Eli nyt 5 päivää vanha collie pentu on jäljessä muita paljon. Muita pentuja on kaksi lisää. Tämä heikompi syntyi toiseksi viimeisenä, viimeisin menehtyi jo heti synnyttyään.
Tämä heikko pentu painoi syntyessään 180 g, muut 260 g ja 280 g. Seuraavana päivänä muiden paino nousi n. 10-20 g, mutta heikoimmalla putosi 120 grammaan! Aloitettiin heti auttaminen, laitettiin lämpötyynyn viereen ja annettiin hunajavesitippoja ja sen jälkeen korvikemaitoa (Royal Canin). Koitettiin askel askeleelta ohjata se nisälle ja avustettiin saamaan maitoa käyttämällä muita pentuja imemisapuna. Valvottiin koko yö ja päivä ruokkimalla sitä n. tunnin välein. Noh, saatiin sen paino nostettua sen päivän aikana 60 grammaa, eli saavutti syntymäpainonsa, ja pentu alkoi kyetä itse imemään nisää ja muuttui PALJON elinvoimaiseksi, jaksaa kamppailla nisistä ym.
Nyt on siis kohta 6 päivä menossa ja olemme koittaneet avustaa sitä saamaan parhaimmat "maitopalat" nisiltä vaihtelemalla pentuja nisillä, ja muutaman kerran annamme lisäksi vielä korviketta.
ONGELMA ON: paino ei ole sen jälkeen noussut. Korvikemaitoa sen pitäisi saada 20 ml /h mutta pentu ei saa edes puoliakaan, Ottaen huomioon myös että pentu imee myös emon maitoa.
Jotenkin tuo pentu ei tykkää yhtään tuosta korvikkeesta... Annamme sitä pipetillä tippoina, samalla kun annamme sen imeä pikkurilliä. Pentu ei suostu imemään "tuttipullosta" vaikka olemmekin hankkineet lähes 10 erilaista päätä siihen.
Mietityttää milloin tämä oikein alkaa saamaan painoa lisää ja saakohan tuo ikinä muita kiinni koossaan :/
Vai onko tämä luonnon keino karsia pentu pois (pentu kyllä vaikuttaa muuten terveeltä), ja missä kohtaa pitäisi harkita piikkiä...
Heikon pennun selviämistodennäköisyys?
12
9149
Vastaukset 12
- neneno
oletko soittanut ollenkaan eläinlääkärille ja kysynyt apua? hänellä voisi olla joku kikka hihassaan. eikös sunnuntaipäivänäkin voi soittaa päivystävälle, eihän se tarkoita että sinne täytyy mennä fyysisesti paikalle?
toivottavast saatte pennun kuntoon! - että näin tänään
se ei ole kuuden päivän aikana tuplannut painoaan, peli on menetetty.
Ja voin kertoa että se voisi selvitä jos olisitte heti kysyneet neuvoa joltain joka jotain tietää. Hunajavesi ei auta mitään, sen pennun olisi pitänyt saada esim. glukoosia tai Nutrisal-nestettä tunnin kahden välein. Nestettä niskanahan alle tunnin kahden välein. Hunajavesi ei auta mihinkään eikä se sun pipetti. Ruiskulla nesteet annetaan, pikkuhiljaa ja tasaisesti ja lämpimänä.- Bluemerle
Noniin, elikkäs paino nousi klo 6-8 aikaan aamulla 30 grammaa! :)
Ilmeisesti auttoi vihdoinkin jauheliha, piimä, hunajavesi emolle, jolloin maidon tuotanto tuplaantui!
Nyt pentu saa tarpeeksi emon maitoa, ja on saanut kokoa lisää. Positiiviselta näyttää.
Soitettiin kasvattajalle ja eläinlääkärille heti alussa jotka nimenomaan määräsi hunajavettä, että saa verensokerin kohoamaan jotta jaksaisi imeä, se auttoikin. Ilman sitä se olisi menehtynyt.
Niin ja korjaus tuohon pipettiin: meillä on ruisku, samanlainen jota käytetään ihmisillä insuliinin antoon, eli juuri sopiva. Pikku hiljaa ja tasaisesti annoimmekin ja lämpimänä. Eiköhän sen jo maalaisjärkikin sano.
