Seurustelen kiltin, mukavan pojan kanssa, jossa ei suurempia vikoja ole ja hän on aina ihana ja huomaavainen minua kohtaan. Pidän hänestä, mutta en tiedä olenko ihastunut. Kai sen tietäisi, jos olisin? Kannattaako jatkaa ja odottaa mitä tuleva tuo vai olisiko reilumpaa katkaista koko juttu? Eikö se olisi pojalle reilua, ettei tarvitse odotella minun jahkailuani? Oletteko samaa mieltä kanssani siitä, että eroaminen sattuu vähemmän kuin antaa toisen luulla, että kaikki on hyvin ja antaa hänen jatkaa yhteisen tulevaisuuden suunnittelua? Eikä sekään ole oikea peruste jatkaa, että pelkäsin jääväni yksin kokonaan, eihän?
Auttakaa hämmentynyttä naisenalkua...
Auttakaa hämmentynyttä naisenalkua...
Vastaukset 5
Vanhimmat
tosi nuori vielä, ja ihan senkin takia kannattaisi olla sitoutumatta tuohon ihmiseen, koska et edes ole ihastunut..
Järkiperäinen suhde toimii ehkä paljon kokeneilla keski-ikäisillä, mutta ei kyllä todellakaan nuorilla.
Yksin jäämistä voit alkaa pelätä sitten kun olet vähintään 3-4kymppinen. Sinun tulisikin opetella itsenäistymään ja elämään yksin kun olet nuori. Ja onhan sinulla oletettavasti ystävät ja perhe.
Ei ole oikein käyttää toista hyväksi yksinjäämisen pelon takia. Seurustelu yleensä pohjautuu vähintään ihastumiseen... Jotkut alkavat seurustella vasta kun ovat rakastuneet, tai rakastavat vuosien tuntemisen jälkeen. Ei kiirettä.
Otapa aikalisä sen jätkän kanssa. Voit ystävällisesti sanoa että tarvitset omaa aikaa, ja ainakin toistaiseksi olisi paras olla kaveripohjalla. Voit sanoa vaikka että olet aika sekaisin kaiken kanssa ylipäätään, ja siksi et pysty sitoutumaan tällä hetkellä keneenkään. Voit toki sanoa totuudenkin... Mutta kauniisti! Pliis...
Ettekö te voi olla ystävät, siis ilman mitään ajatusta "seurustelusta"? Jos toisen kanssa on kiva olla ja ollaan vielä nuoria, niin mihin ihmeeseen teillä olis kiire?! Sen kun teette yhdessä kaikkea kivaa, nautitte vaan olla kaverit jne. Monesti sellaisesta alkaa sitten pidempikin "suhde", kun on tutustuttu toisiin kunnolla ja kasvettu vähän aikuisemmiksi, alkaa tunteetkin syvetä ja loppu tapahtuu itsestään. Tai sitten ei.
Joka tapauksessa ei liian aikaisin tarvi olla valmis yhtään ystävyyttä enempään vastakkaisen sukupuolen kanssa.
Eikös se olisi helpointa että vaan kerrot hänelle miltä sinusta tuntuu. Tai jos pystyt niin olisi ehkä paikka pohtia mistä se ihastuksen puute johtuu ja mitä sille voi tehdä tai sit vaan odottelee. Jokatapauksessa ei ole reilua pitää poikaystävää tietämättömänä sinun tunteistasi. Minun mielestäni ei edes tarvitse tapahtua jotain järisyttävää ihastusta kunhan olisi ihastunut edes jonkun verran. Ei ne sellaset ihastukset paljoo kato sit kun on pitkä suhde ja rakkaus.
ihan mielenkiinnosta että minkäs ikäsiä ootte? yli 18 vai alle?
"Seurustelen kiltin, mukavan pojan kanssa, jossa ei suurempia vikoja ole ja hän on aina ihana ja huomaavainen minua kohtaan. Pidän hänestä, mutta en tiedä olenko ihastunut. Kai sen tietäisi, jos olisin? Kannattaako jatkaa ja odottaa mitä tuleva tuo vai olisiko reilumpaa katkaista koko juttu?"
Onhan sekin tapa katkaista suhteita kunnes joku ilkeä selkäänpuukottaja osuu kohdalle niin tajuaa mitä on jättänyt taakseen.