Kantaluun murtuma

myrtsi

Korkealta putoamisen vuoksi kantaluuhuni tuli pirstaleinen murtuma joka piti leikata. Leikkauksesta on nyt noin kuukausi aikaa ja nilkkani on vieläkin turvonnut. Haava on hyvän näköinen ,ei punoita eikä eritä mitään. Ihmeellistä `kihelmöintiä`tuntuu nilkassa,samanlaista kuin puutumisen jälkeen olisi tunto palaamassa, mutta tätä kihelmöintiä on jatkunut pari viikkoa ja osa jalasta(kantapää ja pikkuvarvas) on tunnoton. Outoa.. Kuinka vaikea paraneminen minulla on edessä?

88

21093

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • veneessä ollaan

      Putosin myös riittävän korkealta samoin seuraksin. Leikkauksesta on nyt n. viikko ja haava vuotaa vielä hiukan on kyllä hyvää vauhtia menossa umpeen (toivottavasti!) Painetta jalkaan tuntuu edelleen aika voimakkaasti, kun liikuu keppien kanssa. Tunnottomutta on ison ja seuraavan varpaan ihon pinnlla. Olen kyllä pitänyt jalkaa yötä päivää aina koholla, kun se vain on mahdollista eli suurin piirten koko ajan. Turvotus on laskenut aika mukavasti ja poistuu varmaan joskus, kunhan haava paranee kunnolla?

      Olisinkin kinnostunut kuulemaan miten parantumisesi tuosta on edennyt, kun kertoivat minulle, että pitäisi tulla aika hyvään kuntoon ja vaivaa lähinnä kauan rasitettaessa eli maratonia ei voi juosta tai jotain muuta pitkäkestoista, mutta muuten pitäisi pärjätä ihan ok. mutta saa nähdä, kun en ennenkän ole ollut mikään urheilija

    • iiibrahamannn

      Itse kanssa samassa tilanteessa. Pirstaleinen murtuma joka ruuvattu jne. Tapaturmasta noin kuukausi ja leikkauksesta noin kolme viikkoa. Kihelmöinti jomotus nykiminen arkipäivää tällä hetkellä.. http://www.soy.fi/sot-lehti/1-2006/12.pdf tuolta lueskelin, niin ei ainakaan piristä elämää :(

    • lh

      Kantaluun murtuma on yksi ikävimmistä murtumista juurikin paranemisen osalta. On ikävää, mutta totta, että suurin osa kantaluun murtumista ei parane ikinä entisenlaiseksi ja ne saattavat jäädä vaivaamaan loppuelämäksi ainakin jonkin asteisena.

      • Gjk1

        Jep, äärimmäisen hankala pranneltava ja estää ainakin juoksemisen tulevaisuudessa

    • ToMmYlOaFeR

      Itselläni onnettomuudesta nyt noin 2 kuukautta. Kipsi poistettu 6 päivää sitten. Tohtori sanoi että kävele :) No kivut kyllä tehokkaasti estävät sen, vaikka yritetty on kaikesta huolimatta. Jalka ainakin numeroa kahta suurempi kuin toinen johtuen turvotuksesta. Kipuja myös jalkapöydässä ja nilkka kipsin jäljiltä kuin rautakanki.

      Olisikin mukavaa kuulla vähän muiden kokemuksia kantaluunmurtuman paranemisesta ajan myötä? Ja mahdollisesti kokemuksia fysioterapiasta, onko siitä apua?

      Avuksi kävelyyn annettiin ns. airwalk-kenkä. Se vaimentaa jonkun verran painetta jalassa, mutta ei sekään mikään ihmepelastus kyllä ole..Kontrolliin aikaa vielä viikko, en kyllä tiedä mitä siellä katsotaan? Mahdollisesti rgt-kuvia otetaan uskoisin. Lääkäri sanoi, että realistinen mahdollisuus olisi olla työkunnossa tammikuussa, mutta henk koht tällä hetkellä epäilen kyllä vahvasti tuota aikataulua :)

      Ps esiinnyin aiemmin tuossa nimellä iibrahamannn jotain, mutta aattelin ny rekisteröidä tämän nimen :)

    • tommyloafer

      Mäpä kirjoittelen tänne yksikseni kokemuksia, kun hiljaista näyttää olevan. Jos niistä ois jollekin henkistä tukea :) 18 päivää kipsin poistosta: Kävely onnistunut jo noin viikon ilman keppejä. Turvotus ei tunnu vaan antavan periksi. Toinen jalka noin numeroa suurempi. Urheilua harrastanut liikuntakyvyn rajoissa, esim kuntopyöräilyä ja yläkropan lihaksia salilla. Pitää henkisesti paremmin kasassa, kun yrittää ees urheilla. Uintia oli eilen ohjelmassa, mutta se aiheutti kyllä pirullista särkyä jalkaan heti illasta ja viime yö meni unten osalta miten meni :)

      Buranaa syödessä menee välillä päivät. Uniongelmat ovat rasittavia päivittäisen liikkumattomuuden ja rutiinien puuttumisen tähden. Summa summarum: Pari viikkoa sitten en ois uskonut näin nopeaan palautumiseen vammasta. Välillä tulee takapakkia, eli feedbackkia kuten lontooksi puhutaan. Eteenpäin vaan pitää puskea. Pitäkäähän lippu korkealla. Periksi antamalla saa jäädä makaamaan sänkyyn loppuiäkseen.

    • Heikkisakari62

      Tipahdin n 4m korkeudesta (työtapaturma) ja kummankin jalan kantaluut murskana:( tapahtumasta on 2pv ja leikkausmääräystä ( mahdollista ) Tayssiin odottelen kantahämeen keskussairaalassa.Kipua on ylllättävän vähän vamman vakavuuteen nähden.Viime yön nukuin kuin pikku possu ilman lääkkeitä , pelkkä ideaaliside nilkoissa.Toipumisaika on lääkärin mukaan pitkä kun nälkävuosi. Saakohan tästä hakea vakuutusyhtiöltä mitään korvauksia jos työkyky menee hyväpalkkaiseen hommaan.- Heikki

      • kasi54

        Tervehdys kohtalotoverit. Putosin katolta 19.7. n. 2,5 metriä seurauksena molempien kantaluiden pirstaleiset murtumat - viikon päästä leikattiin molemmat kantaluut SATK:ssa; oikeaan 7 ruuvia ja vasempaan 12 tukirautaa. Viime yö oli ensimmäinen kun ei särkenyt ja sai nukuttua normaalisti. Kipsit poistetaan tämän viikon torstaina ja sen jälkeen pitäs vielä 2 viikkoa olla varaamatta painoa päälle.
        Kaikista synkistä ennusteista huolimatta olen positiivisella mielellä kävelyn suhteen - toivottavasti ei tule ikäviä yllätyksiä. Sairauslomaa kirjoitettiin heti 4 kk ja sanottiin, että sitten jatketaan tilanteen mukaan (kivut)?
        Työtapaturman sattuessa sinulle ei ole mitään hätää - ansiotasosi on turvattu vastaavana ja jopa parempana - työkyvyttömyysaikana saat palkkasi 7 päivää viikossa normaalin 5 päivän sijaan. Jatko riippuu mahdollisen työkyvyn alenemisen määrästä - voi olla osa-aika tai kokoaikainen työkyvyttömyyseläke - joka tapauksessa vakuutusyhtiö korvaa tulevaisuudessakin nykyisen ja tulevan ansiotason erotuksen. Tsemppiä ja olis mukava kuulla miten olette vastaavassa tilanteessa kuntoutuneet. - Kari

      • heikkisakari 62
        kasi54 kirjoitti:

        Tervehdys kohtalotoverit. Putosin katolta 19.7. n. 2,5 metriä seurauksena molempien kantaluiden pirstaleiset murtumat - viikon päästä leikattiin molemmat kantaluut SATK:ssa; oikeaan 7 ruuvia ja vasempaan 12 tukirautaa. Viime yö oli ensimmäinen kun ei särkenyt ja sai nukuttua normaalisti. Kipsit poistetaan tämän viikon torstaina ja sen jälkeen pitäs vielä 2 viikkoa olla varaamatta painoa päälle.
        Kaikista synkistä ennusteista huolimatta olen positiivisella mielellä kävelyn suhteen - toivottavasti ei tule ikäviä yllätyksiä. Sairauslomaa kirjoitettiin heti 4 kk ja sanottiin, että sitten jatketaan tilanteen mukaan (kivut)?
        Työtapaturman sattuessa sinulle ei ole mitään hätää - ansiotasosi on turvattu vastaavana ja jopa parempana - työkyvyttömyysaikana saat palkkasi 7 päivää viikossa normaalin 5 päivän sijaan. Jatko riippuu mahdollisen työkyvyn alenemisen määrästä - voi olla osa-aika tai kokoaikainen työkyvyttömyyseläke - joka tapauksessa vakuutusyhtiö korvaa tulevaisuudessakin nykyisen ja tulevan ansiotason erotuksen. Tsemppiä ja olis mukava kuulla miten olette vastaavassa tilanteessa kuntoutuneet. - Kari

        Hei,
        Onnettomuudesta on kulunut nyt päivää vaille 5vk. Jalat on taas kuvattu kahteen kertaan tuon onnettomuuspäivän kuvausten - magneettikuvaus röntgenin jälkeen, leikkausta ei tarvinnut tehdä koska yllättäen kantaluut olivatkin jääneet niin hyvään asentoon että saavat luutua niille sijoilleen :) Kipua ei ole ollut varmaan sen vuoksi kovin paljoa.Pyörätuoli on tullut tutuksi ja käsivoimat ja rintalihakset saa treeniä päivittäisten pyörätuoli lenkkien myötä.Ensikuun 5 pv mahdollisesti ortopedi antaa luvan nousta fysioterapeutin ohjauksessa päkiöille. Saa nähdä miten onnistuu kun pohkeet alkavat olla jo aika löysänlaiset käytönpuutteen vuoksi.Yksi hyvä " sisäliikkumismuoto " on ollut kroksit polviin ja konttaamaalla vessaan ja käsivoimilla nosto pytylle.Suihkuun meno onnistuu niin ikään krokseilla :) Mitään apuvälineitä ei ole pyörätuolin lisäksi tarvinnut liikkumis asioissa pitää koettaa olla luova , kunhan kantapäät ei varaa yhtään painoa. Nyt turvotuskin on laskenut aívan minimiin ja tuntuisi ihan luonnolliselta kokeilla nousta päkiöille mutta ei varmaan 5vk luutumis aika vielä siihen riitä, vai millainen sääntö teillä muilla on ollut ? itse kyllä päkiöillä otan jonkinverran painoa kun liikun pyörätuolilta pois ja päällementäessä myös hiukan varaan päkiöille. koska kipua ei onneksi ole yhtään.Tapiolasta odottelen vieläkin korvauspäätöksiä koskapa työnantaja suostui maksamaan vain parin viikon palkan onnettomuuden jälkeen ja sitten loppujen pitäisi alkaa tulla vak.yhtiöstä.Aika hidasta tuntuu olevan. No voimia kaikille kohtalotovereille ja laittelen taas lokakuun 5pv jälkeen viestiä miten meneepi :)
        Heikkisakari 62

    • 100µg

      "Alentunut D-vitamiinipitoisuus on keskeinen riskitekijä rasitusmurtumissa. Asia selviää Tampereen yliopistossa tehdystä väitöstutkimuksesta, jossa selvitettiin varusmiesten D-vitamiinivajeen yleisyyttä ja vaikutuksia.
      Tutkimuksen mukaan riski saada rasitusmurtuma kasvaa jopa nelinkertaiseksi, kun D-vitamiinipitoisuus on alhainen. Tutkimukseen osallistui 756 tervettä varusmiestä, joiden rasitusmurtumat kirjattiin kolmen kuukauden aikana.
      Tutkimuksessa ilmeni myös, että D-vitamiinin vajeesta kärsivillä varusmiehillä on tilastollisesti merkittävästi enemmän hengitystieinfektioista johtuvia poissaoloja. Tutkimuksen mukaan D-vitamiinivalmisteen käyttö saattaa vähentää hengitystieinfektioita."
      http://www.aamulehti.fi/Terveys/1194746825083/artikkeli/suurin riskitekija tama vitamiini ehkaisee rasitusmurtumissa.html

      Suomessa arvioidaan olevan n. 500 000 osteoporoosia sairastavaa potilasta, osteoporoottisia murtumia Suomessa syntyy n. 40 000 vuosittain, näistä lonkkamurtumia on n. 8000. Lisäksi toiset 500 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa, osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa D-vitamiinin puutteen johdosta. D-vitamiinin puute näkyy erityisesti lasten luunmurtuma tilastoissa: viimeisen 20 vuoden aikana lasten kyynärvarren murtumat ovat lisääntyneet 31 prosenttia ja olkavarren murtumat 39 prosenttia. Muita osatekijöitä ovat kalsiumin ja liikunnan puute. Iltalehti uutisoi äskettäin, että suomalaislapsilla on todettu murtumia ja jopa osteoporoosia, jotka ovat vältettävissä D-vitamiinia lisäämällä. Helsingin alueella tehdyn tutkimuksen mukaan jopa 99 prosenttia helsinkiläisistä koululaisista kärsii D-vitamiinin puutteesta. Iltalehdessä haastateltu ylilääkäri Raimo Rintala suosittelee 50 mikrogramman D-vitamiinilisää myös lapsille.
      http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo99587.pdf

