Niin, ihmistä ei ole luotu olemaan yksin. Ihminen tarvitsee sitä, jonka kanssa jakaa ajatukset, ajan, arjen, tapahtumat, ilot, surut, jolle antaa ja jolta saa välittämistä, seuraa, juttelua, rakkautta, jonka kanssa voi kokea läheisyyttä, SEKSIÄ, suutelua, hellyyttä, haleja.
Sinkkuus menee kyllä hetken, mutta aika pian rupeaa kaipaamaan ja tarvitsemaan edellämainuttuja. Tietty jos hukuttaa ajatukset ja ajan vaikka työhön, harrastuksiin, ystäviin niin noita asioita ei kaipaa kuin välillä ja alitajuisesti.
Ja toisaalta jos harrastaa yhen illan juttuja niin niillä saa hetkeksi tyydytettyä läheisyyden kaipaan vaikkakin toisaalta se voi tulla kahtakauheemmaksi.
Jokatapauksessa ite toivoisin jo pariutuvani, koska kaipaan suunnattomasti tota kaikkee mitä alussa mainitsin. Vaikka oon ollu sinkkuna vasta vuoden, niin se rupeaa tuntumaan tarpeeks pitkältä ajalta. Jotenkin vaan silti mietityttää, että missä ihmeessä sitä siihen toiseen törmäisi.
Sinkkuus menee kyllä hetken, mutta aika pian rupeaa kaipaamaan ja tarvitsemaan edellämainuttuja. Tietty jos hukuttaa ajatukset ja ajan vaikka työhön, harrastuksiin, ystäviin niin noita asioita ei kaipaa kuin välillä ja alitajuisesti.
Ja toisaalta jos harrastaa yhen illan juttuja niin niillä saa hetkeksi tyydytettyä läheisyyden kaipaan vaikkakin toisaalta se voi tulla kahtakauheemmaksi.
Jokatapauksessa ite toivoisin jo pariutuvani, koska kaipaan suunnattomasti tota kaikkee mitä alussa mainitsin. Vaikka oon ollu sinkkuna vasta vuoden, niin se rupeaa tuntumaan tarpeeks pitkältä ajalta. Jotenkin vaan silti mietityttää, että missä ihmeessä sitä siihen toiseen törmäisi.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Mulla ainakin menee ihan kivasti yksin. Se on asennekysymys hyvin pitkälti. Kuten hyvin tiedämme, niin tietty osa ihmisistä kuitenkin elää koko ikänsä yksin. Eikö silloin ole parempi mukautua realiteetteihin, kuin tuhlata elämänsä tuloksettomaan parisuhteesta haaveiluun?
löytää.
ihmistä ei ole luotu olemaan yksin, juuri noita juttuja kaipaa kai kaikki - tosin jos eipä siinäkään ole mitään aitoa olla kaksin ihmisen kanssa, jonka kanssa koet silti olevasi yksin. Pitää olla sellainen aidon parin tuntuma.
bongaapas nyt sitten sellainen harvinaisuus jostain..
kaipa sellainenkin on jossain kaikille olemassa,
siihen pitää jaksaa uskoa :)
..ja joskus sitä saattaa olla jopa pitkässä suhteessa ja kokea silti olevansa yksin. Joten siitä voikin sitten päätellä, että suhde sinänsä ei ole mikään itseisarvo missään, nimenomaan se toinen tekee jakamisesta aivan erityistä.
vähättelemättä sitä, etteikö silti voisi pitää ihmistä, jonka kanssa on seurustellut kivana ja hyvänä miehenä. Ja olla pahoillaan siitä, että ehkä on ollut väärä pari toiselle alusta alkaen. Ja lisäksi suhteessa ollut muutakin vaikeata. Jo vain nykyisin ainakaan ei halua olla kenenkään kanssa tekemisissä, tai antaa ymmärtää mitään jos ei tunnu siltä. Niin se elämä ihmisiä opettaa. Mielummin on siis yksin kuin kaksin jonkun kanssa, jonka kanssa ei tuntuisi kaikki oikealta.
sellaista aitoa juttua kyllä kaipaa.
