En muista milloin viimeksi joku toinen ihminen olisi koskettanut minua. Nykyään kun ei enää kätelläkään sikainfluenssan takia. Joskus kaupan kassa lyö vaihtorahat kouraan niin, että sormi saattaa hipaista minun kättäni... joskus kauan sitten on sukulaislapsi leikkinyt niin, että on tarrautunut jalkaani, ja olen ihmetellyt miten lämmin toinen ihminen on. En käytä julkista liikennettä vaan omaa autoa, joten sellainen ruuhkabussissa töniminenkin on jäänyt vähemmälle. Miltäköhän lämmin halaus rakkaan ihmisen kanssa tuntuisi?
Toisen ihmisen kosketus
immettelija
49
2917
Vastaukset
- Yleinen vuodattaja
käsittääkseni. Mielestäni ihmiset, joilla on mahdollisuus koskettaa tai saada kosketusta, ovat eheämpiä ja henkisesti paljon tasapainoisempia ja vahvempia. Heistä onkin tullut yhteiskunnassamme paremmin jaksavia ihmisiä. He ovat niitä, joita työnantajat etsivät.
Uskoakseni säännöllinen kosketuksen saaminen myös vähentää terveydenhoitomenoja. Nämä kosketuksesta nauttivat ihmiset sairastavat huomattavasti vähemmän mm. mielenterveydenhäiriöitä ja senkin kautta kuormittavat vähemmän ammattiauttajia. Kosketuksen yleisyydellä on luullakseni selvä merkitys siis kansantalouteen. Mitä useampi voisi kokea kosketuksen eheyttävän voiman, sitä paremmin kansallamme menisi. Puhuttaessa kosketuksesta joka johtaa läheisyyteen, on merkittävä vaikutus bruttokansantuotteeseen: ehkäisytarvikkeiden myynti lisääntyy, mutta myös syntyvyys kasvaa.
Päättäjien olisikin syytä asettaa yksinäisille sanktioita, joilla voitaisiin rankaista kansantalouttamme nakertavia yksilöitä. Ehkä olisi syytä ottaa jälleen käyttöön ns. vanhanpiianvero. Eli reilusti rangaistaisiin yksilöitä, jotka eivät kykene muodostamaan parisuhdetta.- Eli meitä
pitäisi vielä rangaista lisää yksinäisyyden lisäksi???
- ufoja puhut
Paljonko olisit itse valmis maksamaan lisää veroa siksi että sinä et ole kelvannut kenellekään? Prosentti lisää, viisi prosenttia? Hitto sentään, minä maksan yksin asuntolainani, minä maksan yksin autoni, minä maksan yksin muuta talousmenoni. Ja sitten vielä lisää veroa!
Sitäpaitsi, joskus se kosketus voi sattua. Nyrkki naamaan tai vääntö ranteesta. Tuollaisesta parisuhteesta pitää päästä eroon! - Yleinen vuodattaja
ufoja puhut kirjoitti:
Paljonko olisit itse valmis maksamaan lisää veroa siksi että sinä et ole kelvannut kenellekään? Prosentti lisää, viisi prosenttia? Hitto sentään, minä maksan yksin asuntolainani, minä maksan yksin autoni, minä maksan yksin muuta talousmenoni. Ja sitten vielä lisää veroa!
Sitäpaitsi, joskus se kosketus voi sattua. Nyrkki naamaan tai vääntö ranteesta. Tuollaisesta parisuhteesta pitää päästä eroon!Tuskin tuollaista pakotetta nykyään voitaisiin asettaa. Nykyäänhän single-elämää pidetään trentikkäänä. En alkaisi itsekään maksaa tuollaista rasiteveroa. Kai se pitäisi joku veronkiertokeino keksiä, mikäli ei kykenisi löytämään mukavaa kumppania.
En mainosta, mutta päivitin tuossa männä viikolla erään boonuskorttini. Siihen lomakkeen täyttämiseen vaadittiin vastaamaan joihinkin loukkaaviin kysymyksiin. Nimittäin asiakaspalvelija mm. kysyi: "Onko kotona lapsia ja että onko tarvetta rinnakkaiskortille?". Eli nyt olisi saanut samaan pakettiin vaimolle rinnakkaiskortin, hieno homma! Nostakaamme hattua pariskunnille!!! - vanhapiika vm78
tupsahtelee niitä tutkimustuloksia, joissa parisuhteessa elävät ovat terveempiä ja elävät kauemmin.
Joten me yksinäiset ei rasiteta yhteiskuntaa, me kuollaan pois jo nuorina=( - nimimerkki-erkki
Joo, kannattee lisätä tämän maapallon ihmiskuormitusta vielä lisää. Vero yli kahden lapsen hankkijoille.
- dsfvsdfbdfgb
Yleinen törkyturpa ei nyt kyllä ansaitsisi tähän hätään saada muuta kosketusta kuin märästä kinttaasta suulleen ;)
- sdvsdvbdf
No ala sitte jumalauta kosketella yksinäisiä ja puske ne sakot pyllyysi
- ****
Mulla oli kans vuosien koskemattomuus kausi.
- ......
viikko sitten uudessa harjoittelupaikassa ja siellä olen pitkin viikkoa kätellyt uusia tapaamiani ihmisiä, eikä sikainfluenssasta juuri olla oltu huolissaan vaikka sairaalassa harjoittelussa olenkin. Kätely on mielestäni niin mukava tapa, ja kyllähän sitä mielellään uusia ihmisiä kätteleekin. Tuntee itsensä tavallaan tervetulleemmaksikin kuin jos ihmiset pelkästään tervehtisivät.
