Tänä päivänä on paljon naisia jotka tekevät lapsensa nelissä kymmenissä. Kai siihen omat syynsä itse kullakin on.
Mutta ajatteletteko yhtään lastanne kun itsekkäästi pykäätte vielä 45-vuotiaana kersoja ja jos jollain rahaa, muutamat hedelmöityshoidot niin saattaapi lapsukainen "hyvällä tuurilla" vanhuksille tullakkin.
Itse synnyin vanhemmilleni, äitini ollessa 40v. Liekkö ehkäisy pettänyt tiedä häntä, en kuitenkaan ollut ainoa lapsi joten luulempa olevani se vahinkotapaus.
Muistan kun olin 10 vanha. Äitini tuolloin 50.. miten minua nolotti ja hävett omani kun koulukavereiden äidit olivat sen verran nuoria, että vielä saivat pikkusisaruksiakin tehtyä kavereilleni . Oma äitini harmaantui tuolloin jo ja hyvin usein minun luultiin olevani mummoni kanssa kaupassa.
Ja se minkä elävästi muistan myös oli järkyttävä pelko ja ahdistus, että äiti kuolee pian kun on jo niin vanhan näköinen. Ja muutkin esim ystävien äidit, kuulin vahingossa, voivottelivat keskenään tilannetta.
ja kun lapsi olin, en ymmärtänyt sitä, että kuka tahansa voi kuolla milloin tahansa ikään tms katsomatta.
Pelkäsin suunnattomasti. Äiti oli/on erittäin läheinen ja lapsena yritin olla mahdollisimman kiltti lapsi, etten rasittaisi häntä millään lailla. Kyllä lapsikin vaistoaa yllättävästi tilanteita. Vasta aikuisena osaa antaa niille tunteille edes jotain nimiä.
No sitten tuli minulle murros-ikä ja äitini kärsi pahoista vaihdevuosi oireista. Sen vaan sanon, että ei hyvä yhtälö!!! Olimme suorastaan toistemme kurkussa kiiinni. Ja alta 18 vuotiaana muutin pois omaan asuntoon koska riidat olivat niin pahoja. Kasvoin naiseksi toisen taas menettäessä ns. naiseuttaan. Ikäeron katson tosiaan pitkälti syyksi noita aikoja muistellessa. Vanhemmat sisarukset ovat saaneet tyystin erilaisen lapsuuden ja nuoruuden. Heistä ei ollut apua ei tukea koska olivat jo omillaan.
Nyt olen 35 vuotias ja omat lapseni tein jo parikymppisenä. Nyt eletään sitten tätä vaihetta kun 75 vuotias alkaa menettämään muistinsa ja toimintakykynsä. Tämäkin on rankka vaihe. Voisi sanoa, että onko ollut oikeastaan kuin muutamia vuosia tässä välissä milloin minä ja äitini oltiin hyvissä ja järkevissä, kahden aikuisen välisessä suhteessa.
Hyvin usein mietin, että miksi helvetissä pitää lapset vääntää vanhoilla päivillä? Olisi ollut kiva kun omilla lapsilla olisi mummo nyt. Onhan heillä tavallaan, mutta en ole juurikaan voinut luottaa lapsia vaikka joskus hoitoon. Ja tässä sanon, että älkää nyt ajatelko, että itsekkäänä mietin hoitopaikkoja lapsille ( ei ole mun mielestä oikein käyttää mummolaa kuin lastentarhaa) vaan tarkoitan lähinnä tuota henkistä hiipumista mikä nyt on meneillään.
Muut ikäiseni viettävät äitiensä kanssa laatuaikaa shoppaillen ja tehden naisten juttuja. Minulla taas tapaamiset ovat huolta täynnä. Muistikohan ottaa lääkkeet, jos muisti niin muistaako? Ja tuollainen keli..joo emme voi mennä ulkoilemaan.
Kaikesta huolimatta yritän olla mahdollisimman paljon tekemisissä. Yrittää luoda hyviä muistoja. Hän on kuitenkin minun äiti. Silti en voi olla tuntematta välillä kovaa katkeruutta. Kun meille kaikille on annettu se yksi äiti. Minun tapauksessa ikäero erottaa, on aina erottanut liikkaa. Koskaan juurikaan ei ole päässyt syntymään hyvää äiti-tytär suhdetta. Ja juuri äiti on sen pikkutytön ja isommankin roolimalli.
Että te jotka mietitte lapsen tekoa noilla lukemilla, niin miettikkääpä ja tarkkaan. On minusta täysin itsekästä tehdä lapsia ja ajatella miten terveitä ja nuorenoloisia olette..niin omasta mielestänne. Ajatusmallit, kaikki opittu on kaukana kuin itä lännestä 40 tai ylikin ikäerolla. Sen nyt pitäis järki sanoa.
Ongelmia tulee jossain vaiheessa.
Tämä nykyinen trendi vaan suosii tallasta ajattelumallia ja kohta voidaan puhua sukupolvesta joka enemmän tai vähemmän on äidittä kasvanut. Itse 20 vuotiaana kun sain ensimmäisen ja kohta pian toisen lapsen, mietinkin nyt miten ikäisilläni ja vanhemmilla riittää voimia,kun se nuorenkin koko touhu väsytti. Vanhemmuus kun on elinikäinen projekti. Ei se että saa terveen lapsen vielä ole kun alkusysäys. Pitää jaksaa olla se vanhempi. Se suunnannäyttäjä ja tien viitoittaja. Niin että äidit ja lapset voivat nauttia yhteisistä vuosista senkin jälkeen kun lapsikin on aikuisuuteen kunnialla saatettu.
40v liian vanha äidiksi!
45
5337
Vastaukset
- Näin on!
Kyllä lapset pitäis tehdä vähän aikaisemmin. Yö valvomiset ym. ei oikein luonnu enää tuolla ikää...
Nuorempana jaksaa valvoa paremmin. Ja se, että lapsi on murrosikäinen äiti vaihdevuosissa...Huh
Yhteentörmäyksiä tulee, äidin ja murrosikäisen tyttären välille iästä riippumatta
(onhan se luonnon laki !),mutta onhan se kaksinkertainen "törmäysriski".
Itse synnyin "sattuman" oikkuna, jonka sain vielä päinnäköä!!
Ei todellakaan ollut minun syyni ja aina toivoinkin sen jälkeen, että olisin syntynyt perheeseen johon olisin ollut tervetullut. Mutta muuten lapsuuteni oli hyvä ja turvallinen.
Mutta vanhempiaan ei voi valita. Mutta jos tieten tahtoen haluaa lapsen 40-50v. Pitäisi todella miettiä noita syitä mitä toit esille.
Ja vaikka elin ikä onkin nyt lisääntynyt ei fysiikka silti ole 25-35 tasoa enää 40-50-vuotisella.
toisaalta ihmettelen sitäkin miksi suurella touhulla tehdään lapsia ja sitten ne rahdataan hoitoon jo heti kun laki sallii... Eikö sen "uran " voisi luoda jo ennen tai jälkeen sen lapsen.
Enkä nyt tarkoita yksinh. tms. Joiden on pakko näin tehdä. - .
Äidillesi olisi todellakin pitänyt tehdä abortti, olisi yksi suvaitsematon, ainaoikeassa oleva pikku paska jäädä syntymättä. Huonot välit äitiisi voivat johtua myös sinusta.
