Haluaisin nyt kuulla mielipiteitä kaikenikäisiltä naisilta.
Missä mahtaa mättää, kun tuntuu että naiset (varsinkin nuoremmat) eivät uskalla olla suhteessa täysillä mukana? Seurustelen tällä hetkellä 21v naisen kanssa. Tiedän ja ymmärrän kyllä, että monet nuoremmat naiset eivät välttämättä oikein edes tiedä mitä haluavat. Ja varsinkin juuri valmistuttuaan haluavat olla itsenäisiä ja omillaan toimeentulevia. Tällaisen käsityksen olen ainakin itse saanut.
Olen ollut mielestäni hyvinkin avoin ja minulla ei ole suhteessa mihinkään kiire. Haluan elää hetkessä ja en mieti pitkälle tulevaisuuteen, ainoastaan olla hänen kanssaan mahdollisimman paljon. Se vaan on turhauttavaa huomata, että toinen jarruttelee tietoisesti ilman mitään syytä. Sanoisinko käyttäytyminen on kovin ailahtelevaista. Esimerkiksi perjantai-iltana molemmilla saattaa olla erittäin hauskaa mitä sitten teemmekin ja nautimme toistemme seurasta, mutta lauantaina yhteisen yön jälkeen saattaa olla aivan toinen ääni kellossa (seksistä ei pitäisi ainakaan johtua). Välillä tuntuu että häntä ei saa edes halata ja kaikki mitä teen tuntuu hänestä ahdistavalta. Mutta kuitenkin sanoo, että ei halua minun menevän minnekään ja sanoo välittävänsä minusta todella paljon. Todella turhauttava tilanne itselle, koska joka tapaamisesta tuntuu jäävän paha maku itselle, mitä minä tein väärin? Asiaa ei auta yhtään, että alan olla jo korviani myöten rakastunut.
Mitähän se mahtaa tarkoittaa, että nainen sanoo: " Että hän pelkää omia tunteitansa" ? Tähän erityisesti haluaisin vastauksen. Onko joku muu käyttänyt tällaista ilmaisua? Haluaa rakastua ja mutta olla kuitenkin itsenäinen samalla, eikä tiedä mitä tehdä? Ei halua nuorena sitoutua yksinkertaisesti keneenkään? Vai mitä ihmettä? Miksi sitten edes seurustella kenenkään kanssa, jos ei ole siihen valmis?
Minulla on ollut vähän vastaava tilanne aikaisemminkin, pitäisikö tästä vetää se johtopäätös, että painostan tahattomasti liikaa? Vai olen vaan huono-onninen, eikä hän oikeasti ole kiinnostunut edes minusta? (Jotenkin vaikea uskoa, mutta voinhan minä sokeakin jo olla)
Pitäisikö minun harkita hänen jättämistä? Se vaan on niin mahdoton tehtävä, koska haluan ainoastaan ottaa hänet syliini ja suudella häntä seinää vasten.
Auttakaa nyt isoa tyhmää miestä.
Missä mahtaa mättää, kun tuntuu että naiset (varsinkin nuoremmat) eivät uskalla olla suhteessa täysillä mukana? Seurustelen tällä hetkellä 21v naisen kanssa. Tiedän ja ymmärrän kyllä, että monet nuoremmat naiset eivät välttämättä oikein edes tiedä mitä haluavat. Ja varsinkin juuri valmistuttuaan haluavat olla itsenäisiä ja omillaan toimeentulevia. Tällaisen käsityksen olen ainakin itse saanut.
Olen ollut mielestäni hyvinkin avoin ja minulla ei ole suhteessa mihinkään kiire. Haluan elää hetkessä ja en mieti pitkälle tulevaisuuteen, ainoastaan olla hänen kanssaan mahdollisimman paljon. Se vaan on turhauttavaa huomata, että toinen jarruttelee tietoisesti ilman mitään syytä. Sanoisinko käyttäytyminen on kovin ailahtelevaista. Esimerkiksi perjantai-iltana molemmilla saattaa olla erittäin hauskaa mitä sitten teemmekin ja nautimme toistemme seurasta, mutta lauantaina yhteisen yön jälkeen saattaa olla aivan toinen ääni kellossa (seksistä ei pitäisi ainakaan johtua). Välillä tuntuu että häntä ei saa edes halata ja kaikki mitä teen tuntuu hänestä ahdistavalta. Mutta kuitenkin sanoo, että ei halua minun menevän minnekään ja sanoo välittävänsä minusta todella paljon. Todella turhauttava tilanne itselle, koska joka tapaamisesta tuntuu jäävän paha maku itselle, mitä minä tein väärin? Asiaa ei auta yhtään, että alan olla jo korviani myöten rakastunut.