- Koskematon
Eipä ole minuakaan koskettu pitkään pitkään aikaan. Aina sillointällöin jotain vahinkokosketuksia sattuu, mutta niitäkään ei ole aikoihin sattunut ja en nyt niitä menisi laskemaan. Sen sijaan useat saamani lyönnit ja vastaavat "kosketukset" palaavat yhä mieleen. Surullista on myös se, että kukaan ei ole koskaan koskenut rakastavasti, siten että oikeasti haluaisi koskea ja osoittaa, että olisin tärkeä. Joskus olen jonkun halauksen saanut tilanteissa, joissa nyt vaan kuuluu halata ja kaikkia muitakin halataan, ja jo tämä tuntuu todella hyvältä. Haluaisin kuitenkin joskus ihan oikeasti painautua kunnolla jotain ihmistä vasten ja halata pitkään ja voimakkaasti. Tuntea, että se halaus merkitsisi jotain, ja olisi myös sen toisen mielestä ihanaa.
- : )
Tuota minäkin haluaisin enemmän kun mitään muuta.
- Remorseful man
: ) kirjoitti:
Tuota minäkin haluaisin enemmän kun mitään muuta.
Viimeisin kunnon kosketus/halaus on vuodelta 2004/2005. Ei mitään sen jälkeen. Toisaalta itse en ole käytännössa katsoen yksinäinen, minulla on sukulainen joka asuu kanssani, mutta kaipaisin enemmän ikäistäni seuraa, seuraa joka ei jatkuvasti hauku/moiti/jäkätä/nalkuta ja aliarvioi itseäni. Toisaalta myös en kaipaa, olen luottamuksen menettänyt toisiin ihmisiin jo kauan aikaa sitten.
Olen toisaalta tottunut yksinäisyyteen enkä ole erityisemmin kaivannutkaan seuraa, mutta nyt on toinen juttu kun lemmikki-kissani piti lopettaa. Ei ole siitäkään seuraa, eikä seuraava kissakaan voi antaa seuraa ennen kuin ollaan löydetty yhteiset sävelet.
- totta!
Tuo on niin totta! Kerran tuli telkasta dokkari, jossa oli vammainen mies joka sitten lopulta päätyi menemään prostituoidun luo ja hän puhui siitä, miten oudolta se tuntui, että halatessa se toinen ihminen on lämmin! Silloin itsekin tajusin, että niinhän se on. Mä olen usein yrittänyt kuvitella, että miltäköhän se tuntuisi, jos joku mies, johon on ihastunut tai rakastunut halaisi oikein pitkään, pitäisi itseään vasten tai sylissä. Tai koskisi minuun, silittäisi vaikka selkää tai ottaisi kädestä kiinni. Ei sitä pysty kuvittelemaan, kun ei ole koskaan kokenut mitään sellaista. Mutta luulen, että se on yksi elämän parhaista asioista, jota en koskaan pääse kokemaan.
- m22
Mä voisin halata vaikka teitä kaikkia jos vaan teidät jostain löytäisin. :D Oli kyl jotenkin koskettavaa luettavaa tämä ketju...pitäisköhän perustaa joku free hugs kiertue...
- Mtoomuch
Halasin viimeksi yläasteen loputtua luokanvalvojaani, joka siis oli kivan oloinen nainen eikä liian vanhakaan, ja älysin hiukan tunnetta laittaa siihen ekaan halaukseenikin, ei mitään kinkyä kuitenkaan.
Sillä muistolla on tänne asti vielä pärjätty, ja se on piiitkä aika jo. Tosin sellaista puolivahinkoista käden kosketusta kaupan kassalla yms. on toki tapahtunut ihan lähi aikoinakin.
Voin vain kuvitella ja haaveilla mitenkä kivalta tuntuisi vaikka kävellä käsi kädessä tytön kanssa, epäilemättä se olisi mahtavaa. - m22
Mtoomuch kirjoitti:
Halasin viimeksi yläasteen loputtua luokanvalvojaani, joka siis oli kivan oloinen nainen eikä liian vanhakaan, ja älysin hiukan tunnetta laittaa siihen ekaan halaukseenikin, ei mitään kinkyä kuitenkaan.
Sillä muistolla on tänne asti vielä pärjätty, ja se on piiitkä aika jo. Tosin sellaista puolivahinkoista käden kosketusta kaupan kassalla yms. on toki tapahtunut ihan lähi aikoinakin.
Voin vain kuvitella ja haaveilla mitenkä kivalta tuntuisi vaikka kävellä käsi kädessä tytön kanssa, epäilemättä se olisi mahtavaa.Kannattaa muuten kokeilla esim. suoli24 treffejä. :) Sieltä löytyy sekä kaveriseuraa että seurustelukumppani suht helposti ja nopeasti kunhan vaan vähän panostaa omaan ilmoitukseensa, nimim. kokemusta on.
- uppeluksisssa
m22 kirjoitti:
Kannattaa muuten kokeilla esim. suoli24 treffejä. :) Sieltä löytyy sekä kaveriseuraa että seurustelukumppani suht helposti ja nopeasti kunhan vaan vähän panostaa omaan ilmoitukseensa, nimim. kokemusta on.
olishan se huvittava laittaa sinne treffipalstalle ilmoitus "tahdon löytää jonkun, jota halata - koska kosketus on niin tärkeää".
mut mun kokemusten perusteella sieltä (eikä muistakaan netin vastaavista) ei kumppania muuten löydy "suht helposti", ei niin millään ensinkään.
ja joo: kosketus rulettaa. eläköön halimiset ja hellimiset! mulla on kunnon halauksia ja sensellasia ehkä jotain vuoden välein. tähän mennessä oon masennellut sitä, kuinka harvoin se mielestäni on. mutta nyt kyllä kauhistutti lukea teidän "viimeksi yläasteella" ja "ei kertaakaan tässä elämässä" tarinoita. kauheaa. halaukset pitäisi yhteiskunnassa luokitella "perushyödykkeiksi" niinkuin vesi ja sähkö, joita kaikilla pitäisi aina olla saatavilla riittävästi. - m22
uppeluksisssa kirjoitti:
olishan se huvittava laittaa sinne treffipalstalle ilmoitus "tahdon löytää jonkun, jota halata - koska kosketus on niin tärkeää".
