Kerropas nyt sitten, että mikä sinussa on niin ihmeellistä ja erikoista, että miehen/naisen kannattaisi harkita parisuhdetta kansssasi ?
Minussa itsessäni ei ole suoraan sanottuna mitään niin ihmeellisiä ja upeita ominaisuuksia, että minusta voisi kukaan mies kiinnostua. Olen aivan liian tavallinen, eli sellainen, joka hukkuu kaikkien muiden naisten joukkoon. (Ja se p***u ei ole mikään etu. Mitä etua asiasta joka löytyy -ainakin tietääkseni- noin puolelta maapallon asukkaista ?)
Minussa itsessäni ei ole suoraan sanottuna mitään niin ihmeellisiä ja upeita ominaisuuksia, että minusta voisi kukaan mies kiinnostua. Olen aivan liian tavallinen, eli sellainen, joka hukkuu kaikkien muiden naisten joukkoon. (Ja se p***u ei ole mikään etu. Mitä etua asiasta joka löytyy -ainakin tietääkseni- noin puolelta maapallon asukkaista ?)
Vastaukset 27
Vanhimmat
Ongelmahan on nimenomaan kuinka tavalliset ihmiset löytävät toisensa.
Joukosta on vaikea erottautua ja itse juuri olen usein miettinyt kuinka monta upeaa naista olen ohittanut kun he eivät erotu joukosta. Vaikea vain alkaa tuolta kadulta iskemään ketään.
Tosin tavallinen nainen riittää kyllä monelle miehelle, mutta toisin päin en ole ihan niin varma.
"Tosin tavallinen nainen riittää kyllä monelle miehelle, mutta toisin päin en ole ihan niin varma."
Tavallinen mies ei ole sama asia kuin tavallinen nainen. Tavallinen mies joutuu näkemään hirveästi vaivaa saadakseen edes omaa tasoaan alempana olevan naisen, kun tavallinen nainen voi saada helposti komeankin miehen.
...julistan sukupuolten välisen sodan alkaneeksi!
Et ole tarpeeksi kaunis. Tee ulkonäöllesi jotain
Ok. Ensinnäkin vastaan kysymykseesi:
-olen naamaltani ihan hyvännäkönen monien silmään. muuten aika tavis, mutta selvä plussa tuokin kuitenkin
-olen ihan fiksu. en nyt mitenkään kovasti tavallisesta poikkeavassa määrin, mutta kyllä tämäkin määrä tuntuu useimmille riittävän siihen että hekin pitävät minua ihan fiksuna
Eli, ei mitään ihmeellistä näissä, mutta kyllä silti olen jopa kerran seurustellutkin. :D
Itse kyllä pidän itseäni suh erikoisena mitä tulee elämänkatsomukseeni ja mielikuvitukseeni, mutta se on kai sellaista ihan tervettä narsismia ja optimismia.
Sitten vastausta myös viestisi loppuun:
Minä saatan olla hiukkasen sovinistinen, mutta kyllä minä näkisin että naiseus on etu. Ei sitä nyt noin rujosti pillupuheilla tarvitse ilmaista. Mutta siis, jos on nainen ja on tavallisen yksilöpoikkeavuuden rajoissa naisen ulkonäköä ja ehkä joistain kulmista joidenkin mielestä nättikin ja sen verran itsekuria että pysyy selvästi epäterveen ylipainon alueelta poissa, niin kyllä minä sanoisin, että ihan hyvät on fyysiset lähtökohdat, joka on jo sinällään niin arvokas ominaisuus että se voi hyvin jo riittää siihen että joku huomaa ne nätit puolet ja tulee tutustumaan. Miehellä tavalliset fyysiset edellytykset eivät vielä riitä alkuunkaan, koska miehellä se vähintään tavallisesta menevä ulkonäköpuoli on minimi, jolla sinänsä pääsee vasta arvossa nollatasoon, ja kyvyt ja lahjakkuus ja karisma ovat paljon tärkeämpiä.