Mitähän se mahtaa tarkoittaa, että nainen sanoo: " Että hän pelkää omia tunteitansa" ? Tähän erityisesti haluaisin vastauksen. Onko joku muu käyttänyt tällaista ilmaisua? Haluaa rakastua ja mutta olla kuitenkin itsenäinen samalla, eikä tiedä mitä tehdä? Ei halua nuorena sitoutua yksinkertaisesti keneenkään? Vai mitä ihmettä? Miksi sitten edes seurustella kenenkään kanssa, jos ei ole siihen valmis?
Minulla on ollut vähän vastaava tilanne aikaisemminkin, pitäisikö tästä vetää se johtopäätös, että painostan tahattomasti liikaa? Vai olen vaan huono-onninen, eikä hän oikeasti ole kiinnostunut edes minusta? (Jotenkin vaikea uskoa, mutta voinhan minä sokeakin jo olla)
Pitäisikö minun harkita hänen jättämistä? Se vaan on niin mahdoton tehtävä, koska haluan ainoastaan ottaa hänet syliini ja suudella häntä seinää vasten.
Auttakaa nyt isoa tyhmää miestä.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Aloin itse seurustelemaan mieheni kanssa 18 -vuotiaana, mies on minua vanhempi. Parin kuukauden päästä minua alkoi seurustelu ahdistamaan, vaikka ehdottomasti halusinkin olla mieheni kanssa. Alusta asti oli selvää, että mies on tosissaan suhteessa ja että seurustelun jatkuessa tulisi naimisiinmeno ja lasten saaminen ajankohtaiseksi. Halusin niitä itsekin, mutta toisaalta en, olinhan niin kovin nuori vielä. Välillä tuntui, etten saa suhteessa happea, mutta ilman häntäkään en voinut olla. Tätä kesti muutaman kuukauden ja sitten asia unohtui, kun opimme elämään ja olemaan yhdessä. Olemme olleet yhdessä jo 15 vuotta, enkä vieläkään luopuisi miehestäni mistään hinnasta. ;) Hyvä, että mies kesti mielialanvaihteluni tuolloin alkuaikoina.
Parikymppisellä nuorella naisella ovat periaatteessa kaikki ovet vielä avoinna. Valitettavan usein käy niin, että suhteeseen sitoutuminen merkitsee monien ovien sulkeutumista, tai siltä naisista ainakin tuntuu. Minusta ei ole ollenkaan huono asia, että naisystäväsi miettii vakavasti, mitä hänellä on sinulle annettavanaan. Ainakaan hän ei suhtaudu sinuun tai mahdolliseen yhteiseen elämäänne liian kevyesti, vaan ymmärtää toimivan suhteen myös vaativan paljon. Luulen, että juuri tämä saattaa nyt olla ongelmana, kuten itsekin jo ajattelit. Olisiko siitä apua, jos puhuisitte kunnolla seurustelun merkityksestä kummallekin, ja sopisitte että mitään kiirettä "vakiintumiselle" ei vielä ole, vaan keskittyisitte sen sijaan nauttimaan toisistanne pikku hiljaa tutustuen. Tsemppiä teille molemmille!
ja kyl muakin ahdistais jos joku miehenalku sanois siinä iäs et ollaas koko elämä yhdes! eiku pelkkää miehen passaamist siis lopun elämää :(
Minkä ikäinen olet itse?
Kuulosti tutulta mutta kaipaisin vähän taustoja mikä elämäntilanne teillä on.
Sanoisin lähes varmasti kuule että tuo on sitä nuoruuden vapauden kaipuuta. Sitä ei oikein tiedä itsekään mitä etsii.
Myös nuo "pelkää omia tunteita" on se että hän pelkää että suhde syvenee ja vakavoituu liikaa ja hänelle tulee olo myöhemmin että teki väärän valinnan.
