Niin, miksi?
Miksi menet sänkyyn varatun kanssa ja alat haaveilemaan yhteisestä tulevaisuudesta kunhan toinen vain nyt jättää sen vaimon/miehen?
Mitä järkeä hakata päätä seinään, eikö se satu vai tykkäätkö kivusta?
Ja mikä parasta, sitten täällä tai muualla haetaan sympatiaa kun se toinen ei nyt tykkääkään kun vähän vaan koittaa?!
Miksi menet sänkyyn varatun kanssa ja alat haaveilemaan yhteisestä tulevaisuudesta kunhan toinen vain nyt jättää sen vaimon/miehen?
Mitä järkeä hakata päätä seinään, eikö se satu vai tykkäätkö kivusta?
Ja mikä parasta, sitten täällä tai muualla haetaan sympatiaa kun se toinen ei nyt tykkääkään kun vähän vaan koittaa?!
Vastaukset 68
Vanhimmat
olen itsekkin varattu..sivusuhde on silloin turvallinen. Me vain nautimme elämän iloista salaisesti, kaikki yhteydenotto tapahtuu työajalla. Tapaamiset hoidetaan hyvin harkiten ennen tai jälkeen työpäiväni, harrastukseni antaa minuelle pelivaraa. Miesystäväni on yrittäjä, joten kukaan ei kysele hänen tyäajan käytöstä, ei edes vaimo.
En haaveile yhteisestä tulevaisuudesta. Miksi haaveilisin, me vain nautimme toisistamme seksin ja muun mukavan yhdessä olon merkeissä. Suhteemme on jatkunut kauan. mies ei jätä vaimoaan. ja hyvä niin. Minulla on hyvä toimiva ja itsenäinen arki. Ei satu, on mukavaa toisen lähellä.
Ei kai kukaan VALITSE, kehen rakastuu. Aivan kuin ihmiset olisivat rivissä ja niistä vain valkattasiin että "toi". Eihän sitä voi valita muitakaan mieltymyksiään. Minulle varattu ihminen tuli tunnustamaan tunteitaan, olin hänestä aina pitänyt, mutten ikinä olisi tehnyt aloitetta varatun suuntaan. Ei se varattukaan varmana halunnut alkaa tunteilemaan jotakin toista kohtaan, kai sitä kaikki rakastaisivat sitä omaa puolisoaan jos saisivat VALITA. Tyhmäähän se on salasuhteisiin ruveta, ei kukaan niihin järkisyistä lähde vaan tunnesyistä.
Ja se on ihan normaalia että ihmiset eroavat, olisi pettämistä tai ei. Ei ole mikään mahdoton ajatus.
Olisi pitänyt kirjoittaa "miksi aloittaa varatun kanssa mitään".
Tunteita on monenlaisia monia kohtaan, itse sen valinnan siinä vaiheessa tekee aloituksesta kumminkin.
Enkä tota rakkaudeksi menisi sanomaan jos johonkin tunteitaan suuntaa.
Ehkä tämä on vain joku mystinen juttu missä minä en vain näe mitään ideaa.
rakastuneet oikeasti tunnemyrskyllä, on ymmärrettävästikin vaikeaa tajuta mitä siihen pyörteeseen joutuneille ihmisille oikein tapahtuu, eihän sitä oikein tiedä osapuolet itsekään. Sitä odottelee tunteitten tasaantumista ja sitä jos salarakkaus menisi ohitse, välillä vaan käy niin etteivät tunteet laimene edes vuosien kuluessa vaan voimistuvat ja päädytään tekemään ratkaisuja mitä ei olisi itsekään osannut koskaan aiemmin kuvitella omalle kohdalle osuvan.
kehen rakastutaan. Kun oikein osuu kohdalle, se kuuluisa järki sumenee, siinä ei tahto auta. Tunne vie ihmistä, ei järki. Siks maailma on muutenkin ihan seko paikka.
Ketku mies petti vaimoaan ja leikki muualla sinkkua. Jos ei asu samalla paikkakunnalla niin mistä voi tietää? Mulle selvisi sattumalta miehen kaksinaamaisuus ja toimin sen mukaan. Juttu loppui siihen minun osaltani. En vastannut enää viesteihin tai puheluihin. Kehtaa se piru vieläkin viestitellä. Vaimo jätti sen myös. Eivät useimmat meistä halua alkaa varatun kanssa säätämään.
Tunteethan tunnetusti heittelee rakkauden ja vihan välillä samaankin ihmiseen. Jos rakkaus olisi pelkkä tunne se ei kestäisi parisuhdetta. Ehkä tässä onkin syy tähän sekamelskaan että ihmiset menee liikaa tunteidensa viemänä ajattelematta vakavammin. Kenestä ei olisi moraalittomuuteen ja "hällä väliä" meininkiin, mutta kuka sellaista katselis kunnioittaen? Eikö pikemminkin halveksuvasti?
Ihmistä jolla on moraalista selkärankaa voi katsoa aina ylöspäin, arvostaen. Ajan oloon siitä tulee tärkeä kestävän suhteen voimavara. Sanotaan että ajatuksilla voi ohjailla tunteita. Järjen äänellä voi torjua näitä "luvattomia" tunteita, joista tulee monille vain ongelmia. Yhä edelleenkin on arvossa toisen arvostus ja huomioon ottaminen, se luo hyvän pohjan suhteelle.
Ei se nyt ihan niin mene, että hyppäät sänkyyn ja saman tien haaveilet yhteisestä tulevaisuudesta. Miksi nyt ihmisiin yleensä ihastutaan, rakastutaan? Yksi asia johtaa toiseen ja koko ajan on vaikeampi irrottautua, kun tunteet syvenevät. Ja kun jotain rakastaa, niin on aika luonnollista alkaa myös toivoa yhteistä tulevaisuutta, eikö? Haaveilu ei tietenkään pois sulje tervettä järkeä.
Sattuuhan se. Tietenkin sitä ajattelee, ettei olisi alunperinkään pitänyt lähteä ensimmäistäkään kertaa ulos kun toinen pyysi. Miksi sitten tuli lähdettyä .. se on se vetovoima mitä tuntee vain yhtä tuhannesta kohtaan. Se tuntuu mahtavalta ja silloin myös koko elämä tuntuu mahtavalta. Se on sitä kemiaa ja kun se on molemminpuolista se vie mukanaan.
Ihmiset hakevat monenlaisissa tilanteissa sympatiaa. Vaimot miestensä petettyä, toiset naiset omissa kurjissa kakkosen rooleissaan. Molemmat ihmettelevät miten mies voi tehdä minulle tämän, eikö minun rakkauteni olekaan minkäänarvoista, rakastaako hän minua sittenkään. Tämä on tuhansia vuosia vanha kuvio, tuskin me sitä tällä palstalla pystymme lopullisesti ratkaisemaan.
Minä en ole miehen kanssa pelkän seksin vuoksi tai koska on kivaa. Vaikka haluaisin, en pysty ottamaan tätä niin kevyesti. Rakastun harvoin enkä todellakaan ole onneni kukkuloilla että tällä kertaa satuin rakastumaan varattuun. Mitään hyväksikäyttöä tämä ei minun puoleltani missään nimessä ole eikä mies ole minulle lelu. Toivottavasti en minäkään hänelle.
Joo, kyllä se taitaa olla niin etten minä sitä ideaa näe, taitaakin olla jokin salaliittoteoria tämä.