      Tässä talviaikaan tehdyssä tutkimuksessa 18-21 -vuotiaiden miesten veren D-vitamiinitaso. Tammikuussa 2001 nuorten miesten 25OHD taso oli siis vain 24 nmol/l.
      http://jcem.endojournals.org/cgi/content/full/89/1/76

      Sen jälkeen kun maitoon ja joihinkin muihin elintarvikkeisiin oli alettu lisätä pieniä määriä D-vitamiinia, tehtiin jatkotutkimus. Tammikuussa 2004 siis 73.8%:lla nuorista miehistä 25OHD oli alle 37.5 nmol/l!
      Vitamin D fortification of milk products does not resolve hypovitaminosis D in young Finnish men (2007).
      http://www.nature.com/ejcn/journal/v61/n4/abs/1602550a.html

      Ei liene mitään syytä olettaa, että koko väestöllä keskimäärin tilanne olisi parempi kuin nuorilla miehillä, pikemminkin päinvastoin. Normaalina pidetään sitä, mitä auringosta saa ja se on yli 100 nmol/l. Tähän tarvitaan keskimäärin 100µg D-vitamiinia päivässä. Nykypäivän lääkärin pitäisi mielestäni ymmärtää, että kalsidiolipitoisuuden määritys kuuluu tärkeänä osana potilaan hoitoon siinä missä kolesteroli- ja verensokeritutkimuksetkin. Luultavasti osa lääkäreistä osaakin jo toimia näin.

      Lääkäri Hannu Vierolan mielestä suomalaisten D-vitamiinin puute alkaa olla hälyttävällä tasolla. Ruokavaliosta tai auringosta kesällä saatu vitamiinimäärä ei riitä syksyllä edes isänpäivään saakka. Iisalmelaislääkäri Hannu Vierola on työnsä kautta päätynyt tutkimaan potilaidensa D-vitamiinin määriä. Tulokset ovat olleet hälyttäviä, esimerkiksi 15-vuotiaista tytöistä joka viides on lähestulkoon riisitaudin partaalla. D-vitamiinin vajaus koskee kuitenkin myös kaikkia muita ikäluokkia ja molempia sukupuolia. Kriisiryhmiä ovat nuoret ja vanhukset sekä laktoosi-intoleranssia ja keliakiaa potevat. D-vitamiinin puute aiheuttaa lukuisia puutostiloja. Matala D-vitamiini lisää Vierolan mukaan mm. syöpäriskiä, luun haurastumista, diabetesta, verenpainetautia, MS-tautia ja influenssaa.Vitamiinin lisääminen ruokavalioon vähentää nivel- ja lihassärkyjä, kohentaa lihasvoimaa, mielialaa ja karkoittaa väsymystä. Pelkästään ruokavaliolla D-vitamiinin puutetta ei voi saada tasapainoon, esimerkiksi maitoa tulisi tällöin juoda jopa neljä litraa päivässä. Lääkärikunnassa ihmetellään Suomen alhaisia vitamiinisuosituksia.
      http://yle.fi/uutiset/iisalmelaislaakari_kauhistelee_suomalaisten_vitamiinivajetta/1138545

      Euroopan Unionin elintarviketurvallisuuselin EFSA nosti D-vitamiinin turvallisena päiväannoksena pidetyn nuorten (11–17 v) ja aikuisten rajan 50 mikrogrammasta (µg) 100 µg:aan. Huippuvarovainen EFSA päätyi tähän tulokseen käytyään läpi uudet D-vitamiinitutkimukset. Vauvojen rajana on nyt 25 ja 1–10-vuotiaiden rajana 50 µg päivässä.
      http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=247

      Lausunnossa mainitaan, että edes 250 µg päiväannoksella ei löydetty mitään haittavaikutuksia.
      http://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/pub/2813.htm

    • kasi54

      Teren,
      viikko sitten torstaina otettiin kipsit pois ja hyvin oli kuulemma parantuneet ja kuvien mukaan leikkaus oli onnistunut hyvin. Takapakkia oli se , että ortopedi ei antanut lupaa 4.ään viikkoon laskea painoa jaloille, vaan 27.9. uudelleen röntgen ja asiantuntijan lausunto ja lupa kävelyn harjoitteluun. Sen lisäksi oli yllätys, että kipsien jälkeen alkoi uudelleen kipulääkkeiden syönti - oli nimittäin niin perhanan kipeät ja turposivat - varsinkin pahemmin mennyt vasen. Nilkkoja kuntoutetaan (=väännellään), jotta saatais vähän edes liikkuvuutta. Homma etenee, mutta hitaasti.
      Sulla Heikkisakari ei ilmeiseti mennyt aivan pahimmalla tavalla, koska ei ollut tarvetta leikata.Toivottavasti homma menee hyvin - jälkikäteen peli on lähes menetetty. Tuo moneen kertaan kuvaus kyllä kertoo, että tutkittu on!
      Multa tivasivat moneen kertaan, että poltanko tupakkia ( en polta) ja sanoivat etttä ei ehkä olis leikattu ollenkaan, jos röökaisin. Tupakoijilla on kuulemma niin huono ääreisverenkierto etää onnistumismahdollisuudet ovat huonot.
      Olen hoidellut noita korvauskuvioita firmassa itsekin ja byrokratia kyllä tekee etenemisen hitaaksi ja ruuhkaa on joka mutkassa. Rippuu myös hieman vakuutusyhtiöstä - toisilta tulee päätös nopeasti, mutta toisilla vaan kestää. Jos tuntuu viipyvän kauan , niin kannattaa kyllä soitella ja kysellä asian perään!
      Palaillaan, kun homma taas etenee.
      terv. Kari

      • heikkisakari62

        Heips,
        Ajattelin taas hiukan päivittää tietoja voinnistani.Paria päivää vaille 7vk kulunut kantaluiden murtumisesonnettomuudesta ja olo on ihmeen hyvä,Kipua ei ole ollut koko aikana , mikä oli minule yllätys.Saa nähdä miten sitten käy kun aloittaa kävelyharjoitukset.Ensiviikon Ke,siis otetaan jälleen kuvia ja ortopedi tulkitsee joko voisi päkiöille nousta fysioterapeutin ohjeistuksella.Tapiola ei ole vieläkään saanut korvauspäätöstä aikaiseksi , mikä hiukan alkaa ahdistaa.Lainat olisi maksettava ajallaan mutta nyt myöhästyy kaikkien laskujen maksaminen rajusti.Ongelmana heillä on se että tienasin edellisessä kuussa niin paljon enemmän kun olin aloittanut uuden työn että eivät ole osanneet vielä päättää paljonko s-päivärahaa saan. Turvotus on lahes kokonaan poissa molemmista jaloista. Toivottavasti se enteilee hyvää. Laitan sitten ensi ke jälkeen millaista kommenttia ortopediltä saan paranemisesta. Zemppiä kaikille :) Heikkisakari

    • kasi54

      Teren,
      viime torstaina sain luvan varata painoa jaloille ja luulin , että tästä se onni ja autuus alkaa - katin kontit: ei pelkästään kantaluut ole kipeänä, vaan koko jalkaterässä (varsinkin vasen) on kipu kun jalka taittuu eteenpäin - aika köpöttelyä on liikkuminen. Olimme vaimon kanssa mökillä viikonloppuna - nyt kun viimein pääsee sielläkin puuceehen - vessareissu eilen aamusta 20 metrin matkalla kesti varmaan 5 minuuttia. Tämä oli kyllä seurausta edellisen päivän melko pitkästä kävelyharjoittelusta; taisin kävellä noin 100 metriä yhteensä, jonka jälkeen olikin valmis pitämään jalkoja koholla koko loppupäivän jo pelkästään turvotuksen takia.
      Ortopedi sanoi, että mahdollisimman nopeasti kyynärsauvat pois - ei näytä kyllä ainakaan tällä hetkellä mahdolliselta, koska on pakko keventää painoa jollain jos yleensä aikoo kävellä. Olinkin jo jonkin aikaa ilman särkylääkkeitä ja taas oli pakko palata pilleripurkille, vaikka ei tunnu nekään auttavan kuin nimellisesti.
      Kivutonta päivää odotellessa ja jaksamista
      toivottaa Kari

      • heikkisakari62

        Moikka,
        Tänään sitten oli se suuri päivä , jolloin sain kepit kainaloon. Puolivaraus hiukan hankalaa kun murtuma oli paha molemmissa kantapäissä , ja lisäksi telaluun murtuma oikeassa jalassa ,mutta onnistuu jotenkin. Aika vaivalloista on meno , ja hiki pukkaa päälle kun köpöttää eteenpäin. Käsivarret ja hartiat ja rintalihakset saavat ihan kunnon treeniä.kipua ei ole paljon , toki hiukan pistää sinne sun tänne , mutta ilo on suuri kun pyörätuolista pääsin ylös.Paraneminen oli kuvien perusteella edennyt hyvin ja 4vk päästä koko varaus , joka aloitetaan uimahallin altaassa fysioterapeutin kanssa.Toivotaan että kaikki menee hyvin, nyt ainakin vaikuttaa siltä. Uskon että positiivisella asenteellakin on merkitystä, vaikka alku onkin tosi hankalan tuntuista .voimia.t:heikkisakari62

      • heikkisakari62
        heikkisakari62 kirjoitti:

        Moikka,
        Tänään sitten oli se suuri päivä , jolloin sain kepit kainaloon. Puolivaraus hiukan hankalaa kun murtuma oli paha molemmissa kantapäissä , ja lisäksi telaluun murtuma oikeassa jalassa ,mutta onnistuu jotenkin. Aika vaivalloista on meno , ja hiki pukkaa päälle kun köpöttää eteenpäin. Käsivarret ja hartiat ja rintalihakset saavat ihan kunnon treeniä.kipua ei ole paljon , toki hiukan pistää sinne sun tänne , mutta ilo on suuri kun pyörätuolista pääsin ylös.Paraneminen oli kuvien perusteella edennyt hyvin ja 4vk päästä koko varaus , joka aloitetaan uimahallin altaassa fysioterapeutin kanssa.Toivotaan että kaikki menee hyvin, nyt ainakin vaikuttaa siltä. Uskon että positiivisella asenteellakin on merkitystä, vaikka alku onkin tosi hankalan tuntuista .voimia.t:heikkisakari62

        Hei,
        Yhdeksän päivää puolivarausluvasta.Jalat on illalla turvonneet ja kipu on molemmissa jaloissa kepeillä könkätessä kova. Kantaluut jalkaterä , värttinäluut , kaikki särkee käveltäessä. Olen huomannut kuitenkin että päivä päivän jälkeen kipu helpottaa enemmän , mutta särkylääkettä menee. Saa nähdä onko muutosta röntgenkuvissa ensikuun 7 pv kun taas kuvataan.Toivottavasti luut pysyneet oikeassa asennossa. Aamulla on jalat aina lähes normaalin näköiset , mutta illalla ihan muotopuolet ja jalkojen sivuille nahkaan tullut rakkoja ihon pullistuessa kuin ilmapallo. Näyttää pitkältä tieltä paranemisen suhteen. Onnettomuudesta jo pian 3kk.

      • kasi54
        heikkisakari62 kirjoitti:

        Hei,
        Yhdeksän päivää puolivarausluvasta.Jalat on illalla turvonneet ja kipu on molemmissa jaloissa kepeillä könkätessä kova. Kantaluut jalkaterä , värttinäluut , kaikki särkee käveltäessä. Olen huomannut kuitenkin että päivä päivän jälkeen kipu helpottaa enemmän , mutta särkylääkettä menee. Saa nähdä onko muutosta röntgenkuvissa ensikuun 7 pv kun taas kuvataan.Toivottavasti luut pysyneet oikeassa asennossa. Aamulla on jalat aina lähes normaalin näköiset , mutta illalla ihan muotopuolet ja jalkojen sivuille nahkaan tullut rakkoja ihon pullistuessa kuin ilmapallo. Näyttää pitkältä tieltä paranemisen suhteen. Onnettomuudesta jo pian 3kk.