mut mun kokemusten perusteella sieltä (eikä muistakaan netin vastaavista) ei kumppania muuten löydy "suht helposti", ei niin millään ensinkään.
ja joo: kosketus rulettaa. eläköön halimiset ja hellimiset! mulla on kunnon halauksia ja sensellasia ehkä jotain vuoden välein. tähän mennessä oon masennellut sitä, kuinka harvoin se mielestäni on. mutta nyt kyllä kauhistutti lukea teidän "viimeksi yläasteella" ja "ei kertaakaan tässä elämässä" tarinoita. kauheaa. halaukset pitäisi yhteiskunnassa luokitella "perushyödykkeiksi" niinkuin vesi ja sähkö, joita kaikilla pitäisi aina olla saatavilla riittävästi.Mut nimen omaan, ite laitoin joskus ihan kokeeksi vähän vastaavanlaisen ilmoituksen eli halikaveria ja semmosta viatonta läheisyyttä hain ja alle viikko ilmoituksen laitosta niin mulla oli sellainen kaveri. :D Enpä olis itekkään uskonut, etenkää sitä kuinka moni oikeesti vaikutti kiinnostuneelta. Sen lisäks kaksi edellistä pitkäaikaista seurustelusuhdetta alkoi tuolta treffeiltä vaikken varsinaisesti sillon ees hakenut mitään, joten ainakin ite pidän tuota suht helppona ja nopeana vaihtoehtona. :) En sitten tiedä miksei kaikki sieltä löydä seuraa...vaikea sanoa...
Mäkin kärsin ennen kovasti läheisyyden ja kosketuksen puutteesta enkä osannut käsitellä sitä tai edes kuvitella minkälaista oikea läheisyys on koska pienenä se oli vain se paikka missä rangaistiin. Muistan vielä kuinka esim jossai riparilla ja muilla leireillä oli jotain piirijuttuja että pidettiin toisia kädestä, pelkästään se tuntui silloin aivan uskomattomalta, puhumattakaan siitä jos jossain väentungoksessa sai edes hetken olla vasten jotain toista ihmistä. Eli ymmärrän kyllä hyvinkin näitä kirjoituksia. Olis oikein mukava jos jostain löytäis tollasia ihmisiä jotka niin paljon kaipaa kosketusta, mut ovat vaan yleensä myös niin taitavia piiloutujia et ei mun sherlockin taidot riitä jäljittämään. :(
Alkaa kyl ihan tosissaan itää mielessä ajatus jos perustais jonkun tollasen ilmainen halaus järjestön tai kulkueen, varmaan tulis maailmasta edes pikkusen parempi paikka.
Kiitos kaikki, jotka olette tänne kirjoittaneet. On aina hyvä tietää, ettei ole yksin kaipuunsa kanssa.
Niin, minä kuulun myös teihin kosketusta kaipaaviin. Löysin tästä keskustelusta paljon tuttuja tunteita. Se tuo jonkinlaista lohtua, vaikkei korvaakaan kunnon halausta.
m22: Saanko varata ensimmäisen halauksen sulta, kun järjestät sen halikiertueesi? :)- herra71
Lapsena halusi olla jonkun kanssa (lähellä, esimerkiksi viereisessä pulpetissa, ei kiinni). Nuorena halusi etenkin saada kosketuksia, vähän vanhempana halusi saada ja antaa kosketuksia, yhä vähän vanhempana, että saisi koskettaa, sitten että saisi/voisi katsoa silmiin... ja kohta varmaan taas, että saisi olla jonkun kanssa, lähellä, ei kiinni. Olla olemassa jollekulle. Olla olematta yhdentekevä "kaikille".
Jotenkin noin se on mennyt. Yksinkertaistaen. Syvästi ja kipeästikin kykenen samaistumaan ketjun kirjoittajiin, nyt reilusti yli kolmevitosena. "Miten raukkamaisesti onnen lahjoja täällä jaellaan" :-/ Lähipiirissä on kuitenkin nyttemmin joitakin ihmisiä, joille ei ole kohtuuttoman vaikeata koskettaa tai tulla kosketetuksi. Naisilla on lupa moneen, mihin miehellä ei niinkään helposti. Mutta lähes kaikki arastelevat jollakin tapaa koskettaa (ainakin) väärän ikäisiä (liian nuoria, liian vanhoja), väärää sukupuolta (onko oikeata? mies ei oikein voi naisia, mies ei miehiä usein oikein haluakaan :-) Ja hyvältä tuntuu kuitenkin, sen vähän mitä itse asiasta tiedän. Ei se mitään euforista hurmostilaa tuo, vaan yksinkertaisen rauhan ja hyvän olon, riehuvat hermot rauhoittuvat, mieli löytää paljon helpommin myönteisiä asioita maailmasta, joita ON. Asioita voi kerrankin ajatella toisessa valossa kuin synkkinä yksinäisen elämän hetkinä.