Pentu tuplaa painonsa 10-14 päivän kuluessa. Jos pentu olisi tiputtanut lisää painoa olisimme vieneet sen nesteytykseen, tottakai. Puhumattakaan siitä että täällä eläinlääkäri on paikalla vain muutaman tunnin päivässä ja muihin kaupunkeihin on liian pitkä matka. Päivystyksestä vastaa virolainen änkyttäjä, joka ei osaa edes suomea.
Mutta siis, luulen että tästä alkaa sujua. Nisistä tulee nyt paremmin maitoa joka tietysti edes auttaa pienempää pentua saamaan painoa lisää. - onnea!
Bluemerle kirjoitti:
Noniin, elikkäs paino nousi klo 6-8 aikaan aamulla 30 grammaa! :)
Ilmeisesti auttoi vihdoinkin jauheliha, piimä, hunajavesi emolle, jolloin maidon tuotanto tuplaantui!
Nyt pentu saa tarpeeksi emon maitoa, ja on saanut kokoa lisää. Positiiviselta näyttää.
Soitettiin kasvattajalle ja eläinlääkärille heti alussa jotka nimenomaan määräsi hunajavettä, että saa verensokerin kohoamaan jotta jaksaisi imeä, se auttoikin. Ilman sitä se olisi menehtynyt.
Niin ja korjaus tuohon pipettiin: meillä on ruisku, samanlainen jota käytetään ihmisillä insuliinin antoon, eli juuri sopiva. Pikku hiljaa ja tasaisesti annoimmekin ja lämpimänä. Eiköhän sen jo maalaisjärkikin sano.
Pentu tuplaa painonsa 10-14 päivän kuluessa. Jos pentu olisi tiputtanut lisää painoa olisimme vieneet sen nesteytykseen, tottakai. Puhumattakaan siitä että täällä eläinlääkäri on paikalla vain muutaman tunnin päivässä ja muihin kaupunkeihin on liian pitkä matka. Päivystyksestä vastaa virolainen änkyttäjä, joka ei osaa edes suomea.
Mutta siis, luulen että tästä alkaa sujua. Nisistä tulee nyt paremmin maitoa joka tietysti edes auttaa pienempää pentua saamaan painoa lisää.Toivotaan, että pentu on muuten terve. Ettei ole mitään vikaa sydämessä tai sisäelimissä. Onnea pennuista!
- kuitenkin
Bluemerle kirjoitti:
Noniin, elikkäs paino nousi klo 6-8 aikaan aamulla 30 grammaa! :)
Ilmeisesti auttoi vihdoinkin jauheliha, piimä, hunajavesi emolle, jolloin maidon tuotanto tuplaantui!
Nyt pentu saa tarpeeksi emon maitoa, ja on saanut kokoa lisää. Positiiviselta näyttää.
Soitettiin kasvattajalle ja eläinlääkärille heti alussa jotka nimenomaan määräsi hunajavettä, että saa verensokerin kohoamaan jotta jaksaisi imeä, se auttoikin. Ilman sitä se olisi menehtynyt.
Niin ja korjaus tuohon pipettiin: meillä on ruisku, samanlainen jota käytetään ihmisillä insuliinin antoon, eli juuri sopiva. Pikku hiljaa ja tasaisesti annoimmekin ja lämpimänä. Eiköhän sen jo maalaisjärkikin sano.
Pentu tuplaa painonsa 10-14 päivän kuluessa. Jos pentu olisi tiputtanut lisää painoa olisimme vieneet sen nesteytykseen, tottakai. Puhumattakaan siitä että täällä eläinlääkäri on paikalla vain muutaman tunnin päivässä ja muihin kaupunkeihin on liian pitkä matka. Päivystyksestä vastaa virolainen änkyttäjä, joka ei osaa edes suomea.
Mutta siis, luulen että tästä alkaa sujua. Nisistä tulee nyt paremmin maitoa joka tietysti edes auttaa pienempää pentua saamaan painoa lisää.lopettaa tämä pentu? Ei kannata rääkätä sitä
- koirakuisk.