        Morjens, sano rikkaat toisilleen,
        ei tässä kyllä rikastumeen pääse - sairaspäiväraha alkaa juosta kuun loppupuolella, eikä se kyllä palkkaa korvaa, mutta saa sentään juoksevat kulut maksuun!
        Samaa rataa näyttää etenevän parantuminen. Otin auton liikenteeseen viime maanantaina - lyhyt matka onnistuu, mutta kaasujalan kantapää alkaa jomottaa 15-20 km:n jälkeen (ei ole vakionopeussäädintä) ja kytkintäkin tietyllä kivuntunteella joutuu painamaan. Kyynärsauvat on edelleen käytössä, mutta sisällä pystyy jo liikkumaan köpötellen vessaan ja ruokapäytään. Pikasuihkun kestää seisoskella, mutta kyllä hammasta purren siitä poistuu.
        Työterveyslääkäri alkoi jo puhua töihinmenosta marraskuun lopulla viimeistään - sanoin kyllä, että ihmeparantumista vaaditaan tämän hetken tuntemuksista. Jalkoihin on myös kävelyn myötä ilmennyt kipua muuallakin kuin kantapäissä, ehkä käyttämättömyyden tai sen äkkipysähdyksen takia. Päivä kerrallaan.
        terveisin Kari

      • heikkisakari62
        kasi54 kirjoitti:

        Morjens, sano rikkaat toisilleen,
        ei tässä kyllä rikastumeen pääse - sairaspäiväraha alkaa juosta kuun loppupuolella, eikä se kyllä palkkaa korvaa, mutta saa sentään juoksevat kulut maksuun!
        Samaa rataa näyttää etenevän parantuminen. Otin auton liikenteeseen viime maanantaina - lyhyt matka onnistuu, mutta kaasujalan kantapää alkaa jomottaa 15-20 km:n jälkeen (ei ole vakionopeussäädintä) ja kytkintäkin tietyllä kivuntunteella joutuu painamaan. Kyynärsauvat on edelleen käytössä, mutta sisällä pystyy jo liikkumaan köpötellen vessaan ja ruokapäytään. Pikasuihkun kestää seisoskella, mutta kyllä hammasta purren siitä poistuu.
        Työterveyslääkäri alkoi jo puhua töihinmenosta marraskuun lopulla viimeistään - sanoin kyllä, että ihmeparantumista vaaditaan tämän hetken tuntemuksista. Jalkoihin on myös kävelyn myötä ilmennyt kipua muuallakin kuin kantapäissä, ehkä käyttämättömyyden tai sen äkkipysähdyksen takia. Päivä kerrallaan.
        terveisin Kari

        Hello,
        Nyt 4kk putoamisen jälkeen sain kokovarausluvan ja ensiaskeleet ilman keppejä. Aamu alkaa kivuliaalla jaloille nousulla ja köpöttelyllä vessaan.Päivän mittaan kipu jotenkin tasaantuu ja pieniä matkoja voi tehdä , esim postin hakeminen ja kaupassa ostoskärryjä lykäten ( ostoskärry käy hyvin rollaattorista ) Kipu kohdistuu yllättäen aivan muualle kun kantapäihin jotka onnettomuudessa murskaantuivat.Suurin kipu on akillesjänteissä sekä oiken jalan nilkassa ja jalkapöydässä. Nilkkakivun aiheuttaja on subtalonivel joka kipuilee telaluun murtuman seurauksena.Myös värttinäluiden seutu kiukuttelee. Sairauslomaa sain taas ortopediltä 2kk , jonka jälkeen arvioidaan voinko lähteä katoille kiipeilemään ja kantelemaan alipaine laitteita ympäri eteläsuomea , mitä suuresti epäilen !! Nilkat eivät taivu juurikaan sivusuunnassa ilman kipua , joten ihmeitä odotellessa . Voimia toivottaa : Heikkisakari

    • kasi54

      Tervehdys,
      viimeisen kyynärsauvan heitin nurkkaan toissaviikolla, mutta muuten olisin voinut kirjoittaa sanasta sanaan tuon juuri kirjoittamasi tekstin. Tiistaina (13.11.) kävin leikanneen lääkärin vastaanotolla - olisi kirjoittanut 3kk tai enemmänkin jatkolomaa ja sanoi että kärsivällisyyttä vaaditaan edelleen - ei tämä akkiä parane. Sovittiin sairauslomaa tällä erää vuoden loppuun ja katsotaan sitten tilanne. Ajattelin mennä kuukauden päästä koittamaan, pystyykö töihin edes osa-aikaisesti. Kyllä nämä askeleet edelleen on lyhyitä - sekä kulkemisessa että parantumisessa.
      Kärsivällisyyttä kannustaa Kari

      • Iibraham

        Itse ollut sairaslomalla 1,5 vuotta tai eläkenimellä se kulkee tällä hetkellä. Nilkan liikeradat eivät kunnolla ole palautuneet eikä varmaan edes palaudu. On tämä yksi paskimmista murtumista mitä kohdalle voi osua.

        Kävellä pystyy ihan ok kunhan vaan jalka vähän lämpenee. Seuraavana päivänä kipu toki iskee taas yleensä tuohon jalkapöydän ja nilkan risteämään. Ei muuta kuiö tsemppiä vaan kaikille paranemiseen :) ps toiv tulee teksti oikeaan paikkaan kun kännykällä tätä tässä kirjoittelen.

    • uimaan kaikki

      Uinti voisi olla hyvää liikuntaa.

      • Iibraham

        Uinti oli kyllä alkuvaiheessa parasta ja kivuttominta liikuntaa. Sitten pääsi jo kuntopyörään ja nykyään jopa kuntosalia.Juosta tuskin pystyy enää koskaan. Lunta tässä odottelen jos tänä vuonna jalka kestäis perinteistä hiihtoa. Harmittaa kun luistimia ei saa väännettyä jalkaan liikeratojen vuoksi :)

    • -toni-

      moro! putosin tämän vuoden tammikuun lopulla n. 2,5 metriä, oikeen jalan kantaluu murtui. sain kipsihoitoa reilun 6 vkoa, jonka aikana jalka kuvattiin rtg:lä muistaakseni 3 kertaa, joka kerran vastaus oli sama; asento ei ole täydellinen, mutta riittävä. tätä kirjottaessa leikkauksesta on nyt 2,5 viikkoa, lonkasta otettiin luuta, nilkasta rikottiin nivelpintoja ja lonkan luuta istutettiin nilkkaan. myös rautaa on nyt nilkkaan asennettu. tämän hetken tuntuma on sellanen että kipu ei oo enää se hallitseva tekijä, tosin en oo nyt 2,5 viikkoon astunut oikean jalan varaan. saikku loppu kesäkuun 1 päivä, kesän yli yritin suoriutua töistäni edes jollain tapaa, tosin teho ei ollut kauheen hyvä kivun vuoksi.. varpaat jäi jostain syystä kippuraan joten askeltaminen teki niidenkin osalta kipeää. magneettiin eivät suostuneet lähettämään ku ei kuulemma oo kauheen tarkkoja sellaset magneettikuvat!!!! tosin sain lähetteen kesän lopulla ku tarpeeks kauan olin asiasta lekureille kiukutellu. tän hetken näkymät ovat alan vaihto, koskaan ei todennäkösesti tarvii juoksuaskeleita ottaa, varpaat ei toimi enää niinku ennen koska niistä katkastiin jänteet, toipuminen tästä leikkauksesta kestää ainakin helmikuulle ja sillon todennäkösesti saikkua jatketaa... että sellanen vaiva tää on! itse en ees tajunnut tilanteen vakavuutta ennenku nyt kun se leikkaus oli ohi ja leikkaavan lääkärin kanssa juttelin.. toivottavasti te muut kohtalotoverit saatte kantapäänne sellaseen kuntoon että pärjäätte "normaali" elämässä sen kanssa! :)

      • Iiibraham

        Kyllä tän jalan kanssa elelee, vaikka kipu on raastava ja rajoittaa elämää aika paljon, kuten juuri mainitsemasi juoksu jää pois loppuelämäksi. Itse joudun/pääsen uudelleenkoulutukseen, kun ei tällä fyysistä hommaa juuri tehdä.

        Välillä meinaa masentaa, kun tässä reilu 30:senä kuitenkin on nyt "vammautunut".

        Ei sitä kuitenkaan itekää aluksi tajunnut homman vakavuutta, kun tämä sattui. Onneksi mulla ei varpaisiin tullut tollasia ongelmia :/

      • -toni-
        Iiibraham kirjoitti:

        Kyllä tän jalan kanssa elelee, vaikka kipu on raastava ja rajoittaa elämää aika paljon, kuten juuri mainitsemasi juoksu jää pois loppuelämäksi. Itse joudun/pääsen uudelleenkoulutukseen, kun ei tällä fyysistä hommaa juuri tehdä.

        Välillä meinaa masentaa, kun tässä reilu 30:senä kuitenkin on nyt "vammautunut".

        Ei sitä kuitenkaan itekää aluksi tajunnut homman vakavuutta, kun tämä sattui. Onneksi mulla ei varpaisiin tullut tollasia ongelmia :/

        sama homma, 35 tulee keväällä täyteen.. ootko jo löytänyt sellasen alan missä pärjää vajaa kuntosella jalalla? saattaa olla tuo kouluun lähtö kanssa edessä nimittäin ja oon tässä yrittäny löytää jonku homman missä vois viä pärjätä, mut aika vähän on mulla mielessä noita vaihtoehtoja..

      • iiibraham
        -toni- kirjoitti:

        sama homma, 35 tulee keväällä täyteen.. ootko jo löytänyt sellasen alan missä pärjää vajaa kuntosella jalalla? saattaa olla tuo kouluun lähtö kanssa edessä nimittäin ja oon tässä yrittäny löytää jonku homman missä vois viä pärjätä, mut aika vähän on mulla mielessä noita vaihtoehtoja..

        Aika hitaasti tää etenee tää koulutusjuttu, mutta tammikuussa ois ammatinvalintapsykologin vastaanotto, jossa ilmeisesti varmistetaan kyky opiskella ammattikorkeassa. Amk:hon se vakuutuskuntoutuksen nainen mua suunnitteli.

        Alaa en viel oo keksinyt, mutta joku pääasiallisesti istumatyö se tulee olemaan.

        Sitten vielä vakuutusyhtiön pitäis hyväksyä se suunnitelma. Sanoivat, että jos ne hyväksyy, niin koulutuksen ajalta saa tätä väliaikaista eläkettä, koska oli työtapaturma. Ekana vuonna saa 1000 euroo ylimääräistä et saa tietokoneen ja kirjat yms. Muina vuosina 350 kirjoihin ja tarvikkesin. Hieno homma jos onnistuis, vaikka ei se kipuja ja rajoitteita poistakaan :)

      • -toni-
        iiibraham kirjoitti:

        Aika hitaasti tää etenee tää koulutusjuttu, mutta tammikuussa ois ammatinvalintapsykologin vastaanotto, jossa ilmeisesti varmistetaan kyky opiskella ammattikorkeassa. Amk:hon se vakuutuskuntoutuksen nainen mua suunnitteli.

        Alaa en viel oo keksinyt, mutta joku pääasiallisesti istumatyö se tulee olemaan.

        Sitten vielä vakuutusyhtiön pitäis hyväksyä se suunnitelma. Sanoivat, että jos ne hyväksyy, niin koulutuksen ajalta saa tätä väliaikaista eläkettä, koska oli työtapaturma. Ekana vuonna saa 1000 euroo ylimääräistä et saa tietokoneen ja kirjat yms. Muina vuosina 350 kirjoihin ja tarvikkesin. Hieno homma jos onnistuis, vaikka ei se kipuja ja rajoitteita poistakaan :)

        mä oon ihan pihalla tän nilkkani kans! leikkauksest on ny aika liki 2 kuukautta aikaa ja jollain tapaa pystyn käveleen yhen kyynärsauvan avulla, ilman keppei oon muutaman askeleen ottanu mut se ei kauheen hyvälle tunnu.. helmikuun eka mul on seuraava lääkäri ja todennäkösesti ainaki saikku jatkuu! jatkosta ei mitään käryä, enkä oo viä keksiny mitään alaakaan itelleni millä vois ittees jatkossa elättää..

      • kotitarveajattelija
        -toni- kirjoitti:

        mä oon ihan pihalla tän nilkkani kans! leikkauksest on ny aika liki 2 kuukautta aikaa ja jollain tapaa pystyn käveleen yhen kyynärsauvan avulla, ilman keppei oon muutaman askeleen ottanu mut se ei kauheen hyvälle tunnu.. helmikuun eka mul on seuraava lääkäri ja todennäkösesti ainaki saikku jatkuu! jatkosta ei mitään käryä, enkä oo viä keksiny mitään alaakaan itelleni millä vois ittees jatkossa elättää..