Psyykkisellä puolella naiselta harva mitään korkeaa älyä tai korkeaa sosiaalisuutta odottaakaan. Sellaista luonnetta jonka kanssa tulee toimeen sekä jonkinmoista moraalia ja edes pientä yritystä olla reilu.
Sitten tuleekin sosiaalinen äly jota tarvitaan sen verran, että kykenee miehiin tutustuessaan muodostamaan kohtuullisen käsityksen heistä ajan kanssa. Ei tarvitse olla mikään hyvä ihmistuntijakaan kunhan pitää vain jostain perusperiaatteista kiinni, kuten "hiljaa hyvä tulee", eikä ryntäile suinpäin suhteeseen epäterveellä pohjalla ja kunnioittaa omia tunteitaan siinä missä sen toisenkin osapuolen tunteita.
Alkuaktiivisuutta ei juuri tarvitse paitsi silloin kun tutustuu ujommanpuoleisiin miehiin. Ja silloinkin riittää pieni ensiaskel ja se että tekee jollain tavalla näille tiettäväksi sen, että on itsekin ujo, ja että pallo on nyt toisella. Kyllä siinä itseään kunnioittava mies rupeaa ryhdistäytymään mikäli on kiinnostunut (koska lopulta miehen tehtävä on olla rohkea ja ottaa riskejä, myös sosiaalisia riskejä). Pidemmän päälle suhdetta rakentaessa toki kumpikin osapuoli joutuu laittamaan itsensä likoon tai suhde ei ikinä syvene, mutta mitä tulee ensimmäisiin siirtoihin, niin useamminhan miehet ovat kärkkäinä tekemässä aloitteita.
Painolla ei ole oikeastaan yhtään mitään merkitystä, paitsi tietysti kaikille teoriassa.
Mä olen aina ollut ylipainoinen, tällä hetkellä vielä vähän enemmän kuin ennen mutta olen silti ollut muutamissa pitkissä suhteissa 18 vuotiaasta asti, aina olisin saanut baaristakin seuraa ja tälläkin hetkellä mies jonka kanssa seurustelen pitää minua kauniina ja seksikkäänä.
Miehet ovat olleet ihan tavallisia ja kivannäköisiä, eikä heistä ole tuntunut siltä että "otetaan nyt tämä kun ei parempaakaan saada" vaan he ovat tunteneet aidosti ja rakastaneet lujaa.
Omaan sellaisen luonteen ja käyttäytymistavat että olen suht vastustamaton.
Lisäksi olen aika itsevarma joka on aina miehelle iso plussa. Kannan itseni ylpeydellä ja olen naisellinen.
Sillä etten ole hoikka, tai normaalivartaloinen ei ole mitään merkitystä koska luonteeni on kohdillaan.
i stand corrected.
On tosiaan omassakin kaveripiirissä pari ylipainoista tyttöä, jotka seurustelevat. Tosin molemmilla kilot jakautuvat paljolti muuallekin kuin mahaan ja isompi tyttö on nätti naamaltaan.
Kyllä minunkin silmääni moni pyöreä miellyttää, mutta henkkoht ei kyllä ne ihan kliinisestikin reilusti ylipainoiset.
Vai ollaan sitä niin seksikkäitä sen hyvän luonteen kanssa. En kyllä usko ennen kuin tuut tänne ja isket onnistuneesti mut. ;)
Enhän mä tietenkään kaikkien mielestä ole seksikäs ja hyväluonteinen, mutta kukaan ei ole tähän ikään mennessä vielä valittanut (28). Kaikki on kiinni korvien välistä. Sellaiset miehet ei mua kiinnostakaan joita mä en kiinnosta, yksinkertaista.
jälleen niin että ollaan melkein kuin puutarhassa. Hyi vittu.
"Sellaiset miehet ei mua kiinnostakaan joita mä en kiinnosta, yksinkertaista."
