löytyy kun tarpeeksi syvälle kaivetaan. Sen jälkeen voi hurrata riemuvoittoa löydöstä ja kuuluttaa kovaan ääneen "MITÄ MINÄ SANOIN" ja tavoite on saavutettu. Taas kerran on saatu osoitettua oikeaaksi se väite, että jos joku näyttää liian hyvältä ollakseen totta, se yleensä on. Mutta mitä jos joskus on myös niin, että joku on juuri niin hyvä, miltä näyttää? Mitä sitten? Onko siitä väen väkisin saatava se paha esiin? Mikä on sellaisen motiivi?
En ole enää kakara. Ihan varmuuden vuoksi tämä. Olen ihan riittävän kokenut elämässä, ihmissuhteissa, tunteissani ja naisissa. Enemmän kuin yksikään tänne kirjoittavista naisia haukkuvista ruikuttajista.
itsekin. Haluan sen naisen enemmän kuin ketään koskaan aikasemmin, mutta sellainen näyttää nyt johtavan koko ajan sellaiseen suuntaan, että se ei ole hyväksi sille naiselle. Elämä on.
että jos joku haluaisi minut enemmän kuin koskaan, ja saisi minut siitä vakuuttuneeksi... niin mikä ongelma siinä enää olisi? (tietysti sen miehen täytyisi olla sellainen jonka minäkin haluan). Miten sellainen ei voisi olla hyväksi muka??
Tulee mieleen että oletko varma että se nainen on sinusta yhtä kiinnostunut kuin sinä hänestä?
minäkään ymmärrä.
Kyllä olen varma hänen kiinnostuksesta. Yhtä varma kuin omastani.
Sanoinkin että ainakin niitä on harvassa. Kyllä siis sellaiseen voi törmätä hyvällä onnella.
Jotkut toimivat juuri tohon MITÄ MINÄ SANOIN -tyyliin, tosiaan. Olet ostamassa käytettyä autoa ja kysyt neuvoa kaverilta, joka ei tiedä autoista mitään, nin ikäänkuin varmuudeksi hän sanoo, että kytkin liiraa, älä osta. Sinä kumminkin ostat ja jos se kytkin sitten sattuu liiraamaan, hän on ainakin sanonut. Mutta kun se kytkin eikä mikään muukaan autossa liiraa. Oletkin saanut hyvän ja halvalla. Niin voi todella joskus käydä.
Jos on terve ihminen niin ei voi.
.
Esim. narsisti mies on ajanut mut hulluuden partaalle... Eli mies joka kuvittelee olevansa niin hyvä ja täydellinen.
Itse en ole koskaan yhdestäkään miehetsä välittänyt,satoi tai paistoi.En pärjää naiskommuuneissa joissa supatellaan miehisistä asioista.Saan heti oudon leiman otsaani koska olen täysin yksioikoinen miehille - vastaukseni on aina EI koska seura ei kiinnosta.Miehen menettämisen pelkoa minulla ei siten ole koskaan ollut,mutta mielenterveys on siitäkin huolimatta mennyt.Ehkä juuri siksi,etten miehiä huomaa koskaan eli elän aika puritaanisesti.En ole lesbo myöskään.Jotkut eivät hyväksy kaltaiseni naisen esiintymistä naiskiintiöissä..Ovat sen verran biologistisia että nainen on heille miehen jatke ja aina miehen silmän alla.Mä välttelen ja pakenen miehiä,koska en pidä miehistä.Surullisesti syytä ei siihen löydetä,ei ole pettymystä vaan pikemminkin se, etten halua seksiä.
Jossain vaiheessa voi tietenkin tulla hetkellinen mielenhäiriö niin että on keskittymisvaikeuksia, itkunkohtauksia, univaikeuksia jne, mutta siitä toipuu kyllä ilman että yleensä tarvitsee edes hakea siihen mitään apua. Mies ei ole koskaan liian hyvä naiselle. Tai, no joo, onhan se suhteellista. Voisihan ajatella että jos nainen on huono (vaikka yhteiskunnan silmissä) ja mies on hyvä, samalla periaatteella, niin ehkä voi sanoa noin. Jos miehen ja naisen välillä on ongelmia ei voi sanoa että vain naisella on ongelmia. Ne on yhteisiä ongelmia.
taas jatkaa äitinsä perintöä?