        Minulta karkasivat tikapuut alta 30. 11.2012. Noin viidestä metristä tulin jäiseen maahan vasemmalle jalalle. Kantaluu murusiksi siinä meni, vaan ei onneksi muuta vammaa. 66-vuotiaalle kohtalainen suoritus, vaan olen aika lujista aineista koottu.
        Ortopedi suositti konservatiivista hoitoa, eli annetaan legopussin koettaa parantua luonnon mukaan, kun ei ollut sellaisia paloja, joista olisi voinut ruuvin pistää läpi. Nivelpinta, jonka pitäis olla ylöspäin, osoittaa nyt varpaita kohti.
        Kohta jo 2 kk podettu, vaan ei meinaa turvotus laskea. Joinakin aamuina jalka näyttää melkein normaalilta, mutta jo muutaman tunnin pystyasennossa olo tekee kintusta noussutta taikinaa ja niin kuuman, ettei edes puoli tuntia -25:ssä saa jäähtymään. Avattava lasikuitukipsi pitää ottaa pois monta kertaa päivässä, kun lihat alkaa turvota saumasta ulos ja sitten viettää tunti jalka taivasta kohti.
        Ensimmäinen kuukausi meni kipulääkkeillä, vaan hankkiuduin niistä eroon , kun ei vatsa niistä oikein pitänyt ja sumuinen olokaan ei miellyttänyt. Kantapää ei niinkään vaivannut, mutta varpaiden liikuttelu oli tosi kivuliasta. Lähinnä turvotus aiheutti suurimman osan kivuista, kun tuntui, että nahka repeää.
        Ens viikolla katsotaan, josko voisi tuosta "hipaisuvarauksesta" siirtyä jalan omapainovaraukseen. Saisi istuessa laskea jalan maahan. Sitten vielä kuukausi ja ehkä 10-30 kg:n varaus olisi sallittua.
        Lääkäri lupasi, että kesään mennessä pääsisin motskarilla ajelemaan, vaan nyt kyllä epäilen, josko onnistuu vaihteen vaihtaminen alaspäin, kun pohkeessa ei taida olla enää mitään voimaa. Auton ajonkin meni kieltämään ainakin 3 kk:ksi. Eikä auttanut, vaikka lupasin hankkia automaattivaihteisen, ettei kytkintä tarvisi painaa.
        Olis pitänyt vain odottaa myrskyn loppumista, vaikka sitten koko peltikatto olisi kuoriutunut. Tämä homma taisi muuttaa loppuelämän ja peltikaton olisi aina voinut uusia.
        Huusholli ollut jo 2 kk siivoamatta, kun kyynärsauvoilla ei ole yhtään vapaata kättä ja yhdellä jalalla haikaroiden ei monikaan homma meinaa onnistua.
        Eläkeläisenä ei onneksi enää tarvi miettiä ammatinvaihdosta, mutta lähes kaikesta siitä, mikä on tähän mennessä pitänyt liikkeellä ja hyödyllisenä, täytynee valmistautua luopumaan, tai ainakin muttaa radikaalisti aikataulutusta..

      • iibrahamm
        kotitarveajattelija kirjoitti:

        Minulta karkasivat tikapuut alta 30. 11.2012. Noin viidestä metristä tulin jäiseen maahan vasemmalle jalalle. Kantaluu murusiksi siinä meni, vaan ei onneksi muuta vammaa. 66-vuotiaalle kohtalainen suoritus, vaan olen aika lujista aineista koottu.
        Ortopedi suositti konservatiivista hoitoa, eli annetaan legopussin koettaa parantua luonnon mukaan, kun ei ollut sellaisia paloja, joista olisi voinut ruuvin pistää läpi. Nivelpinta, jonka pitäis olla ylöspäin, osoittaa nyt varpaita kohti.
        Kohta jo 2 kk podettu, vaan ei meinaa turvotus laskea. Joinakin aamuina jalka näyttää melkein normaalilta, mutta jo muutaman tunnin pystyasennossa olo tekee kintusta noussutta taikinaa ja niin kuuman, ettei edes puoli tuntia -25:ssä saa jäähtymään. Avattava lasikuitukipsi pitää ottaa pois monta kertaa päivässä, kun lihat alkaa turvota saumasta ulos ja sitten viettää tunti jalka taivasta kohti.
        Ensimmäinen kuukausi meni kipulääkkeillä, vaan hankkiuduin niistä eroon , kun ei vatsa niistä oikein pitänyt ja sumuinen olokaan ei miellyttänyt. Kantapää ei niinkään vaivannut, mutta varpaiden liikuttelu oli tosi kivuliasta. Lähinnä turvotus aiheutti suurimman osan kivuista, kun tuntui, että nahka repeää.
        Ens viikolla katsotaan, josko voisi tuosta "hipaisuvarauksesta" siirtyä jalan omapainovaraukseen. Saisi istuessa laskea jalan maahan. Sitten vielä kuukausi ja ehkä 10-30 kg:n varaus olisi sallittua.
        Lääkäri lupasi, että kesään mennessä pääsisin motskarilla ajelemaan, vaan nyt kyllä epäilen, josko onnistuu vaihteen vaihtaminen alaspäin, kun pohkeessa ei taida olla enää mitään voimaa. Auton ajonkin meni kieltämään ainakin 3 kk:ksi. Eikä auttanut, vaikka lupasin hankkia automaattivaihteisen, ettei kytkintä tarvisi painaa.
        Olis pitänyt vain odottaa myrskyn loppumista, vaikka sitten koko peltikatto olisi kuoriutunut. Tämä homma taisi muuttaa loppuelämän ja peltikaton olisi aina voinut uusia.
        Huusholli ollut jo 2 kk siivoamatta, kun kyynärsauvoilla ei ole yhtään vapaata kättä ja yhdellä jalalla haikaroiden ei monikaan homma meinaa onnistua.
        Eläkeläisenä ei onneksi enää tarvi miettiä ammatinvaihdosta, mutta lähes kaikesta siitä, mikä on tähän mennessä pitänyt liikkeellä ja hyödyllisenä, täytynee valmistautua luopumaan, tai ainakin muttaa radikaalisti aikataulutusta..

        Itsehän olen 33 vuotias ja kuten edellä kerroin tipuin kahdesta metristä. Aikaa kohtapian 2 vuotta ja ei tää paremmaksi muutu. Kantapää ei oo kipee, mutta nilkka on ja pysyy liikerajoitteisena.

        Laittaa harrastukset yms vastaavat kyllä uuteen järjestykseen tälläinen kantaluun rikkominen. Ja ei siinä paljon d-vitamiinit ja kalciumit auta kuten tuossa joku kertoi jo viisaasti :D :D

      • anutarja1
        iibrahamm kirjoitti:

        Itsehän olen 33 vuotias ja kuten edellä kerroin tipuin kahdesta metristä. Aikaa kohtapian 2 vuotta ja ei tää paremmaksi muutu. Kantapää ei oo kipee, mutta nilkka on ja pysyy liikerajoitteisena.

        Laittaa harrastukset yms vastaavat kyllä uuteen järjestykseen tälläinen kantaluun rikkominen. Ja ei siinä paljon d-vitamiinit ja kalciumit auta kuten tuossa joku kertoi jo viisaasti :D :D

        Minulla tapahtui v. 2006 myöskin putoamisonnettomuus, jonka seurauksena vasemman jalan kantaluussa pirstaleinen murtuma. Murtuma kipsattiin3 pv:n kuluttua tapahtumasta. Totesivat että leikkausta ei tarvita, mutta että on hankala juttu kun ei näitä paljoakaan ole. Kipsi 10 viikkoa ja ei saanut koko aikana varata jalalle ollenkaan. Kipsi kun otettiin pois, niin ei meinannut terveyskeskuslääkäri antaa enää sairaslomaa vaikka jalka oli ihan tönkkö ja todella kivulias astuttaessa. Viikon sain ruinattua sairaslomaa ja keppejä käytin vielä n. 3 viikkoa kipsin poistosta.
        Nyt on siis 6 vuotta kulunut tuosta tapaturmasta ja vasemman jalan kengännumero on pysyvästi suurempi kuin oikean. Nilkka on myös reippaasti turvoksissa (jatkuvasti) tai siis ainakin paljon pasumpi kuin toinen ja välillä on jalka (sekä kantapää että nilkka) niin kipeä että täytyy nilkuttaa. Jalkaa myös kuumottaa ja "kiristää" välillä.
        2 vuotta kun oli kulunut tapahtumasta niin kävin työterveyslääkärillä valittamassa ja jalka kuvattiin. Lääkäri totesi, että on luutunut hyvin, mutta että nilkassa on nivelrikkoa. Totesi myös, että ilmeisesti on samalla mennyt nivelsiteet nilkasta, mikä on jäänyt huomaamatta. Sekö sitten selittäisi kaikki vaivat.
        Sen olen todennut että tällaiseksi se nyt sitten jäi, eli jos olisin nuorempi, niin jaksaisin vielä riidellä asiasta, mutta tapaturman sattuessa olin jo 55 vuotias.

      • Itte35
        anutarja1 kirjoitti:

        Minulla tapahtui v. 2006 myöskin putoamisonnettomuus, jonka seurauksena vasemman jalan kantaluussa pirstaleinen murtuma. Murtuma kipsattiin3 pv:n kuluttua tapahtumasta. Totesivat että leikkausta ei tarvita, mutta että on hankala juttu kun ei näitä paljoakaan ole. Kipsi 10 viikkoa ja ei saanut koko aikana varata jalalle ollenkaan. Kipsi kun otettiin pois, niin ei meinannut terveyskeskuslääkäri antaa enää sairaslomaa vaikka jalka oli ihan tönkkö ja todella kivulias astuttaessa. Viikon sain ruinattua sairaslomaa ja keppejä käytin vielä n. 3 viikkoa kipsin poistosta.
        Nyt on siis 6 vuotta kulunut tuosta tapaturmasta ja vasemman jalan kengännumero on pysyvästi suurempi kuin oikean. Nilkka on myös reippaasti turvoksissa (jatkuvasti) tai siis ainakin paljon pasumpi kuin toinen ja välillä on jalka (sekä kantapää että nilkka) niin kipeä että täytyy nilkuttaa. Jalkaa myös kuumottaa ja "kiristää" välillä.
        2 vuotta kun oli kulunut tapahtumasta niin kävin työterveyslääkärillä valittamassa ja jalka kuvattiin. Lääkäri totesi, että on luutunut hyvin, mutta että nilkassa on nivelrikkoa. Totesi myös, että ilmeisesti on samalla mennyt nivelsiteet nilkasta, mikä on jäänyt huomaamatta. Sekö sitten selittäisi kaikki vaivat.
        Sen olen todennut että tällaiseksi se nyt sitten jäi, eli jos olisin nuorempi, niin jaksaisin vielä riidellä asiasta, mutta tapaturman sattuessa olin jo 55 vuotias.

        Itselläni oikeasta jalasta murtui kantaluu noin kolme viikkoa sitten ja leikkauksesta on nyt kaksi viikkoa. Seuraava kontrolli on heinäkuun alussa. Lääkäreiden arviot milloin painoa saa alkaa varata heittelee kahdesta kuukaudesta tuohon heinäkuun alkuun eli silloin puhutaan noin kuudesta viikosta. Sairaslomaa on nyt ainakin syyskuun alkuun asti. Kipuja ei onneksi ole juurikaan ollut.

        Eniten ahdistaa tämä kun ei mitään pysty tekemään ja vaimo joutuu passaamaan minua. Kunpa pääsisi edes autolla ajamaan niin se helpottaisi kummasti kun en ole tottunut olemaan jouten. Kaikkea sitä sattuukin mutta eiköhän tämä tästä. Onneksi on irroitettava kipsi niin ei näillä helteillä paistu jalka kun voi välillä irroitella kipsiä ja samalla haava parantunut hyvin.

        On mukava kuullostella muita joilla vastaava äksidentti. Onhan sitä pahemmistakin ihmiset toipuneet!

    • 100µg

      Murtumissa primäärihoito on aina lepo ja riittävä D-vitamiini, joka aikuisella on 100µg/vrk.

      Kalsiumia suomalaiset saavat liikaakin, joka aiheuttaa valtimonkovettumatautia eli sepelvaltiomatautia.

    • MYY

      vanha viestiketju, mutta olisi kiva kuulla, kuinka teidän toipuminen on edennyt. itse olen 30-vuotias nainen, putoamistapaturman aiheuttamat pirstaleiset murtumat molemmissa kantaluissa, leikattiin heti eli noin 3 kk sitten. varauslupa on nyt molempiin ja kävelen vaihdellen yhden tai kahden kepin varassa. tekee niin hemmetin kipeää, kivutonta päivää ei ole tuon onnettomuuden jälkeen ollut. nyt kontrollissa kävi ilmi, että vasen jalka niin reilussa virheasennossa, että se on leikattava uudelleen. oikea jotakuinkin järkevässä asennossa, mutta se on se kipeämpi kinttu. taitaa mennä harrastukset uusiksi, ja työ. toivottavasti ootte toipuneet hyvin ja kantaluut eivät elämää kiusaisi. sitä odotellessa...