Sellaiset naiset ei mua kiinnosta joita mä en kiinnosta, yksinkertaista. Kukaan nainen ei tee aloitteita, eli mistä mä tiedän kuka on kiinnostunut?
No jos kukaan nainen ei tee aloitetta suuntaasi et kiinnosta ketään. Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää. Onks sulla muuten maha kipeä jos kaverillasikin on?
Tälläiset -jos-sinä-niin-minäkin-miehet on jääneet kehityksessä pikkupojan asteelle.
"Sillä etten ole hoikka, tai normaalivartaloinen ei ole mitään merkitystä koska luonteeni on kohdillaan. "
Varmasti totta
"Painolla ei ole oikeastaan yhtään mitään merkitystä, paitsi tietysti kaikille teoriassa."
Ei mielestäni voi sanoa ettei sillä olisi mitään merkitystä. Siis pelkkä ylipaino ei riitä tekemään naisesta kenellekään kelpaamatonta, mutta ylipaino voi olla se viimeinen tikki joka vie suhteen edellytykset, jos se on muutenkin jo huonoilla raiteilla. Luettelemasi asiat kuten luonteenpiirteet, käyttäytyminen, naisellisuus ja itseluottamus ovat todella niin tärkeitä. Jos nainen on naisellinen, hän on seksikäs vaikka olisi ylipainoinenkin (en nyt puhu kuitenkaan mistään 400-kiloisista). Mutta jos naisen käytös on epänaisellista, ylipaino vie hänestä mielestäni kaiken seksuaalisuuden kiinnostavuuden.
onko nainen haluttava vai ei. mullakin on kaveripiirissä yks muija, joka on ihan selkeästi ylipainoinen, ei kuitenkaan mikään muodoton valas. mutta sen muijan luonteessa ja käytöksessä on jotain, mikä saa ainakin mut ihan heikoksi :)
"No jos kukaan nainen ei tee aloitetta suuntaasi et kiinnosta ketään."
Mutta jos itse teen aloitteen, niin saatan saadakin naisen kiinnostuksen. Eli mun pitää niinku siis kysyä että "oletkos kiinnostunut minusta".
Tuossa vertasin vain sukupuolten eri rooleja jossa nainen saa suoran kiinnostuksen, mutta mies joutuu kysymään sen kiinnostuksen, koska naiset iskevät vähemmän ja odottavat miehen aloitetta.
Huomaatko eron?
Suoleni toimii mainiosti ;)
Olen fiksu, nätti ja urheilullinen. Olen kiltti ja sydän on paikallaan. Luulen, että minusta olisi hyväksi tyttöystäväksi.
Valitettavasti olen myös todella ujo. Rankan taustani takia en osaa vieläkään luottaa miessukupuoleen, vaikka samalla kaipaan sitä jotakuta. En voi syyttää sinkkuudestani ketään muuta kuin itseäni, sillä en uskalla päästää ketään lähelleni eivätkä miehet jaksa ilman vastakaikua ikuisuuksia yrittää päästä selvyyteen mitä olen naisiani. Miksi käyttäydyn jääkylmästi ja lähetän torjuvia signaaleita vaikka oikeasti olen kiinnostunut?! Nyt eletään kuitenkin 2000-lukua eli naisen ei todellakaan pitäisi olettaa että mies tekee kaikkensa voittaakseen naisen kiinnostuksen. Nykypäivänä pitäisi molempien osapuolten olla aktiivisia..
Kopioitu toisesta keskustelusta ja yhden naispuolisen arvio minusta keskustelun perusteella. Tämän täytyy olla todella erinomaista kun niin harvoin sellaista kuulen...
