Ihmettelen ihmisiä.
Vietin ravintolailtaa sinkkukaverini kanssa, ja seuraamme lyöttäytyi miesporukka. Juttelimme niitä näitä koko illan, ja yksi miehistä oli erityisen kiinnostunut minusta. Tämä siitä huolimatta että olen naimisissa, ja mainitsin asiasta melko nopeasti - yleensä juttelemaan tulevat miehet pakenevat seurastani asap kun saavat tämän selville.
Tämä mies jäi juttelemaan, ja olikin oikein mukava. Mitään flirttiä ei harrastettu, mielestäni liikuimme ihan turvallisilla vesillä. Ja silti, mies alkoi ehdotella tapaamista myöhemmin ja numeroiden vaihtamista. Oli loppuillasta tosi ihastuneen oloinen. Humalassa oli hiukan, mutta hyvin vähän, enkä sen piikkiin tuota käytöstä panisi muutenkaan.
Kerroin hyvin suoraan että minä en tapaa muita miehiä, ei kiinnosta enkä ole tarkoittanut juttelemalla rohkaista häntä. Kuvittelen että juttelelminen kuuluu kanssakäymiseen ilman treffejä tulevaisuudessa.
Mies ei *ymmärtänyt* syitäni, ja olin lopuksi aika ahdistunut asioiden saamasta käänteestä. Miehen kaverit olivat kovasti hänen puolellaan, kun hän kävi tiskillä he kilvan kehuivat tämän mukavuutta.
Lähdin kotiin aiemmin kuin olin ajatellut, kaverini oli ihastunut porukan miehistä yhteen enkä halunnut pilata heidän antoisaa keskusteluaan raahaamalla oman ystäväni pois.
Kotimatkalla suututti: Miksi taas kävi näin? Ei ollut ensimmäinen kerta kun törmään tähän siekailemattomaan varatun pokaamisyritykseen. En ole mikään superkaunotar, vaan tavallisen nätti nainen, joten ei varmasti johdu siitä että olisin keskimääräistä enemmän puoleensavetävä. Ja silti, noin joka toinen tyttöjen ilta sisältää tällaisia vuoropuheluja joissa toinen ei tajua minun olevan tosissani uskollisuuden kanssa.
Onko syy tähän se, että niin suuri osa varatuista suostuu tapailemaan muitakin kuin omaansa? Vai se, että on pakko yrittää sitä jota ei helposti saa? Vai jokin aivan muu?
Jos joku mies tunnostaa itsensä ja haluaa kommentoida, olisin erityisen iloinen; muidenkin kommentit toki kelpaavat! :D
Vietin ravintolailtaa sinkkukaverini kanssa, ja seuraamme lyöttäytyi miesporukka. Juttelimme niitä näitä koko illan, ja yksi miehistä oli erityisen kiinnostunut minusta. Tämä siitä huolimatta että olen naimisissa, ja mainitsin asiasta melko nopeasti - yleensä juttelemaan tulevat miehet pakenevat seurastani asap kun saavat tämän selville.
Tämä mies jäi juttelemaan, ja olikin oikein mukava. Mitään flirttiä ei harrastettu, mielestäni liikuimme ihan turvallisilla vesillä. Ja silti, mies alkoi ehdotella tapaamista myöhemmin ja numeroiden vaihtamista. Oli loppuillasta tosi ihastuneen oloinen. Humalassa oli hiukan, mutta hyvin vähän, enkä sen piikkiin tuota käytöstä panisi muutenkaan.
Kerroin hyvin suoraan että minä en tapaa muita miehiä, ei kiinnosta enkä ole tarkoittanut juttelemalla rohkaista häntä. Kuvittelen että juttelelminen kuuluu kanssakäymiseen ilman treffejä tulevaisuudessa.
Mies ei *ymmärtänyt* syitäni, ja olin lopuksi aika ahdistunut asioiden saamasta käänteestä. Miehen kaverit olivat kovasti hänen puolellaan, kun hän kävi tiskillä he kilvan kehuivat tämän mukavuutta.
Lähdin kotiin aiemmin kuin olin ajatellut, kaverini oli ihastunut porukan miehistä yhteen enkä halunnut pilata heidän antoisaa keskusteluaan raahaamalla oman ystäväni pois.
Kotimatkalla suututti: Miksi taas kävi näin? Ei ollut ensimmäinen kerta kun törmään tähän siekailemattomaan varatun pokaamisyritykseen. En ole mikään superkaunotar, vaan tavallisen nätti nainen, joten ei varmasti johdu siitä että olisin keskimääräistä enemmän puoleensavetävä. Ja silti, noin joka toinen tyttöjen ilta sisältää tällaisia vuoropuheluja joissa toinen ei tajua minun olevan tosissani uskollisuuden kanssa.
Onko syy tähän se, että niin suuri osa varatuista suostuu tapailemaan muitakin kuin omaansa? Vai se, että on pakko yrittää sitä jota ei helposti saa? Vai jokin aivan muu?
Jos joku mies tunnostaa itsensä ja haluaa kommentoida, olisin erityisen iloinen; muidenkin kommentit toki kelpaavat! :D
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kysyt, kunnioittaako mies sinun suhdettasi. Se on turha kysymys, kun hän ei kunnioita edes omaansa. Olen itse eronnut enkä todellakaan halua sekaantua naimisissa oleviin miehiin. Kerron tämän aina heti, kun huomaan ukkomiehen kiinnostuksen. He eivät siitä välitä vaan ovat yleensä valmiita piirittämään minua , jos vain saavat selville yhteystietoni. Olen usein liikkeellä autolla, jonka rekisteri onkin kiusallisen paljastava, vaikka puhelinnumeroaan ei antaisi. Olen tullut siihen tulokseen, että siviilisäädyllä ei nykymaailmassa ole mitään väliä.
ihan sama nykypäivänä! Itse olen naimisissa ja kohdannut juuri samankaltaista kohtelua. Olen kuulemma vielä "mielenkiintoisempi" kun olen jonkun oma - yäk sentään mitä ajattelua!! Onkohan siinä olevinaan "haastetta" pokata varattu nainen?? En tiedä, enkä halua olla selvittämässä tilannetta.
