Tuohon Iivarin ketjuun viitaten: minä valitsen aina miehen, jota en rakasta, koska haluan, että olen tasa-arvoisessa asemassa suhteessa, enkä alakynnessä tunteideni takia ja myös siksi, että miehet kohtelee huomattavasti paremmin kuin vaistoavat, ettei minulla ole syytä sietää mitä tahansa paskaa käytöstä. Ei kai tämä nyt niin tuntematon strategia muillekaan ole? Kuitenkin järkiavioliitot toimii todistetusti parhaiten!
Eikö kukaan halua suhdetta, jossa EI rakasta?
cold fish?
99984
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 99
Vanhimmat
Ei todellakaan, mä en ainakaan jaksais olla miehen kans johon en ihastuis ja myöhemmin rakastuis. Semmonen läheisyys vaan ahdistaa.
Minua taas ahdistaa enemmän olla siinä epävarmassa tilanteessa kun rakastaa ja toinen voi tehdä mitä vain.
Rahaa voi tietysti vaihtaa seksi- ja kotityöpalveluihin. Tiedä sitten sen järkevyydestä tai tasa-arvosta.
En minä heille maksa, miksi pitäisi. Enkä vaadi tekemään kotitöitäkään, saan ne kyllä itse tehtyä. Tasa-arvoista se nimenomaan onkin, kun en anna mitään mitä en myös saa. Reilu peli.
Toisaalta tälle palstallehan kirjoittelee se yksi nainen, jonka mielestä kukaan mies ei osaa rakastaa. Siihen verrattuna sinä et vaikuta kovinkaan omituiselta. Ehkä tuo sopii sinulle, mutta olen ikionnellinen, ettei tuollainen ajattelutapa ole vallannut muuten paatunutta mieltäni.
Ei inhorealistista vaan realistista. MIten voisitkaan ajatella niin, sehän on itsestäänselvää, että naiset rakastaa, sehän se ongelma onkin. Miehen varmaan onkin aika vaikea ymmärtää, koska olette tottuneet siihen, että nainen aina rakastaa, mutta vasta nyt tajuan miten helppoa miehillä on, kun pystyy näkemää suhteen ja kumppanin realistisesti, kun ei tunteet hämärrä näköä. Eikä minua pysty satuttamaan, koska en yksinkertaisesti välitä se enempää kuin hänkään.
Taidatkin olla sen toisen miesvihaajan hengenheimolainen. Kannattanee kuitenkin miettiä, onko se enemmän pois sinulta itseltäsi vai joiltain muilta.
Joo, teille miehille varmasti sopii varsin hyvin, että naiset vain antaa ja antaa saamatta mitään takaisin, mutta minun kohdallani ne päivät on nyt ohi.
Minä kun olen aina ollut siinä uskossa, että tuo on enemmänkin yksilö- kuin sukupuolisidonnaista. Sinulla on vahva usko siihen, että kaikki naiset rakastavat ja tuntevat tietyllä tavalla, oikein, ja miehet samoin ovat oma, vajavaisesti tunteva, massansa. Vähän kuin tunne-elämältään epäonnistunut joukko naisia. Mutta ei siinä mitään, minun ja varmaan suurimman osan miehistä, sinä voit vallan mainiosti jatkaa omalla linjallasi.
On erikseen eroja naisten ja miesten välillä ja sitten on eroja yksilöiden välillä. Miehillä ei ole tunteita, mutta eri yksilöt silti käyttäytyy eri tavalla.
Ja tiedätkö mikä on parasta? Kun mies tietää, etten välitä, hän itserakkaudessaan tekee kaikkensa saadakseen minut välittämään! Ei niillä rakastavilla ämmillä ollut väliä, kun eihän ne mihinkään lähde, kun kerran rakastavat, mutta miehen itsetunnolle ei sovi, että olisi nainen, joka EI rakastakaan häntä!