Suunnilleen kymmenen vuotta sitten oli yritystä suhteeksi, josta kylläkään ei tullut yhtään mitään, mutta sen verran opin, että kaksi fyysisesti ja henkisesti viluista ja risaista yhdessä, kietoutuneena toisiinsa, on jo kymmenenkin minuutin päästä kaksi aivan rentoa, ehjää ja lämpöistä - se on tähänastisen elämäni ilman muuta paras tunne ja hetki (hetket). Sinä jouluna ja uutena vuotena olin ehjä ja voimakas, syy on helppo jäljittää. Hänen kissansa tuli useimmiten uteliaana tutkimaan, mitä siellä meidän välissämme/välillä oli - kiipeili päällämme; nainen rintaa vasten painautuneena, kissan paino ja tassujen tuntu, askeleet harteilla - luulen tietäväni millaista on olla hetken täysin "onnellinen", kaikille ja kaikelle hyvää toivova, sanalla sanoen elämästä ja kaikista elävistä olennosita iloitseva - ei-katkeroitunut ja se on henkisesti hyvin tärketä! Olen sinänsä iloinen, että koin sen, vaikka mitään muuta vastaava en olekaan ja ikävä sitä kohtaan jäi. Eikä asiat koskaan ole kokonaisuutena yksinkertaisia, vaikka yksittäiset hetket voivat olla, ihastuttavalla tavalla sellaisia. Vaikka vaikeina hetkinä on työläs uskoa ja muistaa, Parosen aforismi: "Joka hetki on poikkeus" olkoon ohjenuorana - se mitä oli ei kiskojen tapaan ohjaa tulevaa. Ei ehdottomasti. - herra71
herra71 kirjoitti:
Lapsena halusi olla jonkun kanssa (lähellä, esimerkiksi viereisessä pulpetissa, ei kiinni). Nuorena halusi etenkin saada kosketuksia, vähän vanhempana halusi saada ja antaa kosketuksia, yhä vähän vanhempana, että saisi koskettaa, sitten että saisi/voisi katsoa silmiin... ja kohta varmaan taas, että saisi olla jonkun kanssa, lähellä, ei kiinni. Olla olemassa jollekulle. Olla olematta yhdentekevä "kaikille".
Jotenkin noin se on mennyt. Yksinkertaistaen. Syvästi ja kipeästikin kykenen samaistumaan ketjun kirjoittajiin, nyt reilusti yli kolmevitosena. "Miten raukkamaisesti onnen lahjoja täällä jaellaan" :-/ Lähipiirissä on kuitenkin nyttemmin joitakin ihmisiä, joille ei ole kohtuuttoman vaikeata koskettaa tai tulla kosketetuksi. Naisilla on lupa moneen, mihin miehellä ei niinkään helposti. Mutta lähes kaikki arastelevat jollakin tapaa koskettaa (ainakin) väärän ikäisiä (liian nuoria, liian vanhoja), väärää sukupuolta (onko oikeata? mies ei oikein voi naisia, mies ei miehiä usein oikein haluakaan :-) Ja hyvältä tuntuu kuitenkin, sen vähän mitä itse asiasta tiedän. Ei se mitään euforista hurmostilaa tuo, vaan yksinkertaisen rauhan ja hyvän olon, riehuvat hermot rauhoittuvat, mieli löytää paljon helpommin myönteisiä asioita maailmasta, joita ON. Asioita voi kerrankin ajatella toisessa valossa kuin synkkinä yksinäisen elämän hetkinä.
Suunnilleen kymmenen vuotta sitten oli yritystä suhteeksi, josta kylläkään ei tullut yhtään mitään, mutta sen verran opin, että kaksi fyysisesti ja henkisesti viluista ja risaista yhdessä, kietoutuneena toisiinsa, on jo kymmenenkin minuutin päästä kaksi aivan rentoa, ehjää ja lämpöistä - se on tähänastisen elämäni ilman muuta paras tunne ja hetki (hetket). Sinä jouluna ja uutena vuotena olin ehjä ja voimakas, syy on helppo jäljittää. Hänen kissansa tuli useimmiten uteliaana tutkimaan, mitä siellä meidän välissämme/välillä oli - kiipeili päällämme; nainen rintaa vasten painautuneena, kissan paino ja tassujen tuntu, askeleet harteilla - luulen tietäväni millaista on olla hetken täysin "onnellinen", kaikille ja kaikelle hyvää toivova, sanalla sanoen elämästä ja kaikista elävistä olennosita iloitseva - ei-katkeroitunut ja se on henkisesti hyvin tärketä! Olen sinänsä iloinen, että koin sen, vaikka mitään muuta vastaava en olekaan ja ikävä sitä kohtaan jäi. Eikä asiat koskaan ole kokonaisuutena yksinkertaisia, vaikka yksittäiset hetket voivat olla, ihastuttavalla tavalla sellaisia. Vaikka vaikeina hetkinä on työläs uskoa ja muistaa, Parosen aforismi: "Joka hetki on poikkeus" olkoon ohjenuorana - se mitä oli ei kiskojen tapaan ohjaa tulevaa. Ei ehdottomasti.Lisättäköön tuohon aiempaan, että ymmärrän toki että jopa omaa tarinaani lukiessa joku saattaa pahoittaa mieltään, koska ei ole kokenut sitäkään. Se on kuitenkin turhaa, toiselle tapahtunut ei sittenkään ole toiselta pois ja kertomisen sävy joka tapauksessa ratkaisee. Mikä on mahdollista yhdelle on mahdollista toisellekin. Voin vakuuttaa, että olin äärimmäisen epätodennäköinen henkilö kokemaan edes kuvailemaani läheisyyttä; kaikki lähti ehdottoman täydellisestä sattumasta. Joskus asioita ajatellessani muotoilin fyysisen kosketuksen merkitystä niinkin, että "ihminen rutistetaan yksilöksi", kokemus itsestä jollakin aivan perustavan syvällisellä tavalla muotoutuu kokemuksessa "toisesta", jonka suhteen ja kautta vasta todella tuntee oman kehonsa, sen rajat ja piirteet. Ymmärrätte varmaan ideani ytimen laajemmitta selityksittä.
Olisi lapsellista (huono sana, kohtelee "lapsuutta" kaltoin) tai hyvin, hyvin kehittymätöntä kuvailla itselle tapahtunutta jotakin kokemattomalle siinä tarkoituksessa, että se oma kokemus siitä jotenkin perverssisti potentoituisi. Epäilen tätä tapahtuvan jatkuvasti, oma "menestys" ikään kuin kapitalisoidaan sitä kokemattoman kautta ja kustannuksella - tulee mieleen se Kaurismäen Laitakaupungin valojen kohtaus, jossa täydellisen yksinäinen yövartija kertoo sille snagarimyyjälle käyneensä "tyttöystävän" kanssa leffassa, vaikka mitään varsinaista tyttöystävää ei siinä vaiheessa oikein ollutkaan. Ja miten aivan ilmeisesti yhtä yksinäinen myyjä siihen reagoi: kääntyi selin ja sanoi olevan jo myöhä, että pitää sulkea - koko olemuksen
kertoessa, että tieto toisen "menestyksestä" sattui.