    • Sailerman66

      Tervehdys,
      Putosin tikalta noin 2m ja vasen kantaluu murtui 29.4.2013,jalka leikkattiin seuraavana päivänä 10 ruuvi tukirauta,6 1/2 viikko kipsissä.Kipsin poistosta puolivaraus kolme viikko,tässä vaiheessa jalka turvoksissa ja liikeradat ei yhtään.
      Jalka oli turvoksissa noin 2 viikko ennen kun hoksattiin että tukisukka on olemassa ja ne toimii erittäin hyviin tähän vaivaan.Fysioterapia on erittäin tärkeää ja tärkeää on se että fysiolla on pitkä kokemusta juuri tähän vaivaan kantaluun murtumasta,kysy miten monta potilaat ne on hoitanut.3 viikko kipsin poistosta sain luvan pistää kokovaraus ja kyllä oli nannaa,tuntui kun kävelisi lasi sirpaleiden päälle.Enemmän ongelmia ja kipuja jalkaterään/käpiät kun kantaluussa.Pääsin kanalosauvasta eroon elokuussa ja jokaisesta viikosta/kuukasi on edistystä tullut,pieniä kylläkin mutta kuitenkin.Kovasti täytyy töyitä tehdä tän eteen ja kaikki jumppat ja treenit mitä fysiolla annetaan.Tässä vaiheessa teen joka päiva kaksi kävelylenkki x4,5 km muut päivän mittaan kävely.Punttisali uinti kolme kerta viikkossa sekä jumppat 4 kerta päivässä.Tämä kaikki vie aikaa noin 3-4h /päivää mutta kannattaa.Hyvät jalkineet (tossut) autaa sekä silikonit ensi alkuun.Ennen kun ollaan Oma parhaassa kunnossa niin kestää noin vuosi ,tsemppiä kaikille kantaluun uhrille ja Hyvää Joulua.Ps.yksi hyvä saitti löysin netistä joka käsittelee juuri näitä ongelmia http://groups.yahoo.com/neo/groups/brokenheel

    • jaska2

      Itse putosin 7 metristä vuonna 2008 ja kaikkien muiden murtumien lisäksi vasen kantapää meni sirpaleiksi, ruuveja ja metallia sinne laitettiin jotka sitten piti myöhemmin poistaa tulehduksen takia, jalka vuosi leikkausarvesta mätää ja oli pirun kipeä, kipulääkkeeksi sain naurettavan burana 800 reseptin ja noita söin maksimiannoksen joka päivä jonka seurauksena vatsa meni piloille ja somaccia nykyään joka päivä syön. jalka ei koskaan parantunut, kävelemään pystyy mutta kipu on osa jokapäiväistä elämää.
      hammasta purren päivä kerrallaan eteenpäin, olisi mukava saada joku helpotus tähän mutta terveyskeskuksen lääkärin mukaan mitään ei ole tehtävissä.
      nykyinen kipulääke lyrica joka ei paljon auta :(

      • johhnnn

        Heips! Täällä kans yks samaisesta vaivasta kärsivä. Yli kaksi kuukautta lääkäreitten kanssa pähkäiltiin mikä tässä jalassa voisi olla. Kokeilin kaikki mahdolliset tulehdyskipulääkkeet, kylmägeelit ja kylmäpakkaukset, kanrakorokkeelliset kengät jne... Matkan varrella oli myös sellasia lääkäreitä jotka ehdotti pelkkää kortisoonipiikkiä eikä mitään muuta apua! Diagnooseiksi annettiin akillesjänteen tulehdus, kantaluun limapussin tulehdus, jänteiden sijoiltaan lähtö ja nyt viimesenä rasitusmurtuma. Monella eri lääkäreiden vastaanotolla kävin, ultraäänikuvassa, röntgenissä ja viimesenä magneetissa. Kaiken huippu oli vielä se että olin viikon kipulääkityksessä sairaalassa ja siellä asiaa alettiin enemmän tutkimaan.. nyt kipsi neljä viikkoa jalassa, ja mietin että onkohan kellään kokemuksia vaikuttaako kantapään rakennevika luutumiseen? Haluisin kaikin keinoin leikkauksesta välttyä!

    • myy1

      Moi! Kirjoittelin tossa jo aiemmin ketjuun. Tilanne on nyt se, että kumpikaan kantaluu ei lähtenyt luutumaan. Vasemman virheasento on todella graavi, mutta lähes kivuton. Oikea sen sijaan kipuili valtavasti ja se päädyttiin leikkaamaan nyt sitten ensimmäisenä. Suurin murtumalinja ja alempi nilkkanivel luudutettiin luusiirteen avulla ja nyt kun leikkauksesta on reilu 8 viikkoa, tilanne on todella hyvä. Luutuminen on onnistunut ja kipu katosi käytännössä leikkauspöydälle. Viikon jälkeen pääsin lopettamaan huumelääkkeet ja nyt kuljen saapasortoosin ja yhden kepin avulla jo metsälenkkejä koiran kanssa, pieniä toki, mutta itselle sillä on valtava merkitys, kun pääsee vihdoin sinne omimaan ympäristöön takaisin. Vasemmalle jalalle on tarkoitus tehdä sama operaatio kunhan oikea pystyy olemaan tukijalka, luultavasti menee ensi syksyyn. Mulla toi leikkaus oli siis oikeestaan ainoa vaihtoehto, luutuminen ei vaan onnistunut muuten, ja oon nyt tosi tyytyväinen, kaikki on mennyt ihmeellisen hienosti puolen vuoden kärvistelen jälkeen.

      • johnnnn

        Hei huippu juttu! Tänään sais siis kipsin pois ja lääkäri puhui minuööe juuri tuosta luuhoidosta. Osaatko sanoa että mitä siinä operaatiossa tarkalleen siis tehdään koska tod näk mulla on se tulossa!

    • myy1

      Operaatio oli siis sellainen että multa otettiin lantiosta luusiirre, sellaisia "lastuja" joita sit murtumarakoon ja nivelen alueelle laitettiin ja sen pitäis tosiaan edistää luutumista. Kipsi oli kuus viikkoa ja sen ajan kävelin kepeillä, lupa oli varata vaan raajanpainon verran. Kipein kohta oli oikeestaan se suoliluun harjanne josta siirre otettiin, mutta pahin meni ohi kahdessa viikossa ja nopeasti sekin parantui. Tänään kävin taas kontrollikuvissa, hyvältä näytti. Aika reilusti oon kävellyt, vähän pyöräillyt ja sit fysioterapeutin kanssa on ollut kuntoutusta. Rasituksessa tulee kipua, mut lepo auttaa. Vähän pitää malttaa :) niin ja leikkaus tehtiin nukutuksessa, kun multa samalla poistettiin kädestä vanhoja ruuveja. Yleensä kai selkäydinpuudutuksessa, riippuu varmaan anestesialääkäristä. Sairaalassa olin operaation jälkeen kaks yötä. Kas tällaista, toivottavasti olis vähän apua tästä selostuksesta.

      • johnnn

        Kiitos kyllä auttoi! Oon taas tällä viikolla joutunut kahdesti sairaalaan, kipulääkkeet laukasi paniikkikohtauksen jne.. ei ole mukavaa kun pitää magneettikuvausta odotella vielä pari viikkoo ja eipä auta itku markkinoilla, hemmetin vahvojen kipulääkkeiden voimin painetaan eteenpäin.. meillä täällä eivät lääkärit ees tiennyt mitä tarkoittaa luuhoito.. no mutta jospa selviytyisi asiat enemmän kunhan kuvat on otettu että mikä on suunnitelma.. kiitos sulle ja tsemppii parantumiseen! :)

    • heikkisakari 62

      Heippa !
      Laitanpa hiukan taas kuulumisia.Mulla on nyt tehty viimeisen kirjoituksen jälkeen oikean jalan alemman nilkkanivelen luudutus ja jäykistäminen kun ei tuo kipu tahtonut hellittää ja turvotusta oli joka kävelyreissun jälkeen.Ehdin olla jalkeilla jo yli vuoden päivät.ennenkuin yksityslekuri mehiläisessä passitti luudutusleikkaukseen.Leikkauksesta nyt kaksiviikoa ja miltei välittömästi leikkauksen jälkeen ihon väri parani ja nilkan musta nahka muuttui kirkkaaksi ihon väriksi.Saas nähdä miten kivun kanssa on sitten kun saa tästä 6vk eteenpäin hiukan jo varata.Ortopedi sanoi että kivut jää nyt sitten kokonaan pois ja tosiaan tuntuu hyvältä jo nyt.Ortopedi joka minut leikkasi on yksi Suomen huippuja ,Marko Mykkänen nimeltään.Jos tämä paranee annan luuduttaa vasemman jalan alemman nilkkanivelen myöskin.Tuossa alemman nivelen luudutuksessa ei liikeratakaan paljoa supistu kun saadaan kivuton kantapää ja koko jalkapöytä monine nivelineen käyttöön.Taistellaan , kyllä se elämä siitä piukkuhiljaa voittaa :)
      Heikkisakari

      • johnnn

        Hyvä kuulla että parempaan suuntaan ollaan menossa! Itekin tulin lisää kertomaan kuulumisia ja tilanne on nyt tämä että kirurgi laittoi minudta lähetteen Kuopion yliopistolliseen sairaalaan, ilmeisesti jonkinsortin leikkaus nyt edessä. Eli kävin siis uudelleen magneettikuvissa ja tällä kertaa murtumalinja oli selvempi eli ilmeisesti vaan pahentunut. Käsky kävi myös lopettaa tupakointi ja nyt on vähennetty ainakin puoleen.. kyllä on koeteltu ja tullaam varmasti vielä koettelemaan lisää. Kirurgi sanoi että varaudu siihen että vaivan kanssa saattaa loppuvuosi mennä, ellei pidempäänkin.. maksukatto sairaalassa tuli jo vastaan niin pääsempähän ainakin halvemmalla.. koko kesä menee nyt iham hukkaan mutta tällasta tää elämä on... tsemppiä kaikille ketkä vaivasta kärsii, ite sain kirjaimellisesti kantapään kautta opittua että älä lähde lämmittelemättä juoksemaan.

      • johnnn
        johnnn kirjoitti:

        Hyvä kuulla että parempaan suuntaan ollaan menossa! Itekin tulin lisää kertomaan kuulumisia ja tilanne on nyt tämä että kirurgi laittoi minudta lähetteen Kuopion yliopistolliseen sairaalaan, ilmeisesti jonkinsortin leikkaus nyt edessä. Eli kävin siis uudelleen magneettikuvissa ja tällä kertaa murtumalinja oli selvempi eli ilmeisesti vaan pahentunut. Käsky kävi myös lopettaa tupakointi ja nyt on vähennetty ainakin puoleen.. kyllä on koeteltu ja tullaam varmasti vielä koettelemaan lisää. Kirurgi sanoi että varaudu siihen että vaivan kanssa saattaa loppuvuosi mennä, ellei pidempäänkin.. maksukatto sairaalassa tuli jo vastaan niin pääsempähän ainakin halvemmalla.. koko kesä menee nyt iham hukkaan mutta tällasta tää elämä on... tsemppiä kaikille ketkä vaivasta kärsii, ite sain kirjaimellisesti kantapään kautta opittua että älä lähde lämmittelemättä juoksemaan.

        Jatkoa kirjoitukseeni, eli onko kellään kokemuksia luunsiirtoleikkauksesta? Eli miten parantunut jne, millaiset kivut, miten on pystynyt liikkumaan ym. Olisin todella kiitollinen vastauksesta, alkaa jännittää jo niin kovasti se oma leikkaus että olisi kiva saada vähän vertaistukea :D

      • myy1
        johnnn kirjoitti:

        Jatkoa kirjoitukseeni, eli onko kellään kokemuksia luunsiirtoleikkauksesta? Eli miten parantunut jne, millaiset kivut, miten on pystynyt liikkumaan ym. Olisin todella kiitollinen vastauksesta, alkaa jännittää jo niin kovasti se oma leikkaus että olisi kiva saada vähän vertaistukea :D

        moi! mulla tosiaan leikattiin oikea nilkka/kantapää silloin helmikuussa ja koipi on toipunut tosi hyvin. kesän aikana pääsin kävelemään täysin vapaasti vaikeakulkuisessa maastossa, harjoittelin juoksua ja hyppyjä sekä otin tuntumaa taas rakkaaseen kiipeilyharrastukseeni. kuntoutusta salilla paljon. alkuun nilkka turpoili ja kipeytyi rasituksesta, mutta toipui levossa. käytin niitä muodikkaita zero point-kompressiosukkia usein liikkuessa, ehkäisi turvotusta hyvin :) nyt vastaava operaatio tehtiin vasempaan jalkaan 15.8. ensimmäiset kolme vuorokautta nilkka oli järjettömän kipeä, mutta tällä hetkellä pärjään satunnaisesti otetuilla panadoleilla/buranalla, nopeasti menee kipu siis ohi. luunottokohtaa juilii (saman puolen lonkka) aina kun alueelle kohdistuu venytystä/kiertoa yms. mutta ei se nyt estä käyttämästä lähes normaaleja liikeratoja.oikea nilkka/kantapää on kestänyt hienosti tukijalkana olon. jos kaikki menee yhtä sulavasti kuin tähän asti, mun kohdalla kaikki kantapäiden operointi (yht. 4 leikkausta) on nyt sit tässä ja hyviä hiihtokelejä odotellessa :) ai niin, tää jälkimmäinen operaatio tehtiin selkäydinpuudutuksessa jota jännitin etukäteen, mutta ei se sit ollut ollenkaan paha. tarvittaessa saa kyllä rauhoittavaa lääkettä jos jännittää ja ainakin sen avulla oli ihan helppo sietää vasaroinnista kuuluvat äänet :) luusiirteen oton ajaksi humauttivat hetkeksi uneen mikä oli ihan reilua. leikkaus kesti n. 2,5 tuntia joka tuntui jälkikäteen suunnilleen parilta minuutilta. leikkauksen jälkeen olin 3 yötä sairaalassa ja keppien kanssa kävelemään pystyi jo heti seuraavana päivänä. tsemppiä sulle paljon.

