Olen huomannut itsessäni oudon tunteen, jota en tiennyt olevan ja joka nyt nostelee päätään. Olen mustasukkainen ystävästä. Tämä ei koske niinkään nykyisiä ystäviäni, vaan enemmänkin sitä, että haluaisin löytää itselleni parhaan ystävän, jolle myös olisin paras ystävä. En tarkoita mustasukkaisuudella sitä, etteikö ystävä saisi olla kenenkään muun kanssa, vaan sitä, että jos hänelle tulee halu kertoa jostakin asiasta, minä tulen ensimmäisenä hänen mieleensä tai hän ylipäätään haluaa jakaa tiedon ennemmin minun kanssani kuin kenenkään muun. Jos huomaan, että joku kertoo jollekin toiselle huomattavasti enemmän asioita kuin minulle, en jaksa edes yrittää kovin syvällistä ystävyyttä. Annan ikään kuin heti periksi ja väistyn tuon toisen tuttavuuden edestä, koska en jaksa taistella ajasta toisen kanssa.
Tiedän, että se on vähän kummallista. Ei toista voi omia, ja mitä se haittaa, vaikka ystävä kertoo jollekin muullekin asioistaan? Eihän se ole minulta pois. Minusta vain kuitenkin tuntuu siltä, että jos ystävä on läheisissä väleissä jonkin muun kanssa, on vaarana, että minä jossain vaiheessa putoan pois, ja olen kuitenkin avautunut ja antanut itsestäni jotain toiselle. Haluaisin vain olla riittävä jollekin ihmiselle niin, että hän ei tunne tarvetta avautua kaikista asioista myös jonkun muun kanssa. Toki monista asioista voi puhua, mutta mielestäni parhaan ystävän kanssa voidaan jakaa kaikki asiat.
Miten te ajattelette ystävyyden/parhaan ystävyyden? Voiko paras ystävä olla monien kanssa, ilman, että kyseessä on kaveriporukka? Oletteko itse paras ystävä useamman kanssa tai se toinen osapuoli, jonka parhaalla ystävällä on muitakin parhaita ystäviä?
Tiedän, että se on vähän kummallista. Ei toista voi omia, ja mitä se haittaa, vaikka ystävä kertoo jollekin muullekin asioistaan? Eihän se ole minulta pois. Minusta vain kuitenkin tuntuu siltä, että jos ystävä on läheisissä väleissä jonkin muun kanssa, on vaarana, että minä jossain vaiheessa putoan pois, ja olen kuitenkin avautunut ja antanut itsestäni jotain toiselle. Haluaisin vain olla riittävä jollekin ihmiselle niin, että hän ei tunne tarvetta avautua kaikista asioista myös jonkun muun kanssa. Toki monista asioista voi puhua, mutta mielestäni parhaan ystävän kanssa voidaan jakaa kaikki asiat.
Miten te ajattelette ystävyyden/parhaan ystävyyden? Voiko paras ystävä olla monien kanssa, ilman, että kyseessä on kaveriporukka? Oletteko itse paras ystävä useamman kanssa tai se toinen osapuoli, jonka parhaalla ystävällä on muitakin parhaita ystäviä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minulla on samaa taipumusta.
Olen siihen vain kasvanut että jos joku on minun parasystävä niin olen myös hänelle se parasystävä kaikista. Siksi minun on aina vaikeaa niellä se asia jos parhaaksi kaverikseni pitämäni tyyppi alkaakin kaveeraamaan toisen kanssa ja jakavan enemmän asioita hänen kanssaan. Silloin aina katkeroidun ja tulen mustasukkaiseksi kun en tiedä miten suhtautua tilanteeseen ja aina vituttaa jos saan jotain tietää viimeisten joukossa vaikka olisinkin tuntenut tyypin paljon muita kauemmin ja luullut että on sen verta lujan ystävyyden luonnut häneen että hän pystyisi minullekkin avautumaan jos murheita on.
Mutta eihän asiassa mitään pahaa ole loppupeleissä. Se vain oli minulle pahapala niellä kun olen ollut todella kauan sellaisissa kaveripiireissä joissa ei vain ole ollut muita kuin minä ja kaverini ja kaverini usein miten minulle se ainut ja paraskaverini. Oletan kai siksi että toisenkin maailmaan mahtuu vain se yksi hyväkaveri monta hyvänpäivän tuttua, mutta eihän se niin ole. Kyllä ihmisellä useampia hyviäkavereita voi olla. Opin sen vain itse todella hiljattain.
