Ahdistaa valtavasti, pitäisi saada elämä hallintaan vaikka perusasiat ovat kohdallaan. Pitkä suhde tyttöystävän kanssa päättyi ja monet kauan odotetut unelmat romahtivat niiden juuri käydessä toteen. Paahdoin lukiossa kovaa ja yhtä kovaa pyrin yliopistoon, mutta paikka jäi saamatta. Tyttöystävää rakastin mielettömästi, elettiin nykyhetkessä ja unelmissa, mutta paskasti kävi. Olin suunnitellut pysähdystä ja rentoutumista, mutta suhteen päättyminen sai pitkäaikaisen stressin jatkumaan ja tunnen itseni erittäin uupuneeksi, eikä voimia löydy "uuden elämän" aloittamiseen suhteen päätyttyä, rauhaa tyttöystävän kanssa odotti niin kauan että ero tähän paikkaan tuntuu kohtuuttomalta, vaikka ei sille hyvää paikkaa elämässä varmasti ole. Stressaantunut olo. Päälle vielä epävarmuus tulevaisuudesta, siitä miksi haluaisin tulla "isona", minne pyrkiä kun sisäänpääsy on jokatapauksessa kovan työn takana. Väsähtänyt fiilinki. On aika kova morkkis, että ylipäätänsä stressaa näillä asioilla, monella asiat paljon huonommin, itseltä vain kaatui monta tukipistettä yhtä aikaa. Miten saada potkua, miten jaksaa?
Uupuneena elämän risteyskohdassa
19vkohta
7894
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Nuori olet ja muista huolehtia jaksamisestasi. Näin käy monelle ihmiselle niinkuin sulle, mutta elämä jatkuu. Kävi huonosti, siitä pääsee yli ajan kanssa.
Tärkeintä on että pidät itsesi henkisesti kunnossa vaikka hakee ammattiapua ja kaveritkin toivottavasti kuuntelee.
Liikaa ei kannata toisen ihmisen varaan tulevaisuutta laskea.
sinä ammattiapua tarvitse, sisulla tuosta selviää!! Vaikutat tosi fiksulta ton ikäiseksi mieheksi sanoo vuosia vanhempi tyttö. Tää saattaa kuulostaa klicheeltä mutta nyt on kaikki mahdollisuudet miettiä mitä oikeasti haluat kokea ja opiskella ym. Itse olin tuossa iässä ihanpallo hukassa myös ja kaikki energia meni ihmissuhteiden miettimiseen enkä edes pysähtynyt miettimään mitä haluan todella tehdä ja opiskella. Nyt myöhemmin olen vasta löytänyt itseni. Ajattele positiivisia puolia; voit vielä muutta mielesi opiskelualan suhteen -mikä sinua kiinnostaa todella? Pyri sinne ja yritä löytää itseäsi ja uutta ihanaa suuntaa elämällesi. Tsemiä!!
Kiitokset!!
olet noin nuoreksi.
Täällä kirjoittelee jo 30 v nainen. Minut myös jätettiin 12 yhteisen vuoden jälkeen. Ja työpaikka meni myös 3kk ennen kun tuli ero.
Ja minulla on sairaus, joka on välillä parempi ja välillä pahempi.. nyt on senkin suhteen huono aika menossa, joten uuden työpaikan etsiminen tuntuu mahdottomalta. Olen eron takia myös niin mieli maassa, että tuntuu mahdottomalle tsempata juuri minkään uuden aloittamiseen.
Rahaa ei ole nimeksikään, että mitään piristävää voisi itselleen keksiä.. työttömyyspäivärahalla ei paljon hurrata.
Pimeä kaamosaika vielä päälle, ja yksinäinen joulu tulossa... tässäpä näitä stressin aiheita. Tuo että mies jätti on kaikista pahin, mutta lisäksi nämä muut harmit tuntuvat kohtuuttomalle.
Ajattelin kirjoitella kun niin samoja tuntemuksia kuin sinulla. Mutta ei tässä auta kun eteenpäin päivä kerrallaan... sen kun osaisikin. Koska ei ne asiat stressaamalla ainakaan paremmaksi muutu...huoh.
Toivotaan että valo vielä meillekin paistaa...:)
Ota ohjenuoraksi:Onni odottaa ehkä seuraavan kadunkulman takana.Terv:21v yhdessä,eropaperit sisään viikko sitten.Voi tätä vapauden ja riemun tunnetta.Kaksoiselämä loppui lopultakin(elin vosikymmenen kaksoiselämää ilman kolmattapyörää olin jees jees mies).On ihanaa odottaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan.Sain pallini takas,tuntuu mahtavalta.
Tiedän tunteen, kun elämässä odottaa vähän rauahaisempaa aikaa, että saisi ikäänkuin ladata akkuja. Sitten alkaa tulla vastoinkäymisiä tuutin täydeltä, se on niin pirun musertavaa. Pahinta on juuri tuo, jos monella saralla alkaa mennä huonosti samanaikaisesti esim. ihmisuhteissa ja työelämässä...
Ikää minulla on yli 30v, totean vain, että niitä ylä- ja alamäkiä riittää. Vaikka nyt menee huonosti niin kyllä parempaa on tiedossa.
Ihmissuhteet ovat tärkeitä etenkin kaverisuhteet. Hyvä ystävä voi pysyä rinnalla koko elämän, mutta elämänkumppanit vaihtuvat. Niin se vain tuntuu olevan nykyaikana elämänkumppanien kanssa.
Vaikka tuntuu ahdistavalta tyttöystävän menettäminen niin 19v toivut siitä vielä paremmin kuin hyvin!
Kiitokset edelleen! Itse alan olla paremmiilla vesillä, vaikka menneet tuntuvatkin painavan piikkinä niskassa, ikävä ei hellitä jne. vaikka olenkin saanut paljon korjattua tilannettani ihan mekaanisella yrittämisellä. Juuri kaverit ovat iso voimavara ja auttavat yllättävänkin paljon, myös ihan vain olemalla läsnä. Kun tietää miten alas tällaiset asiat voivat välillä viedä, en voi muuta kuin toivoa voimia muille vastaavissa tilanteissa, toivottavasti elämä vielä joskus palautuu tasaisemmalle raiteelle, vielä ikävä ja uupumus syö liikaa.