Siihen ei oikein seksisessiotkaan auta.
Eniten mietityttää jos olet hänestä huomattavasti vanhempi että hakeeko hän sinusta tietynlaista turvaa koska ei kuitenkaan itse uskalla olla yksin.
Olen vain 5 vuotta vanhempi, joten eikai minusta mitään turvaa haeta. Minulla on kyllä paljon ystäviä, jotka ovat vanhempia kuin minä ja usein kuulemma annan itsestäni ikäistäni vanhemman vaikutelman.
Tutustuimme n. 6kk sitten ja olemme seurustelleet vasta 3kk. Hän valmistunut vähän aikaa sitten ja ollut työelämässä vain hetken, tämäkin varmasti vaikuttaa. Olen yrittänyt tehdä selväksi, että en itsekään halua kiirehtiä. Ilmeisesti sekin on painostavaa, jos sanon haluavani vain viettää aikaa hänen kanssaan? Tuntuu, että hän käpertyy välillä miettimään ihan liikaa ja sitten emme pysty enää nauttimaan toistemme seurasta.
Itsellä ei ole mikään naimisiinmeno mielessä. Lapsia tokin haluan, mutta vasta pitemmän yhdessäolon jälkeen (esim. 5 vuotta). Pitäisikö näistä tosiaan alkaa puhua jo näin aikaisessa vaiheessa? Siitähän ahdistuu vielä lisää?
Kiitos paljon vastauksistanne, yritän vain olla kärsivällinen.
Alussa kirjoitit mielestäni hienosti oivaltaen sen kaikkein perimmäisen syyn moiseen ailahteluun.
Ehkä se sinun tyttökaverisi on nyt vähän liiankin monen paineen keskellä: työelämän paineet ja vaatimukset, tyttökaverina olemisen ihanuus ja hämmennys, naiseksi varttumisen vastuut jne jne.
Tilannetta ei varmaan helpota sekään, että hän aistii ja näkee sinunkin olevan ymmällään ja pettynytkin aika ajoin. Siitä hän epävarmana ottaa vielä lisää syyllisyyttä itseensä, eikä silti osaa vastata edes itselleen mikä kulloikin on muka vialla.
Syy ei kuitenkaan ole sinun eikä siinä mitä sinä teet, joten ole rehellisesti vain se mitä olet ja miltä sinusta kulloinkin tuntuu. Se "ongelma" on siellä neidin omassa päässä ja selkiintyy kyllä aikanaan, mutta hänen on myös terveellistä nähdä ja kuulla miten hänen käytöksensä vaikuttaa häntä rakastavaan ihmiseen.
En siis suosittele periksiantamista eli eroa. Se aiheuttaisi vain lisää syyllisyyttä ja epäonnistumisen tunteita. Kärsivällisyys ja kiireettömyys, josta itsekin puhuit, ovat varmasti parasta juuri nyt. Päivä kerrallaan.
Niinä hyvinä hetkinä hän sitten palkitsee sinut läsnäolosi ja kärsivällisyytesi, koska jaksat olla siinä välittämässä ja viihtymässä hänen seurassaan kaikenlaisista nuoruuden oikuistakin huolimatta. Kärsivällisyyttä ja erilaisuudensietokykyä parisuhde nimen omaan vaatii.
Sinä olet tyttöystäväsi tärkeä tukipilari, vaikkei se aina siltä tuntuisikaan.
Keskity mieluummin niihin teidän hyviin hetkiinne, äläkä niihin vähemmän ihaniin. Pysy positiivisena ja luottavaisena, siten käytöksesikin tukee tyttökaverissakin niitä hyviä asioita eikä vedä hänen mieltään vielä alemmas kuin minne hän ehkä itse omilla syyllisen ajatuksillaan itsensä ahdistaa.
Kiitos kommenteista ja neuvoista, niistä on varmasti apua. Olen jo itsekin huojentuneempi, koska uskoisin ymmärtäväni häntä entistä enemmän.
Päivä kerrallaan, kuten sanoit.
Kiitos!
Ehkä hänestä tuntuu liikaa siltä, että vastaus pitää jotenkin lukita nyt loppuelämän ajaksi. Hän haluaisi ehkä vielä koeajaa muitakin miehiä.