..koskapa maailman meininki onse, mikä on. Varattuja vongataan ja varatut ihan itsekin hakevat suhteensa ulkopuolista seuraa.
En saano, että se olisi mukavaa. Pointtini on, että nykyään kenenkään on vaikea uskoa, että sitoumus olisi todellista sitoumusta.
Itse en pahastu siitä, jos joku kiinnostuu, ja tuo sen julki, mutta siinä vaiheessa minullakin alkaa jo varapärekin kytemään, kun aletaan esittää loukkaantunutta, kun en rouvaihmisenä hänen mukaansa lähde.
Joten kylmää, tyhmää, naiivia tai mitä vain, minä en yleensä enää edes ala puheisiin miesten kanssa. En jaksa niitä vinkumisia ja perustelujen vaatimisia. Mitä helevtin perusteluja vaatiikaan enää selitys "avioliitto"?
En niinkään koe tilanteita edes suhteen loukkaamiseksi, vaan minun loukkaamiseksi. Millä oikeudella joka kolmas juntti kuvittelee, että olisin liittoni valmis tuhoamaan?
Onko teillä muilla näin?
nimittäin tuntuu olevan tosiaan ihan sama onko nainen varattu tai sinkku niin miesten kanssa ei voi jutella saamatta ns.paskaa niskaansa jos ei halua naida joka juippia jonka kanssa juttelee, todella sääli koska on välillä mukavaa että seurueessa on sekä miehiä että naisia ja vaihtaa mielipiteitä yhdessä, mutta aina on joukossa näitä miehiä jotka vaativat jotain siitä hyvästä, asia on tietysti ihan ok jos molemmat ovat kiinnostuneita mutta en ymmärrä minäkään että pitää suuttua ja alkaa vinkumaan.
mutta itseäni en tunnistanut jutustasi. En ole koskaan ollut "pokaamassa" varattuja naisia, enkä viiteentoista vuoteen ketään muutakaan.
Joskus jossain vastaavassa "seuratilanteessa" olen kyllä heittäytynyt flirttiin, jos on ollut sopiva vastapeluri. Mutta rajat olen pitänyt selkeinä itselleni ja toiselle! Vinkujat ja "mikset lähe? Perustele!" -tyypit on oksettavia hiippareita! Naimisissa oleminen on taatusti riittävä peruste! Niinkuin sekin, ettei vaan halua. Ja kyllä on kaveritkin p..seestä kun kehumaan alkavat. Siinä näkee kaikkien arvostuksen.
Olisin ollut aikoinani jopa mielissäni, jos vaimo olisi kertonut tyttöjen illasta, että oli mukavaa, ja hauskaa flirttiäkin fiksun miehen kanssa. Kumpikin ymmärsi pelin hengen ja piristi toisensa iltaa.
Nyt ei enää ole juurikaan väliä, mitä vaimo tekee, kun kerran irtisanoi minut. Kunhan saisi joskus paremman ukon.
Itse olen huomannut aivan saman! Sen takia en enää lähdekään tyttöjen kanssa baariin. Enkä pelkästään minä, vaan koko meidän kaveriporukalle on muodostunut sellainen tyyli, että silloin kun me varatut ollaan mukana, niin kokoonnutaan jonkun kotiin, ettei sitten ainakaan tule mitään "kutsumattomia vieraita". Sinkut saavat sitten keskenään käydä baareissa, kun kuitenkaan me perheelliset emme yhtä usein edes pääse iltaa istumaan.
Harmihan se on, koska joskus olisi kyllä kiva käydäkin jossain, mutta minkäs teet. Onneksi ruokaravintoloissa on yleensä helpompaa, niin toisinaan käymme sitten ensin syömässä ja menemme sitten jonkun luokse jatkoille. Se vain ei ole mitään ihan halpaa huvia, eli sitä ei voi kovin usein tehdä.
Mutta tuokaan ei edes ratkaise koko ongelmaa, nimittäin nykyään noita tyyppejä tulee vaikka menisin oman mieheni kanssa. Joku tutun tuttu tulee juttelemaan, ja pakkohan sen kanssa on puhua kun kuitenkin jotain kautta tunnetaan. Saatamme jutella kolmistaan kauankin aikaa, ja sitten kun mieheni menee käymään vessassa tai hakemaan meille juomista tai ihan mihin vain, niin sitten tämä tyyppi käy kimppuun. Ehdottelee, että karataan ja jätetään mieheni sinne yksin tai että mennään vessaan naimaan tai että tavataan joskus kahdestaan tai jotain vastaavaa. Kun kieltäydyn, alkaa solvaukset:"Mikä lutka sä oikein oot! Viet niin paljon kallisarvoista aikaa ja sittensanot, ettet edes halua!". Se ei tunnu kivalta ja usein pilaakin koko illan.
Minullakin on aivan sama homma, eli en ole mikään superkaunis, aika tavallisen näköinen, tietysti ulos lähtiessä meikkaan enemmän kuin arkena, käytän juhlavampia vaatteita jne, mutta niinhän kaikki muutkin naiset tekevät! Mikseivät miehet vain voisi iskeä niitä kauniimpia naisia, jotka ovat kaiken lisäki vapaita???
...haiskahtaa vahvasti provolta.