Toi ei nyt ihan pidä paikkaansa.. Itse olen 22vuotias nuorimies, monta suhdetta takana. Kaikki on päättynyt minun päästöksestäni. Olen vain huomannut että viihdyn yksikseni varsin hyvin. Olen yksin onnellisempi kuin mitä olen parisuhteessa.
Ja nyt varmasti monet ajattelee että en vain ole löytänyt sitä oikeaa, ja siksi en viihdy suhteessa. se ei pidä paikkaansa. olen asunut kahden naisen kanssa yhdessä. toisen kanssa n.1 vuoden ja toisen kanssa 6kk. vaikka molemmat naiset olivat kaikinpuolin mahtavia yksilöitä. todella mukavia ja seurallisia niin en vain viihtynyt heidän kanssaa.. ainoa mitä näin sinkkuna kaipaa on seksi. onneksi olen ihan ok näkönen ja sanavalmis, eli baarista löytyy yhden yön juttuja. ja se riittää minulle. en kaipaa muuta kuin seksiä, en sitä läheisyyttä. viihdyn, kun saan yksin lukea kirjoja, kuunella musiikkia, katsella elokuvia.
Ja nyt siis tarkoitan että en viihdy parisuhteessa. Minulla on paljon kavereita, joiden kanssa vietän paljonkin aikaa. päivittäin nen kavereitani ja usein lähdemme myös porukalla iltaa viettämään baareihin yms. kaverit onki ihmetellyt miksi en edes enää etsi itselleni naista.. olen heillekkin tämän selittänyt, mutta he ei ymmärrä. ihmiset on erilaisia, tämä taitaa olla minun kohtaloni..
Ihminenhän, mies, nimenomaan luotiin alunperin elämään yksin. Sitten kun nainen tuli mukaan kuvioihin, niin hommathan meni ihan vituilleen. Ja jos lähdet käsittelemään ihmisen kehitystä evoluution kannalta, niin elämäsi tarkoitus on vain viedä geenejäsi eteenpäin. Ja jos geenit on niin huonoja ettei kenellekkään kelpaa, niin sinun elämäsi tarkoitus oli olla yksin ja näin karsia evoluution huono lenkki pois.
Noin yksinkertaista se on. Ja naisena pystyt hädän hetkellä viemään viallisia geenejäsi eteenpäin keinohedelmöityksellä. Ja minä voin yrittää viedä omia geenimutaatiotani kohti hedelmöitystä mälläilemällä purkkiin ja toivomalla että edes jollekin hullulle kelpaisi :) Mutta todellisuudessa, ketä edes kiinnostaa tähän maailman tuoda enää yhtään kärsivää lisää..?
Varattomuuden vuoksi olen ollut ja pysyn sinkkuna. Naisillahan ulkonäkö on tärkeintä, no, mies kun olen, ei riitä keskinkertainen ulkonäkö vaan pitäisi olla rahaa, sitä kun ei ole, ei ole toivoakaan, lainat estää naisen saannin lopunelämää.
eivät kyllä ainakaan siellä mistä minä tulen ole kiinnostuneita rahasta..
Ilman parisuhdetta ja seurusteluja oltu tässä nyt 40 vuotta heterona mutta onneksi aika hujahtaa nopeemmin vanhana ja ollaan varmaan jo yli puolivälissä. Se vaan paska homma että jollei pääse naimaan eikä juuri edes halimaan tai kädestäpiteleen, maallisen elämän aikanna nii sitten on kaikki intiimin seksuaalisen kohtaamisen mahikset menneet, menipä sitä kuoltuaan taivaaseen tai hornaan. Taivaassa oomme niin täydellisiä ettemme tarvi sielä toista sukupuolta siinä määrin ku täällä vajavaisuudessa, ja helvetti on nii perseestä ettei siellä saa yhdellekään tarpeelleen tyydytystä vaikka kaikki niistä jäävät ikuisesti jäljelle kadotettuun sieluun.