Olet pitkämielinen, varo satuttamasta itseäsi!
Ne on kaikki samanlaisia. Ennen vanhaan minäkin jaksoin yrittää ja koittaa ymmärtää. Mutta sitten en vaan enää jaksanut. Nykyään viittaan kintaalla äksyilylle ja lähden kävelylle tai baariin tai jotain. Huutoa tietty tulee palatessa. Silloin on jo parempi pistä akka kiertoon.
Jos selväpäistä ei tule vastaan niin sitten jään poikamieheksi. Ihan turha pistää paukkuja suhteeseen jossa saa vatsahaavan jo ostoslistan tekemisestä.
Petitkö häntäkin?
Voi olla että tyttö miettii mitä helvettiä tekee teikäläisen kanssa. Olitko onnellinen ennen suhdetta?
"Pelkään omia tunteitani" ostaa aikaa, kun ei halua puhua totta. Rutista totuus irti niin tilanne selviää.
Jos haluat iso mies roikkua oikuttelevassa tytössä kiinni niin suosittelen uutta harrastusta ja elämään uutta sisältöä.
hän testaa välitätkö hänestä todella vai oletko vain selkärangaton luuseri joka pelästyy ensimmäisestä oikusta ja häipyy. hän ei halua että jätät hänet, niinhän hän sanoi itsekin. usko sitä.
sinun tehtäväsi on nyt olla miehekkään päättäväinen ja rakastaa häntä vaikka hän oikkuilisi miten. jos siis tosiaan haluat hänet. jos et halua, sitten tietenkin lähdet. jolloin hän ajattelee ettet sittenkään ollut vakavissasi, ja on siinä oikeassa.
käytännön ohje: jos häntä ei saa koskea, älä sitten koske vaan hae yllättäen kaupasta kukkakimppu (kornia, mutta siitä naiset pitää, kertoo taatusti innoissaan kavereilleen) ja siideriä, halaa häntä lujasti ja sano: sinulle, muruseni, koska olet niin ihana!
älä odota kiitoksia, koska vahvalle miehelle on ihan sama kiitelläänkö vai ei, sinä rakastat häntä kaikesta huolimatta. ala muina miehinä laitella ruokaa tai soita äidille tai ihan mitä vaan. olennaista on saada perille viesti, että sinä tykkäät hänestä riippumatta siitä mitä hän tekee tai jättää tekemättä. kokeile tätä linjaa parin viikon ajan ja rakkauselämäsi kukoistaa.
tuo on nimittäin ihan klassinen puolen vuoden kriisi kun naisella on vielä vähän epäilyksiä miehen suhteen, mutta silti tykkää siitä enemmän kuin haluaisi. se on merkki siitä että sinut otetaan vakavasti. jos et merkitsisi hänelle mitään hän ei testaisi sinua.
Joo ilmeisesti suhde on ohi, mutta tavisdaamille on kyllä kysyttävää. Miten selität että tätä "testaamista" tapahtuu jo ensimmäisellä tapaamiskerralla, tai jopa sen jälkeen kun mies on osoittanut siirtyvänsä eteenpäin? Onko jopa tavisnaisen taikavoimat niin mahtavat että todellisuus muokataan sellaiseksi kuin itse halutaan vaikka faktat osoittaa aivan muualle?
Onko koskaan tullut mieleen että tuollainen käytös on melko vastenmielistä?
"olennaista on saada perille viesti, että sinä tykkäät hänestä riippumatta siitä mitä hän tekee tai jättää tekemättä. kokeile tätä linjaa parin viikon ajan ja rakkauselämäsi kukoistaa."
Kuka tahansa mies tätä lukee älä saatanassa tee mitään mikä tuntuu itsestä pahalta, vaikka joku tyttö netissä sanoo että "rakkauselämäsi kukoistaa". Olennaista on saada perille viesti, että vastuun ottaminen ja kypsyminen on hyvä asia, siitä riippumatta mitä epävarmat tytöt haluaisivat uskoa.
""olennaista on saada perille viesti, että sinä tykkäät hänestä riippumatta siitä mitä hän tekee tai jättää tekemättä. kokeile tätä linjaa parin viikon ajan ja rakkauselämäsi kukoistaa."