Tappaahan moni mieskin itsensä, kun nainen pistää ulos. Niin että miksei toisinkin päin..
mutta tässä ei ole ollut kyse jättämisestä tai jätetyksi tulemisesta.
itsestäsi. Siis millainen mies olet?
itsensä markinointia. Tässä on tosi kyseessä.
helpompi olis miettiä, että miksi ne naiset reagoivat sinuun noin voimakkaasti. Jos vähän valaiset millainen olet, luonne ennenkaikkea?
Sussa täytyy olla jotain erikoista (en tiedä onko se sitten hyvä vai huono asia..).
Jotain sellaista kenties, että teet kaiken juuri niinkuin pitää, kohtelet naista erityisen hyvin jne. mutta jotenkin sisimpäsi on piilossa, et koskaan näytä huonoja puoliasi? Vaan olet kokoajan se "täydellinen mies."
Tuosta voi tulla naiselle tunne, että on itse aivan vajavainen ja huono.
tässä toinen tulkinta: jos naisella on ollut vaikka kurja lapsuus, tai muita traumoja, vastoinkäymisiä elämässä.. niin ne voi alkaa purkautua vasta sitten kun hän tuntee olevansa turvassa. Ja jos sinun kanssasi hän kokee olevansa turvassa, niin silloin hän "uskaltaa" masentua ja ahdistua, ja nuo menneisyyden traumat nousevat pintaan.
Eli tavalllaan se on hyvä merkki.. hän luottaa sinuun niin paljon että tuollaiset alitajuntaiset jututkin nousevat esiin. Kyllä ne ajan kanssa sitten ohi menevät.
Jos yhtään olet psykologiaa lukenut, niin tuollaisesta sielläkin puhutaan. Ja itsellä on omakohtaista kokemusta myös juuri tuosta. Lapsuus oli rankka, ja kun ensimmäinen poikaystävä oli rakastava ja välittävä (tunsin ensi kertaa elämässä että joku välittää aidosti minusta), tavallaan masennuin. Itkin hirveästi kaikkea, mitä olin menneisyydessä joutunut kokemaan. Padot siis murtuivat, ja kauan kätketyt tunteet tulivat ulos.
vastoinkäymisiä elämässä? En ole itsekään pumpulissa kasvanut ja elänyt.
Silloin kun ajattelee rehellisesti, on väärin tekeminen tai sanominen aika vaikeaa. Silloin kun ei kiellä todellisuutta ja elää sen mukaan.
"Tuosta voi tulla naiselle tunne, että on itse aivan vajavainen ja huono."
Se pitää usein paikkansa. Mut miksi se on vaikea hyväksyä. Sama tunne se minullakin tulee, etten ole tarpeeksi hyvä. Sama tunne mulla on nytkin, että en ole tarpeeksi hyvä hänelle, mutta mulle se ei ole vaikea hyväksyä. Tiedän minkälainen olen.
Sulkeutua, lopettaa lenkkeilyn, tarvitsee lääkityksen masennukseen, juo joka päivä noin 2-3 litraa kaljaa tai sidua, ei syö, mikään ja kukaan ei ole mitään. On vain jätetty ja hyväksi käytetty.
Miten minä kysymyksen käsitän niin: Ei miehen takia. Se tarkoittaisi, että toinen tekisi hulluksi ilman asianomaisen itsensä vastuuta asiasta. Mielenterveysongelmiin täytyy olla taipumus yleensä, jotkut kestävät toiset eivät, oli mistä asioista tahansa kysymys. Jos siis toisen käytös aiheuttaa ongelmia, on kyvytön ptämään puoliaan, ja vielä taipumusta sairastua.