Ja rakastunutkin olen, kerran, mieheeni, ihastunut tulisemmin muutamaan mahdottomaan.
Minun mielessä tämä vastaus kysymykseen on yksinkertaisesti se että on heikko vastustamaan omia mielihalujaan ja niiden välitöntä tyydyttämistä.
Rakkaus sanaa on nykypäivänä helppo viljellä, ei kaikki ole silti sitä miltä näyttää.
Onneksi muunkinlaisia mielipiteitä ja tahtoja löytyy, eihän maailma muuten olis kovin mukava paikka elää.
elämään ns nuhteetonta elämää ei anna sinulle yhtään isompaa oikeutusta arvostella / kyseenalaistaa toisten tunteita. Rakkaus ei ole yksiselitteinen asia: et voi sanoa toiselle, että tuo ei ole oikeaa rakkautta, koska tunnet sitä tahollaan sitoutuneena olevaa ihmistä kohtaan - mutta tämä minun rakkauteni on "oikeaa" rakkautta, koska se tapahtuu hyväksyttävissä olosuhteissa.
Merkillistä, että "ei-hyväksyttävä" rakastuminen /rakkaus on aina toisten mielestä niin likaista ja rumaa... Vaikka tunteena voi olla aivan yhtä aitoa ja kaunista kuin se hyväksyttävä rakkauskin - kaltaisesi täydelliset ihmiset eivät vain halua sitä myöntää, koska tuntevat sen jo ajatuksenakin uhaksi itselleen ja omalle parisuhteelleen.
On hyvä todellakin erottaa toisistaan tunteet ja yhteiskunnan tämän hetkiset sopivuussäännöt. Aito rakkaus ei ole kiinni instituutioista eikä kukaan voi toisen puolesta määritellä mikä on toiselle totta ja merkityksellistä. On rakkaudettomia avioliittoja ja avioliittoja, joissa rakkaus on yksipuolista. Onneksi on myös avioliittoja, joissa rakkaus on molemminpuolista ja kohdistuu vain omaan puolisoon. Rakkaus on olemassa jo ennen papin aamenta eikä se kai silloin ole vähemmän aitoa kuin aamenen jälkeen? Vaikka joku kuinka paljon kiukuttelee ja yrittää mitätöidä toisten ihmisten tunteiden syvyyttä se ei sitä syvyyttä poista. Voiko rakkaus tunteena ylipäätään koskaan olla väärin? Teot sen sijaan on helpommin luokiteltavissa oikeisiin ja vääriin.
Ihmistä ei voi määritellä kokonaan sen kautta ketä hän rakastaa ja kuka häntä rakastaa tai onko hän naimisissa, avoliitossa, vapaassa suhteessa tai sinkku. Ihminen on niin paljon muutakin kuin parisuhteen puolikas tai siviilisääty. Muillakaan elämän osa-alueilla ei varmasti kenenkään tule aina toimittua ihanteiden mukaisesti, ihminen olentona ei yksinkertaisesti pysty siihen. Elämä on monien sattumusten ja tekijöiden summa, siitä johtuu että se on joskus niin ihana ja joskus ihan syvältä. Enkä tällä nyt yritä puolustella kenenkään parisuhteen väliin joutumista, mutta en myöskään hyväksy sellaista yksisilmäistä näkemystä, etten muka tunnistaisi rakkautta rakkaudeksi koska vastakappaleena on varattu mies.
Onko rakkaus tunne?
Tarkoitatko, että tunteet ovat määrääviä päätöksenteossasi?
Itse en käsitä rakkautta tunteeksi, mutta sinulle TP rakkaus on ilmeisesti tunne?
Meneekö tapahtumasarja näin:
1.tulee rakastumisen ja rakkauden tunne jotakin ihmistä kohtaan
ennalta arvaamatta, kuin luonnonvoima tai sairaus; ihminen ei ole vastuussa tästä tunteesta
2.tästä tunteesta seuraa suhde henkilön kanssa, johon tunne kohdistuu
eikä voi sitten mitään, jos rakkauden kohde on jo sitoutunut suhteeseen toisen henkilön kanssa
Omaa vaikutusmahdollisuutta ei ole, koska tunteet vain tulevat. Jostakin, johon ihminen itse ei voi vaikuttaa.
Onko ajatuskulku tällainen? Ymmärsinkö oikein?
ole koskaan ollut korviasimyöden rakastunut? Et muuten kyselisi tuollaisia.
Rakkaus on tunne, mikä muukaan. Tunteet ylipäätään ovat hyvin määräviä jokaisen ihmisen päätöksenteoassa. Kovin harva on niin kylmäverinen luonteeltaan, että pystyisi ohittamaan omat tuntemuksensa ja ajattelemaan puhtaalla järjellä. Ajattelepa vaikka kun olet kaupassa ruokaostoksilla, jo pelkästään siellä tunteesi vaikuttavat siihen mitä valitset ostoskärryyn, et todennäköisesti laita kärryyn sellaista josta et pidä vaikka se olisi esim. terveyden kannalta järkevää. Koko elämä rakentuu hyvin pitkälle haluihin ja tunteisiin perustuvien valintojen varaan niissä raameissa mikä kullekin on mahdollista. Oma järkeen perustuva vaikutusmahdollisuus totta kai on, se on sitä parempi mitä laimeammasta tunteesta on kysymys. Rakkauden mysteeriä on yritetty ymmärtää siitä asti kun ihminen on ollut olemassa eikä se vieläkään ole selvinnyt. Luonnonvoima oli sinulta hyvä vertaus, jotain sellaista se tosiaan on. Varsinkin jos on tyypiltään ihminen, joka ihastuu/rakastuu harvoin, tunne on todella euforinen.
Mutta takaisin varsinaiseen aiheeseen eli toisena naisena olemiseen: ellei myös järki vaikuttaisi ihmisen toimintaan, niin tuskinpa kakkosetkaan kärsivistelisivät omantunnontuskissaan ja pohtisi alituiseen ristiriitaa tunteidensa ja moraalinsa (tässä yhteydessä järjenkäyttö) välillä. Jos olet lukenut kaikki kirjoitukseni olet varmastikin huomannut, että eroaminen varatusta miehestä on todellakin tavoitteeni. Se on lähtöisin järjestä. Se miksi eroaminen on niin vaikeaa johtuu rakkaudesta, eli tunteesta.
Varattu nainen pokaa varatun miehen, koska ei enää vapailta markkinoilta saa miestä itselleen joko iän, naamavärkin tai tapojensa takia. Hän viis välittää siitä, että tieten tahtoen menee kolmanneksi pyöräksi ja näin saa aikaan toisella avioeron ja toisen perheen hajalle. Eikä haittaa yhtään, vaikka lapsiakin toisella olisi, kun omat lapset ovat jo maailman turuilla. Hän ei välitä yhtään siitä, että hänen oma perheensä hajoaa, kun siellä ei enää ole kuin alkoholistimies kotosalla.
Ihmeellisiä selkärangattomia lässytyksiä tunteistä ym. Tunteet ja järki aina erotetaan kahdeks täysin erilliseksi asiaksi jostain kumman syystä ja sitä kautta lähdetään perustelemaan asioita. Ei aivot ja mieli ole ihan niin yksijakoinen. Ei se oma rakastuminen, ja sen voimakkuus, selitä ja oikeuta paskamaisia tekoja. Mutta ilman tätä ihme selittelyä ja vakuuttelua vätysten vois olla vaikea elää ittensä kanssa, joten ymmärrettävää. Kaikilla ei voi olla selkärankaa.