Meissä on paljon muutakin kuin tietoinen minä, on se vanha ei-yksilöllinen ruumis, ihminen, mies tai nainen... joka "osaa" ja tietää aivan itsestään paljon enemmän asioita kuin ennakkoon ajatellen ja asioita järjellä, teoretisoiden luulee. Luontevuus, ruumiin viisaus... epäilyt, kuten useinkin ja ilmeisen monilla esiintyvä "osaanko olla lähellä" katsosivat aivan toissijaisina asioina, melkein heti.
Lisäksi (suorastaan yllättävän) yllättävää oli läheisyydessä leimahtavan seksuaalisuuden luontevuus, pelot miten - täysin kokemattomana - toimia ja edes suhtautua reaktioihinsa, "osaako" jne. osoittautuivat aivan turhiksi, ruumis osaa kyllä ihan kaiken. Mitään ongelmia tai syytäkään olla jotenkin erikoisesti mies (ja että hellyys ja pehmeys naista kohtaan ei todellakaan tarkoita ei-miehuutta; kuulostaa erikoiselta, mutta jotakin sellaista outoa kiusaantumista mielessäni oli ollut ennen tuota), toimia jossakin erityisessä miehen roolissa ei ollutkaan, halu heräsi luonnollisesti, kosketukset muutuivat aika ajoin suorasukaisen eroottissävyisiksi, kiellettyjä alueita, joita koskettaa, ei ollut lainkaan - minä nyt vain satun olemaan mies ja sillä hyvä, kuten hän oli nainen. Joskus se todella on aivan yksinkertaista - ja ennen kaikkea miten suunnattoman hyvältä
tuntuukaan olla mies, JOS nainen on siinä sylissä. Jos. Silitit naisen poskea, suutelit niskaa, ohimoita, sitten jo rintoja, kohta kätesi jo lepäsi, hmm... paikan päällä :-) Ja todella LEPÄSI ja kaikki se oli yksinkertaista ja luontevaa. Ei ollut vaikeata lukea toisen ruumiin kieltä, missä on kulloisenkin hetken rajat, mikä tuntui
hyvältä. Ei ollut järkeilyä, analyysiä, vaan todella ruumis osasi kaiken tai sanoisiko, että se omasi täydellisen valmiuden oppia "kaiken" siinä elävässä hetkessä, siihen sisältyi kaikki tarvittavat tieto, miten ollaan, miten ollaan hellä. Ja miten hiemosti liikkeet täydentyvät toisen liikkeistä, ottavat huomioon, ennakoivat... lakkaa olemasta tarkoin rajatusti vain yksi, kun siinä on kaksi, mutta yhdessä kuin yksi. Tämä ei tarkoita, että asia olisi edennyt tuosta sanotaanko vielä täydellisempään, nk. likeistä läheisempään läheisyyteen. Ei, niin ei tapahtunut, toisella osapuolella oli nk. aatteellisia esteitä. Enkä puhu politiikasta. Voitte uskoa, että mieltä myllersi eron, tai "erotetuksi" tulon hetkellä, mutta pahalla en muista, miten voisin.
Hetkien akuutti seuraus: hymylihakset kramppasivat ensi kertaa elämässä, koska kasvoilla todella oli jatkuva mielilhyvää kuvastava ilme. Kokemus sekin, muuten. Mutta hyvin mielialojani kuvaava.
- g000003
Kaipaan kosketusta ja läheisyyttä, mutta kun sitä on saatavilla pelästyn. Pari viikkoa sitten eräs tuttava vanhus otti kädestäni kiinni ja tuli todella outo olo. Sillon mietinkin millon viimeksi joku toinen ihminen on koskettanut minua. Vanhuksen kädenpuristus toi todella lämpimän, mutta myös ahdistuneen tunteen.
Onkohan olemassa jotain läheisyysterapiaa jossa opetellaan olemaan ihmisten kanssa :/- kvanttipatti
Pelkkä kosketus ilman seksuaalisuutta tai jotain muuta hieromista. Vaikka en täysin uskokaan kaikkiin sen lupauksiin ja kaikkivoipaisuuteen niin, ei tunnin henkilökohtainen huomio ja fyysinen kosketus (jota täysin ilman voi kuulemma jopa kuolla) voi ainakaan olla kenellekään haitaksi, ellei sitten joudu jonkun ahneen rahastajan uhriksi.
- Miäs-35
Niin, v. 1997 tais olla kun sain halata...
elämä on... - N 40+
Joskus olen päässyt halauksia tuntemaan, viime vuosina tosin harvemmin. Naispuolisenkin halaus vaikkapa työpaikalla synttärionnitteluna tuntuu hyvältä. Olen myös joskus käynyt tosiaan hierojalla, ja jösses että paitsi että itse hieronta on niin ihanaa, niin se tuntuu myös hyvältä kun toinen koskettaa. Jo pelkästään kampaajallakin käynti on luksusta, kun kampajaa operoi hiuksia ja pöyhii niitä. Välillä tuntuu että pitäisköhän ne pervona jos tietäis.....mutta se on se toisen ihmisen kosketus, halaus, sylissä olo niin ihanaa.....
*huokaus* - Kunniaton paskiainen
Ihmiset levittävät tauteja, ja ovat yleensä likaisia ja pahanhajuisia. Itse en koskisi suurimpaan osaan tämän maailman olioita pitkällä tikullakaan - puhumattakaan, että antaisin jonkun toisen käpelöidä itseäni.
Tietty jollekin pikkukakaralle omien vanhempien halaus voi tuoda jotain turvallisuuden tunnetta, mutta että aikuiset ihmisetkin vielä vinkuvat haleja ja läheisyyttä... huh huh. Melkoista prinsessaporukkaa täällä. Luulis sen riittävän, ettei kukaan teitä fyysisesti satutakaan.
