mies kertoi haluavansa eron,oli löytänyt uuden. muutti samantien pois yhteisestä kodista.lapset jäivät minulle. miehellä oli ollut suhde jo kauemmin,minulle kertoi nyt kun he halusivat muuttaa yhteen. lapsiin ei pidä mitään yhteyttä ei soita yms.kerran on käynyt katsomassa 5kk aikana
siis eikö lapset merkitse mitääm enään kun löytää uuden ihastuksen? voiko ne todella unohtaa?
olemme tunteteet yli 10v, voiko rakkaus toiseen todella loppua kun seinään?
niin mies minulle sanoi..itse olen rakastanut miestä ja ollut mukana suhteessa täysillä.
tällähetkellä on todella petetty/jätetty olo,mies valehtelee minulle en pysty luottamaan häneen
ei pidä lupauksiaa,unohtelee asioita
meneekö uusi suhde lasten edelle? näin tuntuu olevan. mies ei tunnu edes olevan pahoillaan asiasta,hänellä kun on kaikki hyvin,on onnellinen..
olen siis varmaan hiukan katkera, onko tämä oikein? saako näin tehdä toista kohtaan?
eikö asioista kannata puhua jos tuntee että suhde ei toimi? sanoa reilusti että näin on. keskustella, koettaa löytää ratkaisuja..
tunnen että minua on loukattu todella pahasti,miten pääsen näistä tunteista eteenpäin
sydän on niin rikki tästä kaikesta en tiedä palautuuko se koskaan ennalleen,pystynkö enään rakastamaan ketään toista? luottamaan toiseen vai käykö niin että "tuhoan" suhteen koska en pysty luottamaan. pelkään että minut taas jätetään..
tällaisia ajatuksia pyörii päässä, ystävät ja sukulaiset sanovat että jatka elämää,se eivaan tunnu kovin helpolta. kuulen jatkuvasti exani tekemisistä jotka satuttavat edelleen..
mielipiteitä kommentteja ja kokemuksia!!
siis eikö lapset merkitse mitääm enään kun löytää uuden ihastuksen? voiko ne todella unohtaa?
olemme tunteteet yli 10v, voiko rakkaus toiseen todella loppua kun seinään?
niin mies minulle sanoi..itse olen rakastanut miestä ja ollut mukana suhteessa täysillä.
tällähetkellä on todella petetty/jätetty olo,mies valehtelee minulle en pysty luottamaan häneen
ei pidä lupauksiaa,unohtelee asioita
meneekö uusi suhde lasten edelle? näin tuntuu olevan. mies ei tunnu edes olevan pahoillaan asiasta,hänellä kun on kaikki hyvin,on onnellinen..
olen siis varmaan hiukan katkera, onko tämä oikein? saako näin tehdä toista kohtaan?
eikö asioista kannata puhua jos tuntee että suhde ei toimi? sanoa reilusti että näin on. keskustella, koettaa löytää ratkaisuja..
tunnen että minua on loukattu todella pahasti,miten pääsen näistä tunteista eteenpäin
sydän on niin rikki tästä kaikesta en tiedä palautuuko se koskaan ennalleen,pystynkö enään rakastamaan ketään toista? luottamaan toiseen vai käykö niin että "tuhoan" suhteen koska en pysty luottamaan. pelkään että minut taas jätetään..
tällaisia ajatuksia pyörii päässä, ystävät ja sukulaiset sanovat että jatka elämää,se eivaan tunnu kovin helpolta. kuulen jatkuvasti exani tekemisistä jotka satuttavat edelleen..
mielipiteitä kommentteja ja kokemuksia!!
Vastaukset 9
Vanhimmat
pitkälti itse kysymyksiisi.. Eli jos mies on vain kerran 5 kk:n aikana tavannut lapsiaan, niin hän on käytännössä "unohtanut" heidät. Ei hän tietenkään ole heitä oikeasti unohtanut, ei vain halua syystä tai toisesta tavatakaan. Se on miehillä niin yleinen käytäntö, ettei sitä kannata jäädä ihmettelemään.
"eikö lapset merkitse mitään enään kun löytää uuden ihastuksen?"
Tähän minun pitää vastata ikävästi: lapset eivät ole paljoa merkinneet exällesi liittonne aikanakaan.
Elämässä on otettava vastaan mitä tuleman pitää. Myönnettävä tosiasiat ja mentävä niiden mukaan. Exäsi otti ja lähti on tosiasia, joka sinun täytyy hyväksyä. Täysin turhaa on haikailla hänen peräänsä tai miettiä mitä hän teki mielestäsi väärin. Hän halusi lähteä ja jätti sinut. Minä en ainakaan haluaisi kumppanini kärsivän pakosta rinnallani. Ei ole reilua alkaa keskustella suhteen ongelmista ja miettiä niihin ratkaisuja, jos tietää, ettei halua jatkaa suhteessa. Liitto on tahdon asia.