Bluemerle kirjoitti:
Noniin, elikkäs paino nousi klo 6-8 aikaan aamulla 30 grammaa! :)
Ilmeisesti auttoi vihdoinkin jauheliha, piimä, hunajavesi emolle, jolloin maidon tuotanto tuplaantui!
Nyt pentu saa tarpeeksi emon maitoa, ja on saanut kokoa lisää. Positiiviselta näyttää.
Soitettiin kasvattajalle ja eläinlääkärille heti alussa jotka nimenomaan määräsi hunajavettä, että saa verensokerin kohoamaan jotta jaksaisi imeä, se auttoikin. Ilman sitä se olisi menehtynyt.
Niin ja korjaus tuohon pipettiin: meillä on ruisku, samanlainen jota käytetään ihmisillä insuliinin antoon, eli juuri sopiva. Pikku hiljaa ja tasaisesti annoimmekin ja lämpimänä. Eiköhän sen jo maalaisjärkikin sano.
Pentu tuplaa painonsa 10-14 päivän kuluessa. Jos pentu olisi tiputtanut lisää painoa olisimme vieneet sen nesteytykseen, tottakai. Puhumattakaan siitä että täällä eläinlääkäri on paikalla vain muutaman tunnin päivässä ja muihin kaupunkeihin on liian pitkä matka. Päivystyksestä vastaa virolainen änkyttäjä, joka ei osaa edes suomea.
Mutta siis, luulen että tästä alkaa sujua. Nisistä tulee nyt paremmin maitoa joka tietysti edes auttaa pienempää pentua saamaan painoa lisää.Oikein paljon hyviä energioita sinne, pikkuisessa on selviytyjän sydän.
- Bluemerle
koirakuisk. kirjoitti:
Oikein paljon hyviä energioita sinne, pikkuisessa on selviytyjän sydän.
Jep, nyt näyttää paremmalta. Pentu on saanut jälleen painoa tasaiseen tahtiin ja nyt pysyy muidenkin mukana, siitä on tullut jo mukava pikku punkero...
En kylläkään näe syytä lopettaa tuota pentua jos kerta pentu on saanut painoa ja kokoa lisää. Jos näet toimemme rääkkäyksenä, se on oma asiasi. - hlkjhlkjhdsf
Bluemerle kirjoitti:
Jep, nyt näyttää paremmalta. Pentu on saanut jälleen painoa tasaiseen tahtiin ja nyt pysyy muidenkin mukana, siitä on tullut jo mukava pikku punkero...
En kylläkään näe syytä lopettaa tuota pentua jos kerta pentu on saanut painoa ja kokoa lisää. Jos näet toimemme rääkkäyksenä, se on oma asiasi.Jos kaveri on näin pitkälle selviytynyt, niin ei muuta kuin tsemppiä jatkoon. Ilman muuta pitää antaa mahdollisuus tollaiselle taistelijalle, pahin on jo ohi. :)
- Surun murtama
hlkjhlkjhdsf kirjoitti:
Jos kaveri on näin pitkälle selviytynyt, niin ei muuta kuin tsemppiä jatkoon. Ilman muuta pitää antaa mahdollisuus tollaiselle taistelijalle, pahin on jo ohi. :)
Näin meillä: syntyi suurehko pentue, jossa tilanne oli samankaltainen ja useita pentuja syntyi kuollena - silti eloonjääneitäkin oli reilusti.
Yksi syntyi valtavan pienenä, eikä eläinlääkärikään saanut sitä imemään. Joka päivä, vähintään kahden tunnin välein annoin pennulle emänmaidonvastiketta, jota jokainen pentu kyllä viivytystaistelun jälkeen oppii nauttimaan tuttipullosta. Tuo 20ml taitaa todella, kuten aloittajakin mainitsi, olla aivan utopistinen tavoite hyvin pienikokoiselle vastasyntyneelle. Säännöllisen maidon lisäksi pikkuinen sai Royal Caninin Convalesence Support -jauheesta valmistettavaa nestemäistä "tahnaa" ja Aptusin Puppy Boosteria viiden tunnin välen - ja lopulta painonkehitys kääntyi pitkän laskun sijaan nousuun! :) Pikkuinen oppi imemään itse (tässäkin on kyse colliepentueesta) ja kasvoi tasaisesti - nyt se on jo hieman yli luovutusikäinen ja uudessa kodissaan! :) Kova työ kannatti!
