Minä en kertakaikkiaan ymmärrä, olenko jotenkin asennevammainen vai mitä, mutta miksen tule juttuun anopin kanssa?? Asun yhdessä aivan ihanan miehen kanssa, mutta tämän äidillä tuntuu olevan paljonkin minua vastaan. Miehen exä puolestaan on kohdellut miestäni heidän suhteen aikana kuin paskaa, ja sen tietää koko kylä, äiti mukaan lukien. Äiti jopa itsekin myöntää naisen olevan kiero eukko... Mutta miksi v...ssa hän sitten soittelee ja vierailee sen naisen luona?? Exä on tästä oikein mielissään, pääsepähän edes jollain kuittailemaan minulle, hän kun vieläkin haluaa miehen itselleen (?). Epäilempä, että se ei kuitenkaan anopin kanssa kaveeraamalla ihan onnistu. Ja eipä siinä mitään, kun nyt niin hyvää pataa ovat keskenään niin siitä vaan - en minä minkään anopin ystävyyttä niin kipeästi janoa, mutta mikä minua oikeasti vituttaa on se, kun olemme käymässä anopin luona niin keskustelut ovat "exä sitä ja tätä". Okei, no mies seurusteli sen naisen kanssa useamman vuoden, meillä ei ole vasta kuin pari vuotta takana. Minua ei todellakaan kiinnosta kuulla vaikka se eukko olisi pudonnut rotkoon ja syttynyt tuleen, koska hän ei kuulu meidän suhteeseen!! Juttelin asiasta oman äitini kanssa ja äitikin oli ihmeissään, miten moukkamaista on vetää jotain exiä mukaan keskusteluun, menneet = mennyttä. Oma äitini tosin onkin viimeisen päälle hieno nainen ja omaa jotain tapoja, eikä edes minulle mainitse enää omia exiäni..
Olen sosiaalinen ja tulen kyllä juttuun ihmisten kanssa. Olen yrittänyt smalltalkia anopin kanssa, mutta vastaukset ovat yleensä "jaa" tai jotain muuta yhtä pelkistettyä. Olen kuullut kun hän sitten keskustelee poikansa kanssa, niin todella ilkeitä viittauksia siitä miten meidän suhde on muka ongelmainen ja voisi olla parempi lähteä siitä. Okei, yhdessä vaiheessa olin stressaantunut ja sitten tuli kotona riideltyä vähän useammin ja sitten äiti sai kuulla tästä. Näyttäkääpä yksi parisuhde, jossa ei joskus riidellä!! Olemme kuitenkin järjettömän onnellisia ja rakastamme toisiamme niin paljon, ettei siinä joku typerä riita haittaa. Mutta eipä se anoppi taida edes huomata.
En tiedä pitäisikö minunkin sitten juosta vieraissa, valehdella ja manipuloida niin anoppi olisi varmasti paras kaverini. Vaan kun en tee niin, vaan haluan tehdä hänen poikansa onnelliseksi. Onko se sitten liikaa hänelle.
Edellisessä suhteessa minulla oli todella mukava anoppi, soittelimme, tekstailimme ja kävimme jopa joskus yhdessä baarissakin. Mutta anoppi olikin sitten lopulta siinä suhteessa ainoa mukava asia.
Pitäisi varmaan ihan oikeasti unohtaa koko anoppi, nauttia suhteestani ja sukujuhlissa purra hammasta. Se hyvä asia tässä kuitenkin on, että kun muutimme pois, niin anoppiin (ja exään) on monta sataa kilometriä etäisyyttä:)
Olen sosiaalinen ja tulen kyllä juttuun ihmisten kanssa. Olen yrittänyt smalltalkia anopin kanssa, mutta vastaukset ovat yleensä "jaa" tai jotain muuta yhtä pelkistettyä. Olen kuullut kun hän sitten keskustelee poikansa kanssa, niin todella ilkeitä viittauksia siitä miten meidän suhde on muka ongelmainen ja voisi olla parempi lähteä siitä. Okei, yhdessä vaiheessa olin stressaantunut ja sitten tuli kotona riideltyä vähän useammin ja sitten äiti sai kuulla tästä. Näyttäkääpä yksi parisuhde, jossa ei joskus riidellä!! Olemme kuitenkin järjettömän onnellisia ja rakastamme toisiamme niin paljon, ettei siinä joku typerä riita haittaa. Mutta eipä se anoppi taida edes huomata.
En tiedä pitäisikö minunkin sitten juosta vieraissa, valehdella ja manipuloida niin anoppi olisi varmasti paras kaverini. Vaan kun en tee niin, vaan haluan tehdä hänen poikansa onnelliseksi. Onko se sitten liikaa hänelle.
Edellisessä suhteessa minulla oli todella mukava anoppi, soittelimme, tekstailimme ja kävimme jopa joskus yhdessä baarissakin. Mutta anoppi olikin sitten lopulta siinä suhteessa ainoa mukava asia.