Mikä on oikeastaan aloituksesi pointti? Kertoa, että sinä henkilökohtaisesti olet pettynyt miehiin ja rakkauteen ja haluat kertoa siitä muillekin? Mitä kukaan siitä hyötyy? Että kirjoituksesi perusteella joku nainen tulisi järkiinsä ja alkaisi kaikkien pillupalkalla höpöttäjien mieliksi harrastaa lihallisia iloitteluja ilman tunteita? Eikä sillä, etteikö se monelle pelimannille kelpaisi.
Siinä kylläkin olet oikeassa, ettei minun itsetunnolleni sopisi nainen, joka ei rakastaisi minua. Mutta en minä viitsisi saman katon alla elää arkea naisen kanssa, jota minä en rakastaisi. Minä kun en arvosta hyötyliittoja eikä hermoni kestä kämppisasumista.
Pointti oli se kolmas vaihtoehto, jota Iivari ei ehdottanut ja jonka halusin tuoda esille kaikille naisille, jotka luulevat, että vika on heissä. Siitä hyötyy jokainen nainen joka kokeilee samaa.
Mitä iloa siitä teidän miesten "rakkaudesta" on kun se ei näy millään tavoin eikä sillä ole mitään käytännön vaikutusta? Eikö silloin kannattaisi jo myöntää, että ei sitä ole olemassakaan!
Sinun ehkä pitäisi kääntää katseesi vanhempien pariskuntien pariin eikä katsella kokemuksia keräileviä nuorukaisia. Katsos aikansa kutakin.
Mulla on jo sen verran ikää, että tiedän mistä puhun. Sitä paitsi nuorilla miehillä on edes jotain miellyttämisenhalua, sinun ikäiset on juuri pahimpia. Sinäkin puhut vaimostasi kuin jostain helvetin kodinkoneesta. Minkälaista rakkautta se on.
Ehkäpä minä vain tyydyn tässä onnentunteessani lillumaan. Sinähän jo Geniolle totesit, että jos miehet osaisivat rakastaa, me olisimme naisia. Ongelman ydin onkin siis siinä, miten rakkaus määritellään. Jos ei määritelmästäkään ole yksimielisyyttä, niin mitäs tässä enempiä saivartelemaan.
Sehän on siis vain jotain, mitä nainen voi tuntea ja jota ei miehissä ole eikä mies voi ymmärtää. Silloinhan sillä ei oikeastaan ole mitään tekemistä heteroseksuaalisen parisuhteen kanssa. Sinun kannattanee jatkossa keskustella asiasta lesbojen kanssa, koska he varmaan ymmärtävät sen päälle. ;-)
En sanonut että olisitte naisia, vaan että KÄYTTÄYTYISITTE kuin naiset! Siis suhteessa, en tarkoittanut muuta elämää. Määritelmiä on vain kaksi; se miten naiset sen määrittelee eli oikea rakkaus ja se mitä miehet kuvittelee rakkaudeksi eli mikälie hyötykäytön ja himon sekoitus. Se, että sinusta on kiva saada pillua ja joku muu hoitamaan kotityöt EI ole rakkautta.
Tottakai rakkaudella on tekemistä heterosuhteiden kanssa, koska naiset rakastaa niissäkin. Ainostaan homosuhteisiin rakkaus ei liity millään tavoin ja ainoastaan lesbosuhteisiin molemminpuolisena. Olenkin itse asiassa keskustellut, koska se on tavattoman mielenkiintoine aihe, koska lesbonaiset ovat ainoita naisia maailmassa, jotka ovat saaneet vastarakkautta.
Onneks et oo valkannut minua...
Oletpas itsekäs... Miksi sun tulisi saada jotain jota et pysty itse antamaan?
Mä en tarvitse jotain, mitä minussa itsessä on riittävästi...
Itserakkautta? Juu sitä en epäile, mutta sittenhän me oltaisiinkin ihanteellinen pari.
kyllä muuta...
Ei me oltais ihanteellinen pari. Sinä aliarvioit miehiä ja minä en aliarvioi naisia.