    • Sailerman66

      Tervehdys.
      Taas ollaan käyty leikkauspöydällä ja poistettiin rautaromut kantapäästä.Toinen viikko leikkauksesta ja jalka tuntuu aika hyvältä,ei särke mutta ei pystyy viellä kävellä tikkien takia.Ainoa huono uutiset oli että peroneus longus jänne oli poikki eikä siitä saatu korjattu kun jänne on ollut pitkän aikaan poikki jo...ei ihme että jalka on ollut kipeä.Tulossa ehkä viellä kolmas leikkaus ,tarkastus ensi viikkolla meihiläisissä ja jatkoa odotellessaan.

      • Itte35

        Itselläni nyt reilu vuosi, 1,5 vuotta oikeastaan koko tapahtumasta ( kantaluun pirstaleinen murtuma ) ja leikkaus. Edelleenkin välillä kipeytyy rasitettaessa ja välillä se meinaa masentaa mutta lohduttautuu ajatuksella että huonomminkin voisi olla. Kesällä 2014 sain päätöksen että jalassa on pysyvä haitta. Muuten pärjään hyvin mutta tosiaan rasitusta seuraavan päivän kipu saattaa olla todella kova. Kipu tullut pysyväksi osaksi jalkaa vaikka kantaluu itsessään luutunut ja parantunut hyvin. Toisaalta kivottomia päiviä on myös paljon. Vaihtelee... Uinti, pyöräily jonkin verran kävely sekä kuntosali on harrastuksina. Muutaman lyhyen lenkin olen hölkännyt juoksumatolla mutta en hirveästi. Nivelrikkoa saattaa ortopedin mukaan nopeuttaa juoksu jonka vuoksi sitä ei suositella. Liikerajausta varsinkin jalkaterän ojennuksessa. Tsemppiä kaikille ja muistakaa hakea pysyvän haitan korvausta koska sitä ei kukaan teille tule automaattisesti tarjoamaan.

    • surusimmu

      4 vuotta kantaluun murtumasta, joudun nyt leikkausjonoon, kun ei millään parannu, ja kuulemma vaikea leikkaus tiedossa, no sitä odotellessa ....

      • Kantaluu

        Onko luudutusleikkaus tiedossa vai miksi leikataan näinkin pitkän ajan jälkeen?

    • Kantaluu

      Itsellä myös kantaluun murtuma jo melkein selätettynä, ja kokemukseni on muiden kokemuksiin verrattuna yleisesti positiivinen. 05.05.2016 mursin kantaluuni, joka leikattiin 20.05.2016 töölön sairaalassa. Nyt syyskuun 2016 lopussa kävelen jo yleisesti ottaen hyvin, ja suunnittelen (yhdessä työterveyslääkärin ja fysioterapeutin kanssa) fyysiseen työhöni paluuta puolipäiväisesti n. 3 viikon kuluttua.

      Kipuja on tietenkin ollut, ja on vieläkin. Itsellä hoito-ohjelma oli leikkaus töölön sairaalassa, jonka jälkeen 12vk varaamatta avattavan kipsin kera. Kipsin jälkeen vähän kerrallaan sai laitella painoa jalalle, joka ensimmäisillä viikoilla olikin melkein mahdotonta. Viikko kerrallaan kuitenkin mentiin normaalimpaan päin, ja nyt 6vk ensimäisestä varausluvasta pystyn kävelemään sivullisen silmin normaalisti.

      Suurin osa löytämistäni keskusteluista keskittyi negatiivisiin tuloksiin, joka masensi varsinkin itseä huomattavasti. (Yleis)lääkärien valittelevista toteamuksista huolimatta kyseessä on kuitenkin vaikeusasteestaan riippuen normaali luunmurtuma, joka varsinkin osaavan kirurgin käsissä paranee yleisesti tavalliseen kuntoon.

      Tänne voi vastailla mikäli on kyseltävää tai mietityttää asiat näin suhtalaisen harvinaisen murtuman suhteen. Yritän muistaa seurailla tätä palstaa.

    • Kantalu
      • Kantaluu

        Suomi24 poistaa sähköpostitilit jo 90pv epäaktiivisuuden jälkeen,

        [email protected] toimii paljon pidempään.

    • Kantaluu2

      Itsellä murtui oikean jalan kantaluu tammikuussa 2015. Pirstaleinen murtuma ja subtalaarinivel otti myös osumaa. Nivelen rustosta hävinnyt noin puolet. Jalka leikattiin töölön sairaalassa, johon laitettiin 5 ruuvia.

      Nyt syyskuussa poistettiin yksi ruuvi, jos auttaisi vähän kipujen kanssa. Vielä en osaa sanoa onko tilanne parantunut.

      Vieläkään en ole pystynyt juoksemaan, hieman sellasta kömpelöä hölkkäämistä. Jalka on yleensä parhaimmillaan, kun olen pitkään ollut juomatta alkoholia. Aina jos olen ollut juhlimassa, niin seuraavana aamuna jalka on aina todella jumissa ja kävely todella hankalaa.

      Sillonkun taas olen ollut vähintään 1-2kk juomatta, niin jalka tuntuu siltä että juokseminen saattaisi olla mahdollista.

      Mikäli tilanne ei parane, ollaan lääkärin kanssa mietitty subtalaarinivelen luuduttamista.

      Kellään vastaavanlaisia kokemuksia? Onko täällä ketään, joka olisi parantunut murtumasta ja parantuminen olisi vienyt näin kauan aikaa?

      Teettekö minkäänlaisia harjoituksia jalalle, jotka auttaisivat?

      Oletteko hakeneet pysyvän haitan korvausta, minkä haittaluokituksen olette saaneet ja paljonko tuli rahaa?

      • Kantalu

        Itse teen salilla pohjelaitteita ja ihan tavallisia varpaillenousuja, ne ovat ainakin näin alussa auttaneet. Sairaalasta annettiin kattavammat fysioterapiaohjeet, mutta en niitä enää oikein muista.

        Tiedätkö murtumasi luokitusta/leikkauksen yleistä onnistumista?

      • Kantaluu2
        Kantalu kirjoitti:

        Itse teen salilla pohjelaitteita ja ihan tavallisia varpaillenousuja, ne ovat ainakin näin alussa auttaneet. Sairaalasta annettiin kattavammat fysioterapiaohjeet, mutta en niitä enää oikein muista.

        Tiedätkö murtumasi luokitusta/leikkauksen yleistä onnistumista?

        Ei ole kyllä mitään tietoa luokituksesta eikä yleisestä onnistumisesta.

        Missä paikoissa porukka tuntee kipua ja miten juokseminen on onnistunut?

      • Kantalu
        Kantaluu2 kirjoitti:

        Ei ole kyllä mitään tietoa luokituksesta eikä yleisestä onnistumisesta.

        Missä paikoissa porukka tuntee kipua ja miten juokseminen on onnistunut?

        Portaissa alaspäin mennessä on suurimmat kivut, ja yleisesti kaikessa missä koko jalkaterän pitäisi taipua. Varpaat ovat aika "koukun" muotoiset eivätkä taivu hirveämmin ylös.

        Juokseminen on yllättävän helppoa, vaikeinta on ollut oppia juoksemisen liikeradat uudestaan.

    • PalasiksiMeni

      Minulla pirstaleinen kantaluun murtuma oikeassa jalassa. Vahinko sattui elokuun puolessa välissä. Jalka leikattiin Töölössä, ja leikkaus meni kirurgin mukaan hyvin. Nyt liki kolme viikkoa aikaa siitä kun sain alkaa varaamaan koko painolla jalalle. Tällä hetkellä kinkkaan yhdellä kepillä ja lääkitystä puretaan. Nyt "jäljellä" 450mg/vrk lyrica hermokipuun 150mg/vrk tradolan retard särkyyn. Viimeisimmässä kontrollissa kirurgin ennuste oli hyvä. Kipua ei tosiaan itselläkään niinkään kantapäässä vaan ennemminkin jalkaterässä ja nilkassa. Olen kokeillut kävellä lyhyitä matkoja ilman keppiä, mutta melko kipeäähän tuo tekee. Pitkään rasittaessa jalka kipeytyy myös aikalailla. En ole ollut ikinä mikään urheilijaihminen, mutta toivottavasti edes normaali käveleminen onnistuisi kivuitta tulevaisuudessa..ikää 25v

      • Harry56

        Minulla murtui kantapää halki, mutta leikkauksesta ei puhuta mitään ! Aluksi Haartmannin Sairaala hoiti jalkaani lihas revähdyksenä/ repeämänä! Tuli soitto kahden päivän kuluttua,että nämä murtumat on ja lisäksi solisluun pään murtuma ja rintalastassa hiusmurtuma ! Mitään ei tehdä! Ei meinaa B- lausuntoa tehdä ! VALVIRAAN ON PAKKO KIRJOITTAA HOITOVIRHEISTÄ ! Tämä tapahtui 6.11.16 ! PERKELE ,MUUTA EN VOI SANOA !!!

      • Harry56

        TERVEYDEN ALA ON HEIKENTYNYT HYVIN PALJON !
        MYÖS HEIKKENEMINEN JATKUU ! MEILLÅ ON LÄÄKÄREITÄ JOTKA EI YMMÄRRÄ SUOMEA TAI PUHU SUOMEA,NIIDEN KANSSA EI VOI ASIOIDA ! KANTALUUN MURTUMASTA SYYRIALAINEN OLISI ANTANUT 14 pvä, KATSOMATI ! VOI PERKELE !!!!

      • ytfydychggfch
        Harry56 kirjoitti:

        TERVEYDEN ALA ON HEIKENTYNYT HYVIN PALJON !
        MYÖS HEIKKENEMINEN JATKUU ! MEILLÅ ON LÄÄKÄREITÄ JOTKA EI YMMÄRRÄ SUOMEA TAI PUHU SUOMEA,NIIDEN KANSSA EI VOI ASIOIDA ! KANTALUUN MURTUMASTA SYYRIALAINEN OLISI ANTANUT 14 pvä, KATSOMATI ! VOI PERKELE !!!!

        Jos terveyskeskuksessa/sairaalassa on kommunikaatiovaikeuksia lääkärin kanssa, voi pyytää toisen lääkärin paikalle.

        Murtumat näkyy vain röntgenkuvissa. Ilmeisesti ei odoteltu röntgenlääkärin lausuntoa kun pikakatselulla ei näkynyt suurempaa vauriota. Hiusmurtumat paranee ilman leikkausta ja enempiä hoitamatta.

        Miksi olisi pitänyt kirjoittaa B-todistus? Yleensä riittää A-todistus (tavanomainen lääkärintodistus lyhytaikaisesta työkyvyttömyydestä).

    • Kantis2016

      Itsellä näin 1v 2kk kantaluun murtuman ja leikkauksen jälkeen alkaa olemaan pääasiassa kivuntonta elämää. Välillä vähän vaivaa, mutta menee jo päiviä etten edes muista koko asiaa. Paraneminen kuitenkin jatkuu parhaimmillaan 2v asti. Kävelemään alun jälkeen ahdisti hidas alku, mutta ajan kanssa huomasi koko ajan pientä paranemista.

    • Herttuaparkour

      5.11.2016 vasemman kantaluun pirstaleinen murtuma. Leikattu dextrassa ja lonkasta otettu lisää luuta paranemista nopeuttamaan.
      Nyt vuosi onnettomuudesta pystyn urheilemaan ilman kantapääkipuja. Nilkan sivuliikeradat ovat heikot ja vihloo venyttäessä. Usein kävellessä tulee vihlovaa melkein lamaannuttavaa kipua nilkan ylempiin nivelsiteisiin. 500 metrin ontumisen jälkeen kivut vähenevät.
      Olen pystynyt juoksemaan ja hyppimään voltteja pehmeillä alustoilla, mutta kaukana on alkuperäisestä.
      Joka kuukausi tuntuu etenevän paraneminen. 7kk jaksoin olla sairaslomalla.
      29-vuotias liikuntaa työkseen tekevä mies.