Sinulla olisi kaksinkertaiset syyt pitää äitiisi lämpimät välit, mutta syyttelet vain että sinut on tehty liian vanhana. Toivottattavasti joskus opit häpeämään käytöstäsi.- 9eutpos
olen kanssasi! Aloittaja osoittaa räkänokan kakaran kehitystasoa kirjoituksellaan! Minä-minä-ja minun tunteeni...
Oma äitini oli 37 v kun synnyin, ja oli kuolemaansa (3 v sitten) saakka juuri oikean ikäinen äiti minulle. Olisin toivonut, että hän olisi saanut elää isäni rinnalla vielä pitemmän elämän, mutta hyvä näinkin. Koskaan en äitiäni hävennyt, vaikka hän oli suht vanhoillinen tavoiltaan ja vanhempi kuin parhaitten kavereitteni äidit.
- 30v
on ollut rankkaa, myönnetään.
Moni olisi taas toivonut vanhempaa äitiä > äiti vain enempi kaveri, lapsi tai sisko. Liian nuorena tehtävä lapsi on myös vaikeassa tilanteessa. Moni on vielä alle 30-vuotiaanakin aika lapsi.. Lapsesta on tosiaan elinikäinen vastuu eikä se ole helppoa kenellekään. Nykyajan ihmiset ovat niin vetreitä että kuolevat ehkä 90-vuotiaina jos sittenkään.. olisi kamalaa ajoittaa lapsen teko jotenkin sen mukaan minkäikäisiä omat vanhemmat ovat...Kunhan olisi se hyvä parisuhde itsellä ja edes ystäviä. - AikuinenIhminen
Sinun pitäisi oikeasti hävetä. Eipä toista ythä narsistista kirjoitusta vielä osunut silmiin. Äitisi on antanut sinulle elämän lahjan ja sinä kehtaat valittaa. Näyttää siltä, että sinun on helppo syyttää kaikesta äitiäsi. JOs olet hävennyt äitiäisi teininä, niin kenenkähän häpeä se oikeasti on?
Syytä äitiäsi vielä ilmaston lämpiämisestäkin. - pajunvitsas
Itse sain nuorimman lapseni nelikymppisenä, ja olen vetreä kuin pajupuu vielä hänen nyt olleessaan teini-iässä. Olisin voinut kunnon ja hedelmällisyyden puolesta varmaan puotaltaa muutaman lapsen lisääkin (olen myöhään ikääntyvää sukua).
Tuo on aivan yksilökohtaista, miten äidit ikääntyvät. Luulen että olet suurennellut lapsuutesi ja nuoruutesi vaivoja. Ehkä vertailit äitiäsi liikaa muihin äiteihin. Ei äitisi ole mikään auto, jonka pitäisi olla yhtä uusi ja kiiltävä mersu kuin naapurilla! Tuosta kielii esim. se että murrosikäisenä häpeilit häntä, ja tunnut edelleenkin käyvän voimakasta arvottamista, kellä on "tasokas, esittelykelpoinen, hyödyllinen äiti".
Hän on elävä ihminen, ainoa äitisi.- Pajunvitsa,,,
itsekästä marinaa ap:n teksti kun luin uudelleen. Ihmisillä on tapana selittää eläämäänsä ja sen vastoinkäymisiä. Tulee mieleen että ap on valinnut selittäjäksi äidin iän; jos äiti olisi ollut nuori, olisi kaikki ollut ihanaa ja onglematonta -tyyliin.
Mutta eihän se niin mene, on vain selvittävä niissä olosuhteissa mihin sattuu syntymään. Itse olin myös iäkkäiden vanhempien nuorin lapsi. Objektiviisesti ajatellen kasvuolosuhteet eivät olleet ideaaliset. Siihen ei niinkään vaikuttanut vanhempieni ikä (he olivat virkkuja ihmisiä joiden ikää ei tullut niin ajatelleeksi) kuin muut tekijät.
Mutta on hyödytöntä märehtiä ja syytellä tuollaista. Ainut hyöty on todeta että näin oli, näillä eväillä mennään ja yritetään tehdä niistä paras mahdollinen!
- pohdiskelijaxxx
Ymmärrän täysin katkeruutesi, ja siihen sinulla on oikeus. Jossain vaiheessa kannattaa vain päästä yli tuosta, koska se hapattaa sinun omaa elämääsi. Elämä ei ole oikeudenmukainen ja vanhempia ei voi valita, sen varmaan tiedät.
Ensinnäkin, olet varmasti ollut toivottu lapsi äidillesi, muutenhan et olisi todistamassa tilannetta. Asia on varmasti ollut hänellekin vaikea, mutta siitä huolimatta hän on pitänyt sinut ja kasvattanut sinut aikuiseksi. Varmaan äidilläsikin on ollut painetta siitä, että on ollut vanhempi kuin muiden lasten äidit (vielä siihen aikaan, kun lapset on hankittu nuoremmalla iällä).
Toiseksi, äidin ja tyttären välinen suhde voi olla haastava ilman ikäerojakin. Tästä on todella paljon esimerkkejä. Sisarusten välillä voi olla erilaisia suosituimmuusasetelmia ym. Esim. vaikka oma äitini oli n 3-kymppinen saadessaan minut, en ole koskaan käynyt äitini kanssa shoppailemassa tai leffassa tai muissa "naisten jutuissa", mutta tiedän asioiden taustat ja olen hyväksynyt ne. Koska niitä ei voi muuttaa. Ja äitini on kiva monessa muussa asiassa, enkä vaihtaisi häntä toiseen, vaikka hän on välillä niiiiiiin ärsyttävä.
Kolmanneksi, on valitettavan paljon lapsia, joiden äidit on narkkareita, alkkiksia tai mielenvikaisia, ikään katsomatta. Olen sivusta seurannut monen 2-kymppisen äidin taivalta. Pakko sanoa, että välillä tulee surku niitä lapsia, kun äiti on lapsi vielä itsekin. Tai sitten on niitä tilanteita, joissa ei ole edes äitiä; äiti on kuollut ja pitää tulla toimeen ilman häntä.
Ehkä saat voimaa siitä ajatuksesta, että äitisi on hoitanut sinua perushyvin....?
Mielestäni hyvä, että toit asian esille. Tämä on sen "vanhana synnyttämisen" kääntöpuoli. Kaikella on kääntöpuoli, sanottakoon se nyt niille, jotka tässä ketjussa ovat sinun purkauksesi tuominneet. Aiheesta ei paljoa puhuta, koska nykyään se on tabu. Tabu siksi, että niin nykyään monet naiset lykkäävät lapsen tekoa, ja haluavat olla ajattelematta niitä tulevan lapsen kokemuksia. Huomaatko, sinua syytetään itsekkyydestä, mutta monasti ihminen näkee toisessa sen oman pimeän puolensa. Itsekkyys on nykyajan kirous, ja se löytyy lähempänä näppäimistöä kuin haluaisi uskoa.
Tällä en sano, etteikö saisi synnyttää vaikka 60 -vuotiaana, mutta kannattaa ajatella asioita myös laajemmalta kantilta kuin vain omasta tahtotilasta. Ja on hyvä, että lapsia syntyy, varsinkin toivottuja sellaisia. Pääasia on, että lapsista pidetään huolta, kun niitä on hankittu -> vastuun kantaminen omista toimista on kaiken a ja o.- sera300
Ihana kirjoitus!
