Olemme asuneet seurustelukumppanin kanssa eri paikkakunnilla yli vuoden ajan. Mies ei ole kertaakaan tullut käymään luonani, vaikka olen pyytänyt ja sanonut että se olisi minulle tärkeää. Itse käyn miehen luona niin usein kuin taloudelliseti mahdollista eli vähintään 2 vkl/kk. Lisäksi soittelemme ja pidämme muuten yhteyttä. Mies perustelee sitä ettei tule seuraavilla asioilla:
- Matkustaminen on minulle opiskelijana halvempaa.
- Hän ei innostu viikonlopusta solukämpässä.
- Hän tulee jos on sellainen fiilis. (Kerran perui jo sovitun tulonsa johon olin valmistautunu sovittuna tulopäivänä, koska ei ollutkaan fiilistä)
Mies on minua vanhempi ja työelämässä. Tuntuu ettei mies arvosta minua riittävästi, tai rakasta. Hänen välinpitämätön käytöksensä tuntuu niin pahalta, että olen harkinnut eroa. Ongelmana on se, että mies on ensirakkauteni ja vieläkin läheisin ihminen elämässäni. Mitä voin tehdä, saisiko miehen jotenkin muuttamaan käytöstään?
- Matkustaminen on minulle opiskelijana halvempaa.
- Hän ei innostu viikonlopusta solukämpässä.
- Hän tulee jos on sellainen fiilis. (Kerran perui jo sovitun tulonsa johon olin valmistautunu sovittuna tulopäivänä, koska ei ollutkaan fiilistä)
Mies on minua vanhempi ja työelämässä. Tuntuu ettei mies arvosta minua riittävästi, tai rakasta. Hänen välinpitämätön käytöksensä tuntuu niin pahalta, että olen harkinnut eroa. Ongelmana on se, että mies on ensirakkauteni ja vieläkin läheisin ihminen elämässäni. Mitä voin tehdä, saisiko miehen jotenkin muuttamaan käytöstään?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Samantapaista juttua mulla. Käyn naisen luona aina kun hänelle sopii, mutta hän ei ole vielä kertaakaan käynyt luonani viikonloppuna, kun kuulemma on aina jotain tekemistä tai muuten vaan väsynyt et silleen.
Kummankaan mies ei välitä tarpeeksi. Teitä pidetään vain niin kauan kunnes se kiinnostavampi nainen sattuu kohdalle. Sitten saatte kenkää kuin vanha rukkanen. Julmaa, mutta totta. Mies tulee kyllä naisen luo, jos välittää riittävästi.
Kannattaa ehkä keskustella tuosta kumppanin kanssa oikein kunnolla eli kertoa tilanteen loukkaavan sinua ja konkreettisesti mitä haluaisit kumppaniltasi ja suhteeltanne. Vältä ehdottomasti superlatiive ja tyyliin 'minä aina, sinä et koskaan'. Ne johtavat vain riitaan. Voihan olla että kumppani on vain luullut sinunkin olevan ok tämän tilanteen kanssa, aina ei itselle selvät asiat aukea toiselle vaikka tuntuu ihan päivän selvältä.
Jos ei keskustelukaan auta niin kyllä tuollainen välinpitämättömyys aika pahaa ennustaa suhteen tulevaisuuden kannalta, sillä ihmiste eivät suhteen vakiintuessa ja pitkittyessä yleensä ainakaan paremmiksi ja viitseliäämmiksi muutu. Ja parisuhde kun tarvitsee yrittämistä molemmilta osapuolilta eikä vain toiselta. Eli sitten täytyy vain miettiä suostutko elämään tässä tilanteessa vai haluatko jotain parempaa ja tyydyttävämpää. Huonoon parisuhteeseen ei kannata jäädä vain siksi että mies on ensi ihastus tai jotain, muuten saattaa kymmenen vuoden kuluttua olla hyvinkin katkeroitunut mieli.