      Täältä vielä noustaan! :)

    • Tunari72

      Ei kauhean lohdullista luettavaa :(

      Itse olin lomamatkalla ja hyppäsin unissani parvekkeelta alas muutaman metrin korkeudelta. Tuloksena molempien kantaluiden murtuma. Kreikassa lääkärit olivat sitä mieltä, että pari kolme viikkoa saikkua ja olen lähihoitajan työssäni työkunnossa. No eihän sellaisen vuoksi lomamatkaa lähdetty pilaamaan. Tästä on aikaa tasan 6 viikkoa.

      Suomessa todettiin, että symmetriset halkeamat, muistaakseni 2 ja 2,4 mm ja molemmat luut 4mm vinossa. Kipsattiin molemmat jalat umpikipseillä ja sanottiin, että tuo saikku riittää ja olen työkunnossa.

      No torstaina oli lääkäri ja muiden varoitteluista huolimatta olin toki toiveikas koska kukaan lääkäri ei ollut antanut ymmärtää, että kyseessä olisi muuten hankala juttu kuin elämisen kannalta. Pettymys olikin suuri kun toisessa jalassa ei ollut tapahtunut mitään edistymistä ja toisessa EHKÄ. Lääkäri ei tiennyt oliko kyseessä luutumista vai kipsisyheröä, koska kuvat otettiin kipsit jalassa. 6 viikkoa saikkua lisää.

      Sain sentään avattavat kipsit jotka ei paina niin pahasti ja voi löysäillä ja kiristää niin veri kiertää paremmin. Tähän asti jalat ovat olleet puoli vuorokautta aivan jäässä ja lopun aikaa kiehuvat. Sain myös kepit ja luvan kävellä kivun sallimissa rajoissa. No eihän se onnistu.

      Ehdoton kielto tupakoinnille. Kysyin eikö vähentäminen auta, ei kuulema vaan kokonaan pois. Sehän tästä riemusta vielä puuttuukin. No kai se pitää edes yrittää. Tupakointi on kuulema suurin yksittäinen asia joka vaikuttaa luutumiseen.

      Kaikkea sitä tapahtuu. Muuttokin pitäisi tässä jotenkin saada hoidettua =D

      • PalasiksiMeni

        Juu kyllä se tupakoinnin lopettaminen kannattaa (ainakin paranemisen ajaksi jos ei muuten). Itellä kävi siinä mielessä "hyvä tuuri" vuosi sitten kun kantaluu meni sirpaleiksi, että olin juuri lopettanut tupakoinnin...vaikkakaan siihenhän se ei jäänyt. Sairaalassa meni 3 viikkoa maatessa (1 viikko ennen leikkausta odotettiin turvotuksen vähenemistä ja 2 viikkoa leikkauksen jälkeen oltiin hyvästi lääkittynä). Nykyään kävelee ihan normaalisti/askareet hoituu , mutta juoksut ja urheilut ovat jääneet särkyjen vuoksi. Samoin ammatin vaihto on tässä työn alla.

      • Tunari721

        No en mä sitä tupakointia kerinnyt sitten lopettaa 😂

        Torstaina oli lääkäri ja luutuminen lähtenyt hyvin käyntiin ja muutenkin kaikki ok. Kipsit heitettiin mäkeen samoin kuin pyörätuoli. Siinä vaiheessa tuntui parhaalta joululahjalta ikinä.

        No samana päivänä ja eilen tuli käveltyä lähes kilometrit ja nyt on jalat niin kipeät (samoin kuin koko kroppa), ettei paljon tee mieli ylös nousta.

        Saikkua vielä 3 viikkoa lisää. Toivotaan, että se tästä lähtee kulkemaan. Toisaalta suunnittelen jo kuntosalille paluuta. Toisaalta mietin miten nää mun työtäni tulee kestämään pitkään aikaan...

    • Kantaluu74

      10.12.2017 Murtui tongue murtuma kantapäähän.Kokonaan kantaluu kahteen eri osaan.22.1.2018 kipsi pois oli jo luutunut 95% ja kävelyä täyttä päätä.Nilkka on melkee nivelistä hellepi kuin luuvika.Kävely menee jo yllättävän hyvin mutta o kyllä kuntoutettukkin kipsin aikana 4krt vikko kuntosali kotijumpat. Töihin takaisin 28.1.2018

      • Kantapaa

        Hieno homma, hyvin on parantunut! Tahtoo sirpaleinen murtuma/leikkauksen vaatinut kantaluu olla paljon pidempi (jopa loppuiän) prosessi versus se että murtunut muutamaan osaan, siinä suhteessa olet päässyt paljon vähemmällä. Eräs kirurgi sanoikin että jos hän saisi valita minkä vain murtuman jonka saisi "jättää pois", niin kantaluun sirpaleinen murtuma olisi sijalla ensimmäisenä

      • Anonyymi

        Maaliskuussa putosin tukevasti jaloilleni, ja oikean jalan kantaluu murtui. Kyllä sattui, jalka ei pitänyt yhtään. Röntgenin jälkeen sain avokipsin. Jalka oli kuin potkupallo, mutta kivuton. Putoamisesta viikko, ja kantaluu leikattiin. Pidin kipsiä 8 viikkoa niin paljon kuin mahdollista, lähinnä päivisin. Yhtään kipuja ei ole edelleenkään ollut, enkä myöskään syö mitään lääkkeitä. En ole koskaan tupakoinut myöskään. Kohta kolme kuukautta mennyt, ja luultavasti saan jättää kepit nurkkaan seuraavan röntgenin jälkeen. Jalassa on titaania ja 9 ruuvia. Astuminenkaan ei satu yhtään. Ainoa rasittava asia on turpoaminen, mutta sekin helpottuu, kun nostan jalan ylös, ja laitan vähän kylmää sen päälle. Mietin, pystynkö koskaan pitämään normaalia kenkää jalassani? Lääkäri sanoi, että hyvin pystyn juoksemaankin kun sen aika on, ja että turvotus voi hyvnkin jatkua parikin vuotta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Maaliskuussa putosin tukevasti jaloilleni, ja oikean jalan kantaluu murtui. Kyllä sattui, jalka ei pitänyt yhtään. Röntgenin jälkeen sain avokipsin. Jalka oli kuin potkupallo, mutta kivuton. Putoamisesta viikko, ja kantaluu leikattiin. Pidin kipsiä 8 viikkoa niin paljon kuin mahdollista, lähinnä päivisin. Yhtään kipuja ei ole edelleenkään ollut, enkä myöskään syö mitään lääkkeitä. En ole koskaan tupakoinut myöskään. Kohta kolme kuukautta mennyt, ja luultavasti saan jättää kepit nurkkaan seuraavan röntgenin jälkeen. Jalassa on titaania ja 9 ruuvia. Astuminenkaan ei satu yhtään. Ainoa rasittava asia on turpoaminen, mutta sekin helpottuu, kun nostan jalan ylös, ja laitan vähän kylmää sen päälle. Mietin, pystynkö koskaan pitämään normaalia kenkää jalassani? Lääkäri sanoi, että hyvin pystyn juoksemaankin kun sen aika on, ja että turvotus voi hyvnkin jatkua parikin vuotta.

        No niin, kirjoitin tuon edellisen tekstini miltei tasan vuosi sitten. Putosin tosiaan siitä viiden metrin korkeudelta puusta jäiselle maaperälle. Jalka on siinä kunnossa, että joskus harvoin se turpoaa, kipua ei ole edelleenkään ollut koskaan, ja kengän koko on 38 molemmissa jaloissa. Eli ei tarvitse hankkia isompaa kenkääkään tähän vammaiseen jalkaan. Juoksemaankin pystyn, kannan välillä painaviakin juttuja, teen silloin tällöin "miesten töitä", vaikka nainen olenkin. Olosuhteisiin nähden olen erittäin tyytyväinen, ja suurin kiitos tästä kuuluu Helsingin Töölön kirurgille, joka teki loistavaa työtä.

    • Anonyymi

      Putosin vapaalla maalatessani taloa n.5metrin korkeudesta ja vasen talusluu katkesi sekä pahasti murtui pirstaleiseksi... 6vkoa kipsi ja nyt lääkäri antoi karun arvion, että en enää koskaan juokse... Surulliseksi vetää... Pystyyköhän vielä töitä sotilaana tekemään?? Leikkausta odotellessa..

    • arpakohtalon

      Minun kantapää pirstalemurtumasta on kulunut 1v7kk ja turvotusta/kipuilua tulee edelleen jonkun verran jo 2km kävelystä. Crostrainer ja pyöräily osoittautunut hyväksi kuntoiluksi koska painoa ei tule niin pahasti suoraan jalalle. Rakennushommissa olin aiemmin ja tällä hetkellä uudelleen koulutus. Onko miten yleistä muilla tuo kipuilu ja turvotus tuossa nilkan etupuolella kehräsluun vieressä? Nivelrikon vaarastakin ortopedi varoitteli vuosi sitten. Kyllä tämän kanssa pärjää mutta tiettyjä rajoituksia liikkumisen ja työn suhteen tulee.

    • Peltiseppänen

      Jonon jatkoksi iloiseen joukkoon... eli työhommissa tipuin 2-2,5m maahan ja pirstaleinen murtuma oikean jalan kantaluussa. Tapahtui 28.1, jonka jälkeen viikko kotona lasketeltiin turvotusta sit leikattiin. Tuli joku reikäinen rautalevy ruuveilla kiinni, mitä nyt röntgenkuvasta näin. Tänään 20.2 kävin tikin poistossa ja haavakin näytti pysyvän kiinni. Turvotusta vielä jonkun verran jalkaterässä ja kipujakin on varsinkin leikkaushaavan puolella nahka on hellä. Kipsiä eivät laittanu vaan sain sen avattavan kengän minkä kanssa ei voi kyllä nukkua...Tuli luettua nää kaikki jutut läpi ja eihän siellä hirveesti niitä onnellisia tarinoita ollu mut enpä anna sen ainakaan masentaa, kesä Ehkä näyttää suuntaa mihin ollaan menossa... yrittäjänä Vaan miettii et oliko nää hommat nyt tässä...noh onnex jalat eellä eikä pää ja vakuutukset on kunnossa.

    • Anonyymi

      Olin nelikymppinen, kun putosin rapuissa 3 metrii ja kantaluu murskana.
      3 viikkoo sairaalassa ja sitten kävelyn opetteluu pari kuukautta sauvoilla ja oli tosi raskasta hommaa.
      Yhteensä sairaslomaa puoli vuotta.
      Kesti kolmisen vuotta , ennekuin oli kokonaan kunnossa.
      Että silleen!

    • Anonyymi

      Puoli vuotta sitten leikattiin. 9 ruuvia ja pari titaanilevyä. Jatkuva turvotus, jos vähänkin enemmän liikkuu. Vääntöä ei kestä yhtään. Kaikkea mahdollista kihelmöimmistä jatkuvaan särkyyn.

    • Anonyymi

      Herätänpä henkiin tätä keskustelua. Viikko sitten astuin rappusen huonosti ja nilkka vääntyi. Viikonlopun kävelin ja maanantaina menin lääkäriin kun vääntyminen oli käynyt perjantaina. Kantaluussa pieni murtuma. Lääkäri sanoi että paranee, kipsi 6 viikkoa joista 4 viikkoa hipaisuvaraus ja 2 viikkoa puolipainolla. Noh, viikko mennyt ja oli kontrolliröntgen, tulos ei ollut hyvä. Ei näkyvää luutumista vaan siru oli hieman liikkunut. Pitääkö jalka pitää ihan paikoillaan vai saako yhtään jumpata? Särkyä ei oikein ole, mutta välillä jalka tuntuu kylmältä ja kihelmöi.

      • Anonyymi

        Jos murtumakohta pääsee liikkumaan kipsiaikana, se ei luudu, pahimmillaan syntyy "valenivel".

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos murtumakohta pääsee liikkumaan kipsiaikana, se ei luudu, pahimmillaan syntyy "valenivel".

        En vaik ymmärrä riittääkö liikkumiseen pieni varvas kosketus maahan? Aluksi sairaanhoitaja neuvo että varpaille saa varata painoa. Noh, viime viikon keskiviikkona ortopedille soitin niin hän sanoi ettei missään nimessä eikä jalkaa saa pitää maata vasten esim ruokapöydän ääressä istuessa. Onkohan nämä voineet vaikuttaa?
        Noh, nyt pidän jalan kokoajan ilmassa.

    • Anonyymi

      Onko normaalia että murtuma kohta pistelee ja vähän kihelmöi. Jänniä tunteita :D vaiko kiusaako vain vaurioituneet nivelsiteet?