Kuka tahansa mies tätä lukee älä saatanassa tee mitään mikä tuntuu itsestä pahalta, vaikka joku tyttö netissä sanoo että "rakkauselämäsi kukoistaa". Olennaista on saada perille viesti, että vastuun ottaminen ja kypsyminen on hyvä asia, siitä riippumatta mitä epävarmat tytöt haluaisivat uskoa."
"Riippumatta siitä, mitä hän tekee" kuulostaa aika pahalta. Miten naiset yleensä käyttäytyvät, kun kohtelet heitä positiivisesti sen jälkeen kun he ovat oikutelleet ja riehuneet? Aivan, vähintään yhtä huonosti. Naisten kannattaa ymmärtää, että myös sillä miehellä on oikeus ärsyyntyä jostain tolkuttomasta oikuttelusta. Ja disclaimerinä vielä: ei, kaikki naiset eivät käyttäydy näin, tiedän.
taitaapa olla tämä suhde jo päättynyt...
uusi heila...
Se tarkoittaa sitä, että nainen pelkää omia tunteitaan. Kaikkea ei sinunkaan tarvitse tai pidä tietää, koska et kuitenkaan voi hänen auttamisekseen tehdä oikeastaan mitään - naisen on itse elettävä tunteensa läpi - tai juostava niitä karkuun. Kummastakaan tilanteesta et voi päättää hänen puolestaan, mitä hän tulee tekemään. Voit ainoastaan elää omaa elämääsi ja omia tunteitasi, tehdä ja elää niinkuin sinusta tuntuu hyvältä ja oikealta - mikäli tämä ei naiselle sovi, teitä ei ole tarkoitettu yhteen.
Ihmisille tuntuu tulevan yleensä ahdistus tilanteissa, joissa tuntuu, että se ns. oma elämä on lipumassa pois ja toisesta on tulossa "koko elämä". Varsinkin nuorempana kun "kaikkea ei ole vielä koettu", saattaa mennä jarrut päälle. Anna naisesi mennä ja koheltaa. Kysele kuulumisia ja osoita näin kiinnostusta, mutta anna hänen ehdottaa näkemistä ja yhteisiä tekemisiä. Jossain kohtaa tulee luultavasti vaihe, että "mikset sä tykkää musta enää" ja silloin voit sanoa, että olet halunnut antaa hänelle tilaa ja että et ole lähdössä mihinkään hänen viereltään. Mutta muista myöskin, jos itse haluat sitoutua "kunnolla", sinun ei tarvitse loppuelämääsi odottaa, että nainen asettuu paikoilleen.
Kuulostaa todella tutulta. Naisella on epävakaa persoonallisuushäriö. Ei halua seurustella, eikä halua päästää miestä menemään. Lopulta tulee poliisille valehtelut ym. sekopäisyydet mukaan kuvioon.
luultavasti ei osaa seurustella. En mäkään osaisi, en tietäisi miten olla, miten ei olla, milloin ottaa yhteyttä jotta se ei olisi liikaa tai liian vähän tai tarpeeksi vastavuoroista tai jotenkin vain väärin tai väärä aika tai väärä tapa. Ei tietää miten paljon saa tarvita toista, jotta ei roikkuisi, mutta ei välttelisikään, ei tietäisi milloin ahdistaa toista tai on liian etäinen, mitä saa haluta ja mitä ei, millainen pitää olla ja mitä ei saa olla. Vaatimuksia, palautetta ja huonoja kokemuksia on, että koko asia on paisunut käsittämättömän ahdistavaksi, enkä osaa enää olla kenenkään kanssa.
Ei se ole kaikille niin selvää kun mistään sitä ei voi oppia, ja silti olo voi olla kuin vieraassa maassa oudossa kulttuurissa, mistä ei tiedä mitään ja virheitä tulee ja toisesta huomaa, että väärin menee, mutta oikeinkaan ei osaa olla tai tehdä.