Sen sijaan, vaikka niin usein luullaan, pahin ei aina ole ohi ensimmäisen elinviikon jälkeen. Täysin terveenä ja kookkaana syntynyt pentu alkoi neljän viikon iässä käyttäytyä oudosti. Kiinteä ruoka ei enää kelvannut. Lähdimme heti aamulla lääkäriin. Verikokeita otettiin, pentua nesteytettiin, kaikki mahdollinen tutkittiin, mutta selvää vastausta tai diagnoosia ei tullut. Kaikki veriarvot olivat viitearvojen ulkopuolella. Pentu kuitenkin virkistyi valtavasti ja lähdimme lääkityksinemme kotiin. Kiinteää ruokaa se ei enää koskaan syönyt, maitoa se onneksi imi. Lisäksi syötin sille aina lääkkeiden antamisen yhteydessä Puppy Boosteria ja Royal Caninin pehmeää Recovery -moussea suurella ruiskulla. Vaikka energiansaanti oli runsasta, paino laski ja ulkonäkö alkoi muuttua. Epäilin neurologista vikaa, sillä eräässä pentueessa jouduttiin lopettamaan pentu, jolla oli vesipää, noin viisiviikkoisena. Uudelleen lääkäriin. Nyt saimme osittaisen diagnoosin, mutta lääkäri sanoi, että on jo myöhäistä, eikä ollut varma olisiko sitä voitu muutenkaan pelastaa. Itkin hysteerisesti. Ei minusta ole kasvattajaksi. Olin niin surullinen. Saimme viimeisen lääkekuurin, kokonaan uuden, jolla pentu taas hetkellisesti virkistyi ja ehdin jo toivoa ihmettä, mutta lääkärin sanat kummittelivat mielessäni. Kuuden viikon ikään urhea pikkuinen sinnitteli. Siihen loppui sen taistelu. Lily lähti taivaanenkeliksi vakavien hengitysvaikeuksien jälkeen viimeminuuteilla eläinlääkärin armollisesti nukuttamana. Siihen se nukahti, syliini, syliini, josta oli sille tullut maailman ainoa turvasatama, jossa nukuttiin päiväunia, syötiin ja leikittiin, kun monta kertaa suurempien terveiden sisarusten luo ei enää ollut asiaa. Itkin ja tunsin, kuinka elämä erkaantuu rakkaasta lapsesta, siitä kauneimmasta bluemerle-pennusta.
Lily nukkuu nyt ikiunta pihassamme ristin alla ja sydämissämme. - Well Wisher
Surun murtama kirjoitti:
Näin meillä: syntyi suurehko pentue, jossa tilanne oli samankaltainen ja useita pentuja syntyi kuollena - silti eloonjääneitäkin oli reilusti.
Yksi syntyi valtavan pienenä, eikä eläinlääkärikään saanut sitä imemään. Joka päivä, vähintään kahden tunnin välein annoin pennulle emänmaidonvastiketta, jota jokainen pentu kyllä viivytystaistelun jälkeen oppii nauttimaan tuttipullosta. Tuo 20ml taitaa todella, kuten aloittajakin mainitsi, olla aivan utopistinen tavoite hyvin pienikokoiselle vastasyntyneelle. Säännöllisen maidon lisäksi pikkuinen sai Royal Caninin Convalesence Support -jauheesta valmistettavaa nestemäistä "tahnaa" ja Aptusin Puppy Boosteria viiden tunnin välen - ja lopulta painonkehitys kääntyi pitkän laskun sijaan nousuun! :) Pikkuinen oppi imemään itse (tässäkin on kyse colliepentueesta) ja kasvoi tasaisesti - nyt se on jo hieman yli luovutusikäinen ja uudessa kodissaan! :) Kova työ kannatti!