    • Anonyymi

      Tänään oli kantaluun murtuman kontrolli. Ortopedi katsoi kuvat ennen rtglääkärin lausunnon tulemista ja sanoi että kipsin voi ottaa pois ja kävellä. Tänään myöhemmin lausunto kuitenkin rtglääkäriltä tuli:
      Cuboideumin vastaisella pinnalla callusta voi olla, mutta pääosin murtumarako esiintyy avoimena ja luutumattomana.

      Varasin huomiselle soittoajan varmuuden vuoksi ortopedille


      Äänestä

    • Anonyymi

      Putosin rakennustyömaalla 4 metrin matkan ja kantaluu murtui, viikon päästä tapaturmasta operoitiin, aikaisemmin ei voitu turvotuksen takia. Alussa sanottiin että toipuminen on pitkä. Onnekseni olen 24 vuotias joten mahdollisuudet täydelliseen paranemiseen on. Nyt tapaturmasta puoli vuotta ja töihin raksalle täytyisi palata, tuntuu hiukan hurjalta koska jalka edelleen kipeytyy ja esimerkiksi sivuille liikuttaessa tosi kipeä. Kivut eivät ole pahoja mutta todella vittumaisia, tulee tunne että ei vaan millään huvittaisi kävellä enää metriäkään, vähän kuin olisi kävellyt kauppakeskuksessa 6 tuntia putkeen. Kyllä pelottaa millainen vaiva loppuelämäksi jää vaikka leikkaus ja luutuminen ja oikeastaan kaikki mennyt tosi hyvin. Kivut silti riesana.

    • Anonyymi

      Pian tulee kolme vuotta sirpaleisesta murtumasta. Ihan hyvin pystyy jo liikkumaan, eikä leposärkyä enää ole, mutta kovemman rasituksen jälkeen kipeytyy vieläkin. Etenkin aamut on vaikeita. Tuskin tulee ennalleen. Vaimo kysyi joskus mitä teen, kun olin jalka ylhäällä sohvalla silmät kiinni. Vastasin keskustelevani kivun kanssa. Siitä oli oikeasti apua. Nyt sitä kipua ei huomaa, vaikka se onkin läsnä. Jos asia tulee mieleen, niin sitten huomaa säryn. Kunnon kengät ovat ihan ehdottomat. Crockseilla läpsyttelyä ei kannata tehdä.

    • Anonyymi

      Luin itse tätä ketjua aikanaan aika ahdistuneena tulevaisuudesta ja mitä tälläinen suht harvinainen murtuma oikein tarkoittaa elämänlaadun kannalta. Olen kirjoitellut tänne 2016 vuonna Kantaluu-nimimerkillä, päivitän nyt tämän hetkistä tilannetta jos se jotain lohduttaisi;

      Itsellä sirpalaisesta kantaluun murtumasta nyt yhteensä 7,5 vuotta. Murtuma leikattiin ja laitettiin levyt + ruuvit n. 2vk murtuman jälkeen sen jälkeen kun odotettiin että turvotus laskee. Avattava kipsi ja painokielto oli 12vk leikkauksesta. Kun kävelyn sai aloittaa, meni n. 2,5kk ennen kuin kävely alkoi näyttää normaalilta, mutta tällöinkin jalkaterä/nilkka kipeytyi merkittävästi.

      Yleisesti ensimmäinen vuosi oli tietenkin vaikein, aamuisin askellus saattoi olla hyvinkin kivuliasta ekan tunnin ajan. Päivän mittaan yleensä helpotti kunnes illalla alas istuessa tunsi päivän rasituksen. Toisena vuotena kipu alkoi olla useimmiten normaalipäivinä poissa, mutta pidemmät kävelyt/rasitukset toivat sen takaisin. Kolmas vuosi oli jo pääosin kivutonta, mutta vältin edelleen jalkaa rasittavia harrastuksia. Tällöinkin nilkan kivut pahenivat välillä pahaksi.

      Neljäntenä vuonna aloitin lenkkeilyn, ja aluksi se tietenkin kipeytti nilkkaa pahasti. Juoksin lähinnä satojen metrien matkoja. Kuitenkin viidentenä vuonna juoksin lopulta puolimaratonin, joten ei juoksuharrastusta murtuma estänyt. Tietenkin puolimaratonin jälkeen kävely oli parin päivän ajan melkein mahdotonta mutta taitaa kuulua osittain lajiinkin.

      Nyt 7 vuoden jälkeen kivut ovat yleisesti kadonneet, vaikka luulin että ne eivät koskaan häviäisi. Erityisesti pomppiminen/pitkät juoksulenkit/+20k askelia päivässä kyllä kipeyttävät jalkaa edelleen. Nykyäänkin ehkä 5x vuodessa jalka voi olla aamusta niin kipeä että joutuu nilkuttamaan, kuitenkin 95% päivistä koko hommaa ei muistakaan.

      Nilkan sivuttaisliikeradat eivät ole palautuneet, ja vammajalan varpaat ovat aika kankeat. Murtuman jälkeen kannatttaakin venytellä myös varpaita, itsellä olivat painokiellon ajan melkein liikkumatta kun ei fysioterapia ohjeissa niistä ohjetta ollut ja siltä tuntuukin.

      Fyysisissä töissä olin ennen murtumaa, vaihdoin toimistotyöhön osittain murtuman takia ja osittain siksi että toimeentulo on taattu vaikka vastaava vamma osuisikin omalle kohdalle.

      Murtuman jälkeen suosittelen erityisesti Niken Air Max kenkiä, mielellään kalliimmasta päästä. Näillä pystyin ensi kertaa varaamaan jalalle kunnolla kun niissä on kantapään pehmusteet. Myös tukipohjalliset kannattaa hakea, silloin footbalance teki niitä intersporteissa + työterveydestä usein saa jos sellaisen piirissä on. Näistä on helpotuksia erityisesti parille ekalle vuodelle. Työterveyden piirissä jos on, niin kannattaa selvittää fysioterapiamahdollisuudet, itselle tehtiin jotain kantaluun mobilisaatioterapiaa fyssarilla josta tunsin olevan apua

    • Anonyymi

      Moi,

      Sain mm. kantaluuhuni pirstaleisen murtuman nokkakolarin johdosta v. 2021. Nivelpintaa oli tuhoutunut muistaakseni muutaman sentin alueelta. Jalka operoitiin kolarin jälkeen. Jalka aiheutti vaivaa vielä yli vuoden jälkeen. Muutaman kilometrin kävelylenkin jälkeen se saattoi kipeytyä niin, että sille ei voinut melkein astua. Kipu saattoi vaivata vielä seuraavana aamuna. Muistan lukeneeni tätäkin keskustelua kauhistuneena, että mitä tulevaisuus eteen tuo. Olin kolarin sattuessa 30v, eli suht nuori kuitenkin.

      Loppuvuodesta 2023 kävin jalkakirurgin vastaanotolla, jossa selvisi, että jalkaan oli kehittynyt jo vaikea nivelrikko. Ensimmäisen leikkauksen leikkaustulos ei ollut kuulemma hyvä. Ortopedi ehdotti, että alempi nilkkanivel voidaan jäykistää, kun sitä haluan. Halusin heti leikkaukseen ja se tehtiin vielä vuoden 2023 lopulla. Leikkaus teki tosiaan jalasta kivuttoman ja olen pystynyt lenkkeilemään ilman tuon alueen kipua. Nilkan sivuttaisliike katosi jäykistyksen johdosta ja epätasaisella kulkeminen esim. metsässä on hiukan tönkköä. Ylemmän nilkkanivelen jäykistysleikkaus tulee itselleni kuulemma melko varmasti eteen, mutta se on sen ajan murhe. Kannattaa tarvittaessa hakeutua osaavan jalkakirurgin arvioon.

    • Anonyymi

      Korjaan edellistä viestiäni, eli loppuvuodesta ’22 kävin jalkakirurgin vastaanotolla ja jäykistysleikkauksessa.

    • Anonyymi

      Hei,

      Kiitos teille kokemuksista ja kannustuksesta, erityisesti pitkän aikavälin päivityksistä!

      Itselläni kantaluun murtuman 08/23 piti olla ihan pikkujuttu, ja sitä ei alussa edes tajuttu murtumaksi. Päivystyksessä jalka todettiin "venähtäneeksi", käskettiin kävellä mahdollisimman normaalisti ja arveltiin toipumisen kestävän viikon.

      Kahden kuukauden tuskallisen kyynärsavoilla kävelyn ja erilaisten lääkärikäyntien jälkeen alkoi jalalle astuminen olla jo mahdotonta kivun takia. Lääkäreiden asenne oli aika töykeä, ja selvästi tuntui, että heidän mielestään liioittelen kipua. Lähete erikoissairaanhoitoon ja magneettikuvaukseen palautui 3 päivän sisällä, koska heidän mukaansa "tarvetta erikoissairaanhoidolle ei ole".

      Maksoin siis magneettikuvat itse 10/23 ja kantaluun kärjessä löytyi hyväasentoinen murtuma, jonka arveltiin paranevan melkein itsestään. Tämä murtumatyyppi on nähtävästi usein vaikea huomata röntgenkuvissa, ja jos/kun diagnoosi viivästyy, voi paranemisen kanssa tulla hankaluutta myös.

      Saattaa olla, että kantaluun murtuma ja muut vauriot ovat parantuneet hyvin, mutta ylimääräisenä vammana löytyi keväällä 24 peroneushermon venähdys. Kuntoutukseen menee 1-2 vuotta, joista nyt on takana kohta 8kk.

      Toivon kovasti, että kuntoutuminen etenee hyvin, ja että pääsen vielä kävelemään jalalla. Kyynärsauvat ovat käytössä koko ajan, tänään sain laitettua Kelalle vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen hakupaperit, ja jalkaan koskee melkoisen paljon lähes koko ajan. Vinoilla jalkakäytävillä kävely on todella kivuliasta, ja sellaisia suurin osa niistä on.

      Ei ihan viikossa mennyt kuntoon tämä, vaikka niin luvattiin. Harmittaa aika lailla lääkärien ylimielinen asenne. Toivottavasti tämä saadaan vielä kuntoon, vaikka tosi monta virhearviota on matkan varrella tullut, onneksi myös oikeita diagnooseja on mahtunut väliin.

      • Anonyymi

        Itsellä sama kokemus päivystyksestä. 1,5vk sitten sunnuntaina horjahdin ja nyrjäytin oikean nilkan. Yritin vielä samana päivänä päästä akuutin kautta röntgeniin mutta eihän sinne päässyt... Antoivat kuitenkin kyynärsauvat ja AirCastin. Maanantaina heti aamusta traumapolille josta lääkäri lähetti röntgeniin. Muutaman tunnin odottelun jälkeen lääkäri kutsui ja en edes ehtinyt huoneeseen sisälle kun lääkäri ja hoitaja sanoivat "paina vaan se jalka maahan, ei siinä murtumia ole. Kipeitä hän noi on ku on menny tollain." Burana reseptin antoi ja 1kk saikkua, missään vaiheessa ei sanottu että nilkka on nyrjähtänyt. Tästä hieman turhautuneena varasin yksityiselle ajan seuraavalle päivälle. Siellä lääkäri selitti että nilkka on nyrjähtänyt, miten venytän nilkkaa että turvotus alkaa laskea ja että ellei vk sisällä ala helpottaa niin otetaan magneettikuvat. No nyt sain 1,5vk kepeillä hyppimisen jälkeen kuulla että kantaluussa on murtuma (onneksi ortopedi totesi että on sen verran pieni etten kipsiä tarvitse). Nyt sitten hypitään varmaan loppu kesä kepeillä ja koitetaan päästä vakuutusyhtiön kanssa yhteisymmärrykseen korvauksista.
        Käteen tästä jäi että kyllä kannattaa mennä vain yksityiselle puolelle (kunhan on vakuutukset) sillä julkisella puolella katsotaan vain nenän vartta pitkin eikä kukaan tunnu kuuntelevan potilasta, ja tunnetusti Burana on ratkaisu kaikkeen.
        T: vajaa 30v kesän menettänyt

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nurmossa kuoli 2 Lasta..

      Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .
      Seinäjoki
      144
      8049

    2. Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!

      Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde
      Suomalaiset julkkikset
      43
      2111

    3. Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena

      Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja
      Maailman menoa
      25
      2030

    4. Miten meinasit

      Suhtautua minuun kun taas kohdataan?
      Ikävä
      92
      1680

    5. Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle

      Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että
      Maailman menoa
      181
      1617

    6. Tunnekylmä olet

      En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p
      Ikävä
      107
      1060

    7. Taisit sä sit kuiteski

      Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik
      Ikävä
      5
      999

    8. Oletko miten

      Valmis läheisyyteen?
      Ikävä
      52
      977

    9. Et olisi piilossa enää

      Vaan tulisit esiin.
      Ikävä
      24
      918

    10. Odotathan nainen jälleenkohtaamistamme

      Tiedät tunteeni, ne eivät sammu johtuen ihanuudestasi. Haluan tuntea ihanan kehosi kosketuksen ja sen aikaansaamaan väri
      Ikävä
      28
      850
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt