Meillä on pieni kriisi. Miehes eronnut n. 3 vuotta sitten ja siitä lähtien hänen exänsä on pitänyt häneen yhteyttä soittelemalla ja tekstiviestein. Pyysi facebook-kaveriksikin, mutta siitä mies kohteliaasti kieltäytyi. ( Selitti exälleen, ettei se ole sopivaa, koska minä olen mustasukkaista sorttia ). Myönnän olevani mustasukkainen ja myönnän, että tämän exän motiivit vähän askarruttaa minua.
Yhteydenottoja ei ole paljon, mutta ne ovat kuitenkin säännöllisiä. Viime puhelun lopuksi tämä exä pyysi miesystävääni käymään kylässä ja tekstiviestin sisältönä oli palvelus joka olisi edellyttänyt heidän kohtaamistaan. Ihmetyttää miksi nainen roikkuu vuosi kaudet miehessä, eikä osaa päästää irti. Onkohan vanha suola alkanut janottaa, vai eikö se jano koskaan ole aidosti sammunutkaan? Vai olisiko hänestä vain mukavaa olla edelleen kaveri ja pitää luonnollisena yhteydenpitoaan?
Mieheni mielestä minun pitäisi pystyä suhtautumaan tuohon exään neutraalisti. Niin, että jos exä esim. haluaa tulla lainaamaan jotain mieheltäni, hän voisi tulla olin minä paikalla tai en. Mutta miksi? Miksi hänen pitäisi lainata mieheni tavaroita, miksi hänen pitäisi saada tulla käymään? Tätä pohdin...
Vaikka tämä exä on aina se joka ottaa yhteyttä, ei miehenikään sitä kovin pahakseen pane. Juttelevat pitkäänkin puhelimessa ja mies vastailee viesteihin. Se on hänestä ihan ok. Exähän on ollut osa hänen elämäänsä, miksi sen pitäisi mihinkään kadota?
Ehkä minun pitää tässäkin kohtaa aikuistua ja ottaa exä exänä- rennoin mielin :) Se ei aina vaan ole niin helppoa.
Yhteydenottoja ei ole paljon, mutta ne ovat kuitenkin säännöllisiä. Viime puhelun lopuksi tämä exä pyysi miesystävääni käymään kylässä ja tekstiviestin sisältönä oli palvelus joka olisi edellyttänyt heidän kohtaamistaan. Ihmetyttää miksi nainen roikkuu vuosi kaudet miehessä, eikä osaa päästää irti. Onkohan vanha suola alkanut janottaa, vai eikö se jano koskaan ole aidosti sammunutkaan? Vai olisiko hänestä vain mukavaa olla edelleen kaveri ja pitää luonnollisena yhteydenpitoaan?
Mieheni mielestä minun pitäisi pystyä suhtautumaan tuohon exään neutraalisti. Niin, että jos exä esim. haluaa tulla lainaamaan jotain mieheltäni, hän voisi tulla olin minä paikalla tai en. Mutta miksi? Miksi hänen pitäisi lainata mieheni tavaroita, miksi hänen pitäisi saada tulla käymään? Tätä pohdin...
Vaikka tämä exä on aina se joka ottaa yhteyttä, ei miehenikään sitä kovin pahakseen pane. Juttelevat pitkäänkin puhelimessa ja mies vastailee viesteihin. Se on hänestä ihan ok. Exähän on ollut osa hänen elämäänsä, miksi sen pitäisi mihinkään kadota?
Ehkä minun pitää tässäkin kohtaa aikuistua ja ottaa exä exänä- rennoin mielin :) Se ei aina vaan ole niin helppoa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
jokkut ei vaan osaa päästää irti, joskus suhde muuttuu kaveruudeksi niin kauan ennen eroa, ettei se tunnu varsinaisesti suhteelta.
Sitä ei silti tarvi niellä, ei ainakaan puremati. Kellään ei ole oikeutta loukata.
päästämään irti tässä tapauksessa?
pitää tehdä ratkaisut itse, eikä muutenkaan ole mieltä lähteä neuvomaan asiassa, josta tietää vain pienen palan toisen osapuolen kertomana. Mie pitäsin paasaten hälle siitä, miltä miusta tuntuu. Ehdottomasti minä-lausein, ei syytäen.
yhteyksiä. Loppu mikä loppu ja sillä sipuli.
se sinulle kuuluu jos hän haluaa olla yhteydessä eksäänsä? Et voi määrätä kaikesta. Sinä et voi muuta kuin luottaa siihen ettei mitään ole meneillään. Ärsyttää tämä ajattelu että ihmissuhteet ovat siinäkin mielessä niin kertakäyttökamaa että entiset tuttavuudet ja kenties heidän kautta saadut tututkin heitetään roskikseen kuin vanha pahvinen kahvimuki. Minusta tuollainen tilanne riippuu täysin siitä millainen eksä on ja onko välillä vielä jotain. Mitä jos asuu vaikka pienen pienessä kylässä jossa kaverit ovat yhteisiä, sitä on vaikea alkaa karttelemaan kaikkia ihmisiä.
Mulla ainakin on hyvät välit exään, huomattavasti viileämmät kuin mitä hän toivoisi. Se on sellaista. Kannattaa olla tietoinen että etenkin se osapuoli joka on suhteesta häipynyt on luultavasti se joka ei halua palata yhteen. Samoin yhdistävät asiat - etenkin lapset - on hyvin käytännönläheinen syy pitää vähintään sellaiset välit joissa pystyy keskustelemaan - eikä se toisesta välittäminen lopu vaikka suhde loppuisi, tarkoitan välittämistä inhimillisellä tasolla.
En ihmettelisi mustasukkaisia fiiliksiä vaikka niihin ei mitään syytä olisikaan. Oletan myös että exäni olisi mustasukkainen uudelle kumppanillekin... naiset...
ja miten äärettömän kiusallisen tuskastuttavaa tuollainen voikaan olla, etenkin jos siihen ei oikein ole mitään konkreettista syytä (eli lähinnä lapset, tms.). Mutta, eron syistäkin riippuen, voi taustalla olla vilpittömät motiivit, eli ehkä he vain tulevat hyvin juttuun mutta eivät parisuhdemielessä. Mutta voihan syitä olla muitakin, vanha suola janottaa, ei haluta päästää irti ja niin edelleen.
Ja toisaalta, mitäpä sitä exän motiiveja miettimään, kun ukkosi motiivit luulisi olevan tärkeämmät. Hän kertoo sen, minkä haluaa kertoa, ja se joko on totuus, tai sitten se ei ole. Se on vain sinun päätettävä miten asiaan suhtaudut ja kuinka paljon annat painoarvoa jos ei nyt mistään oikeasti kohtuuttomista asioista ole kyse (eikä näytä olevankaan tuon viestisi perusteella).