Suhteestahan pääsee pois, paikkakuntaa voi vaihtaa, (ja jos puhutaan mielenterveydestä, se ei ole liika hinta), itseään saa ja voi puolustaa, asioitaan voi muuttaa. Suurinosa kaikesta elämästä on kuitenkin itsestä kiinni: harrastukset, työt, asuminen, opiskelu, tavoitteet, asenne, avun hakeminen, vastaanottaminen, jne.
Joten kyllä, paskiaisia on, miehiä ja naisia, ja huonoja suhteita, hirveitä asioita. Mutta ihminen voi ne valita täällä, hän voi jäädä tai lähteä. Hän voi hakea apua, hän voi tehdä niin paljon täällä, että kyllä mä näkisin, että kaksi syyllistä on. Ei Suomessa mikään pakota jäämään, ei kulttuuri, ei kivitykset eikä muukaan, apua on: neuvolat, psykologit, parisuhdeterapeutit, poliisi, suojatalot, sosiaalitoimistot ja kelat, ja uudelleen voi itsensä kouluttaa työhön, muuttaa saa minne vaan ja sitä rataa.
Joten oli tilanne mikä vaan, ainakin osittain täytyisi ottaa vastuuta myös itse.
Niin, ja siis myös silloin jos ne hyvät asiat kokee huonoina.
Luin vasta nyt, että olitkin sanonut, että jos mies olisi niin hyvä. No ei, ei todellakaan.
Niin, ja siihen piti laittaa, että kyse ei ehkä olekaan siitä, että sä olisit niin hyvä, vaan sä haluat olla niin hyvä ja valitse näitä avun tarvitsijatapauksia tiedostamatta tai tietäen. Sitten yrität olla hyvä "parantaja" ja hulluksihan siinä tulee... Kevyemmin kun että mielenterveys järkkyy.
Mutta että ei, sinulla ei ole mitään voimia tehdä kenestäkään hullua hyvyydelläsi.
En ole kertonut tässä itsestäni yhtään mitään. En kuvittele olevani mitenkään ainutlaatuinen mieheks. En sellaista.
Tässä on kyse tunteista eikä psyykeestä. Tunteista, mitkä on niin voimakkaat, että ensikertalaiselle voivat olla liian vaikeita käsitellä. Tätä ei voi ymmärtää, ellei ole sellaista tuntenut.
Nainen kokee hyvyyden usein, ellei aina, nautinnollisena. Mutta nautinto ei ole aina se hyvä. Hyvyys on paljon laajempi käsite ja ilmiö kuin nautinto. Jos kokisit ensimmäistä kertaa elämässäsi todellista hyvää, mitä et ole koskaan aikasemmin kokenut, miten suhtautuisit sellaiseen? Miten käsittelisit sellaista hyvää, minkä olemassolosta et olisi ollut aikasemmin edes tietoinen? Nämä oli turhia kysymyksiä sinulle. Et pysty vastaamaan niihin, ellet ole kokenut sellaista. Kirjoista ei sitä tietoa saa.
Kyllä mä olen käynyt naisen takia hulluuden partaalla. Niin hyvässä kuin pahassakin mielessä.
Ps. Tää on muuten mielenkiintoinen aihe. En taidakaan olla niin hullu kuin olen luullut.
Sä et voi kertoa toisesta kertomatta itsestäsi, ja sä olet väkisinkin kertonut itsestäsi. Aika paljonkin "Nämä oli turhia kysymyksiä sinulle" Niin, koska sinähän tiedät kyllä, mitä minä olen kokenut ja mitä en? Niin, sillä sinähän tiedät miten nainen kokee hyvyyden ja sinä todella olet sellainen, joopa, laajempi kuin nautinto ja isompi kun mikään koskaan ennen... Todellista hyvää. Kyllä sä vaikutat aika vahvasti kuvittelevas olevasi aika erikoinen. "Tunteista, mitkä on niin voimakkaat, että ensikertalaiselle voivat olla liian vaikeita käsitellä. Tätä ei voi ymmärtää, ellei ole sellaista tuntenut." Ahaa, ihanko näin? Että mitä ei voi olla kokenut, että ensirakkaudella ja ensirakkaudella on eroa? Vai että juurikin TÄSSÄ on nyt jotain, mitä ei koskaan ennen? Jopa kenelläkään muulla... Joo, aika selväksi tuli, mitä sä haluat kuulla, mutta ikävä kyllä se nyt vaan ei ole niin.