Miehelläni oli henkinen sivusuhde aika pitkän ajan. Tekstareita, puheluita ja työpaikalla juttelua. Ihastumista toiseen. Ja kakkosen ihastumista mieheeni.
Kun se selvisi (mieheni kertomana) iski tietysti kaikki mahdolliset tunteet. Myös moraalinen ylemmyys kakkosta kohtaan. Samat kysymykset jotka täällä pyörii ketjusta toiseen. Ja edelleenkin olen sitä mieltä, että tunteilleen ei voi mitään, mutta teoilleen kyllä.
Mutta uskon kyllä, että ei mieheni ja kakkonen erityisesti suunnitelleet ihastumistaan. Se vain tapahtui. Alkoi viattomasta juttelusta ja ystävyydestä. Ja sitten toinen alkoi tuntua enemmän mukavalta kuin muut. En minä voi siitä heitä syyttää. Vaikka sen ajatuksen kohtaaminen sattuikin ihan kamalasti.
Se kesti aikansa ja mies kertoi kun alkoi "kyllästyä" eli ihastus paloi loppuun. Onneksi miehelläni oli joku järki ollut päässä, eli eivät tapailleet tai harrastaneet seksiä tai läheisyyttä. Siksi kai meidän jatkaminenkin oli mahdollista.
Ja kun oli pakko katsoa myös itseäni peiliin, niin ymmärsin, että miksi mieheni oli ihastunut. Meillä oli periaatteessa ihan OK avioliitto, mutta aika itsestäänselvyytenä pidin miestäni. Vuodet ja lapsiperheen arki oli tehnyt tehtävänsä ja olin kaikesta viisaudestani huolimatta unohtanut meidän kahden suhteen.
Jollain kummalla tavalla se mieheni ihastuminen herätti meidät molemmat. Minut paniikilla ja mieheni tajuamaan, miten ja kenen kanssa haluaa elää. Hän olisi voinut valita myös toisin, sanoin sen hänelle selvästi. Olisin kyllä selvinnyt erosta, mutta en siitä, että hän olisi jäänyt luokseni toinen mielessään.
En usko, että sen enempää varatut kuin kakkoset voivat niille tunteilleen mitään. Elämä on aika pitkä ja vuosiin mahtuu monia asioita. Osasta selviää helpommin, osan kanssa kipuillaan. Pettämisessä kuitenkin aina sattuu. Ja uskon, että jokaista osapuolta. Ei ole voittajia tai häviäjiä. Mutta selviäjä voi jokainen osapuoli olla. Ja yhtä kokemusta "rikkaampi".
on kokonaisuus. Jos tunteet ohjaisivat ainoastaan ihmistä, mitähän tästä maailmasta tulisi?
Aikuiset ihmiset eivät ota vastuuta tekemisistään, vaan ollaan niinkuin leikkikehässä. Mutta ku minä haluan, niin kyllä minä sillon saan!
Se erottaa ihmisen muista eläimistä että osataan ajatella myös miltä muista osapuolista saattaisi tuntua. Tai ainakin jotkin ihmiset.
Ottakaa hyvät ihmiset vastuuta. Jos tekee mieli pettää, jättäkää entinen ensin. Tai ottakaa järki mukaan (tietysti sillä varauksella että sellaista löytyy) ja jättäkää pettämättä. Katsos kun vaikka se ihana uusi tuttavuus siellä baaritiskillä olisi vaikka kuinka "oikeaa rakkautta" niin se ei oikeuta JÄRJELLISESTI satuttamaan toista ihmistä.
Ei voi lyhyesti tätä aihetta pohtia. Asioissahan on yleensä useampi puoli ja niissä vielä omat eri sävynsä. Näkemykseni on, että ensin tulee ihastuminen. Siihen lisätään vetovoima, fyysinen vetovoima. Tästä yhdistelmästä kaikki saa alkunsa. Todennäköisesti tunteet vievät herkästi tässä vaiheessa, jos elämässä on jokin, no sanotaanpa vaikka tyhjiö. Järjen ääni vaimenee taustalle hetkeksi ja tehdään valintoja, jotka sotivat ns. "hyvää moraalia" vastaan. Tavallisesti ihminen haluaa kantaa vastuun teoistaan tai ainakin yrittää. Tekojen jälkeen oma käsitys aiheuttaa todennäköisesti omantunnon tuskia. Niitä selitellään sitten tunteella, jota edes järki ei voi pysäyttää. Mitä suurempi ja vallitsevampi tyhjiö henkilöllä on elämässään, sitä suuremmaksi hän selittää tunnetilansa itselleen. Silloin kuvioihin astuu selityksenä RAKKAUS. Onhan itselleen suunnattoman paljon helpompaa selittää olevansa rakastunut kuin myöntää säätävänsa salasuhteessa. Sen myötä joutuisi kasvokkain oman heikon minän kanssa, joka tekee satuttavia asioita toisille ihmisille. Kuka pystyy ja haluaa itsessään tämän nähdä? Se ei ole varmasti helppoa. Se vaatisi vastuunottamista itsestään ja teoistaan. Kasvamista.
Rakkaus on mielestäni tunnetila ja järki yhdessä mm. sitoutumista, vastuunottoa, kompromisseja, pysyvää tunnetta, yhteinen tulevaisuus, jota tavoitellaan yhdessä ja paljon, paljon muuta hyvää sekä ikäviä asioita. Siinä kuitenkin pyritään yhdessä johonkin molempia tyydyttäviin ratkaisuihin, kultaiseen keskitiehen vaikka aina ei ratkaisut ja tilanteet toista osapuolta miellyttäisi. Rakkaudessa hyvinvointi yhdessä ja erikseen vaihtelee. Ajoittain tulee ristiriitatilanteita, jotka synnyttävät tyhjiöitä. Rakkaudessa tyhjiö täytetään yleensä hyväksyttävillä keinoilla. Joskus keinot selvitä ristiriitatilanteista/tyhjiöstä eivät kohtaa. Silloin ihminen on altis toimimaan vastoin ns. hyviä mooraalisia käsityksiään..jatkuu seuraavassa..
Tosiasia on, että ihmiset ihastuvat ja joku ihminen voi viehättää/vetää puoleensa erityisen paljon vaikka eläisit parisuhteessa rakkautesi kanssa. Järjen äänen tehtävä on tässä kohtaa vaikuttaa valintoihin ja siihen, mitä on valmis tekemään. Haluanko loukata ja satuttaa omaani tai toisen kumppania? Ei sitä asiaa mietitä konkreettisesti noin, kun varatun kanssa aletaan säätämään. Silloin turvaudutaan tunnekysymyksiin. Esim. suureen vetovoimaan. Se on se helpompi vaihtoehto. Ihastumisentunne on huomattavasti mukavampi kuin ryhtyä ruotimaan itseään ihmisenä tai tekemään oikeita ja järkeviä ratkaisuja. Onhan se kiva haaveilla jostakin uudesta harmaassa arjessa. Siitähän saa lisäpotkua. Se on jotakin uutta. Se viehättää. On eri asia haluaako olla sen vietävissä. Ikävä kyllä ihmiset valitsevat liian usein sen helpomman tien.