"Mulla on yksi sana myös sulle. Sun rakkautta sanotaan olemassaolemattomaksi. Mutta kiitos, että todistit että olen oikeassa, tosin en edes minä miehiä nyt ihan NOIN tunteettomina pitänyt. Olet muuten todella kusipäinen ihminen."
kertonut tässä viestissä mitä itse keskustelit naisen kanssa, ei kukaan toista kusipäiseksi ja tunteettomaksi syyttä sano.
Tässä linkki.
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8573765/40639494
Opiskelen, pesen pyykit, tiskaan tiskit, siivoan jälkeni, huolehdin hygieniastani, osaan korjata kaiken ja tehdä käsilläni kaikkea, olen sosiaalinen, omaan hyvät kommunikointitaidot, huomioin naista, soitan instrumentteja, osaan kirjoittaa runoja, puhun ja pussaam naista, olen fiksu, omaan maalaisjärjen, ymmärrän psykologiaa, olen mukava ihminen, kilttikin mutta en pompoteltavissa, komea, 189 cm pitkä, miehen painomitoissa, iloinen, lapsirakas, eläinrakas, omaan hyvän itsetunnon ja itseluottamuksen, olen tunteellinen, mutta jämäkkä tarvittaessa, mutta olematta narsistinen ja liian egoistinen. Ymmärrän itseäni. Vaikka kirjoitan tätä helvetin moisessa pullistuksessa niin minulla on varaa.
No, olenhan parisuhteessa ja muksu on tulossa;)
Vaatikaa parasta vasta kun teissä on varaa vastata samalla mitalla.
Miehet ovat olleet ihan tavallisia ja kivannäköisiä, eikä heistä ole tuntunut siltä että "otetaan nyt tämä kun ei parempaakaan saada" vaan he ovat tunteneet aidosti ja rakastaneet lujaa.
Johtunee siitä että siiderimahaisia valaita on jo niin paljon, että jos mielii jotain saada, on normaalipainoisenkin miehen pakko tyytyä ko.greenpeacen suojelukohteeseen.
Minussa ei ole mitään miksi kannattaisi minuun edes tutustua.
Itse asiassa olen tyytyväinen että kukaan ei ole katselemassa nykyistä alennustilaani.
Että näin.
tuskin on mitään kovin erinomaista. mutta jos nyt jotain hyvää pitäisi sanoa, niin naisia kohtelen aina hyvin ja kunnioittavasti (mikäli muija on sen omalla käytöksellään ansainnut). pohjimmaltani olen oikeasti hyväsydäminen ja ihmisrakas tyyppi. asetan mieluummin aina muut itseni edelle, siis terveessä mielessä. en ole kuitenkaan mikään ylikäveltävä kynnysmatto, vaan itsetunto ja -ylpeys on ihan kohdallaan.
Olipa hyvä kysymys! Mä olen joskus miettinyt tota ja joo, huonoina hetkinä tuntuu just tolta, ettei mitään, mutta hei: ei se voi olla niin!
Mulla on hienoja ominaisuuksi, mutta kaikelle löytyy joka ihmisestä tietty vastine, esim.:
- Mä olen luova. Mun kanssa elämä ei ole tylsää eikä väritöntä, tavallaan... Tavallaan on, koska mä tykkään luovasta työstäni ja olen paljon töissä, työ ajat on epäsäännölliset ja luovuus vie mennessään, en ihan aina pysy tällä planeetalla. Silti monelle se tuntuu olevan kovinkin ihana ominaisuus.
- Olen monitaitoinen ja teen paljon asioita. No, jotkut pitää sitä ihailtavana ja toiset että olen yli-itsenäinen.
- Mä en ole tasainen, joo, se voi olla jännääkin ja jos mä rakastan, mä todella rakastan, mutta jos en, niin en sitten todellakaan. Vanhemmiten olen saanut hieman reunoja hiottua, mutta... Siitä huolimatta moni juoksee sen rakkauden perässä ja sitkeästi kestää ne hetket kun en.