Olet tainnut tähän asti elää exäsi elämää enemmän kuin omaasi - ollut puoleltasi riippuvuussuhteessa häneen. Kun hän lähti, hän vei sinutkin mukanaan, luottamuksesi ja kaiken. Siksi myös pelkäät tulevasi jätetyksi uudessa suhteessa, koska sinulle parisuhde on riippuvuussuhde. Opettele tuntemaan itsesi. Mieti miksi ripustaudut. Miten pääsisit irti siitä ja peloistasi. Mieti myös miten asioihin kannattaa suhtautua - se on sinun valintasi - ei kenenkään toisen.
Minulla ja miehelläni ei ollut lapsia kun hän teki samoin. Otti ja ilmoitti ennen pitkää yhteistä ulkomaanmatkaa että oli pettänyt minua 11.v jälkeen (joista 5.v naimisissa ) ja "vaihtoi" elämänsä samalla kertaa elämään uuden naisen kanssa. Olimme yrittäneet vuoden verran lasta ja mies esitti että kaikki oli kunnossa. Sitten hän vaan katosi ja jätti kun vanhan rätin. Ei selitelyt tekosiaan, pelkuri ja raukkamainen "mies" kun oli. Pahimmalta tuntui kun X asettui tämän naisen puolelle, sanoi että hän oli täysin syytön pettämiseen, hah. Mieheni oli tuntenut tämän naisen reilun kuukauden verran ja hän jätti kaiken onnenhuumassaan. Joten ei voi muuta todeta kun että toisilla se rakkaus on sokeaa. Voi kun olisin kärpäsenä katossa kuulemassa ne ekat riidat ja näkemässä se pelko kun hän tajuaa että uudessakin ihmissuhteessa on vikoja, näinhän se kuitenkin on. Tiedän että heille syntyi heti vuoden sisään lapsi ja he menivät välittömästi eromme harkinta- ajan ja eron jälkeen naimisiin.
Parisuhteita on monenlaisia kuten on ihmisiäkin. Itse olen ehdoton enkä ymmärrä miksi joku kokee oikeudekseen puollustella pettämistään, siihen ei ole mitään oikeutta, piste. Ihminen kyllä kykenee tekemän valintoja ja niiden kanssa on elettävä- otettava vastuu teoistaan. Tämähän on kykyajan ihmisille vaikeaa, ollaan kuin pikkulapsia itsekkin, joten ei ole ihme miten lasten kasvattaminen moraalisesti oikein toimiviksi aikuisiksi on vaikeaa. Minä itse haluan rakastaa täysillä ja luottaa henkeni toiselle ihmiselle, en elää omaa elämää ja muka yhteistä elämää. Toivottavasti jaksat pysyä positiivisena ja onneksi sinulla on lapset seurana, ette ole yksin. Toisaalta lapsille vastaaminen isän huonoon käytökseen on varmasti vaikeaa. Onneksi niillä on hyvä äiti joka riittää. Isä tulee katumaan vielä katkerasti typeryyttään, sillä aikaa ei saa takaisin. Oikein hyvää tulevaisuutta sinulle- tiedät että meitä vahvoja naisia varten tarvitaan vahva mies! :-)
kyllä tuossa kirjoituksessasi on jotain järkeä, myönnän. MUTTA se nyt on ainakin ihan normaalia, että jos tulee tuolla lailla hylätyksi ja jätetyksi, niin luottaminen uudessa suhteessa on vaikeaa! Ei tarvitse olla mikään riippuvainen edes.
Onko sinulle käynyt noin, kuin aloittajalle?? epäilen että ei.
t. saman kokenut mitä aloittaja
tunnustaa selkeästi tosiasiat. Sinua on kohdeltu väärin ja sinulla on kaikki oikeus olla vihainen ja surullinen. Totta kai ongelmista pitäisi puhua ja tyytymättömyys tuoda julki ja kypsä ihminen tekeekin näin. Jos miehesi ei tehnyt, se kertoo vain hänen ongelmistaan ja siitä, että omien tarpeiden, tunteiden ja ajatusten ilmaisu on ilmeisesti hyvin vaikeaa. Ex-miehesi ei selkeästi ole aikuinen, koska ei ole halunnut hoitaa avioeroa aikuisen tavoin eli niin, että sinä lasten äitinä sekä lapset selviävät mahdollisimman hyvin. Hakeudu eroryhmään ja käy läpi asiat siellä. Hae myös lapsillesi apua: isän hylkääminen sattuu vielä pitkään. Apua löydät esim. terveydenhoitajalta ja koulupsykologilta. Uusia suhteita ei vielä kannata miettiä: hoida ensin itsesi kuntoon ja pidä hyvää huolta lapsistasi. Kaikkea hyvää sinulle ja lapsillesi!
tunteitasi. Sinulla on oikeus kaikkiin tunteisiin ja ne ovat täysin normaaleja. Nimimerkki Judy nimtti sinua riippuvaiseksi: Judyn neuvojen takana on tyyppi, joka itse piti härskisti rinnakkaissuhdetta ja jonka neuvot ilmeisesti kumpuavat huonosta omastatunnosta. Sama tyyppi kirjoittelee myös esim. nimimerkeillä Sheena ja Larissa.