Rakkaudessa hairahdukset voi antaa anteeksi. Siinä yritetään ymmärtää toisen "elämän kasvukipuja". Kun miettii pitkiä liittoja, niin niissä usein sattuu ja tapahtuu erinäisiä ihmissuhdesotkuja yhteisen matkan varrella. Rakkaudessa niistä rämmitään yli, yhdessä. Kuka milläkin keinoilla, mutta elämä kuitenkin jatkuu yhdessä. Annetaan anteeksi ja opitaan virheistä ja vaikeista tilanteista. Suhde lujittuu entisestään. Jotkut suhteet eivät kestä näitä vaikeuksia ja liitto hajoaa. Mutta kuinka usein siitä syntyy lopun elämän suhde salarakkaaseen oikeana rakkausliittona? Jos lähdettäisiin tekemään tutkimusta asiasta, niin veikkaan, että suurin osa salasuhteista kohdatessaan yhteisen arjen, ei kestäisi. Onhan lähtökohdat jo huonot ja kaikkea muuta kuin luottamukselle otolliset. Tullaan siis tilanteeseen, jossa viimeistään on pakko kohdata todellisuus. Ei se ollutkaan rakkautta. Rakkaus syntyy pitkässä juoksussa ja se on halu sitoutua ja tehdä yhteisiä kompromisseja. Tehdään kompromisseja vaikka näkemykset eivät kohtaisi, löydetään ns. yhteinen sävel.
On olemassa todellisia rakkaustarinoita, joissa entiset liitot hajoavat ja mennään uuden salarakkaan kanssa yksiin. Ne eivät kuitenkaan synny hetkessä. Usein niillä ihmisillä on pitkä läheinen taival yhdessä jonkin yhteisen tekijän vuoksi esim. työn. Siinä opitaan tuntemaan toinen ihminen hyvin ja ratkaisut eivät yleensä perustu ihastuksen tunteeseen tai pelkkään vetovoimaan. Eikä myöskään "paneskeluun" (ihan jo toisen arvostuksen ja kunnioituksen vuoksi). Ratkaisujen tekoon käytetään myös järkeä. Se on vaikea ja isoja kipeitä tunteita aiheuttava pitkällinen prosessi, mutta siitä huolimatta he jatkavat yhdessä. Näissä tapauksissa voi mielestäni puhua rakkaudesta. Nämä liitot usein myös kestävät. Niiden eteen tehdään isoja ja vaikeita päätöksiä.
Tällä yritin sanoa, että jokainen joka järjellä asioita suostuu ajattelemaan, kykenee näkemään selkeästi oikean ja väärän erot. Olet sitten ihastunut, rakastunut tai muuten vain seksisuhteessa varatun kanssa. Joka suostuu järjellä asioita katsomaan tunteistaan riippumatta, tajuaa myös tehdä sen mukaisia ratkaisuja ja ottamaan vastuun teoistaan. Järjen tarkoitus on käsittääkseni myös hillitä halujamme ja ohjata tekojamme, ovat syyt/vaikuttimet sitten mitkä tahansa...
että, uuden salarakkaan kanssa oleva suhde kestää. Ne hajoavat lähes poikkeuksetta. On liian paljon kokemusta lähipiiristä juuri siitä asiasta.
eikös kirjottaja just niin sanonu tos jutussaa et harvemmin
Niin varman oloisesti tunnut tietävän tyhjiöistä ja niiden selittämisestä rakkaudella.
uskot löytäneesi selityksen salasuhteisiin jostain tyhjöjutustá, sekö selittääkin kaiken! Tiedätkö mitä, tää on elävää elämää, jota elämme, ei jotain puisevaa tyhjöteoriaa. ihminen voi oikeasti rakastua niin että siinä ei mikään järki auta, sorry vaan. Ja kuka sanoo, että järki määrää tai sen tulisi määrätä. Ei hemmetti, elämä on vain yhden kerran, mieti sinä vaan tyhjöteoriaasi ja moralisoi minkä kerkeät. Kitkutetaan vaan kaikki tyhjöliitoissamme järjen voimalla, se on vissiin oikea tapa elää..kuule höpötäti, olet huvittava.
Nimimerkki "Asian vierestä" kirjoitti hyvin ja perustellusti, ei paljon näe täällä noin hyvin perusteltua tekstiä.
Tunteisiin on vaikeampi vaikuttaa, mutta niihin tekoihin kyllä. Jos rakastuu varattuun/varattuna ja päätyy sänkyyn toisen kanssa niin selitetään, että tämä on tunne on niin voimakas, ettei järki enää toiminut. Just. Se on pikemminkin huonoa itsetuntoa ja heikkoutta. Mulla ainakin tulis niin korkea vastatunne asian vääryydestä, että se torppais aikeet tehdä jotain, ja tällöin kyse on tunneasiasta eikä "kylmäverisestä järkeilystä". Haluihin ja tunteisiin kuluu myös (joillekin) halu olla hyvä, moraalinen jne. ja saada niistä tunteista hyvää oloa.
Ihmisen aivot on muutenkin sellainen biokemikaalinen sekasotku, ettei juuri mitään voi tehdä pelkästään tunteilla tai pelkästään järjellä. Asioita voidaan yksinkertaistaa sanomalla pelkäksi järkeilyksi tai tunteiluksi, mutta silloin päädytään ennen pitkään metsään.
Rakkauden selittäminen joksikin niin voimakkaaksi jutuksi, ettei itsellä ole enää hallintaa asioihin on vastuun siirtämistä itseltä muualle.
Ihmisen toimintaa ei säädä järki, vaan nimenomaan tunne. Rakkaus on voimakas, uskomattoman voimakas tunne, jonka hallitseminen järjen avulla ei juurikaan onnistu. Vastuullinenkin ihminen voi rakkauden huumassa menettää vastuullisuutensa ja toimia moraalittomasti. Aivot eivät ole mikään sekasotku, vaan hyvin hieno järjestelmä, jossa kullkain välittäjäaineella on oma tehtävänsä. Rakastumistilassa aivoissa erottyy liikaa dopamiini-nimistä välittäjäainetta, muuten samaa kuin psykoosissa. Rakkaus on siis psykoosiin verrattava tila..pystyykö psykoottinen toimimaan järkevästi ja hallitusti..? Järki voi tosiaankin sammua, ehkä joku päivä niin käy sinullekin. Niin on monelle 'järki-ihmisellekin' käynyt. Onko rakastuminen väärää ,jos se kohdistuu varattuun, ja oikeaa silloin, kun se kohdistuu omaan puolisoon, moraalisesti varmaan näin,mutta elävässä elämässä se voi osua keneen tahansa, eikä se tunne ole sen väärempi.
vain on, eikä se ole oikea tai väärä. Mehän teemme kymmeniä arkipäivän valintoja pelkän tunteen perusteella, joka vain tuntuu hyvältä ja joku pahalta.
Monien ihmisten ”järkeilykin” perustuu tunteelle. Jos me oikeasti perustaisimme parisuhteen älylle, me kannattaisimme järjestettyjä avioliitoja. Vain kokeneet ihmiset voivat perustella, miksi kahden ihmisen kannattaa perustaa perhe.