Ihmiset: aina valittamassa jostain.- samakuinaiemmin
Ihan kuinka vain. Vaikka on se joissakin asioissa toki niinkin, että Herra on minun paimeneni, ei minulle mikään riitä.
- HALIPULAssa
pillereitä. paljon paljon pillereitä.
- Kunniaton paskiainen
HALIPULAssa kirjoitti:
pillereitä. paljon paljon pillereitä.
Hahaa, tuun toimeen vallan hyvin ilman pillereitäkin.
En mä teitä nössöjä tuomitse, mutta on tää kyllä jännä juttu, kuinka ihmiset on muuttuneet viimeisen sadan vuoden aikana. Ei sitä ennen halattu kakaroitakaan, saati että aikuiset olisivat tällaista marisseet. Kuinkahan sitä silloin selvittiin? Pitäis vissiin tulla jonkin sortin kriisi, että pullamössökansakin taas vähän karaistuisi. "Kun ei kukaan kosketa..." Hellanlettas. Hankkikaa koira tai kissa, ja lääppikää sitä. - edelleen sama
Kunniaton paskiainen kirjoitti:
Hahaa, tuun toimeen vallan hyvin ilman pillereitäkin.
En mä teitä nössöjä tuomitse, mutta on tää kyllä jännä juttu, kuinka ihmiset on muuttuneet viimeisen sadan vuoden aikana. Ei sitä ennen halattu kakaroitakaan, saati että aikuiset olisivat tällaista marisseet. Kuinkahan sitä silloin selvittiin? Pitäis vissiin tulla jonkin sortin kriisi, että pullamössökansakin taas vähän karaistuisi. "Kun ei kukaan kosketa..." Hellanlettas. Hankkikaa koira tai kissa, ja lääppikää sitä.No niin. Sanoit jo varmaan sanottavasi. Ihan noin maailmankuvan kasvattajaksi: ei sitä kovin häävisti näytetä aina selvinneenkään, ja se mitä on sitten periytetty niin ja niin monenteen sukupolveen... huhhuh. Jälki näkyy, tietysti vain jos on silmiä nähdä.
- venla72_
edelleen sama kirjoitti:
No niin. Sanoit jo varmaan sanottavasi. Ihan noin maailmankuvan kasvattajaksi: ei sitä kovin häävisti näytetä aina selvinneenkään, ja se mitä on sitten periytetty niin ja niin monenteen sukupolveen... huhhuh. Jälki näkyy, tietysti vain jos on silmiä nähdä.
kamppailulajiin toista koskettamaan ja irtipääsyä opettelemaan lukoista ;) Siinä sitä kosketusta riittää, mä pienempi nainen ähellän itseäni sieltä alta pois henkeni hädässä :D
- Bluesuedeshoes
venla72_ kirjoitti:
kamppailulajiin toista koskettamaan ja irtipääsyä opettelemaan lukoista ;) Siinä sitä kosketusta riittää, mä pienempi nainen ähellän itseäni sieltä alta pois henkeni hädässä :D
..paritanssi! Siinä on läheisyyttä, riemua, luontevaa kosketusta vastakkaiseen sukupuoleen ja samalla tutustuu mahtaviin ihmisiin.
Tanssilajeissa on mistä valita! - ei onnistu
Bluesuedeshoes kirjoitti:
..paritanssi! Siinä on läheisyyttä, riemua, luontevaa kosketusta vastakkaiseen sukupuoleen ja samalla tutustuu mahtaviin ihmisiin.
Tanssilajeissa on mistä valita!En voi sietää tanssimista.....
Toisen ihmisen kosketus tosissaan tuntuu taivaalliselta. Juurikin parturissa tai hierojalla käynti hämmästyttää lähes joka kerta, juurikin se että miten toinen ihminen on niin lämmin.
Saavuin Joulukuun puolessa välissä kiinasta, jossa oli äärettömän moinen tungos. Metroissakin minua luultiin varmaan jonkun sortin pervoksi, koska hymyilin kun oli ahdasta ja minuun koski joku toinen, esim. käsi koski selkääni. Todellisuudessa olin vain iloinen, koska vaikka kosketus olikin tahatonta, tuntui se mukavalta.
Suomessa taas olen pudonnut korkealta huomattuani että läheisyys on täällä tuntematon käsite, ihmiset karttavat muita ihmisiä arkipäivän tilanteissa. Viimeinenkin tapa tuntea toisen ihmisen säännöllinen kosketus on siis viety minulta :)
Mutta, mukavaa nähdä etten olekaan mikään hullu, vaan muitakin kosketuksenkipeitä ihmisiä on.- venla72_
Takaisin Suomeen!
- herra71
Muistan hyvin, miten nuorempana nautin juurikin tungoksesta, ja nimenomaan sen tähden, että siinä väkisinkin kosketti ja tuli kosketetuksi. Ei noita usein tapahtunut, mutta kerrankin eksyin, täysin vahingossa, Hki:n taiteiden yössä (tämä on sitten todella vuonna nolla) katuosuudelle, jossa väki odotti (selvisi minullekin ihan hetken päästä) Bruce Willisiä ja D. Moorea parvekkeelle suorittamaan näyttäytymistä. Oli tiivistä, eikä siinä enää itse päättänyt mihin suuntaan liikkui. No tuommoinen on tietysti jo vähän vaarallistakin, muttaa noin tiivis "kuka tahansa, ketä tahansa"-kokovartalokosketus, jolle ei kukaan edes periaatteessakaan voinut yhtään mitään, oli tosiaan varmaan the ensimmäinen kerta meikäläisen kohdalla. Ja voi, miten intensiivinen ilo se oli ja miten pitkään jälkikäteenkin se pysyi mielissäni. Totisesti antoi ajateltavaa kulttuurisesta (ainakin noin keskimäärin) suhtautumisestamme kosketukseen. Johonkin aivan keskeiseen perustarpeeseen siinä iskettiin, seikka jonka mahdollisesti vain todella yksinäiset syvimmin edes tiedostavat.