- Mä olen herkkä. Herkkä rakastamaan kumppaniani ja herkkä menettämään hermoni. Herkkä ja empaattinen, kun tajuan tilanteen ja herkästi kaikkea muuta kun en tajua.
- Mä hoidan asiani ja olen perfektionisti lievästi. Mä todella pidän asiat kuosissa.... Siihen saakka kun on pakko ja kiinnostaa. Sitten kaikki muu onkin levällään kun jokisen eväät.
- Mä olen hieman omituinen, mutta toisaalta en tuomitse ja hyväksyn muita aika paljon....
Ja sitä rataa, siis se mitä kökösti yritän sanoa, on että jokaisessa on hyvät puolensa. Mä olen hyvä kroppanen, mutta en muodin orja, mä olen hyvännäkönen, mutta sellanen luonnonlapsi ja siis aina kun jotain on ristiriidassa, se tuottaa jollekin iloisen yllätyksen ja toiselle pettymyksen.
Ja aina kun on jotain hyvää, on jotain huonoakin, ja se mikä jollekin on jännää ja kivaa on toiselle rasite. Joten säkään et varmasti jollekin ole yhtään liian tavallinen, etkä taatusti huku joukkoon. Joittenkin mielestä tavallisuus on hieno ominaisuus, kuten esim. mun mielestä. Mä en jaksa kaltaisiani ihmisiä, tunnen ja olen kaveri, mutta että jos toisen samanlaisen kanssa pitäs asua... Ei siitä mitään tulis. Joten sun kaltanen ihminen ois ehkä sellanen, jota joku mun kaltanen kattois, että ei vitsi, onpa hieno tyyppi, tasanen ja hommat hallussa, mahtavaa! Mä harkitsisin sen takia suhdetta sun tyypin kanssa :)
Miksi siis mun kanssa? No, jos on vaikka vähän masokisti ja haluaa rakastaa, kärsiä ja unhoittaa :D
Eipä kai mussa mitään erikoista sinänsä ole.
Olen aika päättävinen, ja elän tulevaisuutta varten kokoajan. Se lieneekin kai ulkonään, köyhyyden ja epäitsenäisyyden lisäksi syy miksen edes viitsi etsiä ketään :D.
En nyt tiedä onko nää niin ihmeellisiä ja erikoisia ominaisuuksia, mutta ainakin nää on mun vahvoja puolia: (Tai heikkouksia. Näkökulmakysymys. Mä pidän näitä itse hyvinä ominaisuuksina.)
Mä oon empaattinen, kärsivällinen, vakaa, luova, älykäs, kohtelias, lähes kaikkien kanssa toimeen tuleva, sanojensa takana seisova, uskollinen mies. Käyn töissä, kehitän itseäni, matkustelen, liikuntaakin hieman harrastan, mutta keholtani olen normaali, en mikään trimmi lihaskimppu. Oon myös leikkisä luonne, ja huumorintajuni on monipuolinen, minusta huumori on tärkeä osa arkea. Olen tulevaisuuteen uskova perusoptimisti. Savuton, raitis, huumeeton. Säästäväinen, mutten sentinvenyttäjä (meinaa, että suhteutan menot tuloihin, enkä elä kädestä suuhun, vaan pidän puskurirahaa tilillä).
Ikää on 29. Kaipaan rinnalleni ulkoisesti ihan tavallista naista, jolla olisi kiva luonne, yhteen mun kanssa sopiva arvomaailma, suht samankaltainen elämäntilanne ja samantapainen leikkisä huumorintaju. Olen tavannut paljon tällaisia naisia, mutta useimmissa on yksi paha "vika": Ne on varattuja jo, ja onnellisesti :) Loput harvat eivät sitten ole halunneet tutustuakaan paremmin.
Mussa on mielestäni parasta että olen empaattinen mutta samalla tilanteen tullen röyhkeä "sika". Olen myös aika liukaskielinen mutta samalla luotettava kaveri. Uskoisin, että toivoni ei ole vielä mennyttä.