Ihmettelen sellaisia ihmisiä, jotka uuden (vastakkaista sukupuolta olevan) henkilön tavatessaan valittavat ja haukkuvat koko ajan aikaisempia seurustelukumppaneitaan. Sellaisella asenteella ei ainakaan onnistu antamaan kovin kiinnostavaa ja miellyttävää kuvaa itsestään. Muutenkin yleinen kielteinen asenne toista sukupuolta kohtaan on varma keino saada kiinnostus loppumaan. Tämänkin asian luulisi olevan itsestään selvä, mutta ei se ole.
Olen kuukauden verran tapaillut uutta tuttavuutta, joka lähes päivittäin haukkui edellisiä suhteitaan 20 vuoden ajalta. Minun tehtäväni on ollut olla kuuntelija ja ymmärtäjä (ts. terapeutti) hänelle ja kuunnella parin tunnin yksinpuheluita ja valitusta. Hänellä itsellään ei tietysti ollut mitään osuutta siihen että aikaisemmat parisuhteet ovat epäonnistuneet.
Katkaisin sitten yhteydenpidon, en jaksanut enää kuunnella. Kai hän tuomitsi minutkin mielessään kusipääksi, ja juttu jatkuu seuraavalle. Raskastahan tällaisen ihmisen kanssa olisi ollut jatkaa juttua pidemmälle, mukavaa yhdessäoloa ei varmaan olisi ollut kovinkaan usein, kun ei sitä ollut nytkään.
Tämä ei ainakaan ollut kohdallani ensimmäinen kerta, kun joudun katkeroituneen ihmisen ymmärtäjäksi. En edes kysele kenenkään aikaisemmista suhteista, enkä puhu omistani. En välittäisi kuunnella exien ylistystäkään, mutta liika on aina liikaa haukkumisessakin. Miksi niistä edes tarvitsee puhua niin paljon, luulisi sitä olevan muutakin juteltavaa?
Olen kuukauden verran tapaillut uutta tuttavuutta, joka lähes päivittäin haukkui edellisiä suhteitaan 20 vuoden ajalta. Minun tehtäväni on ollut olla kuuntelija ja ymmärtäjä (ts. terapeutti) hänelle ja kuunnella parin tunnin yksinpuheluita ja valitusta. Hänellä itsellään ei tietysti ollut mitään osuutta siihen että aikaisemmat parisuhteet ovat epäonnistuneet.
Katkaisin sitten yhteydenpidon, en jaksanut enää kuunnella. Kai hän tuomitsi minutkin mielessään kusipääksi, ja juttu jatkuu seuraavalle. Raskastahan tällaisen ihmisen kanssa olisi ollut jatkaa juttua pidemmälle, mukavaa yhdessäoloa ei varmaan olisi ollut kovinkaan usein, kun ei sitä ollut nytkään.
Tämä ei ainakaan ollut kohdallani ensimmäinen kerta, kun joudun katkeroituneen ihmisen ymmärtäjäksi. En edes kysele kenenkään aikaisemmista suhteista, enkä puhu omistani. En välittäisi kuunnella exien ylistystäkään, mutta liika on aina liikaa haukkumisessakin. Miksi niistä edes tarvitsee puhua niin paljon, luulisi sitä olevan muutakin juteltavaa?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.