Jäi vielä se mietityttään, et oon siis tosiaan lähdös auppariks Ateenaan ja tän perheen vanhemmat sujuu kyl puhuvasti englantia ja osittain myös saksaa. Itse pärjään ihan loistavasti arki-elämässä englannilla, mutta oon vähän miettinyt et miten ton lapsen kans kommunikoidessa käy. Alex on 2,5 ja sille on nyt sitten sanottu että meidän yhteinen kieli tulee oleen saksa, jota oon opiskellu peruskoulussa 5 vuotta. Oon yrittänyt jankata perheen vanhemmille, että mun koulusaksa ja kaks ja puol vuotiaan kreikkalaispojan saksa ei pakosti kauhean hyvin kohtaa, enkä luultavasti taju eka sanaakaan sen puheesta ( varsinkin kun oon jo aika hyvin unohtanu koko kielen) mutta vanhemmat on sitä mieltä et no problem.
Onko kellään kokemuksia siitä ettei oo lapsen kanssa yhteistä kieltä tai kovia vaikeuksia ymmärtää toisiaan?
Onko kellään kokemuksia siitä ettei oo lapsen kanssa yhteistä kieltä tai kovia vaikeuksia ymmärtää toisiaan?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse olen saksalaisessa perheessä au pairina. Ja olen lukenut n.3 vuotta saksaa koulussa. Tänne tullessani kielitaitoni ei kuitenkaan ollut huipussaan. Minulle suurimmat vaikeudet tuottaa "nopeat tilanteet" mm. riidat/erimielisyydet lasten kanssa, sekä lapsien keskenäiseen kinasteluun puuttuminen. Silloin ei tiedä mitä sanoa, ja millä kielellä.
Alussa minulle oli todella raskasta, kun en ymmärtänyt eikä minua ymmärretty. Mutta ei kannata luovuttaa! Positiivista on, että kielitaito tulee kehittymaan huimaa vauhtia ensimmäisten viikkojen kuluessa.
oon samaa mieltä että kielitaito kehittyy aivan käsittämättömän nopeasti, kun kieltä kuulee kokoajan! itse en ollut opiskellut italiaan tullessani ko. kieltä yhtään (!!) suomessa, mutta täällä on nyt kuukausi oltu ja lapsenkaan kanssa kommunikoidessa ei ole enää juuri suurempia ongelmia. lasten kieli on kuitenkin niin simppeliä. perheeni ei siis puhu englantia ollenkaan, joten ainoa mahdollinen kommunikointikieli on italia (ja elekieli.. ;D)
Tietysti aluksi, ensimmäiset kaksi viikkoa oli hieman inhottavia kun lapsi ei tajunnut että en älynnyt kaikkea hänen sanomaansa, ja suuttui, jos en ymmärtänyt milloin minkäkin uuden leikin sääntöjä. Mutta pikkuhiljaa hyvää tulee :)
Tästä jäi epäselväksi se että pitääkö sinun puhua aina saksaa lapselle vaikka oppisit kreikan kielen?
Itse alkaisin oppimaan kreikkaa jo ennen lähtöä ettei saksaa juuri tarvitsisi puhua lapsen kanssa.
Tämä ei ehkä auta enää aloittajaa, mutta jospa jotakuta muuta...
Minä olin au pairina perheessä, jossa tehtäväni oli puhua täysin saksankielisille lapsille suomea, jotta he oppisivat kieltä. Nuorempi lapsista ei tosin puhunut vielä saksaakaan kuin muutaman sanan. Vietin perheessä sovitusti 2,5 kuukautta. Puhuin nuoremmalle pelkästään suomea ja vanhemmalle suomea sekä saksaa silloin, kun hän pyysi (kysyi jonkin sanan merkitystä).
Kielimuuritilanteita ei juurikaan tullut, koska lasten kanssahan keskustellaan enimmäkseen konkreettisista ja helpoista aiheista. Mielestäni keskustelussa, jossa ei ole erityistä funktiota (esim. riidan selvittäminen), ei ole niin tärkeää, ymmärtääkö lapsi kaiken, mitä itse sanoo. Lapselle voi myös näyttää monia asioita puhuessaan, esimerkiksi "Luettaisiinko satu?" tulee selväksi, kun samalla näyttää lapselle jotakin mieluista kirjaa.
Minusta oli au pair -kesänäni upea seurata noiden lasten suomen kielen kehitystä. Vanhempi lapsi käytti lähes joka päivä jotakin uutta suomenkielistä sanaa, ja vähitellen hän alkoi käyttää niitä myös tilanteissa, joissa minä en ollut välttämättä edes näköyhteydessä. Nopeasti molemmat lapset oppivat ymmärtämään suomea sekä hahmottamaan lauserakenteita. Nuorempi oppi sanomaan joitakin sanoja suomeksi, vaikka ei puhunut saksaakaan juurikaan. Viimeisellä au pair -viikollani kävimme jopa lyhyen keskustelun suomeksi vanhemman lapsen kanssa.
Heippa! Rohkaisun sanana voin kertoa omasta kokemuksestani ja siitä kuinka en puhunut hostperheeni nuorimman (4-vuotiaan) kanssa ollenkaan yhteistä kieltä kyseiseen maahan mennessä ja etukäteen se hieman arvelutti, tottakai. Vieraaseen kieleen kuitenkin tottui nopeasti ja alkuhankaluuksien jälkeen opin helposti tietyt simppelit käsky-ja pyyntömuodot joita lasten kanssa tarvitsin esim.juuri riitatilanteissa ja sanakirjaa suurena apuna käyttäen (eli sanoja vain pötköön pistämällä, lapsi kuitenkin ymmärsi mitä ajoin takaa) selvisin au-pair kokemuksestani kunnialla ja taskut täynnä ihania muistoja :) Kun todella yrittää ja haluaa niin monesti asioilla on tapana lutviutua.. Rohkeasti siis vain matkaan, korva tottuu kieleen nopeasti ja ymmärrät sitä pian enemmän kuin arvaatkaan!