- Cum on...
"sieltä" melkein joka päivä ja välillä kun käyttää mielikuvitusta ja vasenta kättä, on kuin vieraalta saisi, lopuksi annan tulla ja menen herkuttelun jälkeen suihkuun. Suosittelen kokeilemaan.
- herra71
...
- Fundeerausta
herra71 kirjoitti:
...
Eli kosketuksen ja sen puutteen merkityksenkin kanssa. Kaikkeen tottuu, jopa kosketuksen puutteeseen ja miettikää kuinka paljon saitte lapsena kosketusta ? Itse ainakin muistelen, ettei se ollut mikään tärkein asia ja myöhemmin tietysti seksuaalinen vetovoima veti toisten lähelle, mutta sanotaanko että näin iän myötä ja yksin eläneenä ajattelen, ettei se elämä nyt siitä kiinni kuitenkaan saa/voi olla.
Irtoseksiä saisin varmaan milloin haluaisin, jos haluaisin, mutta se ei mielestäni ole sen väärti. Suhtaudun jokaiseen ihmiseen ja tapaamiseen kunnioittavasti, enkä halua käyttää ihmisiä tai tulla käytetyksi. Menettäisin vain mahdollisuuden suhteeseen, jossa on paljon rakkautta, arvostusta ja todellista välittämistä, jos olisin oppinut pitämään ihmisiä kertakäyttöhyödykkeinä. Monenko pariskunnan yhdessäolo perustuukin vain hedelmällisessä iässä olemiseen/seksihalujen tyydyttämiseen, ei mihinkään todelliseen elämänkumppanuuteen tms ?
Toki haluaisin, että seksuaalisuuskin toteutuisi suhteessa, jos sellaisen löytäisin tai siihen ryhtyisin, mutta ei minkään muun kustannuksella ja/tai ilman rakkautta ja kunnioitusta. Nyt olen yksin, ehkä loppuelämäni, tai sitten en, jää nähtäväksi. Niin tai näin, niin en halua tulla riippuvaiseksi kosketuksestakaan, jossain kohti siitä on kuitenkin luovuttava, eikö ole hyvä osata sekin taito jo ? - herra71
Fundeerausta kirjoitti:
Eli kosketuksen ja sen puutteen merkityksenkin kanssa. Kaikkeen tottuu, jopa kosketuksen puutteeseen ja miettikää kuinka paljon saitte lapsena kosketusta ? Itse ainakin muistelen, ettei se ollut mikään tärkein asia ja myöhemmin tietysti seksuaalinen vetovoima veti toisten lähelle, mutta sanotaanko että näin iän myötä ja yksin eläneenä ajattelen, ettei se elämä nyt siitä kiinni kuitenkaan saa/voi olla.
Irtoseksiä saisin varmaan milloin haluaisin, jos haluaisin, mutta se ei mielestäni ole sen väärti. Suhtaudun jokaiseen ihmiseen ja tapaamiseen kunnioittavasti, enkä halua käyttää ihmisiä tai tulla käytetyksi. Menettäisin vain mahdollisuuden suhteeseen, jossa on paljon rakkautta, arvostusta ja todellista välittämistä, jos olisin oppinut pitämään ihmisiä kertakäyttöhyödykkeinä. Monenko pariskunnan yhdessäolo perustuukin vain hedelmällisessä iässä olemiseen/seksihalujen tyydyttämiseen, ei mihinkään todelliseen elämänkumppanuuteen tms ?
Toki haluaisin, että seksuaalisuuskin toteutuisi suhteessa, jos sellaisen löytäisin tai siihen ryhtyisin, mutta ei minkään muun kustannuksella ja/tai ilman rakkautta ja kunnioitusta. Nyt olen yksin, ehkä loppuelämäni, tai sitten en, jää nähtäväksi. Niin tai näin, niin en halua tulla riippuvaiseksi kosketuksestakaan, jossain kohti siitä on kuitenkin luovuttava, eikö ole hyvä osata sekin taito jo ?>Kaikkeen tottuu, jopa kosketuksen puutteeseen ja miettikää kuinka paljon saitte lapsena kosketusta ?
Olenpa totisesti miettinyt, moniakin asioita. Eipä kosketuksen puutteeseen oikein näytä tottuvan ja se miten paljon kutakin lapsena on kosketeltu, on juurikin yksilökohtaista. Henkilökohtaisesti sanoisin sen olleen hyvin, hyvin vähäistä ja sekin kovin komplisoitua (koskettajien puolelta).
>en halua tulla riippuvaiseksi kosketuksestakaan, jossain kohti siitä on kuitenkin luovuttava, eikö ole hyvä osata sekin taito jo ?
Jää lievää enemmän hämäräksi. - joku vaan
herra71 kirjoitti:
>Kaikkeen tottuu, jopa kosketuksen puutteeseen ja miettikää kuinka paljon saitte lapsena kosketusta ?
Olenpa totisesti miettinyt, moniakin asioita. Eipä kosketuksen puutteeseen oikein näytä tottuvan ja se miten paljon kutakin lapsena on kosketeltu, on juurikin yksilökohtaista. Henkilökohtaisesti sanoisin sen olleen hyvin, hyvin vähäistä ja sekin kovin komplisoitua (koskettajien puolelta).
>en halua tulla riippuvaiseksi kosketuksestakaan, jossain kohti siitä on kuitenkin luovuttava, eikö ole hyvä osata sekin taito jo ?
Jää lievää enemmän hämäräksi.Tottuuhan kosketuksen puutteeseen ajan kanssa. Ihminen kun on sopeutuvainen "eläin"
Voi mennä pitkiä aikoja ettei ole kosketusta kuin ehkä kassan käden kosketus kun sa rahaa takaisin.