Kaikki sanoo, et se menee omalla painollaan. Mulla on ainakin traumat jääneet sellaisesta, että olen saanut niin paljon palautetta omasta olemisesta / tekemisestä / tekemättä jättämisestä ja kaikesta, että koko seurusteluasia on yhtä ahdistusta ja sekavaa mylläkkää, mistä ei ota yhtään selvää tai tajua mitään. Ilmankos olenkin aika monta kertaa hylätty ja kovaa palautetta saanut jo pelkistä kaverisuhteista. Pahimmillaan on puututtu vaatteita ja ulkonäköä myöten olemiseen.
Sen jälkeen kun joku vielä kokee, että se olis jotain välttelyä tai sitoutumiskammoa tai mitä hyvänsä, niin luultavasti se olis niin pettymys kokemus itselle, et vois olla suhteen tuho, jos ei olis jo siinä vaiheessa tullut muutenkin jo jätetyksi.
Kaikki ei osaa seurustella. Mä en ainakaan osais, joten aivan sama mitä toinen tollasessa tilanteessa tekis, se olis yhtä hämmentävää ja aivan varmasti reagoisin jotenkin väärin aina.
Olin joskus suhteessa naisen kanssa, joka valitti aika samaan tyyliin, kuin sinä. Minusta hän vaikutti aluksi varsin mukavalta, enkä tajunut, miksi oli saanut arvostelua. Jutun edetessä aloin kuitenkin tajuamaan, että tuo nainen olikin itse hyvin arvosteleva... keskittyi ulkonäköön, vaatteisiin ja kaikkeen mahdolliseen. Koskaan ei ollut hyvä.
Jahas. Minä en kuitenkaan ole ollut suhteessa kanssasi, enkä ole hän. Ei ole ollut tapana arvostella.
Kyllä ainakin omien kokemusten mukaan tuollaisiin suhteisiin ei kannata liikoja panostaa. Aina kun seurustelu- tai tapailukumppani on ollut tuollainen, niin hommat ovat menneet suhteellisen nopeasti puihin eli muutaman kk kuluttua oireiden ilmaantumisesta.
Ei se nainen käyttäydy tuolla tavalla jos on oikeasti sitä mieltä, että tässä se minun herra oikea nyt on.
Näitä kokemuksia on minullakin useampi kappale eikä sille mitään mahda, epäonnistuneet parit kuuluvat parinmuodostukseen aivan kuten hutit pesäpalloon.
Eli omien kokemusteni mukaan tollainen käytös tarkoittaa yksinkertaiesti sitä, että sinä et ole tarpeeksi kinnostava. Mielipide ailahtelee, hyvinä päivinä olet kiinnostava, huonoina et. Lopulta niitä huonoja päiviä alkaa tulemaan enemmän ja enemmän. Sitten kun kohdalle osuu se oikea, niin homman nimi on ihan eri ja tuntuu heti alusta asti selvältä peliltä.
Eli ei kannata ainakaan panostaa liikoja tuohon suhteeseen, ei ainakaan tehdä mitään muutoksia omiin ura/opiskelu/asumis/whatever suunnitelmiin. Eikä missään nimessä muuttaa yhteen, se olisi tämän naisen kanssa erittäin paha virhe. Kun sinulla noita tyttöystäviä on ollut useampikin, niin en murehtisi vaikka tämä(kin) suhde menee puihin.
Harjoittelet nyt vain naisen hallitsemista eli pidät oman pääsi etkä ala kynnysmatoksi, vaikka mikä olisi.
Veikkaisin, että kyse ei ole kiinnostuksen puutteesta aloittajaa kohtaan, vaan paremminkin siitä, että nainen on kiinnostunut useista miehistä samaan aikaan. Nainen kokee ahdistavaksi sen, että hänellä on toinenkin mies samaan aikaan ja tuo hyvin tunteitaan esille kuvaten sen, kuinka hän kokee tilanteen ahdistavaksi ja siirtää siten ahdistusta mieheen.
Hän pyrkii luomaan miehelle sellaisen kuvan, että mies on ahdistava ja toimii ahdistavasti, vaikka todellinen syy on se, että nainen on sekaisin tunteidensa kanssa kahden tai useamman miehen kanssa.
Epävakaan persoonallisuushäiriön omaava osaa hyvin kuvailla toiselle tunteensa, muttei kerro niiden todellista syytä, vaan syyttää kumppaniaan esim. omista pettämisistään, väittämällä kumppania ahdistavaksi.