Eiköhän vain käy niin, että tunteet ne siihen avioliittokin ajoi? Tunteet ne sitä avioliittoa puolustaa? Harvoin ne ovat järkisyitä…
Tunteet eivät ole pahoja tai hyviä, niitä ovat teot.
ykköstä sattuu enemmän, kun mies lopulta otti ja lähti. Että ehkä hän sitten kuitenki oli minä-kakkonen josta hän välitti enemmän?
Niin se vain on, jos joku nelikymppinen mies on vapaana on hänessä jotain vikaa! Varattu on hyväksi havaittu, testattu.
samaa mieltä. Muuta vikaa ei varatussa löydy kuin että juoksee vieraissa. Ja sehän taas ei ole toisen naisen ongelma.
Ne varatut on parhaita, sen takia ne onkin varattuja.
Kyl välil sääliks käy kun joku yrittää hädissään iskurepliikkiä:)
1 Miehellä on jo perhe, joten ei pelkoa roikkuvasta miehestä tai vaatimuksesta alkaa suhteeseen.
2 Varattu ei soittele keskellä yötä tai suurina juhlapyhinä ( itsellä riittävästi tekemistä muutoinkin silloin )
3 Iso intressi pitää itsensä tautivapaana ( ettei jäisi kiinni )
4 Kompensoi huonoa omaa tuntoa hienoilla lahjoilla mm Joulu ym juhlapyhät
5 Mies haluaa suhteelta muuta kuin sukkien pesua tai lattian puunaamista, haluaa sinut juhlaan
6 Miellä korkea halu miellyttää seksuaalisesti
7 Olen niskan päällä, aina voi väläytellä kotia soitosta ja taasen mies tekee juuri niin kuin minä sanon.
8 Pitää taatusti huolta ettei "vanhingossa" pökkää paksuksi.
9 Ei edes odota olevansa ainut
10 Hakee tapaamisajankohdan siten että huomio ainan sinun toiveet
Lentää ulos elämästä kuin leppäkeihäs jos jättää perheen ja kuvittelee alkavansa jotain vakavaa...
Miksi ostaa koko lehmä jos haluaa pelkää maitoa....
on juuri ne rumimmat ja tyhmimmät, joita kukaan ei vaimokseen ota tai jos on joskus on vahingossa/pakossa ottanut niin on ymmärtänyt hankkiutua jo eroon.
Kyllä ukkomies tunnistaa minkälaiset naiset kakkosiksi suostuu. Juuri ne jotka sitten täällä kirjoittelevat, että miksi ottaa koko lehmä ja pudottavat housunsa kukkapuskasta.
^^on niiiiiiiin totta:)
Ja sama pätee miehiin:)
onkin ilmaantunut paljon erillaisia vastauksia.
Näistä paistaa selvästi läpi toi TUNNEpuoli joka saa teon tehdyksi, niinkuin TP.n vastaukset, jotenkin saa käsityksen et olet jäänyt siihen tunteeseen kiinni etkä saa muuta siitä suhteestasi irti.
Tunteisiinkin vain liittyy monta puolta.
Oma tunnepuoleni estäisi koskemasta varattuun koska ajattelisin hänen toista puoliskoaan.
Käsitykseni on yhä edelleen että tämä on vain omien itsekkäiden tarpeiden tyydyttämistä puoli ja toisin.
En lähtisi leikkiin senkään vuoksi koska sillä suojelen itseäni, useinhan tämä ns.toinen aloittaa henkisen kiristyksen suhteessa pysymiseen sillä, että pohtii vaimolle/miehelle kertomista mitä toinen on tehnyt ja näin saa jatkettua suhdetta.
Vaikka yritän kirjoituksia lukea mitenkään arvostelematta puolin ja toisin, ei toi silti kuulosta mitenkään houkuttavalle toiminnalle.
tunteet ovat melkoinen kimppu.
Itsesuojelu on hyvä syy, jos vain pystyy tekemään niin.
Kun tutustui nykyiseen mieheeni, hän oli varattu. En vain tiennyt sitä. En ollut edes hakemassa mitään tunnejuttuja, koska halusin suojella itseäni turhilta tunnemylläköiltä. En todellakaan arvannut, että rakastuisin mieheen joka oli kaikin tavoin ”ei minun tyyppiäni”.
Kun asia paljastui, se oli kamalaa. Juuri tuon takia että ensimmäisenä ajattelin hänen vaimoaan. Me keskustelimme miehen kanssa asian pohjamuriaan myöten. Miksi hän petti sillä tavoin vaimoaan? Eikö hän ajatellut asiaa yhtään pidemmälle?
Täällä tavoin tulin törmänneeksi ilmiöön ”kuinka kulissit pidetään pystyssä”, eli ne ihmiset joilla näennäisesti asiat olivat ”hyvin”, vehkeilevät toisiltansa salaa. Ja sitä pidetään hyvänä moraalina? Ihmiset vain hiljalleen oppivat salailemaan kun muutkin niin tekevät ja lopulta pitävät sitä ihan normaalina asiana.
En suostunut olemaan hänen ”ystävänsä”, sillä tunteeni olivat kaikkea muuta. Tein lopulta selväksi, että en suostu näyttelemään enkä valehtelemaan, vaikka kuinka tunteemme olivat vahvoja molemmin puolin. Mies tuntui havahtuvan hereille, ja hän sitten kertoi vaimolleen.
Oli hyvä asia kun kohtasimme vaimon kanssa silmäkkäin. Sain kuulla hänen versionsa. Ne eivät muuten poikenneet juurikaan miehen versiosta. Pyysin anteeksi tapahtuneen ja sovimme yhdessä kuinka siitä eteenpäin. Laitoimme miehen valitsemaan. En pitänyt häneen yhteyttä. Mies itse otti yhteyttä ja sanoi että me jatkamme ja hän eroaa.
Eron aikana huomasin, että tunteeni olivat vahvat. Olen vain elänyt yksinkin ja aloitin surutyön siitä, että ehkä en koskaan saa elää rakkaussuhteessa. Ei rakkaus niin vain tule, kun sitä haluaa. Eikä sitä rakastun ihan kehen tahansa, vaikka toivoisi niin.
Elämä voi siitäkin huolimatta olla rikasta ja hyvää! Ei ihminen kaikkea saa mitä haluaa.
Ymmärrän kuitenkin toisia, rakastuminen on todella itsekäs tunne. Eroaminen silloin voi koskea ihan fyysisestikin, joten siihen olotilaan ei mielellään jää. Se että nykyään ei kestetä näitä tunnetiloja, voi todella johtaa siihen että suhteita jatketaan ja jatketaan, vain siksi että vältetään se paha olo.
Itsensä suojelua voi siis olla sekin, että vältellään suhteita, joissa tunteet heräävät. Ollaan sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät merkitse liian paljon. Se voi olla yksi syy, miksi jotkut alkavat kakkosiksi. Mutta ei kukaan pysty sanomaan, kykeneekö todella itseään suojelemaan niin hyvin? Olemalla erakko ehkä…
koska rakastuin. Ei mulla oo muuta selitystä. En oo enää kakkonen, koska mies ei halunnut enää jatkaa, että se siitä. En ole roikkunut, kiristänyt, lähetellyt kaipaavia viestejä. Elämä on nyt vaan sellaista, että kaikkea ei tosiaan voi saada. Enkä oo ruma, kouluttamaton ja kelpaamaton, vaan päinvastoin.