Tänään kävin parturissa pitkästä aikaa. Oli ihan mukavaa kun joku kosketteli hiuksia ja jutteli.
Pieniä iloja yksinäisillä :) - herra71
joku vaan kirjoitti:
Tottuuhan kosketuksen puutteeseen ajan kanssa. Ihminen kun on sopeutuvainen "eläin"
Voi mennä pitkiä aikoja ettei ole kosketusta kuin ehkä kassan käden kosketus kun sa rahaa takaisin.
Tänään kävin parturissa pitkästä aikaa. Oli ihan mukavaa kun joku kosketteli hiuksia ja jutteli.
Pieniä iloja yksinäisillä :)...varmaan sopii änkätä puoleen ja toiseen. Omenat, eipäs kun mandariinit, eipäs kun sitruunat...
- Fidel82
Kosketus on elämän suola. Itse kutittelen, hivelen ja hieron naistani aina kun mahdollista, mutta nainen ei pahemmin koskettele minua, mitä nyt kädestä ottaa. Joku pään silittelykin on tosi harvinaista. Tuntuu että mä oon tosi yksin vaikka parisuhteessa pitäisi olla ja perheenlisäystäkin suunnitellaan. Mietin että kannattaako lähteä tekemään lapsia tähän suhteeseen jossa en saa hellyyttä, yhdessä oltaisiin vain lasten takia, ei seksiä. Se olis täys painajainen. Täytyy kai puhua mun tarpeista jotenkin.
- Aalto791
Kyllä ihminen tarvitsee rakastavaa kosketusta ja läheisyyttä. Itse olen satunnaisia ja lyhyeksi jääneitä poikkeuksia lukuun ottamatta elänyt läheisyyden puutteessa jo pari vuotta, kun en enää päättyneen suhteen loppuaikana pystynyt enää vastaanottamaan läheisyyttä. Ja koira ei valitettavasti korvaa tässä ihmistä.
On myös surullista, että en pysty ylläpitämään pelkkää seksisuhdetta läheisyyden takia, enkä ole rakasta ihmistä löytänyt rinnalle. Niinpä olen hyvin yksin. Näen jopa unia että silittelen ja hieron tärkeää ihmistä; mulle olis tärkeää myös saada koskettaa jotakuta. En ole ruma,vetäytyvä tai ujo, ja seuraa varmaan saisin, mutta en sellaista seuraa halua jota baareista olisi mukaan lähdössä. Enkä muutenkaan osaa käyttää ihmisiä oman tyytyväisyyteni välineinä vaikka sellainen taitaa olla tässä sinkkumaailmassa yleistä ja suorastaan elinehto.
Kun olen ollut johonkuhun ihastunut, on ollut taivaallista esim maata hänen vieressään kiinni painautuneena, mutta samalla pieni tuska ja menettämisen pelko kasvaa; miten siitä hetkestä saisi kaiken irti,miten sen saisi varastoon?
Joskus sitä vain on niin pettynyt ihmisiin ja todella yksin, että se sattuu. :(- Hyvä paimen
Aloita hyvän tuottaminen nyt! Kosketa tänään YHTÄ IHMISTÄ niiden ihmisten lisäksi, joita kosketat arjen rutiineissa muutenkin. Pystynkö siihen? Kyllä pystyn! Haasta itsesi tähän tehtävään ja nauti voimaannuttavasta oman itsesi voittamisen tunteesta.
Oletko epävarma?
Ennen kosketusta. Näe toinen ihminen ja kunnioita häntä katsomalla silmiin. Ylläty kuinka katseyhteyden saatuasi hän saattaa tervehtiä sinua ilman omaa aloitettasi! Tuntuuko epäaidolta? Ennen kuin uskallat katsoa toista ihmistä silmiin,opi ensin näkemään itsesi tasa-arvoisena hänen kanssaan. Mikä on pahinta mitä vieras ihminen voi sinulle tehdä etsiessäsi yhteyttä häneen?
Miten koskettaa?
Kosketa vierasta ihmistä olkapäähän, käsivarsiin tai ota hänen kädestään kiinni. Käytä luovuuttasi tilanteen mukaan. Kun esimerkiksi ruuhkaisessa bussissa yrität päästä väkijoukon läpi poistumaan ovesta, niin pehmmennä kylmän raakaa tönimistä koskettamalla ohitettavia ihmisiä käsivarresta ohitustilanteessa.
Aloita hyvän ja innostavan tulevaisuuden rakentaminen tänään - tästä hetkestä!
- rakastan kosketusta
hierojalla juuri tuosta syystä. Kyllä tuntuu (vieraan) ihmisen kosketus hyvältä! Itselläni ei ole ketään, joka koskettaisi minua.
Luin erään hierojan haastattelun, jossa hän sanoi "meillä kaikilla on tarve toisen ihmisen kosketukseen" tms. ja niin se on, eikä siinä ole mitään pervoa tai seksuaalista hierojanpöydällä.
Kosketelkaa toisianne! - erfwergrt
Syksyisin voitaisiin pitää halaustempauksia kaduilla niin ei ihmisten tarvis joka vuosi sitä helvetin nuhapiikkiä hakea ja sairastaa sitten lopputalvi sen takia. Luulen että monet on koukussa piikityksiin juuri sen takia että silloin tietävät saavansa hetken aikaa kosketusta joltain vieraalta. Vain muutaman hipisun tähden suostuu taas kärsimään jostain nuhakierteistä.
Eikö ois samaa vaan halailla ennen nuhakautta ja sillä tavalla levittää itseensä ja muihin hyvää mieltä, joka vois pitää meidät terveempinä, kuin pelkkä inhottava neulanpisto ja kyräily yksin viimasella kadulla kädet taskuissa ja silmät loskassa - Anonyymi
Pihtipudas joka aloittaa kosketus seurannan yhdellä alueella ja alkaa kulkeminen taloissa kyytäminen kosketus ihmiseen
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän371796Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61391Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p431376- 141352
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11345Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,71314Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis01294Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11250Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21200Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta21183