- NoHaloooo
sera300 kirjoitti:
Ihana kirjoitus!
Voi teitä jotka viitsitte arvostella tunteitani. Joistakin kirjoituksista päätellen moni teistä on ns. varttuneempaa väkeä, tosin teksti oli kuin penskain kirjottamaa. Vai pääsikö ne teidän iltatähtöset koneelleenne ja purkavat näin tunteitaan teistä "pajunnotkeista" mummoäideistä..
Eräs kirjoitti aika hyvin, että tämä on meidän yhteiskunnassamme tabu. Tästä ei saa puhua. Paljon on kirjoituksia näilläkin palstoilla tuosta ikä kysymyksestä. Mutta, ei ainakaan mun silmään ole pistänyt yhtään ainuttakaan kirjoitusta aikuisen lapsen kannalta, miten koki lapsuutensa ja nuoruutensa. Että meidän pitää pistää turpa kiinni ja gloriaa laulaa.
Mutta jos tämä maailman meno on mennyt tähän suuntaan, että 60v saadaan poppaskonsteilla raskaaksi niin kyllä pitää uskaltaa myös puhua näistäkin varjopuolista.
Minulla oli hyvä lapsuuden koti. Ja totta helvetissä olen onnellinen saamastani elämänlahjasta ja omista lapsistani sitä myöten. Yrittäkää nyt herrantähden erottaa mistä oli kysymys. Lukekaa se niin moneen kertaa että asia valkenee!
Olin varmasti itsekeskeinen pennurääpäle joka hyvin usein iltaisin itki ja pelkäsi äitinsä kuolemaa! Niin itsekeskeinen, että päätin nelivuotiaana kostaa äitini teon kirjoittamalla nettiin 31 v:n jälkeen.. (uskokaa nyt..:/) Se, että iltarukouksessa joka ilta, joka siunatun ilta rukoilin, ettei mitään pahaa tapahtuisi äidille.
Että vielä kerran Liisan ja Kallen äideille, oletteko sata varmoja miten ne teidän pienet lapset kokevat ikänne. Eivät vaan kerro koska ovat fiksumpia kuin äitinsä koskaan. Säästävät teitä, eivät uskalla tai eivät tiedosta.
Nyt on se aika kun minä hoidan äitiäni. Itsekkin äitinä tiedän mitä hän on aikanaan tehnyt minun ja koko lapsikatraan eteen. Olen katkera, että myös surullinen, että yhteinen aika jää jotenkin kesken ja ottaen huomioon tässä tilanteessa äitini kunnon, se on nyt todella lähellä. Luopumisen aika.
Kirjoitukseni piti laittaa teidät edes vähän miettimään..mutta jotenkin sen arvasi. Itsekeskeiset uratykit puolustavat itsekkäitä tekojaan viimeseen asti. - Kättis
NoHaloooo kirjoitti:
Voi teitä jotka viitsitte arvostella tunteitani. Joistakin kirjoituksista päätellen moni teistä on ns. varttuneempaa väkeä, tosin teksti oli kuin penskain kirjottamaa. Vai pääsikö ne teidän iltatähtöset koneelleenne ja purkavat näin tunteitaan teistä "pajunnotkeista" mummoäideistä..
Eräs kirjoitti aika hyvin, että tämä on meidän yhteiskunnassamme tabu. Tästä ei saa puhua. Paljon on kirjoituksia näilläkin palstoilla tuosta ikä kysymyksestä. Mutta, ei ainakaan mun silmään ole pistänyt yhtään ainuttakaan kirjoitusta aikuisen lapsen kannalta, miten koki lapsuutensa ja nuoruutensa. Että meidän pitää pistää turpa kiinni ja gloriaa laulaa.
Mutta jos tämä maailman meno on mennyt tähän suuntaan, että 60v saadaan poppaskonsteilla raskaaksi niin kyllä pitää uskaltaa myös puhua näistäkin varjopuolista.
Minulla oli hyvä lapsuuden koti. Ja totta helvetissä olen onnellinen saamastani elämänlahjasta ja omista lapsistani sitä myöten. Yrittäkää nyt herrantähden erottaa mistä oli kysymys. Lukekaa se niin moneen kertaa että asia valkenee!
Olin varmasti itsekeskeinen pennurääpäle joka hyvin usein iltaisin itki ja pelkäsi äitinsä kuolemaa! Niin itsekeskeinen, että päätin nelivuotiaana kostaa äitini teon kirjoittamalla nettiin 31 v:n jälkeen.. (uskokaa nyt..:/) Se, että iltarukouksessa joka ilta, joka siunatun ilta rukoilin, ettei mitään pahaa tapahtuisi äidille.
Että vielä kerran Liisan ja Kallen äideille, oletteko sata varmoja miten ne teidän pienet lapset kokevat ikänne. Eivät vaan kerro koska ovat fiksumpia kuin äitinsä koskaan. Säästävät teitä, eivät uskalla tai eivät tiedosta.
Nyt on se aika kun minä hoidan äitiäni. Itsekkin äitinä tiedän mitä hän on aikanaan tehnyt minun ja koko lapsikatraan eteen. Olen katkera, että myös surullinen, että yhteinen aika jää jotenkin kesken ja ottaen huomioon tässä tilanteessa äitini kunnon, se on nyt todella lähellä. Luopumisen aika.
Kirjoitukseni piti laittaa teidät edes vähän miettimään..mutta jotenkin sen arvasi. Itsekeskeiset uratykit puolustavat itsekkäitä tekojaan viimeseen asti.Syytät taas toisia, kun kirjoituksesi ei herätä empatiaa. Mitäs jos katsoisit peiliin kerrankin. Sinä itse olet vastuussa elämästäsi. Lopeta muiden syyttäminen!
- entä te?
Kättis kirjoitti:
Syytät taas toisia, kun kirjoituksesi ei herätä empatiaa. Mitäs jos katsoisit peiliin kerrankin. Sinä itse olet vastuussa elämästäsi. Lopeta muiden syyttäminen!
ketkä ovat ne jotka eivät sitä ole. Ette voi mennä peilin eteen kun harppuina, ihmeitä odottavina, että tekin saatte olla enemmän ja vähemmän autettavina kun tyttärenne/poikanne elää elämänsä parasta aikaa JA MYÖS HALUAISI JAKAA SEN KANSSANNE.
Tein omat lapseni 20v. Sen jälkeen olen luonut erittäin hyvän uran.
Marssijärjestys on kaikkien kannalta niin, että lapset nuorena. Uraa todellakin ehtii luoda senkin jälkeen. Järjestely kysymys.
Jos elon päiviä piisaa minulle, olen virkeä 40 (tai jotain) äiti omille tyttärilleni, että myös elinvoiva mummi jos sikseen käy.
Keskustelu on osaltani käyty. - Free your mind
entä te? kirjoitti:
ketkä ovat ne jotka eivät sitä ole. Ette voi mennä peilin eteen kun harppuina, ihmeitä odottavina, että tekin saatte olla enemmän ja vähemmän autettavina kun tyttärenne/poikanne elää elämänsä parasta aikaa JA MYÖS HALUAISI JAKAA SEN KANSSANNE.
Tein omat lapseni 20v. Sen jälkeen olen luonut erittäin hyvän uran.
Marssijärjestys on kaikkien kannalta niin, että lapset nuorena. Uraa todellakin ehtii luoda senkin jälkeen. Järjestely kysymys.