Kauanko sitä kesti ja oliko vaikeaa luovuttaa?
miettinyt sitä, miksi rakastuit? Minä ainakin mietin sitä ja moneen kertaan.
Ei se ole niin että olet jotenkin huonompi. Et vain ollut sitä mitä hän kaipasi!
olen niin surullinen, kun katson tätä meininkiä, niinkuin sivusta seuraten. Ei voi kantaa ottaa monestikaan. Suuri, naisvaltainen työpaikka, jossa jatkuvasti kuulee näistä salaisista suhteista ja eroja ja sen tuomaa tuskaa on pakko kuunnella. Erotaan niin helposti. Netistä eropaperi ja pannaan puoliso pistämään nimi alle ilman sen kummempia selvittelyjä. Vihavaiheessa. Sitten nämä eronneet naiset, miehiä ei työpaikalla ole, ovat kuin vasikat keväällä laitumelle päästyään.
siinä ei lasten etuja ajatella, kun on mentävä. Maailman suurin asia on uusi ihastus. Aivan kuin järki katoaisi. Ja taas uusi, jos tämä ei ollutkaan hyvä. Sanotaan , että lapsille ei ole hyvä, jos vanhemmat on riidoissa, mutta onko sekään että äiti juoksee tukka suorana uuden miehen perässä. Aina uusia muka sukulaisia, aina uusia muka puolisisaria. Vanha perheyhteisö oli mielestäni paljon terveempi. En ole kenenkään petetty vaimo, enkä kakkonen, itsekseni vain pähkäilen , otos on aika mittava kun on suuri naisvaltainen työpaikka ja vuosikymmenien työjakso. Aina kun on uusi eroaja, tiedän tämän kaavan. Tympäisee.
mielipiteeseen. "Maailman suurin asia on uusi ihastus. Aivan kuin järki katoaisi. Ja taas uusi, jos tämä ei ollutkaan hyvä. Sanotaan, että lapsille ei ole hyvä, jos vanhemmat ovat riidoissa, mutta onko sekään että äiti juoksee tukka suorana uuden miehen perässä." Niin se vaan tahtoo olla liian usein, että vähät välitetään lapsista, ja puolisosta kun uusi ihastus tulee kohdalle. Ja seuraukset ovat poikkeuksetta ikäviä. Kaikki kärsivät, enemmän tai vähemmän.
Onnekseni vanhempani olivat yhdessä loppuun asti.
Mietinkin tuossa miltä mahtaa nuo sisar ja velipuolet oikeasti lapsista tuntua?
Olen seurannut hyvin läheltä tapahtumaa jossa perinnönjaossa vasta tuli ilmi sisarpuoli ja samoin tilannetta jossa on sisarpuoli tiedossa, yhteyttä ei pidetä eikä enää isää haluta tavata. Surullisia tilanteita.
Näin vanhempana kirjoitti työpaikan naiseroajista, niin minä olen joutunut tilanteisiin jossa miehet puhuvat näistä kakkosista ja se ei todellakaan ole mitään kaunista.
Kakkoset porskuttaa eteenpäin kuvitellen olevansa kauniita ja haluttuja tämän pettäjämiehen kanssa kunnes tulee ero ja siirrytään seuraavaan joka on ollut myös tässä parjaamisringissä, kai se vain otettaan kun kerran on tarjolla.
Mummomuori, ei tarvitse olla erakko ja itseään voi suojella hyvinkin.
Haluaisin omalla kohdalla ainakin tavata toisen ystävät aika pian ja ehkä vanhemmatkin, sellainen ei salaile joka ei valehtele, yleensä.
Ihmiset juoksevat toisinaan todellisia tunteitaan karkuun syöksymällä päätä pahkaa uusiin ihmissuhteisiin. Ihastumisen tunteet ovat vahvoja, kuin huumetta. Unohdetaan että sitäkin voi tuntea muihin kohteisiin, ei aina se tarkoita seksuaalista suhdetta.
Luulen vain ettei sitä ”hyvää” vanha ainakaan tosiasioiden valossa ole ollutkaan olemassa, muistot vain kultaavat kaiken.
että voi ihminen suojautua niin hyvin elämältä kuin se tahtoisi? Aina joku koskettaa, aina joku satuttaa - sairaus, petos, kuolema, hylkääminen … Tietysti voi kyynistyä ja lakata piittaamasta mistään?
Nuo surulliset tilanteet taitavat syntyä juuri siitä kun salaillaan ja valehdellaan niin paljon.
Niin, omalta kohdaltani jos sanon, että kyllä miehen puolelta heitä tapasinkin. Salailua oli oikeastaan vähän ja sekin loppui lyhyeen.
Miksi mennä varatun kanssa kun vapaitakin on taikka ainakin pitäisi olla saatavilla. Onhan se jo kunniallisuus ja arvostus syistä naida vain vapaita, naimattomia yksilöitä. Ei saa vehdata naimisissaolevien kanssa- johan sen nyt järkikin sanoo!!!!T.vanhapiika vuosimallia 1969 Tampere (ja varmaan kaikki tietää ja tuntee, ne jotka mua tuntee)!!!
Tapasin mieheni 16-vutiaana ja on ollut 19 vuotta ainoa kumppani. Muistan kyllä hämärästi, että oli kovin kiihkeää silloin alussa, mutta oltiin kovin nuoria silloin. No välillä meni puoli vuottakin ilman seksiä kun itselläni ei ollut häneen sellaista kipinää. Nykyään osaan jo näytellä. Vetää itsensä pieneen hiprakkaan kerran pari viikossa niin petihommat sujuu ok... Rakastan miestäni paljon, hän ei vaan kiinnosta sänkyhommissa ollenkaan. En tiedä miksi, hyvännäköinen mies!?! Kertaakaan en ole "tullut" hänen kanssaan, vaan hoidan sen puolen ihan oman mielikuvitukseni avulla ja keskenäni.
No nyt olen tavannut miehen (myös perheellinen) jonka tarvitsee vain käydä samassa huoneessa ja meikäläinen on ihan tulessa. Meillä ei ole suhdetta, eikä ihastumisesta ole hänen kanssaan edes keskusteltu. Kemiaa on meidän välillä ilmassa niin paljon, että muutkin ovat sen huomanneet, vaikka oikeasti puhumme ainoastaan työasioista. No se alustuksesta...
ARVATKAA kaksi kertaa tarttuisinko tilaisuuteen jos sattuisi vastaan??? Ja kuitenkin perheeni on minulle rakas ja tärkeä, enkä sitä halua rikkoa... Mutta jos kerran edes elämässään saisi rakastella intohimoisesti ja apinan raivolla!!!!!!!!
RakastunutN, kirjoitat melko ristiriitaisesti.
Yhtäältä kirjoitat, että perheesi on sinulle rakas ja tärkeä etkä halua sitä rikkoa, ja toisaalta heti perään kirjoitat , että olisit valmis vaarantamaan perheesi hyvinvoinnin pelkän nainnin takia. Nainnin, josta kuvittelet vaikka mitä pelkän oman mielikuvituksesi perusteella. (Mies josta unelmoit voi olla vaikka kuinka surkea seksissä, sinä olet vain mielikuvituksessasi kuvitellut hänestä kaikenlaista.)
Kannattaisi varmasti tehdä jotain sen oman seksielämän suhteen, ettei oma tyydyttämättömyytesi aja sinua kaheleihin tekoihin. En ymmärrä, että olet valmis naintiin tuntemattoman kanssa mutta et saa itseäsi seksuaaliterapeutin puheille.
Mutta en kyllä oikeasti tiedä miten joku terapeutti saisi minut kiinnostumaan ukostani? Olisiko jollain kokemusta aiheesta?
En kait nyt tänne hei kirjoitteliskaan jos ei olisi ristiriitainen olo :/
Niin, sinä et olekaan terapeutti vaan se potilas, joten mitä jos hakisit apua ongelmaasi. Voin taata, että ongelmasi ei pienene muita paneskelemalla.
hyväksyt että miehesi käy panemassa jotain vierasta naista? Reilua, eikö totta?
saa ukostasi kiinnostumaan, mutta ehkä avaamaan silmäsi, mitä haluat elämältäsi. Eihän ole kovin tervettä, jos sinun tarvitsee juoda itsesi hiparakkaan, kun harrastat seksiä miehesi kanssa. Eli kaipaat siihen muutosta? Mitä jos sanoisit suoraan miehellesi, että olet tyytymätön seksiinne? Selvästikin kaipaat muutosta, tuskin ratkaisu on se, että hypäät vieraaseen sänkyyn.
Enpä siitä ihan hirveän katkera enää osaisi olla. Voihan olla että onkin pettänyt. Olen hänelle joskus nuorempana sanonut etten halua tietää jos on.
Siis jos itse pettäisin, en siitä ukolleni kertoisi. Valkoinen vaiko musta valhe, en tiedä...
En sanoisi ongelmani olevan terapeutin ratkaistavissa, koska kyse on käsittääkseni ihan normaalista biologiasta. Rakastumisen fysiologiasta on tehty Suomessakin ihan ylipistotason tutkimusta ja tunnusmerkit täyttyvät niin sanoakseni. Luulen että tämän ymmärtää ainoastaan sellainen joka on samaan tilaan ajautunut. Itse en vuosi sitten olisi ikinä kuvitellut mahdolliseksi. Silloin olin ihan tyytyväinen "mielikuvitukselliseen" seksielämääni. Tutkimusten mukaan rakastumisen huuman pitäisi hiipua viimeistään muutamassa vuodessa, eli jos ei tilaisuus tee varasta ennen kuin hipuu, niin ehkäpä pääsen pälkähästä
ei siinä seksissä mitään vikaa ole (siis kaikenlaista kokeillaan)! Mies ei vaan sytytä!
Sinun "rakastumisesi" on puhdasta kuvitelmaa. Sillä on tuon miehen todellisen luonteen kanssa yhtä vähän tekemistä kuin romanttisella hömppäkirjallisuudella lapsiperheen arjen kanssa.
Kerroit itse, ettet ole koskaan harrastanut seksiä kuin miehesi kanssa. Et siis voi kokemuspohjaisesti tietää mitään siitä, mitä se on jonkun muun kanssa.
Kerroit myös, ettei sinulla ole suhdetta unelmiesi mieheen. Koko valtaisa tunnekuohusi (josta käytät sanaa "rakkaus") on puhtaasti oman mielikuvituksesi tuotetta.
Näin ollen myös kokemasi kiihottuneisuus tämän miehen läsnäollessa on puhtaasti omien kuvitelmiesi aiheuttamaa. Toisin sanoen, pystyt saamaan itsesi kuvittelemalla seksuaalisesti kiihoittuneeksi. Pystyt myös masturboimalla laukeamaan, ja sekin on omien fantasioidesi luomaa.
Eli summa summarum - ajatuksella on mahtava voima.
Ja mitä se terapeutti tekee? Hän saa sinut käyttämään tuota ajatuksiesi voimaa tuomaan kiihotusta ja jännitettä omaan todelliseen parisuhteeseesi.
Jos et usko, että mitään on tehtävissä, vastaa mielessäsi pariin kysymykseeni: Oletko keskustellut seksistä miehesi kanssa? Oletko jakanut fantasioitasi hänen kanssaan? Oletteko leikkineet seksuaalisi roolileikkejä? Oletko masturboinut itsesi laukeamiseen asti hänen katsellessaan?
Jos vastaat näihin ei, sinulla on lähestulkoon kaikki keinot kokeilematta. Mars töihin siitä.
Olen rakastunut, mutta en rakasta tätä miestä. Rakastuminen ON fysiologinen tila, johon liittyy voimakkaita hormonitoiminnan muutoksia, joista seuraa mm. unettomuutta, levottomuuta, ruokahaluttomuutta jne... Kait mä nyt tiedän että omat fantasiat ruokkii tätä tilaa, mutta kun se on aika koukuttava juttu se päiväuneksiminen!!!! Ja tietysti tiedän ettei tämä mies ole sitä oikeasti mitä kuvittelen.
Ja nuo seksivinkit on kyllä käytetty.
Kysyn vaan, että jos teille naiset työnnetään makkariin joku mies joka ei kiihota teitä pätkääkään, niin montako vuotta te olisitte valmiit yrittämään "kaikkea mahdollista"?
Ja teen etätöitä, koskapa se mun päiväuni leijuu siellä konttorilla ;)
Rakastuminen aikuisilla liittyy siihen, että on suhteessa siihen ihmiseen, johon on rakastunut. Etärakastuminen, eli sellainen pikkutyttömäinen kaukaa ihailu liittyy teini-ikään (ja aikuisilla jonkinlaiseen tunne-elämän kehittymättömyyteen).
Oletko ajatellut sellaista mahdollisuutta, että johtuen siitä, että menit teininä suhteeseen nykyisen miehesi kanssa, olet edelleen päässäsi osittain teinityttö? ja haluat elää teinin maailmassa kaukoihastumistasi?
Se on ymmärrettävää, mutta ei sovi yhteen ikäsi ja elämäntilanteesi kanssa. Jos alat toimia kuin teini, nolaat itsesi, sillä ympäristösi edellyttää sinulta ikäsi ja elämäntilanteesi mukaista käytöstä.
Ehkä sinun kannattaisi käydä ihan tavallisella psykoterapeutilla sparraamassa ajatuksiasi. Voiu olla, että puhuessasi fantasioistasi huomaat, että ne kannattaa jättääkin fantasioiksi.
Jos sen sijaan haluat uskoa, että ongelmasi katoavat miestä vaihtamalla, sinun varmaankin kannattaa vaihtaa miestä. Voisit ehkä aloittaa eroamalla nykyisestä ja sännätä baanalle toisten teinityttöjen kanssa.
yksikertaisesti turhautunut seksuaalisesti?
Olet ollut niin kovin nuori ja seksuaalisesti kypsymätön aloittaessasi suhteen. nyt kun ole vanhempi alta jo tuntea sitä omaa seksuaalisuuttasi paremmin. Ei liene mitenkään epätavallista, että tällöin huomataan, ettei olla sen puolison kanssa yhteensopivia. On tullut jo rutiinit (tottumukset ja tavat) ja toisaalta miten pyytää sellaista, kun ei itsekään oikein osaa sanoa mitä? Vaikka sen osaisi sanoa, voi olla, ettei toinen taas ymmärrä ollenkaan.
Käytä vaikka tuota ihastumista hyväksesi, ja aloita miehestäsi. Kerro vaikka tuo sama tarina kuin tänne. Ellei se onnistu niin kirjoita se kirjeenä. Kerro mitä toivot ja mitä haluat. Kerro myös että ajaudut vaaraan, ellei tuohon tule ratkaisua. Joko miehesi havahtuu ja voitte aloittaa pitkän tien takaisin toisiinne. Tai sitten hän kohauttaa olkiaan eikä piittaa, joten ratkaisu jää sinun vastuullesi, joko petät tai alat miettiä eroa. Toki hän voi raivostuakin, paha sanoa mutta itse tunnet hänet parhaiten.
Seksuaalinen turhautuminen hivuttaa sinut hiljaksiin ja saattaa räjähtää väärään aikaan ja väärässä paikassa. Yritä ennakoida ja estää se.
27 laimean avioliittovuoden jälkeen tapasin miehen, joka sai sukat pyörimään jaloissani, varpaita nipisteli ja rintaa puristi, pöksyt kastuivat vaikka vaan pienen hetkisen häntä ajattelin. Muutaman kuukauden yritin tumpata tunteita surkein tuloksin. En ollut koskaan aikaisemmassa elämässäni kokenut mitään taivaallista seksiä ja räjähtäviä orgasmeja,olin saanut vain niistä muiden kokemuksina lukea.
Niinhän sinnä kävi että lopulta ylitimme kielletyn rajan, enkä ole sitä sekuntiakaan katunut.
En olisi koskaan voinut kuvitella mitä se on kun antautuu tunteitten vietäväksi, nyt 4 vuoden jälkeen on jo vähän tasoittunut, vaan edelleen kuitenkin on kuin ruusuilla tanssisin. Molempien exätkin tuntuvat olevan iloisia puolestamme, ovat itsekin jo löytäneet itselleen meitä sopivammat kumppanit.
suhteessa varmaankin oikeassa, mutta tarkastelet asiaa siltä kannalta, että olisi olemassa jokin täydellinen ja moraalisesti oikea ratkaisu. Ja jos nyt jotenkin olit tulkinnut että haluan vaihtaa miestä niin olet väärässä. Haluan vain kokea jotain mistä olen jäänyt paitsi. Olen täällä kerran ja piste. En hae täältä hyväksyntää ja nähtäväksi jää mitä lopulta teen. Aivan sama mitä teen, johonkin kompromissiin tulen päätymään. Se on elämää.
Ja vaikka täällä ihmiset hirveästi tuntuvat liputtavan ehdottoman rehellisyyden perään, niin olen kyllä aika lailla eri mieltä. Joistakin asioista kannattaa vaieta, etenkin jos tietää niiden loukkaavan syvästi rakasta ihmistä. Kyllä sen sitten tietää kun asia on pakko nostaa pöydälle.
Kiitän teitä kaikkia kommenteista ja jatkan asian vatvomista itsekseni. Ei kait tänne palstalle kukaan täysjärkinen kirjoittele muutenkaan ;D
Hyvää syksyä siskot!
on olemassa moraalisesti oikea ratkaisu. Tosin se riippuu kunkin omasta moraalista. Sinun moraalisi ei liene ihan valtavirran mukainen, sillä vieraan kiksauttaminen kokeilunhalusta ei ole useimpien mielestä kiva teko.
Itseasiassa asiasta keskustelu avoimesti puolison kanssa ja sen jälkeen vieraan kiksauttaminen olisi moraalisesti ehkä oikeampi ratkaisu. Ainakin se olisi ns. reilumpaa sitä puolisoa kohtaan.
Sinä olet ilmeisesti valinnut paljon käytetyn "ajopuu"-moraalin, joka toimii siten että ei kyseenalaista halujaan, toimii impulssiensa mukaisesti ja valehtelee asiasta. "Siinä vain kävi niin" on yleisyydessään ja banaaliudessaan omaa luokkaansa oleva selitys - tosin aina yhtä suosittu pelkurien keskuudessa.
useemmin olla se varattu. Varattu esittää aluksi olevansa vapaa ja totuus paljastuu vasta kun toinen on jo koukussa :(
rakastumaan toiseen mieheen, antaisin kirjaimellisesti kenkää perseeseen niin että perse hajoaisi. Nämä selitykset pettämisen oikeutuksesta ovat oikeasti tosi oksettavia. Pelkkiä valheita miksi saa pettää.
ytimekäs toi ylläoleva kirjoitus, niinhän niitä uusia oikeutuksia keksitään jatkuvalla syötöllä.
Tuota RakastunutN kirjoitusta kun luin niin siinä huomaa, että helppo liukua sanoista tekoihin.
Mä kyllä keksisin muita keinoja kuin teon ja jos on noin pirun hankalaa niin ero ja kokeilemaan monia vaihtoehtoja ja etsimään sitä minkä luulee olevan kadoksissa, jos se sieltä löytyy.
Takaspaluuhan on sitten ihan asia erikseen jollei onnistukkaan itsensä etsintä, mielestäni olisi kuitenkin oikein antaa toiselle mahdollisuus valita haluaako enään toista takaisin vai jotain ihan muuta.
Ihmetyttää kyl tällain selkäänpuukotus ja salailunhalu meininki, ihankuin ajan kanssa kasvaneilla tunteilla ja toisen tuntemisella ei olisi nykypäivänä mitään merkitystä.
http://toinennainenuskovainen.blogspot.com/
Se, että antaako anteeksi ja pystytäänkö asian kanssa elämään, on kuitenkin vain ja ainoastaan pettäjän ja petetyn välinen päätös. Tällaisilla palstoilla koitetaan sopeutua yhteiskuntaan ja olla mallikelpoisia yhteisön jäseniä kysymällä mitä mieltä muut ovat moraalistani? Jos toisten arvot ovat erilaisia, sitten loukkaannutaan.
Itsekin ennen petetyksi joutumista syyllistyin siihen, että paasasin tällaisilla palstoilla pettämisen vääryydestä. Mutta se nyt vaan on valitettavasti ihmiselle biologisesti luontaista, haluta seksiä (pettää), haluta vallata reviiri (sotia) ja haluta ravintoa (mässäillä). JA hetkittäin bilogia puskee sivistyneen kuoren läpi. Kenenkään on mahdotonta mennä yhteiskunnan tai oman päänsä ulkopuolelle hahmottamaan puolueetonta kokonaisnäkemystä siitä, mikä on oikein ja onko pettäminen oikein vai väärin.
Ja ainoat teot joista voi vastata ovat omat tekoni. Ei minun onnellisuuteni riipu siitä, mitä puolisoni tekee. Vaan siitä, voinko olla onnellinen hänen kanssaan, vaikkei hän ole täydellinen. Ei kukaan koskaan voi olla virheetön. Parisuhteenkin sääntöjä pitää voida tarvittaessa muuttaa, ei jämähtänyt parisuhde muutenkaan voi toimia jos ei se tyydytä molempia. Jos ei pystytä löytämään molempia osapuolia tyydyttävää ratkaisua niin sitten pitää erota. Jos pystytään, niin sitten jatketaan.
laskit sitten omaa moraalitasoasi? Toisen vuoksi?
Sehän on ihan sinun valintasi.
on, että jos kelpaa toisellekin niin sellainen kannattaa ottaa. Eihän muuten Toyotaa ja Opelia myytäisi niin paljon. Sinkusta taas ei koskaan tiedä... Jotain vikaahan siinä on kun se ei ole muillekaan kelvannut!