Kyllä vain, elämässä on huumaavia asioita, ja etenkin kurjuuden jälkeen. Voiko hyvyys tehdä toisen hulluksi? Ei, sä ET voi olla niin HYVÄ, että teet jonkun hulluksi. Ei, sä et todellakaan voi puhua mielenterveyden menettämisestä puhumatta psyykeestä, ja siitä on silloin kysymys, kun mielenterveys järkkyy. Kysymyksesihän meni alunperin:"Voiko nainen menettää mielenterveytensä miehen takia?" Ja vastaus on edelleen, että ei voi, siihen on muita syitä ja jos mielenterveytensä menettää on syyt raskaat ja negatiiviset, ja siihen on taipumus. Siksi osa ihmisistä kestää mitä toiset ei ja joillain on vain heikompi mieli, mikä ei siis tee kenestäkään huonompaa.
Edelleen uskon, että syystä tai toisesta sä itse haet näitä hyväntekeväisyys tapauksia ja todennäköisesti (ilmeisesti tiedostamatta sitten) tunteaksesi itsesi hyväksi ja paremmaksi. Mikäs siinä, jos se on sillälailla vilpitöntä, että myös on sitten kanssa hyvä eikä yritä hallita hyvyydellään.
Mutta vastaus on ja pysyy, et voi. Siihen on oltava jo muitakin edellytyksiä, kuin vaan se mies ja sen suuri hyvyys.
>>Joo, aika selväksi tuli, mitä sä haluat kuulla, mutta ikävä kyllä se nyt vaan ei ole niin.
Kyllä vain, elämässä on huumaavia asioita, ja etenkin kurjuuden jälkeen. Voiko hyvyys tehdä toisen hulluksi? Ei, sä ET voi olla niin HYVÄ, että teet jonkun hulluksi>>
Jeps, aika osuva analyysi. Aloittaja paljasti itsestään viesti viestiltä hiukan lisää kuin sipulia kuorien. Hänellä on kova tarve olla HYVÄ MIES ja taivaan lahja kaikille naisille. Aloittajan olisi itse syytä tutkituttaa mielenterveytensä.
Olisipa kiinnostavaa lukea noiden kolmen naisen kertomukset elämästään aloittajan kanssa.
Silloin kyseessä on jo valmiiksi epävakaa persoona. Luin ketjusta näin käyneen aiemminkin. Ehkä ihastut hieman epävakaisiin naisiin, heidän herkkyyteensä? Epävakaan henkilön sisintä on helppo koskettaa, koska tavanomaisia rajoja ei ole.
Kirjoitin täällä kolmesta. Yksi kolmesta oli epävakaa valmiiksi. Jokainen niistä erilainen persoona. Täysin erilainen. Yhteistä on kaikille reaktio. Reaktio, minkä olen kenties aiheuttanut.
"Epävakaan henkilön sisintä on helppo koskettaa, koska tavanomaisia rajoja ei ole."
Totta. Ihmisten sisintä on helppo koskettaa. Voiko sisimmän koskettaminen järkyttää muuten terveen ja taspainoisen mielen harmoniaa?
Hei,
en kaikki ketjun viestisi luettuanikaan ihan ymmärrä, mitä tarkoitat tai mitä kysyt..
Vastaan siihen, mitä luulen tai oletan sinun viesteissäsi hakevan.Kysytkö että voiko "hyvyyden" kohtaaminen ensimmäistä kertaa aiheuttaa liian voimakkaan tunnereaktion tai voiko mies olla liian hyvä naiselle jopa niin että mielenterveys järkkyy?