Elit normaalia parisuhdetta, johon kuuluu luottamus toiseen ihmiseen ja yhteiseen elämään. Kun tämä luottamus on romutettu, on täysin normaalia tuntea epäilyjä ja pelätä jätetyksi tulemista. Kun menet rohkeasti näitä tunteita kohti, saat ne hallintaan ja voit elää eteenpäin. Prosessi ei ole helppo, mutta se kannattaa. Lue Fisherin teos: Jälleenrakennus, kun suhteesi päättyy ja jos vain mahdollista, mene eroryhmään. Sääli ex-miestäsi: hän on tosi pahasti hukassa itsensä kanssa. Ole sinä viisaampi ja aikuisempi, jotta lapsenne selviävät tilanteesta!
kannattaa syyttää exkumppania kaikista omista surkeista tunteistaan. Tuomita hänet. Hokea vuosikausi "tein väärin teit väärin teit väärin". Silti samalla toivoa, että jokupäivä hän palaisi ja pistäisi taas ap:n elämän järjestykseen.
Mistä tiedät miten "normaalia" parisuhdetta ap eli? Omalta puoleltani voin sanoa olleeni normaalisti rinnakkaissuhteessa - en ollenkaan härskisti kuten asian ilmaisit.
Niin - enkä pyytänyt ap:tä vähättelemään itseään ja tunteitaan. Vaan elämään OMAA elämäänsä.
5 kk ei ainakaan minkään tavallisen laskuopin mukaan ole "vuosikausia". Ap:llä on kaikki oikeus olla vihainen ja surullinen. Kirjoituksesta ei mitenkään tule ilmi, että ap odottaisi miehen pistävän elämänsä taas järjestykseen, vaan hän käy läpi normaalia erokriisiä.
Rinnakkaissuhde ei ole mikään normaali olotila - vain siinä tapauksessa, että asiasta on sovittu, voi sitä nimittää "normaaliksi". Kirjoitat usein, että jokaisella on oma todellisuutensa, mutta ei siitä seuraa, että ne kaikki todellisuudet olisivat normaaleja ja tavoiteltavia. Humen giljotiini ei taida olla sinulle tuttu? Pettäminen loukkaa syvästi toista ihmistä ja siihen liittyvä valehtelu, luottamuksen pettäminen ja empatian puute eivät todellakaan ole toivottavia tapoja kohdella muita.
Tuntuu siltä, että oma kiintymyysuhteesi lapsuudessa on ollut kovin horjuva, koska koet normaalin luottamuksen ja rakkauden parisuhteessa riippuvuudeksi ja pyrit itseriittoisuuteen. Lapsuuden turvaton kiintymyssuhde lisää riskiä pettää ja sinähän olet pettäjä, vai mitä?
Ap:lla on täysi oikeus olla vihainen, surullinen ja hänen täytyy käydä eronsa läpi. Mutta exän syyttely ja tuomitseminen ei siinä auta.
Jokaisella todellakin on oma todellisuutensa. Parhaiten tuleekin toimeen ihmisen kanssa, jonka kanssa pystyy molmmin puolin jakamaan omaa todellisuuttaan. Myös kriiseistä selviää vain silloin, jos pystyy ymmärtämään ja haluaa ymmärtää toisen todellisuutta. Pitää myös tietää mitä itse tahtoo. Kun tietää haluavansa eroa, on sen sanominen todella vaikeaa sellaiselle kumppanille, jonka tietää haluavan pysyä ehdottomasti yhdessä. Mitä keinoa suosittelisit?
Minulla tosiaan oli rinnakkaissuhde. Olin halunnut erota exästäni vuosia ennen sitä. Ex piti kiinni kynsin ja hampain minusta ja lapsista eikä halunnut erota. Ei pätkääkään arvostanut meitä, mutta silti piti kourituksenomaisesti kiinni. Myös sen jälkeen, kun kerroin toisesta. Kaikesta huomasi, ettei häntä loukannut toinen mies sen enempää kuin minua loukkasi hänen hyötyyn perustuva roikkuminen minussa ja lapsissa. EIkä hänellä muita ihmissuhteita ollut silloin -eikä ole nytkään. Hän on masentunut. Ja yksin, mutta niin hän haluaa omien sanojensa mukaan ollakin. Se on hänen todellisuutensa. Onneksi ei tarvitse enää jakaa sitä.
ottamaan aikuisen vastuuta, mutta sinun tilannettasi se lopulta helpottaa. Jos ex-miehesi olisi hoitanut eron todella hienosti: ilman pettämistä ja sinut ja lapset huomioiden, sinulla olisi todella syytä olla surullinen ja katsoa peiliin. Kun näin ei ole ja hän on hoitanut kaiken tosi huonosti, ymmärrät, että miehesi omat ongelmat ja käsittelemättömät asiat ovat pettämisen syynä ja voit vapauttaa itsesi tilanteesta. Pyri hoitamaan itse kaikki asiat mahdollisimman hyvin ja ole aikuinen: on hienoa katsoa peiliin, kun tietää toimineensa oikein. Ex-miehesi saa vielä niskaansa kaiken paskan, jota ei ole osannut käsitellä. Kyllä elämä opettaa..