Sitä huomasi että vaikka kaverini elämässä onkin useampiakin hyviäkavereita minun lisäksi niin edelleen hän on yhtä iloinen minunkin seurasta kuten silloin joskuskin kun oltiin toistemme ainoat kaverit. En minä enää niin välitä vaikkei ne salaisuudet minulle kerrota ensimmäisenä, olen kumminkin se joka kutsutaan paikalle jos halutaan masennuksen keskelle naurua, joten katson että kyllä minä jollain tapaa tärkeä olen edelleenkin.
Eikö ihmisellä voi olla useita ystäviä, vaan vain se yksi ystävä ? Minulla oli ystävä, jota pidin parhaana ystävänä ja meillä oli myös muitä yhteisiä ystäviä. Sitten yksi yhteinen tuttavamme enemmän hänen kuin minun ystävä alkoi vaatimaan ystävääni olemaan vain hänen ystävänsä ja hylkäämään minut. Tuo tyyppi oikein soittikin minulle ja vaati ystävääni olemaan vain hänen ystävänsä.... Kärsin edelleen suunnatonta mielipahaa, kun ystävä minut hylkäsi, lakkasi pitämästä yhteyttä minuun. Mielestäni meillä kaikilla olisi edelleen mukavampi olla, jos voisimme kaikki olla yhdessä ystäviä eikä vain jokainen yhden ihmisen ystävä. Eikö iso ystäväpiiri tunnu mukavammalta kuin vain yksi parasystävä.
Olen samaa mieltä siitä, että toki iso ystäväpiiri on parempi kuin pieni tai että kaksi ihmistä keskittyy vain toisiinsa. Kyllä minäkin haluan, että minulla on monia ystäviä. Olisi vain mukava, kun yksi niistä ystävistä olisi se "paras" ystävä, ja jolle minäkin olisin "paras". Ei se tarkoita, että toisille ei voisi kertoa enemmän asioita tai toisten kanssa viettäisi vähemmän aikaa. Minulle se merkitsisi sitä, että tälle parhaalle ystävälle ainakin voisin kertoa kaiken, ja hän on se ensimmäinen, joka asioista kuulee. Ja tietenkin toisinpäin.
Sinun tapauksestasi voisin sanoa, että ystäväsi on kyllä vähän kummallinen, jos on ollut manipuloitavissa valitsemaan toisen ystävistään ja vielä toisen näistä pakottamana. Eihän se ole ystävyyttä. Eikö hän itse osaa miettiä, viihtyykö sinun seurassasi? Eikö pysty sanomaan toiselle, ettei toinen voi määrätä, kenen kanssa ystäväsi on? Onko näin ollut jo kauan?
MInulla on paljon kokemusta tästä paras ystävä dilemmasta... olen ollut se, joka pitää parasta ystävänään ihmistä, joka ei tunne samoin. Aika monestikkin. Olen myös se, jota pidetään parhaana ystävänä, mutta en tunne samoin. Ja, minun paras ystäväni pitää minua parhaana ystävänään.
Nämä asiat ovat hankalia,mutta nyt selviä. Minulla on muutama hyvä ystävä, mutta yksi on toisia "parempi". Hänelle voi aidosti puhua kaikesta, hänen kanssaan jaetaan ilot, surut, pelot, onni ja monet muut tunteet. Me molemmat välitämme toisistamme hirveästi, olemme matkustelleet yhdessä,meillä on paljon yhteistä mm. luonteessa, musiikki- ja esim. tv-ohjelmamaussa. Hänelle puhuminen helpottaa ja häntä on aina kauhea ikävä, jos hän ei ole porukassa. On muidenkin ystävien kanssa mahtavaa mutta kukaan ei voi korvata tätä ystävää...
Koska tiedän miltä sekin tuntuu että paras ystävä ei pidä sinua parhaana ystävänään, olen ollut aika varovainen ilmaisemaan muille tätä parasystävä-suhdetta. En haluaisi satuttaa ketään. Olen aika herkkä ihminen, ja ajattelen paljon muita, joten tilanne on minullekkin hankala. :/, mutta kun asioista puhuttiin muiden ystävien kanssa, kaikki on selvempää.