Sen sijaan, vaikka niin usein luullaan, pahin ei aina ole ohi ensimmäisen elinviikon jälkeen. Täysin terveenä ja kookkaana syntynyt pentu alkoi neljän viikon iässä käyttäytyä oudosti. Kiinteä ruoka ei enää kelvannut. Lähdimme heti aamulla lääkäriin. Verikokeita otettiin, pentua nesteytettiin, kaikki mahdollinen tutkittiin, mutta selvää vastausta tai diagnoosia ei tullut. Kaikki veriarvot olivat viitearvojen ulkopuolella. Pentu kuitenkin virkistyi valtavasti ja lähdimme lääkityksinemme kotiin. Kiinteää ruokaa se ei enää koskaan syönyt, maitoa se onneksi imi. Lisäksi syötin sille aina lääkkeiden antamisen yhteydessä Puppy Boosteria ja Royal Caninin pehmeää Recovery -moussea suurella ruiskulla. Vaikka energiansaanti oli runsasta, paino laski ja ulkonäkö alkoi muuttua. Epäilin neurologista vikaa, sillä eräässä pentueessa jouduttiin lopettamaan pentu, jolla oli vesipää, noin viisiviikkoisena. Uudelleen lääkäriin. Nyt saimme osittaisen diagnoosin, mutta lääkäri sanoi, että on jo myöhäistä, eikä ollut varma olisiko sitä voitu muutenkaan pelastaa. Itkin hysteerisesti. Ei minusta ole kasvattajaksi. Olin niin surullinen. Saimme viimeisen lääkekuurin, kokonaan uuden, jolla pentu taas hetkellisesti virkistyi ja ehdin jo toivoa ihmettä, mutta lääkärin sanat kummittelivat mielessäni. Kuuden viikon ikään urhea pikkuinen sinnitteli. Siihen loppui sen taistelu. Lily lähti taivaanenkeliksi vakavien hengitysvaikeuksien jälkeen viimeminuuteilla eläinlääkärin armollisesti nukuttamana. Siihen se nukahti, syliini, syliini, josta oli sille tullut maailman ainoa turvasatama, jossa nukuttiin päiväunia, syötiin ja leikittiin, kun monta kertaa suurempien terveiden sisarusten luo ei enää ollut asiaa. Itkin ja tunsin, kuinka elämä erkaantuu rakkaasta lapsesta, siitä kauneimmasta bluemerle-pennusta.
Lily nukkuu nyt ikiunta pihassamme ristin alla ja sydämissämme.Itkin vuolaasti lukiessani tarinaasi, todella kaunis ja koskettava! Jaksamista!
- sadstory
Surun murtama kirjoitti:
Näin meillä: syntyi suurehko pentue, jossa tilanne oli samankaltainen ja useita pentuja syntyi kuollena - silti eloonjääneitäkin oli reilusti.
Yksi syntyi valtavan pienenä, eikä eläinlääkärikään saanut sitä imemään. Joka päivä, vähintään kahden tunnin välein annoin pennulle emänmaidonvastiketta, jota jokainen pentu kyllä viivytystaistelun jälkeen oppii nauttimaan tuttipullosta. Tuo 20ml taitaa todella, kuten aloittajakin mainitsi, olla aivan utopistinen tavoite hyvin pienikokoiselle vastasyntyneelle. Säännöllisen maidon lisäksi pikkuinen sai Royal Caninin Convalesence Support -jauheesta valmistettavaa nestemäistä "tahnaa" ja Aptusin Puppy Boosteria viiden tunnin välen - ja lopulta painonkehitys kääntyi pitkän laskun sijaan nousuun! :) Pikkuinen oppi imemään itse (tässäkin on kyse colliepentueesta) ja kasvoi tasaisesti - nyt se on jo hieman yli luovutusikäinen ja uudessa kodissaan! :) Kova työ kannatti!
Sen sijaan, vaikka niin usein luullaan, pahin ei aina ole ohi ensimmäisen elinviikon jälkeen. Täysin terveenä ja kookkaana syntynyt pentu alkoi neljän viikon iässä käyttäytyä oudosti. Kiinteä ruoka ei enää kelvannut. Lähdimme heti aamulla lääkäriin. Verikokeita otettiin, pentua nesteytettiin, kaikki mahdollinen tutkittiin, mutta selvää vastausta tai diagnoosia ei tullut. Kaikki veriarvot olivat viitearvojen ulkopuolella. Pentu kuitenkin virkistyi valtavasti ja lähdimme lääkityksinemme kotiin. Kiinteää ruokaa se ei enää koskaan syönyt, maitoa se onneksi imi. Lisäksi syötin sille aina lääkkeiden antamisen yhteydessä Puppy Boosteria ja Royal Caninin pehmeää Recovery -moussea suurella ruiskulla. Vaikka energiansaanti oli runsasta, paino laski ja ulkonäkö alkoi muuttua. Epäilin neurologista vikaa, sillä eräässä pentueessa jouduttiin lopettamaan pentu, jolla oli vesipää, noin viisiviikkoisena. Uudelleen lääkäriin. Nyt saimme osittaisen diagnoosin, mutta lääkäri sanoi, että on jo myöhäistä, eikä ollut varma olisiko sitä voitu muutenkaan pelastaa. Itkin hysteerisesti. Ei minusta ole kasvattajaksi. Olin niin surullinen. Saimme viimeisen lääkekuurin, kokonaan uuden, jolla pentu taas hetkellisesti virkistyi ja ehdin jo toivoa ihmettä, mutta lääkärin sanat kummittelivat mielessäni. Kuuden viikon ikään urhea pikkuinen sinnitteli. Siihen loppui sen taistelu. Lily lähti taivaanenkeliksi vakavien hengitysvaikeuksien jälkeen viimeminuuteilla eläinlääkärin armollisesti nukuttamana. Siihen se nukahti, syliini, syliini, josta oli sille tullut maailman ainoa turvasatama, jossa nukuttiin päiväunia, syötiin ja leikittiin, kun monta kertaa suurempien terveiden sisarusten luo ei enää ollut asiaa. Itkin ja tunsin, kuinka elämä erkaantuu rakkaasta lapsesta, siitä kauneimmasta bluemerle-pennusta.
Lily nukkuu nyt ikiunta pihassamme ristin alla ja sydämissämme.Sydämestä kouraisi...oliko se hengitystieongelma vai sydän vai mikä...?
- Bluemerle
Surun murtama kirjoitti:
Näin meillä: syntyi suurehko pentue, jossa tilanne oli samankaltainen ja useita pentuja syntyi kuollena - silti eloonjääneitäkin oli reilusti.
Yksi syntyi valtavan pienenä, eikä eläinlääkärikään saanut sitä imemään. Joka päivä, vähintään kahden tunnin välein annoin pennulle emänmaidonvastiketta, jota jokainen pentu kyllä viivytystaistelun jälkeen oppii nauttimaan tuttipullosta. Tuo 20ml taitaa todella, kuten aloittajakin mainitsi, olla aivan utopistinen tavoite hyvin pienikokoiselle vastasyntyneelle. Säännöllisen maidon lisäksi pikkuinen sai Royal Caninin Convalesence Support -jauheesta valmistettavaa nestemäistä "tahnaa" ja Aptusin Puppy Boosteria viiden tunnin välen - ja lopulta painonkehitys kääntyi pitkän laskun sijaan nousuun! :) Pikkuinen oppi imemään itse (tässäkin on kyse colliepentueesta) ja kasvoi tasaisesti - nyt se on jo hieman yli luovutusikäinen ja uudessa kodissaan! :) Kova työ kannatti!
Sen sijaan, vaikka niin usein luullaan, pahin ei aina ole ohi ensimmäisen elinviikon jälkeen. Täysin terveenä ja kookkaana syntynyt pentu alkoi neljän viikon iässä käyttäytyä oudosti. Kiinteä ruoka ei enää kelvannut. Lähdimme heti aamulla lääkäriin. Verikokeita otettiin, pentua nesteytettiin, kaikki mahdollinen tutkittiin, mutta selvää vastausta tai diagnoosia ei tullut. Kaikki veriarvot olivat viitearvojen ulkopuolella. Pentu kuitenkin virkistyi valtavasti ja lähdimme lääkityksinemme kotiin. Kiinteää ruokaa se ei enää koskaan syönyt, maitoa se onneksi imi. Lisäksi syötin sille aina lääkkeiden antamisen yhteydessä Puppy Boosteria ja Royal Caninin pehmeää Recovery -moussea suurella ruiskulla. Vaikka energiansaanti oli runsasta, paino laski ja ulkonäkö alkoi muuttua. Epäilin neurologista vikaa, sillä eräässä pentueessa jouduttiin lopettamaan pentu, jolla oli vesipää, noin viisiviikkoisena. Uudelleen lääkäriin. Nyt saimme osittaisen diagnoosin, mutta lääkäri sanoi, että on jo myöhäistä, eikä ollut varma olisiko sitä voitu muutenkaan pelastaa. Itkin hysteerisesti. Ei minusta ole kasvattajaksi. Olin niin surullinen. Saimme viimeisen lääkekuurin, kokonaan uuden, jolla pentu taas hetkellisesti virkistyi ja ehdin jo toivoa ihmettä, mutta lääkärin sanat kummittelivat mielessäni. Kuuden viikon ikään urhea pikkuinen sinnitteli. Siihen loppui sen taistelu. Lily lähti taivaanenkeliksi vakavien hengitysvaikeuksien jälkeen viimeminuuteilla eläinlääkärin armollisesti nukuttamana. Siihen se nukahti, syliini, syliini, josta oli sille tullut maailman ainoa turvasatama, jossa nukuttiin päiväunia, syötiin ja leikittiin, kun monta kertaa suurempien terveiden sisarusten luo ei enää ollut asiaa. Itkin ja tunsin, kuinka elämä erkaantuu rakkaasta lapsesta, siitä kauneimmasta bluemerle-pennusta.
Lily nukkuu nyt ikiunta pihassamme ristin alla ja sydämissämme.Nyt pennut ovat 6 viikkoisia. Pienimmäinen on kehitykseltään samoilla linjoilla muiden kanssa muuten paitsi säkäkorkeudeltaan on hieman matalampi. On syönyt hyvin kiinteää ruokaa ja on pirteä peipponen :) Koskaan ei voi sanoa ei koskaan, mutta ainakin nyt on meillä ollut parempi mieli, eli kova työ kannatti!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset ymmärtävät ettei talous lähde nousuun
Miten paljon järjellisempi olento nainen onkaan kuin tilastollisestikin paremmin tienaava mies. Kun kaikkialla puskuroid1521002En jaksa
Enää pelleillä ja paljastan J naisen nimen. Se on Jonna ja hän ei koskaan, edes luultavasti ollut täällä. Silti piene44697Kissa eli kivuissa useita viikkoja
Ei vienyt lääkäriin vaikka kissa parka maukui ja moni seuraajakin (minäkin) näin että kissa on sairas.124639Minkälainen nainen
Minkälainen kaipaamasi nainen on luonteeltaan? Kaikki hassun hauskat antava ja helppo on sallittuja, jos poikien on kovi23638- 67595
- 36562
Jos meillä olisi yhteinen koti
Niin haittaisiko sinua pitää se vähä tavaraisena? Ajattelin tänään että jos joskus asuttaisiin yhdessä ja haluaisit pal50545Martinan mauton tyyli
Voi hyvää päivää 🤣 nyt ollaan oltu Muhiksen kanssa Kultareservin avajaisissa suorat housut jalassa ja 500€ korsetti pää154540Arvaako kukaan?
"Humalojalla metalliromun keräyspaikalla on kulkenut pitkin kevättä ja kesää joku henkilö, joka on vienyt sieltä kymmeni34534Tuntuu pahalta meidän molempien puolesta
Anteeksi, että olen tällainen pelkuri. En vaan usko rakkauteen enää miehen ja naisen välillä omalla kohdalla. Tiedän, et34518