Jos elon päiviä piisaa minulle, olen virkeä 40 (tai jotain) äiti omille tyttärilleni, että myös elinvoiva mummi jos sikseen käy.
Keskustelu on osaltani käyty.Elämä ei vaan aina ole niin yksinkertaista. Jos olisit avarakatseinen ihminen niin sen ymmärtäisit. Toiset eivät saa lapsia koskaan, toisille siunaantuu yksi nelivitosena. Kolmas tulee vahingossa raskaaksi 15-vuotiaana. Ja kaikkea tältä väliltä. Surullista että maailmassa on niin ymmärtämättömiä ja suvaitsemattomia ihmisiä kuin sinä. Mutta toisaalta onhan sitä homovastaisuutta, rasismia jne. varmaan maailman tappiin. Kaikille ei ole annettu ajattelukykyä niin pitkälle. Voit hyvin itsekin sairastua nelikymppisenä ja olla "hoidettavana" vaikka sitä niin halveksutkin. Toisaalta jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, toivottavasti et vaan anna muiden (esim. eri ikäisten vanhempien lasten) kärsiä omastasi.
- pajunnotkea.........
NoHaloooo kirjoitti:
Voi teitä jotka viitsitte arvostella tunteitani. Joistakin kirjoituksista päätellen moni teistä on ns. varttuneempaa väkeä, tosin teksti oli kuin penskain kirjottamaa. Vai pääsikö ne teidän iltatähtöset koneelleenne ja purkavat näin tunteitaan teistä "pajunnotkeista" mummoäideistä..
Eräs kirjoitti aika hyvin, että tämä on meidän yhteiskunnassamme tabu. Tästä ei saa puhua. Paljon on kirjoituksia näilläkin palstoilla tuosta ikä kysymyksestä. Mutta, ei ainakaan mun silmään ole pistänyt yhtään ainuttakaan kirjoitusta aikuisen lapsen kannalta, miten koki lapsuutensa ja nuoruutensa. Että meidän pitää pistää turpa kiinni ja gloriaa laulaa.
Mutta jos tämä maailman meno on mennyt tähän suuntaan, että 60v saadaan poppaskonsteilla raskaaksi niin kyllä pitää uskaltaa myös puhua näistäkin varjopuolista.
Minulla oli hyvä lapsuuden koti. Ja totta helvetissä olen onnellinen saamastani elämänlahjasta ja omista lapsistani sitä myöten. Yrittäkää nyt herrantähden erottaa mistä oli kysymys. Lukekaa se niin moneen kertaa että asia valkenee!
Olin varmasti itsekeskeinen pennurääpäle joka hyvin usein iltaisin itki ja pelkäsi äitinsä kuolemaa! Niin itsekeskeinen, että päätin nelivuotiaana kostaa äitini teon kirjoittamalla nettiin 31 v:n jälkeen.. (uskokaa nyt..:/) Se, että iltarukouksessa joka ilta, joka siunatun ilta rukoilin, ettei mitään pahaa tapahtuisi äidille.
Että vielä kerran Liisan ja Kallen äideille, oletteko sata varmoja miten ne teidän pienet lapset kokevat ikänne. Eivät vaan kerro koska ovat fiksumpia kuin äitinsä koskaan. Säästävät teitä, eivät uskalla tai eivät tiedosta.
Nyt on se aika kun minä hoidan äitiäni. Itsekkin äitinä tiedän mitä hän on aikanaan tehnyt minun ja koko lapsikatraan eteen. Olen katkera, että myös surullinen, että yhteinen aika jää jotenkin kesken ja ottaen huomioon tässä tilanteessa äitini kunnon, se on nyt todella lähellä. Luopumisen aika.
Kirjoitukseni piti laittaa teidät edes vähän miettimään..mutta jotenkin sen arvasi. Itsekeskeiset uratykit puolustavat itsekkäitä tekojaan viimeseen asti.Olen sama ihminen, joka kirjoitti paria vastausta edellä. Enkä todellakaan mikään mummo, vaikka kylläkin äiti, ja nuorimman lapseni nelikymppisenä saanut.
Hyvin näyttäisin kelpaavan itseäni koko joukon nuoremmille miehille eikä mummoutumisesta ole merkkiäkään.
Ap:tä vaivaa paitsi ikärasismi, myös selkeästi kypsymättömyys. Hän hakee hakemalla syitä elämänsä happamuuteen jostain lapsuuden kokemuksesta.
Hänen asenteensa on aivan nurinkurinen: "minulle kaikki heti ja aina", parkuu hän. Kyllä elämässä pitää välillä olla antajankin roolissa, sietää epätäydellisyyttä, vaivaa ja vitutusta, eikä vinkua itselleen vaan kaikkea kivaa. - pajunvitsa,,,
pajunnotkea......... kirjoitti:
Olen sama ihminen, joka kirjoitti paria vastausta edellä. Enkä todellakaan mikään mummo, vaikka kylläkin äiti, ja nuorimman lapseni nelikymppisenä saanut.
Hyvin näyttäisin kelpaavan itseäni koko joukon nuoremmille miehille eikä mummoutumisesta ole merkkiäkään.
Ap:tä vaivaa paitsi ikärasismi, myös selkeästi kypsymättömyys. Hän hakee hakemalla syitä elämänsä happamuuteen jostain lapsuuden kokemuksesta.
Hänen asenteensa on aivan nurinkurinen: "minulle kaikki heti ja aina", parkuu hän. Kyllä elämässä pitää välillä olla antajankin roolissa, sietää epätäydellisyyttä, vaivaa ja vitutusta, eikä vinkua itselleen vaan kaikkea kivaa.niin on päivänselvää mitä tämä ap hakee. Uraäitiä keljuttaa kun ei omasta äidistä saa ilmaista lapsenpiikaa, jonka hoiviin lykätä omat lapsensa ja hyppiä harrastuksissa ja lennellä lomilla vailla huolta lapsista. Hän haluaisi äitinsä olevan tasokas huoliteltu porvarisrouva, jonka kanssa shoppailla hienoissa liikkeissä, ja joka kohottaisi kivasti omaakin statusta ystävättärille esiteltynä.
Voi voi, entäpä jos ap itse sairastuu tai vammatuu eikä olekaan "esittelykelpoinen". Toivoa vain sopii, ettei hän ole siirtänyt asenteitaan lapsiinsa. - 7. pentu
entä te? kirjoitti:
ketkä ovat ne jotka eivät sitä ole. Ette voi mennä peilin eteen kun harppuina, ihmeitä odottavina, että tekin saatte olla enemmän ja vähemmän autettavina kun tyttärenne/poikanne elää elämänsä parasta aikaa JA MYÖS HALUAISI JAKAA SEN KANSSANNE.
Tein omat lapseni 20v. Sen jälkeen olen luonut erittäin hyvän uran.
Marssijärjestys on kaikkien kannalta niin, että lapset nuorena. Uraa todellakin ehtii luoda senkin jälkeen. Järjestely kysymys.
Jos elon päiviä piisaa minulle, olen virkeä 40 (tai jotain) äiti omille tyttärilleni, että myös elinvoiva mummi jos sikseen käy.
Keskustelu on osaltani käyty.Sinulla on äiti, jolla on kuitenkin ollut aikaa olla kanssasi ja kehtaat valittaa. Minä synnyin 7. kahdestatoista enkä ole edes katkera. Ehkä en saanut koskaan uusia vaatteita, puhumattakaan shoppailuista äidin kanssa, mutta sain kuitenkin äidin, elävän ihmisen, joka edelleen lähemmäs 70- vuotiaana (ja varsinkin nyt, kun hänelle aikaa vihdoin on) ymmärtää ja tukee jokaista lastaan. Oot todella kapeakatseinen ihminen, kun pidät omaa ajattelumalliasi ainoana oikeana... ensin lapset, sitten ura. Et kunnioita vanhaa äitiäsi tuon vertaa. Jotain hyvää, kun olet kuitenkin rukoillut äitisi puolesta. Tiedätkö kuinka usein hän on ehkä pyytänyt apuja ylhäältä, kun teinitytön purkaukset ovat käyneet sietämättömiksi. Kasva vihdoin aikuiseksi.. ikä on vain numeroita ja jotkut eivät näköjään saavuta aikuisuutta vaikka mittari näyttäisi mitä.
- tiatea
NoHaloooo kirjoitti:
Voi teitä jotka viitsitte arvostella tunteitani. Joistakin kirjoituksista päätellen moni teistä on ns. varttuneempaa väkeä, tosin teksti oli kuin penskain kirjottamaa. Vai pääsikö ne teidän iltatähtöset koneelleenne ja purkavat näin tunteitaan teistä "pajunnotkeista" mummoäideistä..
Eräs kirjoitti aika hyvin, että tämä on meidän yhteiskunnassamme tabu. Tästä ei saa puhua. Paljon on kirjoituksia näilläkin palstoilla tuosta ikä kysymyksestä. Mutta, ei ainakaan mun silmään ole pistänyt yhtään ainuttakaan kirjoitusta aikuisen lapsen kannalta, miten koki lapsuutensa ja nuoruutensa. Että meidän pitää pistää turpa kiinni ja gloriaa laulaa.
Mutta jos tämä maailman meno on mennyt tähän suuntaan, että 60v saadaan poppaskonsteilla raskaaksi niin kyllä pitää uskaltaa myös puhua näistäkin varjopuolista.
Minulla oli hyvä lapsuuden koti. Ja totta helvetissä olen onnellinen saamastani elämänlahjasta ja omista lapsistani sitä myöten. Yrittäkää nyt herrantähden erottaa mistä oli kysymys. Lukekaa se niin moneen kertaa että asia valkenee!
Olin varmasti itsekeskeinen pennurääpäle joka hyvin usein iltaisin itki ja pelkäsi äitinsä kuolemaa! Niin itsekeskeinen, että päätin nelivuotiaana kostaa äitini teon kirjoittamalla nettiin 31 v:n jälkeen.. (uskokaa nyt..:/) Se, että iltarukouksessa joka ilta, joka siunatun ilta rukoilin, ettei mitään pahaa tapahtuisi äidille.
Että vielä kerran Liisan ja Kallen äideille, oletteko sata varmoja miten ne teidän pienet lapset kokevat ikänne. Eivät vaan kerro koska ovat fiksumpia kuin äitinsä koskaan. Säästävät teitä, eivät uskalla tai eivät tiedosta.
Nyt on se aika kun minä hoidan äitiäni. Itsekkin äitinä tiedän mitä hän on aikanaan tehnyt minun ja koko lapsikatraan eteen. Olen katkera, että myös surullinen, että yhteinen aika jää jotenkin kesken ja ottaen huomioon tässä tilanteessa äitini kunnon, se on nyt todella lähellä. Luopumisen aika.
Kirjoitukseni piti laittaa teidät edes vähän miettimään..mutta jotenkin sen arvasi. Itsekeskeiset uratykit puolustavat itsekkäitä tekojaan viimeseen asti.Se että kirjoitit tuntemuksesi tänne, antoi jokaiselle oikeuden kertoa omat mielipiteensä. Ota nyt kiltisti vastaan kaikki. Vai oletitko, että kaikki ovat samaa mieltä kanssasi?
Tuo että pelkäsit äitisi kuolemaa lapsena, on varmasti sinun oma sisään kasvanut pelkosi. Jollain lapsistasi voi olla sama pelkotila. Lapsilla joilla on "nuoret" vanhemmat on noita pelkoja myös, mutta kuuluu tiettyyn ikään, siitä päästään yleensä yli.
Minä pelkäsin lapsena ylikaiken sairauksia, jopa sellaisia mistä lapsen ei edes pitäisi tietää...korvat liian suuret ehkä ;)
Kaikkihan me taaperretetaan tääällä eri eväillä. Jollakin vanhemmalla saattaa olla ylisuuri pelko esim. siitä että lapselle tapahtuu jotain.
Itse tein lapseni 28v. ja 30v. ja en päivääkään liian myöhään tai aikaisin. 30 ikävuoden jälkeen alkaa vasta elämänkatsomus olemaan kohdallaan, liika hysteerisyys, fanaattisuus ja hössötys antaa tilaa "avarimmille" ajatuksille ;) Ehkä se sinunkin kohdallallasi vielä joku päivä. - .............
entä te? kirjoitti:
ketkä ovat ne jotka eivät sitä ole. Ette voi mennä peilin eteen kun harppuina, ihmeitä odottavina, että tekin saatte olla enemmän ja vähemmän autettavina kun tyttärenne/poikanne elää elämänsä parasta aikaa JA MYÖS HALUAISI JAKAA SEN KANSSANNE.
Tein omat lapseni 20v. Sen jälkeen olen luonut erittäin hyvän uran.
Marssijärjestys on kaikkien kannalta niin, että lapset nuorena. Uraa todellakin ehtii luoda senkin jälkeen. Järjestely kysymys.
Jos elon päiviä piisaa minulle, olen virkeä 40 (tai jotain) äiti omille tyttärilleni, että myös elinvoiva mummi jos sikseen käy.
Keskustelu on osaltani käyty.itse en ole koskaan voinut puhua että olen "tehnyt" lapsia. Minä voin sanoa että olen saanut yhden lapsen 38 vuotiaana. Niin , kaikilla ei elämä mene niin että lapset nuorena, sitten ura, ja virkeänä sitten mummoillaan ,
- weera279
NoHaloooo kirjoitti:
Voi teitä jotka viitsitte arvostella tunteitani. Joistakin kirjoituksista päätellen moni teistä on ns. varttuneempaa väkeä, tosin teksti oli kuin penskain kirjottamaa. Vai pääsikö ne teidän iltatähtöset koneelleenne ja purkavat näin tunteitaan teistä "pajunnotkeista" mummoäideistä..
Eräs kirjoitti aika hyvin, että tämä on meidän yhteiskunnassamme tabu. Tästä ei saa puhua. Paljon on kirjoituksia näilläkin palstoilla tuosta ikä kysymyksestä. Mutta, ei ainakaan mun silmään ole pistänyt yhtään ainuttakaan kirjoitusta aikuisen lapsen kannalta, miten koki lapsuutensa ja nuoruutensa. Että meidän pitää pistää turpa kiinni ja gloriaa laulaa.
Mutta jos tämä maailman meno on mennyt tähän suuntaan, että 60v saadaan poppaskonsteilla raskaaksi niin kyllä pitää uskaltaa myös puhua näistäkin varjopuolista.
Minulla oli hyvä lapsuuden koti. Ja totta helvetissä olen onnellinen saamastani elämänlahjasta ja omista lapsistani sitä myöten. Yrittäkää nyt herrantähden erottaa mistä oli kysymys. Lukekaa se niin moneen kertaa että asia valkenee!
Olin varmasti itsekeskeinen pennurääpäle joka hyvin usein iltaisin itki ja pelkäsi äitinsä kuolemaa! Niin itsekeskeinen, että päätin nelivuotiaana kostaa äitini teon kirjoittamalla nettiin 31 v:n jälkeen.. (uskokaa nyt..:/) Se, että iltarukouksessa joka ilta, joka siunatun ilta rukoilin, ettei mitään pahaa tapahtuisi äidille.
Että vielä kerran Liisan ja Kallen äideille, oletteko sata varmoja miten ne teidän pienet lapset kokevat ikänne. Eivät vaan kerro koska ovat fiksumpia kuin äitinsä koskaan. Säästävät teitä, eivät uskalla tai eivät tiedosta.
Nyt on se aika kun minä hoidan äitiäni. Itsekkin äitinä tiedän mitä hän on aikanaan tehnyt minun ja koko lapsikatraan eteen. Olen katkera, että myös surullinen, että yhteinen aika jää jotenkin kesken ja ottaen huomioon tässä tilanteessa äitini kunnon, se on nyt todella lähellä. Luopumisen aika.
Kirjoitukseni piti laittaa teidät edes vähän miettimään..mutta jotenkin sen arvasi. Itsekeskeiset uratykit puolustavat itsekkäitä tekojaan viimeseen asti.mutta omalle kohdalleni ei ole sattunut toista tuollaista kersaa kuin sinä, joka olisi pienenä pelännyt äidin kuolemaa ÄIDIN IÄN vuoksi. Kyllähän sitä itse kullakin on jotain fobioita ollut, itselläkin siinä vaiheessa, kun serkkuni kuoli 13 vuotiaana ja hokasin, että sitä voi sattua muutakin kuin mummon ikäisille.
Mitä tuohon itsekeskeisyyteen tulee... Niin se koira älähtää, johon kalikka kolahtaa. Olet niin omaa pahaa oloasi täynnä, että tuomitset samalla kaikki 4-kymppisenä äitiyden onnen kokeneet tai siitä haaveilevat. Olisikohan kannattanut hakeutua terapiaan jo "jokunen" vuosi sitten?!
- jjfoiqjo
Jeps, tekstisi perusteella olisit sietänyt jäädä syntymättä.
- yli 40 ämmä
tekstin, ajattelin että ehkä on hyvä ettei minusta tullut koskaan äitiä. Eikä minusta varmaan kovin hyvää äitiä olisi edes tullut jos olisi sellainen onni elämääni suotu. Nyt yli 40 vuotiaana olen jo liian vanha äidiksi tai miettimään koko asiaa. Ehkä kaikkia naisia ei ole oltu äideiksi tarkoitettu ja olin yksi heistä. Se elämä meni vain silleen
- olet aasinpää
yli 40 ämmä kirjoitti:
tekstin, ajattelin että ehkä on hyvä ettei minusta tullut koskaan äitiä. Eikä minusta varmaan kovin hyvää äitiä olisi edes tullut jos olisi sellainen onni elämääni suotu. Nyt yli 40 vuotiaana olen jo liian vanha äidiksi tai miettimään koko asiaa. Ehkä kaikkia naisia ei ole oltu äideiksi tarkoitettu ja olin yksi heistä. Se elämä meni vain silleen
olet vain kypsymätön idiootti ja kusipää. äitisi iällä ei siihen ole vaikutusta. sukunne geenit ovat muuten vain päin persettä ja viallisia. älä tee enää lapsia ja sano lapsillesikin etteivät tee, ettei tuo kusipäätauti enää tuosta pahemmin leviä.
- tulevaäiti?
Olipa aika itsekästä ja itsekeskeistä tekstiä! Oletko ajatellut että lapsia ei tehdä, ne tulee jos on tullakseen! Jos ne sitten päättääkin tulla kun on 40v, niin pitäiskösitten tehdä abortti? Ja oletko ajatellut että sen ikäiset vanhemmat jo osaavat pirorisoida mikä on tärkeätä elämässä ja mikä ei? Omat vanehmpani sai minut 20 v ja siskoni heti sen jälkeen, siinä sitten jäi lapset "teini-vanhempien" jalkoihin, kun piti päästä bilettämään, siitä seurasi isän alkoholisoituminen ja mustasukkaisena ihmisenä pieksi melkein äidin ja pikku siskon hengiltä. Avioero siitä, onneksi koitui ja me saimme uuden miehin elämäämme joka oli meille sitten kun oikea isä, siihen syntyi vielä pari sisarusta, kun kumpikin oli jo yli 30. Päästin silloin lapsena että minä elän nuoruuteni ensin, opiskelen ja hankin hyvän ammatin ja sitten, jos luoja suo, niin lapsia. Sitten se luoja ei suonutkaan lapsia ja sitten 30 v kaikkien hoitojen jälkeen saimme kauan odotetun lapsen, ja olen kyllä ollut koko ajan iloinen että olen saanut tehdä ja nähdä elämää ennen lasta, olen pystynyt olemaan hänen kanssa ja tehdä asioita, enkä ole tarvinnut surra että vanhemmat, vaikka ovat vasta 60 ja työelämässä, eivä jaksa / halua hoitoaa kun heillä on niin paljon harrastuksia ja menoja (mitkä jäi nuorena menemättä)ja heille suonkin sen ilomielin. Suuri surumme on ollut että lapselemme ei ole siunautunut sisarusta, jota olemme kaikki kovasti kaivannut. Nyt olen 41 ja saatan olla raskaana, ristiriitasin tuntein kylläkin tuon äskeisen luettuani, mutta olen varma että jos saa olla terve (ja se ei ole kenellekkään taattu iäkää katsomatta) niin voi olla lapselleen hyvä vanhempi vaikka onkin jo "vanha"?!
- kunnioittaen
Äitini nukkui pois 1 1/2 viikoa sitten.
Täysin yllättäen jättäen jälkeensä surevan perheen, lukuisat ystävät ja suvun.
Tämän kirjoittaminen enään tuon otsikon alle on väärin. Mutta koska suhteestani äitiini tänne kirjoitin niin kirjoitan tämänkin.
Äiti oli hieno ihminen, kaikin puolin. Ihana, lämmin perheen äiti, joka jaksoi ja halusi ison perheen, vaikkei sitä enään minun kohdalla olisi jaksanutkaan. Hän teki oman ratkaisunsa ja hän oli parhain, rakkain äiti mun--niikuin laulussa sanotaan.
Noin viitisen vuotta olin äidin hoitaja isäni kanssa. Vieläkin on vaikea tajuta, että enään ei apua tarvita. Kännykässä ei ole äiti soittajana. Pienet asiat jotka kertovat, että äiti todellakin on nyt pois.
Mutta, kuten viimeisinä tunteina sain kädestä äidin saatella rajan taakse, niin tuska oli aivan mieletön! Olin se pieni tyttö jonka pahin painajainen toteutui. Mutta samalla se aikuinen tytär joka kiitollisena kaikesta sai olla tuolla hetkellä läsnä.
Tähän on mun puolesta vaikea lisätä tai ottaa pois. Tämä oli minun tarinani.
Kiittäen ja kaivaten äitiä
- Äiti ja aivot
Häpeä vaan, huomaat joskus tyhmyytesi. Olet lapsi ja tärkeä äidillesi.
Teen töitä 12-19v. nuorten kanssa ja niille tärkein pointti on äiti ja isä kun niiden kanssa keskustelee ja monista asioista he puhuvat minulle eikä vanhemmilleen. Oma lapseni tietää kuinka vanha olen ja joka hetki on vaatteet kierrossa, hän pitää mun ja minä hänen, käydään konserteissa, esim. metalica kesällä Porissa, eikä hän hävenny mua lainkaan. Opettele rakastamaan äitiäsi sellaisena kuin hän on, äläkä tuijota omaa napaasi. Silloin kun menetät napanuorasi niin kerro sitten kuinka loppujenlopuksi rakastitkaan äitiäsi. Kenen leipää syöt? Luulen ettet tuolla itsekkyydellä löydä ikinä aitoa parisuhdetta.- saako kysyä
Sivumennen kysyen - miksi sinä olet tällä palstalla? Mistä sinä olet katkera?
- yks vaan
Osa varmaan pitää paikkansa ja oma tulkinta on ihmisillä aina oikein, mutta minä ainakin olen todella ylpeä omasta äidistäni. Hän sai minut 42-vuotiaana. Hän on puhunut paljon sellaisia historiallisia juttuja sota-ajan jälkeisestä ajasta, että se pistää miettimään. Hän on paras ystäväni. Ok, hänelläkin on omat negatiiviset puolensa, että hän tuppaa ajattelamaan samoja juttuja ja sama levy kiertää ja kiertää, mutta elämänkokemus on jotain ainutlaatuista. Olihan äitini todella väsynyt avioeron jälkeen ja samaan aikaan oli oma murrosikä, mutta menneet ovat menneitä.
Älä sinäkään murehdi teidän ikäeroa. Tämä on vaan elämää. Eikö sekin ole jo saavutus, että saa elää ja joku on huolehtinut. Eikä kaiken täydy olla niin täydellistä. Ihmiset ovat siksi niin väsyneitä ja kovilla, kun kaikilla pitää olla kaikkea. Ei kaiken pidä olla niin täydellistä. Sota-ajan jälkeen ihmisillä ei ollut suurinpiirtein mitään. Kaikki piti aloittaa tyhjästä. Nyt on moni asia paremmin. - jaaak
Jos kaikki tehdään siksi, että teini ikäiset ja varhais teinit ei häpeisi niin ei tehtäisi mitään. Oletko tietoinen, että tiettyyn ikään kuuluu se, että hävetään vanhempia. Tod.näköisesti ne kaverisi häpesivät omia vanhempiaan samoin, mutta syy oli joku muu. Oletko miettinyt...nyt kun vielä aikuisen ajatusta mietit..että olisko häpeän alla jotain todellisempaa mikä tuskaasi aiheutti?
Itselläni oli vanhempi äiti, mutta en hävennyt häntä iän vuoksi vaan siksi koska ei huolehtinut itsestään- syvimmiltään häpesin koska hän ei kysennyt rakastamaan ja olemaan vanhempi.
Tiedoksi sinulle, omat lapsesi tulevat häpeämään sinua jostakin syystä myös jossain vaiheessa. :)- hghvaan
..Tai todennäköisesti häpesivät ...tai häpeävät parhaillaan sinunkin lapsesi.
Mielstäni haet äitisi vanhuudesta syytä johonkin muuhun tuskaan. Eivät kaikki vanhemmat äidit sairastele ja jätä lapsiaan pulaan ja hoitamaan itseään. Oliskio taustalla nyt joku tuska siitä, viha kun olet joutunut hoitamaan sairasta vanhempaa..katkeruus? koetko jääneesi sairauden takia vähemmälle?
Sairastu muuten voi nuorempanakin. Ei asiat ole noin mustavalkoisia.
- näinseon
ja haluan äidiksi. Kirjoituksesi pani minut miettimään.........näkökantasi sinun oma ja kunnioitan sitä. Tunteesi ovat aitoja ja ei niitä tarvitse muuttaa kenenkään mielistelyn vuoksi. Olemme erilaisia.
Silti, ei kaikki ajattele tai ole kokeneet noin. Kaikki riippuu kaikesta, en voi moittia sinua -sanot suoraan ja en ole ihan samaa mieltäkään. Ajattele, ikä ei ole paha. Myös sinä vanhenet, oletko silloin arvoton ? Ihmisten mielipiteet ja niiden orjana oleminen...Ikää tulee meille kaikille, siitä ei päästä mihinkään. Arvosta ja rakasta äitisi sisintä.- tuomitkaa tuomitkaa
Ajattelen, että elämä on lahja. Jos ihmisellä on molemmat vanhemmat elossa, sekin on ihme. Itse olen 34- vuotias ja lapseton. Kun halusin aikaisemmassa parisuhteessa lapsen, se tuntui itsekkäältä siinä tilanteessa. Nyt olisin parempi äiti kuin nuorempana, mutta sepä alkaisikin olla jo iän puolesta itsekästä. Hedelmöityshoito olisi ollut itsekästä, koska lapsella ei olisi ollut isää. Ja sitten kun olen lapseton, sanotaan, että se se vasta itsekästä onkin.
Suomalainen yhteiskunta on nykyään niin täynnä toisten syyttelyä, että tuntuu välillä, että jotkut ovat ottaneet erityisasemakseen tuomitsemisen.
Kun synnyin, äitini oli 40. Muistan toki pelänneeni hänen kuolemaansa, mutta siinäpä tuo on elossa vieläkin, rakkain ja vaikein ihmissuhteeni. Olisipa itsekästä jättää hänet vaille lapsenlasta. - 3eee
Olen 44 ja haluan äidiksi ensimmäistä kertaa elämässäni. Nyt vasta tunnen olevani kypsä äidiksi, ottamaan vastuuun niin materialistisesti kuin henkisestikin toisesta ihmisestä. Nyt vasta uskon olevani kykeneväinen pyyteettömään äidin rakkauteen ja nyt vasta ymmärrykseni on kasvanut siihen mittaan, etten aiheuttaisi pienelle lapselleni loppuiän traumoja. Nyt vasta olen päässyt eroon narsistisista minä-minä -ajatuksista.
- jessusmaaria sentäs!
Tietoisku biologiasta. Sinua ei olisi voitu tehdä "nuorempana". Olet syntynyt yhden tietyn siittiön ja tietyn munasolun kohdatessa. Jos munasolu tai siittiö olisi vaihdettu toiseksi, et olisi koskaan syntynyt. Se et olisi sinä. Sinä voit syntyä vain juuri silloin kun nuo siittiö ja munasolu kohtasivat. Sitä siittiötä ei ollut olemassakaan paria päviää ennen eikä pari päivää jälkeen sen tietyn yhdynnän. Munasolu irtosi juuri silloin, se ei olisi irronnut aiemmin eikä koskaan uudestaan.
Vai häpesit äitiä kun tämä oli niin vanha?
Saisit hävetä itseäsi. Jos sinulla ei ole vahnhemmistasi muuta pahaa sanottavaa kun että he ovat tietyn ikäisiä, niin pieniäpä ovat murheeis, vähällä olet päässyt, joten olepa penikka ihan hiljaa.
Jos joku tässä on itsekäs niin sinä.
Minun äitini sai minut 40-vuotiaana. IKINÄ en ole ajatellut että hän oli liian vanha.