Jotku perkeelleet onnistuvat sitten vielä tämän maallisvaelluksensa aikana tulemaan uskoon ja menemään naimisiin. Siinä lienee kaksi kokemisenarvoisinta asiaa. Minä houkka ne mahtanne kokea kumpaakaan, oon vain koko ajan vähän kuin alkamaisillani lukea itseäni uskoon (koska lapsellisesti kuvittelen uskon vain pikkuhiljaa siirtyvän minuun jos ahkerasti tavaan Jumalan sanaa).
Parisuhteen puutteen ja naisenkaipuun korvaan sitten katselemalla joskus yötläpeen ämmeinkuvia netistä ja parin viikon välein lankean runkkailemaan, ja toki harjoitan kaikenlaisia riippuvuuksia jotka saavat minut unhottamaan miestäsyövän naisentarpeeni jonka eliminontiin minulta puuttuvat olennaisimmat rahkeet, kuten mielenterveys ja itsetunto
Onnea Toivo
Voi hemmetti sua neitsytpoikamies 40v. 🤣👌
Joo vaihteeksi täälä itsesäälimässä itse äni kun ei jaksa ylilaudallakaan, siellä on joku selittämätön jonneuden henki kuitenkin häilymässä. mutta ei tässä, pakk o se on mennä nukkumaan neljäksi tunniksi vaikka inhottava navettatyö-aamu saapuukin silloin pelkässä hujauksessa
mikä on Jumalan vaimon nimi? Jos Jumalalla ei ole vaimoa ja Jumala loi miehen itsensä kuvaksi, niin on tarkoitettu että miehellä ei kuulu olla vaimoa.
loi ihmisen omaksi kuvakseen ja ihminen on mies plus nais. Molemmat ovat ihmisiä. En minä osaa ajatella Jumalaa sen paree mieheksi kuin naiseksikaan. Hänhän olisi jotenkin vajakki jos hän olisi vain mies tahi vain nais
Älä yleistä. Itse tulen vallan mainiosti toimeen yksin. Parisuhteissa pitää tehdä jatkuvia kompromisseja, että suhde säilyy edes jollain tasolla.
Vanha aloitus, mutta tärkein eli VAUVA jäi puuttumaan. Kenen kappale se olikaan se lapsentekohommiin ja siitä tuli vauva. Mutta senhän saa vaikka muumimukilla. Oottekos panneet merkille, että kun muumimukien valmistus siirrettiin Thaimaaseen, niin suomen syntyvyys romahti. Oisko ne sittenkin pitäny tehdä helsingissä Arabian rannassa.
Eli vauvantekohommiin siis, mutta kuka sen laulo? Joku oli vastannu tähän, mutta en ehtinny lukee, kun botti sen nenän edestä nappas pois.
Aloitukset ja asiat toistavat itseään kuin historiakin toistaa itseään.
naista ei ole luotu olemaan yksin, mies on?
Olen 33-vuotias sinkkumies, mutta parisuhteen alku on lähellä.
mitä ihminen ole vielä kokenut on uusi kokemus, mutta uusinta vie ensi kokemuksen,
Pitää vaa jaksaa tsempata ittestään aseksuaali, tarpeeksi työtä, niskastaankiinniottoa ja kiroilua niin pääsee tavoitteeseensa
Tarve ja himo syntyy näkemisestä, koska silmä ja katsominen ovat kaiken pahan alkuperä. Naisilla taas korva ja kuuleminen jksoka nainen syttyy kehusta. Ei pidä siis miehen katsella eikä edes nähdä nasita niin ei synny tarvettakaan pariutua, helppoa kuin kuseminen