Omasta kokemuksestani voin sanoa, että paljon huonoa kohtelua aikaisemmin kokeneena,ensimmäisen kerran kokiessani hyvää, arvostavaa ja luotettavaa kohtelua mieheltä, avasi se paljon tunnelukkoja. Luulisin että ehkä tarkoittanet tätä.Jos naisesi todella ovat itsenäisiä, pärjääviä jne, sopisi juuri tällainen kokemus kuvaamaasi. Omalla kohdallani hyvän kohtelun saaminen ja kokemine on johtanut paranemiseen, mutta ymmärrän että jos lukkoja ja sisäistä tuskaa on paljon, voi se johtaa suuriin tunnereaktiohin, menettämisen pelkoon, arvottomuuden tunteeseenkin ja jopa pakenemiseen suhteesta juuri siksi, että toinen kohtelee hyvin. Jos sellaista ei ole aikaisemmin kokenut, se voi olla asia johon ei voi luottaa, koska ei ole sitä kokenut ennen. Niin paradoksaalista kuin se onkin. Tällaisten kokemusten juuret ovat tosin oikeasti paljon kauempana kuin lähihistoriassa.Juontavat usein lapsuudesta. Se voiko jonkun mielenterveys järkkyä tästä, vastaan että voi toki, riippuu ihan ihmisestä. Mutta riippuu myös paljon sinusta ja suhteestanne.
Ja pärjäävien ihmisten ulkokuoren taakse kätkeytyy kyllä usein yksinäisyyttä ja surua, joka voi tulla näkyviin vain aitoa kohtaamista ja välittämistä saadessaan.
En tiedä oliko tässä mitään siitä, mitä ajoit takaa, mutta nämä ajatukset mulla heräsi.
sellaista, että pelkääkö naiset rakkautta?
"Silloin kyseessä on jo valmiiksi epävakaa persoona"
Onko olemassa ihmistä, joka ei olisi valmiiksi epävakaa persoona? Jotenkin epäilyttää moinen...
Tämä on kysymys, minkä vastaus kiinnostaa minuakin.
Täällä naisen logiikassakin on näköjään joskus ihan kiinnostavia keskusteluja. Täytyy kurkkia useammin.
.......Siis voihan nainen siinä missä mieskin esim. masentua parisuhtessa, joka tuntuu epävakaalta ja turvattomalta. Joillekin ero itsessään voi olla todella rankka kokemus ja laukaista masennuksen. Hysteerisyys jne. En kyllä tuossa tosiaan lähtisi syyksi luokittelemaan sitä, että mies on liian hyvä. Siinä löytyy syitä lähinnä parisuhteen laadusta ja erityisesti ihmisen omasta reagoinnista stressitilanteisiin.
Mies siis voi "ajaa hulluuden partaalle" siinä missä nainen miehenkin, mutta lieneekö sitten juuri stressi ja parisuhteen laatu, turvattomuus jne. ne päällimäiset syyt eikä se, että mies/nainen on hyvä. Jos menettämisen pelko kyseessä, niin silloin kyllä yleensä jonkinlaista riippuvaisuutta kyseessä. Toki kuitenkin on erotettava hulluudesta ne hetkelliset kriisitilanteet ja ihmisen käyttäytyminen niissä.
Pitkässä suhteessa, jossa tulee paljon pettymyksiä, henkistä ja ehkä fyysistäkin pahoinpitelyä, ja joutuu ehkä mahdottomiin valintatilanteisiin, voi olla että kumppani on osasyyllinen siinä tapauksessa toisen mielenterveyden horjumiseen.
Mutta jos nyt oikein ymmärsin, niin kysymys on kuvitelmasta, että on itse niin ihana että siitä järkkyy toisen mieli (ennen sanottiin että menee polvet alta).
Kyllähän rakastuminen voimakas tunne on, kuuluukin olla. Kysymys kuuluu, miksi sitten ap rakastut sellaisiin naisiin, jotka ei rakastumisen tunnetta kestä. Kyse ei ole sinusta, sorry. Kunnolla kun rakastuu, niin sitähän se justiin on että kaikki on päässä sekaisin. Vai onko kyse siitä, että olet huono menemään tähän prosessiin mukaan, jotta siinä olisi kaksi.