Pitäisi varmaan ihan oikeasti unohtaa koko anoppi, nauttia suhteestani ja sukujuhlissa purra hammasta. Se hyvä asia tässä kuitenkin on, että kun muutimme pois, niin anoppiin (ja exään) on monta sataa kilometriä etäisyyttä:)
Vastaukset 8
Vanhimmat
että löydät aina sellasen suhteen, johon kuuluu ihana mies ja sulle sopiva anoppi? Pienen elämänkokemukseni pohjalta voin sanoa, että itseään ei voi muuttaa, eikä kannata anopin takia erota jos teillä on miehen kanssa onnellinen ja hyvä suhde, ellet sit etsikin suhdetta, jossa anoppi on keskeinen juttu...Anoppisi vain tulee juttuun exän kanssa,mut ei hänen pitäisi enää tuoda tätä naista teidän välisiin keskusteluihin..voi tehdä tahallaan tai sit tahattomasti sen. Sinun pitäisi olla puheenaihe jos se äiti ajattelee poikansa parasta. Itsekin toivon,että tulevalla miehelläni olisi mukava anoppi,haluaisin olla se hyvä mitä hänen poikansa on saanut;) en todellakaan mikään pakollinen paska, varsinkin jos itse käyttäydyn normaalin ihmisen tavoin.
Niin kauan kuin vähättelet omaa osuuttasi parisuhteesi ongelmissa, niin parannusta ei tule. Aina tulet törmäämään tähän eli itseesi:" minussa ei mitään vikaa, mitä nyt vähän tuli riideltyä, mitä nyt joku typerä riita haittaa, missä ei riideltäisi... muut ne vaan valehtelee, muuta juoksee vieraissa, muut manipuloi, muut on kieroja..."
Sinulla on niin huono itsetunto, että pidät omia riitelyjäsi vähäpätöisenä, niin mitättöminä, että niillä ei ole edes seurauksia.
Näin ei ole. Se, että olet riidellyt usein, on ollut seurauksensa. Se on syyn ja seurauksen laki, että anoppi kaihoilee entisen tutun miniän puoleen.
Mutta niinhän sinä teet itsekin! Muistelet kuin todella mukava anoppi sinulla oli edellisestä suhteestasi, kuinka ihana oli tekstailla ja jopa bilettää ex-anopin kanssa.
Eikö nykyinen anoppisi saisi sitten tehdä samoin, haikaille ex-miniänsä perään.
Ei hyvältä näytä! Lopeta nykyanoppisi mustamaalaaminen ja vahtiminen. Anna raukan pitää ex-miniää ystävänään. Eihän se sinulle kuulu, semminkään kuin anopille kuuluu sinun ex-anoppisi ihailu.
Ota neutraali asenne nykyanoppiasi kohtaan ja anna ajan hoitaa loput.
Kaikki muutokset kestävät aikansa, hetkessä ei Roomaakaan rakennettu.
Anoppisi ehkä pitää enemmän epätäydellisimmistä tyypeistä eikä niinkään sosiaalisista. Jokin sinussa ärsyttää anoppiasi, hän ei vaan pidä sinusta ja miksi anopin pitäisi olla paras kaverisi? Eiköhän ne kaverit haeta muualta kuin miehen sukulaisista. En ole koskaan kuullut kenenkään käyvän anopin kanssa baarissa.
Eikä kaikista ihmisistä tule kavereita ja pitäisin epänormaalina jos mieheni haluaisi käydä anoppinsa kanssa baarissa. Ärsyttävintä on myös oman suvun ylistäminen ja kumppanin suvun parjaaminen. Ehkä olet jo huomaamattasi ylistänyt hienoa sukuasi anopillesi.
Miksi ihmeessä sua vituttaa että anoppi vierailee exän luona ja on hänen ystävänsä ? Ei kai oo milläänlailla sulle kuuluva asia ?
Mennyt ei toki ole mennyttä, se kulkee koko ajan mukana, minne se hukkuisi ?
" Muka " ongelmainen ... niitä ongelmia tuntuu kyllä olevan melkoinen tukku.
" Joku riita taitaa hiertää aika lailla" ...
Kaikkein suurin ongelma taidat olla sinä itse. Miksi tuot ed. anopin esille, eihän hän kuulu tähän asiaan
millään tavalla, mennyt on mennyttä. niinhän ite sanoit, huomaatko ...
Pata kattilaa soimaa.
Melkoisen lapsellinen olet jos luulet että muutama sata kilsaa pelastaa jotakin ...
että SINUN äiti on viimeisen päälle hieno nainen .... on se niin hianoo .. !
Jos ex on kiero, niin anoppi kuulee sieltä viimeisimmät juorut ja luultavasti katkera ex tietää sinusta ne mukamas kaikkein mehevimmät jutut. Anoppi saa kauhistella ja exä saa mannaa haavoille. Siksi ne viihtyy yhdessä.
>>en minä minkään anopin ystävyyttä niin kipeästi janoa, mutta mikä minua oikeasti vituttaa on se, kun olemme käymässä anopin luona niin keskustelut ovat "exä sitä ja tätä".
Ihan yksinkö se anoppi keskustelee, vai lähdetkö sinä tai miehesi mukaan siihen exäkeskusteluun?
Sinun kannattaisi miettiä, miksi tuollainen asia on sinulle noin merkityksellistä. Vakuuttelusi siitä kuinka onnellisia olette miehesi kanssa ja riitojen vähättely antavat vaikutelman että sinä jatkuvasti vertaat itseäsi miehesi exään ja yrität epätoivoisesti olla häntä parempi. Oletko noin epävarma miehesi rakkaudesta, että koet anopin jutut uhkana?
En osaa spekuloida, kuka on paha kuka hyvä teidän sukuriidoissanne, kun en teitä tunne. Mutta oma kokemus sanoo, että on parempi asua liian kaukana kuin lähellä hankalia sukulaisia. Poissa silmistä, poissa mielestä. Et varmaan enää niin usein tule hautoneeksi tätä miniä-anoppi-suhdettanne, kun ette törmäile toisiinne jatkuvasti.