Olet kiittämätön, lapsellinen turhasta rähisijä. Ota äitiisi yhteyttä ja pyydä anteeksi. - westernlights
Et siis haluaisi olla olemassa.
En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että lapsi häpeää vanhempaansa, joka on vanhempi kuin lasten vanhemmat keskimäärin. Mitä väliä sillä on, minkä ikäinen vanhempi on? Oma isäni oli viisvitonen kun menin kouluun. Ja kuinka ylpeä olin isästäni. Hän oli niin komea, viisas, ystävällinen, auttavainen, kerrassaan supertyyppi. Iästä ei koskaan juteltu meidän perheessä. Miksi oltaisiin. Myöskään kaverini eivät koskaan sanoneet mitään sellaista, että onpa sinulla vanha isä.
Ja sitten tuo, että tyttäret viettävät laatuaikaa hyväkuntoisten äitiensä kanssa. Joillakin on onni saada tehdä niin, mutta aika monella ei ole sellaista mahdollisuutta. Jo se, että nuoret ihmiset muuttavat kauas kotiseudustaan, estää tiiviin kanssakäymisen. Itse muutin pk-seudulle kaukaa pohjoisesta alle kolmikymppisenä. Eipä olleet vanhemmat viettämässä kanssani aikaa. Puhelimessa tosin juteltiin usein.
Elämät ovat erilaisia. Kannattaa olla iloinen, että ylipäätään on syntynyt tänne kokemaan tämä ihmeellinen elämä. - tyuijhnjiytg
share with you a very good website
http://www.goodoye.com/
love ★★★
http://www.goodoye.com/
very good web
lets go★★★ - Totuus tulee tässä
Totuus on se,että nelikymppinen on liian vanha lapsen saantiin.Juuri nämä syyt A)Sikiön kehityshäiriöiden määrä tuplaantuu B)Omien vakavien sairauksien määrä myös ikääntyessä suurenee C)Lapsen hyvinvointi voi kärsiä(häpeä,pelko äidin menetyksestä ym.) D)Vaihdevuosivaivat,rupsahtaminen,äidin omien vanhempien sairaudet,kuolemat ym.jotka usein rasittavat ja vaativat oman huomionsaE)Monesti yli puolet jo eletty,joten elinaika lyhyempi kuin nuoremmilla.Faktaa,johon monet kokeneet lääkäritkin yhtyvät.Ei kakaroita kakarana,muttei myöskään mummoiässä.
- seuranneet
Satulla on aikaa istua suomi 24:ssä ja kirjoitella päivät pitkät. Kuka hoitaa lapsesi, ai niin miehesi tietenkin.
- hv
Minä synnyin kun äitini oli 17 ja voin sanoa että olisi myös pitänyt tehdä se abortti. Että syyllistäkää nyt kaikki maailman äidit maailman tappiin saakka ja sanokaa suoraan ettei kannata yhtäkään lasta saada minkään ikäisenä!
Aina löytyy jotakin mutinaa äideistä perkele. Ilman niitä 'ajattelemattomia äitejä' ja vieläkin ajattelemattomampia isiä ei täälläkään olisi yhtäkään ihmistä narisemassa, eikä missään muuallakaan.- sä oot paras
näin on, heh.
- 40v tulevakin s-per.
Minun mummoni adoptoi 40vuotiaana äitini ja jopa minä ja mummoni olimme hyvissä väleissä aina. Mummoni oli 90v todella hyvämuistinen mummo, jota kukaan ei uskonut 90v, kun kävimme kaupassa ja apteekissa yhdessä.
Koskaan heillä ei ollut mitään riitoja. - yksyksinäinen
Samoilla linjoilla olen itsekkin lapset pitää tehdä nuorina, itselle olen laittanut rajan kolmeenkymppiin. Fakta vain on se, että nuorena jaksaa yövalvomiset yms. paremmin. Ja terveyskin on parempi.
Itse en tule koskaan saamaan lapsia, koska naista elämään ei ole löytynyt. Olen nyt 28 vuotias, ja haluan tutustua toiseen ihmiseen kunnolla ennen suhteen muodostamista. Sterilisaatioon tulen menemään heti kun olen 30 täyttänyt. - kyynelsola
Oma äitini sairastui alkoholismiin ollessani n. 4 vuotias. Elin käytännössä äitinä omalle äidilleni koko lapsuuteni ajan, kunnes tiemme erkanivat ollessani n. 15 vuotias. Hän kuoli muutamia vuosia myöhemmin, vain 49 vuotiaana. Antaisin mitä vaan että minulla olisi vaikka 90-vuotias äiti, kun ei äitiä tai äitihahmoa ollenkaan -kuten ei koskaan ollutkaan. Olen nyt 35 vuotias ja oman lapseni teen tai jätän tekemättä siinä vaiheessa kun koen että olen saanut elää menetettyä nuoruuttani ja elämää omilla ehdoillani tarpeeksi kauan. Siinä vaiheessa kun koen että olen valmis kantamaan vastuun, jota oma äitini ei pystynyt tekemään.
- sydänsola
Kyynelsola tekstisi oli kaunis ja koskettava. Aloittajan teksti oli aivan kaamea, osoitus kiittämättömyydestä ja äärimmäisestä mielen tyhjyydestä.
Minä olen 34v, äiti sai minut ollessaan 42v ja hän oli minusta ikionnellinen. Isosiskoni syntyi kun äiti oli aivan liian nuori. Sisareni lapsuus oli ikävä kun nuoret ja köyhät vanhempamme koittivat jotenkin selviytyä 60-luvun Suomessa. Hän on ikuisesti katkera, ja minä taas muistelen vanhempiamme kiitollisuudella ja rakkaudella.
Muistan myös lapsuudestani että koulukaverit ihmettelivät vanhempieni ikää, ja minulla oli myös jatkuva huoli että äiti kuolee pian. Hän kuitenkin eli yli 70-vuotiaaksi, teki uran, menestyi ja oli hyvin älykäs nainen, josta pidettiin paljon. Olisin suonut hänelle pidemmän elämän koska hän oli hyvä ihminen. En koskaan voisi olla katkera siitä että aikamme jäi lyhyeksi, Kyynelsolan yhteinen aika äidin kanssa oli paljon lyhyempi ja surullisempi.
Itsellänikin näyttää että jos tulen saamaan ikinä lapsia menee se lähemmäs 40 ikävuotta, ja toivon että voisin olla yhtä upea ja ihailtava "vanha" äiti kun oma äitini oli. Kaikki kunnioitus äideille - näin
Lapsia ei tehdä, ne saadaan! Jokainen ihminen syntyy juuri oikealla ajalla, juuri oikeaan tilanteeseen. Kaikki menee juuri niinkuin kuuluukin, vaikka olisi hankalaakin. Ei omasta, eikä kenenkään toisen elämästä voi sanoa, että sitä ei olisi pitänyt koskaan tullakkaan!!
- iisakin äiti
Tässä on kaunis loppu ketjulle.
Elämä on lahja :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik113585MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar691896Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun5421578Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin811204Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja621014Yksi syy nainen miksi sinusta pidän
on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s33968Hyödyt Suomelle???
Haluaisin asettaa teille palstalla kirjoittelevat Venäjää puolustelevat ja muut "asiantuntijat" yhden kysymyksen pohditt214888Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o60843- 171834
Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!
Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill3768