Tai sitten olet narsistisesti häiriintynyt (bruce taivaanlahja...)
tuli myös mieleen, että miksi ap. rakastuu sellaisiin naisiin jotka ei tuota tunnetta kestä. Vissiin hän ei tietoisesti noin tee, mutta alitajuisesti ehkä. Oiskohan siis niin, että ap. itsekään ei kestä sitä tunnetta, koska ei viehäty sellaisista naisista jotka sen kestäisivät?
menikö monimutkaiseksi:D en ole varma itsekään oliko tuossa mitään järkeä...
viimeisen kerran tähän.
Ap on hyvin harvinaislaatuinen ihminen, joka viihtyy hyvin paljon yksin. Juuri siitä syystä, että hänen läsnäolo sellaisena kuin hän on ei ole aina naispuolisille ihmisille hyväksi. Sitä on ollut aina liikaa ja sitä antaakseen, sitä on täytynyt annostella. Jos sitä ei tietoisesti annostelisi, sellaista naista ei maapallolta löydy, joka sen kestäisi menettämättä mielenterveyttä. Ok. Narsisti. Onko narsisti silloin kun tietää sen itse? Kun tietää että on sitä ja pitää enimmäkseen sopivan etäisyyden vastakkaiseen sukupuoleen, jottei senkaltaisia vahinkoja syntyisi?
Miten naiset kokee hyvän? Mikä on naisille hyvä? Se on aina nautinto. Nautinto koetaan aina hyvänä. Myös miehet kokee nautinnon hyvänä ja ehkä jonkinlaisena elämän tarkoituksena. Pyrkimys nautintoon ainakin puhuu sen puolesta. Ei ole olemassa ihmistä, joka ei nautinnoista pitäis. Ihmiset vaan nauttii eri asioista. Yhdet löytää nautinnonsa yhdestä, toiset toisesta, kolmannet kolmannesta asiasta... Mutta mitä taas kukaan ei tiedä. Kukaan ei oikeastaan tiedä mitä se nautinto on. Mistä nautinnossa on kyse. Tähän on turha väittää, että tietää. Hyvin harva sen tietää. Jos useampi tietäis, mistä siinä on kyse, nautintoa haettaisin toisin ja muista paikoista, mistä haetaan nyt.
Perää on sellaisessa, että ap ei rakastu helposti. Perää on siinä, että ap:n lähelle on lähes mahdotonta päästä, ellei satu itse olemaan poikkeuksellisen harvinaislaatuinen nainen. Sellainen, joka ap:n mieltä nyt vaivaa. Ap on tuntenut aikasemmin kaksi poikkeuksellista naista, mutta ne kumpikin oli vaan puolet siitä, mistä ap on ollut huolissaan nyt. Perää on myös siinä, että ap on sellainen mies, josta usein naiset kiinnostuu. Perää on myös siinä, että yksikään tänne vastanneista ei oikeastaan ymmärrä, mistä tässä on oikeasti kyse. Yksi on ollut aika lähellä, mutta silti riittävän kaukana...
Kiitoksia kaikille osallistuneille.
Sanoisin vielä, vaikka ilmeisesti omalta osaltasi lopetitkin keskustelun, että tärkeintä ei ole nautinto. Ainakaan mulle. Tai siis kyllä nautin toisen seurasta, mutta tärkeintä on varmuus ja luottamus. Jos niitä ei ole, ei voi nauttia mistään. Silloin tulee myös hulluksi, kun ei voi luottaa/olla varma.
Kerroit, että sinun pitää aika ajoin olla yksin. Se on ok, jos nainen sen ymmärtää. Jos ei, olet väärän naisen kanssa. Minäkin haluan olla välillä yksin, mutta se ei ole pakollista ja sitä voi tapahtua vein kerran kuukaudessakin. Esimerkiksi parin viikon lomat yhdessä (suurinpiirtein 24 h yhdessä) onnistuvat vallan hyvin.
Jostain syystä mä luulen, että tässä on juurikin kyse epävarmuudesta ja siitä, että yksin olon halusi koetaan väärin tai sitä ei ymmärretä. Voin toki olla väärässä.
Olet oksettava. Mutta ihan kiva jos niitäkin naisia löytyy jotka viehtyy sinustakin. Kirjallisen ilmaisusi perusteella olet lähinnä yök.
Noista kirjoituksistasi huomaa että jotakin on vialla. Vaikka nainen on hyvä sinunkin mielestäsi, sinä haluat hänet pois elämästäsi. Sanot: "Minulla ei ole ongelmia niiden naisten kanssa. Niillä naisilla on ollut ongelmia minun kanssa ja heidän suhtautumisessa minuun".
Näinhän se menee.
Mitä oikeastaan elämääsi haluat, tiedätkö sitä itsekään? Haluat selvästikin hallita tilanteita. Parempi jos olisitkin aina yksin etkä sekoittaisi naisten elämää. Kiusaat vain "olemalla hyvä", et ole niin täydellinen naisille vaikka ajattelet olevasi hyvä.
Narsisti on ihminen, joka voi aiheuttaa toiselle ihmiselle mielenterveyden ongelmia, etenkin niille joiden kanssa seurustelee. Eritoten niille jotka ovat heikkoja ja riippuvaisia toisista ihmisistä.
Narsistilla on itsellään mielenterveyden ongelma, ajattelitko sitä?
Esimerkkinä tämä: narsisti esimerkiksi kieltää kokonaan jonkun asian jonka toinen osapuoli tietää tai on siitä varma. Tässä tapauksessa toinen osapuoli voi alkaa epäillä jo itseäänkin kun toinen ei myönnä jotakin asiaa vaikka siitä on näyttöä. Mutta jos nyt kumppanisi on varma omasta oikeassa olemisestaan, ei se vaikuta mielenterveyteen mitenkään. Normaali nainen näkee narsistisen luonteen outona esim. tapauksessa jossa hän kieltää asian vaikka se on päivänselvä!
Hei,
Kirjoituksesi herättivät monenlaisia ajatuksia. Päälimmäiseksi jäi kuitenkin tunne ettet uskalla tuoda itseäsi esiin tarpeeksi ihmissuhteessasi. Saadakseen suhteista enemmän irti tulee ihmisen uskaltaa antaa itsestään tarpeeksi. Sinulla on sisimmässäsi tieto jostakin/joistakin ominaisuuksistasi joiden julki tuomista pelkäät, koska et tiedä mitä ihmiset sinusta sen jälkeen ajattelevat jos saisivat tietää.
Se vain on niin että meitä on moneen lähtöön ja mieltymyksemme ovat kaikilla erit.
Rehellisyys ja luottaminen on terveen aidon ystävyys/rakkaussuhteen tärkeä elinehto.
Uskalla olla oma itsesi ja uskalla uskoutua läheisellesi. Voit saada paljon jos sen teet.
jos ja kun rakkaus tahtoo omistaa liikaa. Että ihmisestä on tullut pakkomielle toiselle. Tehdään käsittämättömiä asioita huomion saamiseksi. Siinä voi todella särkyä.
Voi menettää, varsinkin jos ihminen on jo valmiiksi vähän sekaisin, onneton, masentunut tai jotain sellaista.
Itselläni surkea itsetunto aiheutti rakoilua mielenterveyteen. Olin kai jossain määrin masentunut, kun kaikki normaali arkinen toiminta aiheutti suunnatonta väsymystä. Itkeskelin usein, join liikaa ja viiltelin. Syynä oli se, etten voinut uskoa, että mies oikeasti tahtoi olla kanssani. Nykyään olen saman miehen kanssa vielä vuosien jälkeen ja olen päässyt noista jutuista yli. Minulla oli tosiaan aina ollut surkea itsetunto, eikä mies tehnyt mitään sen pilaamiseksi (mielessäni tosin vääntelin ja kääntelin hänen sanojaan niin, että hän olisi jotain typerää sanonut). Surkea itsetunto johtui mm. koulukiusaamisesta ja omituisesta, väkivaltaisesta perheestä.