Mitä minä muka aliarvioin?
jo minut. Siinäpä se...
miettimään, että eikö sun olisi parempi olla ilman suhdetta?
Haluan seksiä, enkä aio siitä maksaa.
mihin sä tarvit suhdetta?
Seksiin, sukulaisvierailuihin, ajankuluksi, koska kaikki kaverit on suhteessa.
teatteria. Seksiä voi harrastaa ilman suhdettakin.
Mutta noita muita ei voi. Ja katso tuo mitä kirjoitin ratikalle siitä miten miehet nyt kohtelee minua.
ihan tosissaan siinä, että miehet ei kykene rakastamaan? Toisaalta mä olen joskus ollut sitä mieltä naisistakin...
http://www.youtube.com/watch?v=xk5Ki3qv-Dk&feature=related
Olen ihan tosissani. Tiedän, että jotkut miehet luulevat, että se vähä mitä he tuntevat on rakkautta, mutta ei se ole. Jos olisi, te käyttäytyisitte kuin naiset.
Erehdyt pahemman kerran. Ikävää, että eläät siinä uskossa.
Minä taas tiedän, että harvempi ihminen tuntee sitä Real Thingia. Jos olisivat tuntenut edes kerran elämässä, olisivat toisenlaisia, mitä ovat. Tosiasia on se, että sellaista voimaa ei jokainen kestä sekoamatta...
En erehdy. Kaikki naiset ovat tunteneet sen vähintään kerran, se on meidän suurin heikkoutemme.
Suurin heikkoutenne on se, että suurelle määrällä naisia on aika usein sama kohde. Se on se heikkous. Biologia nääs, mutta rakkaus on muutakin kun pelkkää biologiaa. Tai erehdynkö minä taas kerran? Ei se tosin haittaa. Alan jo tottua erehdyksiini...
Ja miehetkö ei himoitse lähinnä tiettyä osaa naispopulaatiosta? Niin se vain menee. En jaksa alkaa selittää sinulle mitä rakkaus on, et kuitenkaan tajuaisi. Sen tajuaa vain kun on sen kokenut.
Mä en sinun selityksiä rakkaudesta edes uskoisi. Jos sä olet joskus sen tiennytkin, olet nyt jo sen tiedon/tietämisen menettänyt.
Minä en ole koskaan himoinnut samaa mitä suurin osa miehistä. Usein on käynyt niin, että minun mielenkiinto johonkin naiseen on herättänyt myös muiden miesten mielenkiinnon siihen. Jotenkin niin...
Jep, sitä kutsutaan miesten kilpailuvietiksi. On kova jätkä vasta kun saa sen alfanaaraan, jonka kaveritkin haluaisi. Minä tiedän mitä rakkaus on, sinulla ei ole aavistustakaan.
Jotkut naiset on sinun kanssa varmasti eri mieltä minun rakkauden tietämiestä...
Mutjoo.. Eipä sillä niin väliä. Minä tiedän, että en tiedä mikä rakkaus on. Siinä luulet tietäväsi sen...
sulle on käynyt joskus samoin kuin monte34:lle. Olet tullut satutetuksi kunnolla ja et ole edelleenkään siitä toipunut. Katkeruus vie ja sinä vikiset.
Sulla on vielä paljon opittavaa elämästä, ihmisistä ja rakkaudesta. Ehkä joskus opitkin jotain. Tiedä sitä. Ehkä et. Ehkä sun tarkoitus ei olekaan oppia, vaan olla esimerkkinä tässä elämässä muille, minkälainen ei pidä olla ja mistä rakkaudessa ei varmasti ole kyse. Sekin on tärkeä tehtävä. Mihin me jouduttaisikaan ilman eläviä esimerkkejä? En halua edes ajatella sitä. Kyllä oppiminen ihmiselle olis elämän taipaleella hankalaa ilman käveleviä esimerkkejä...
Rakkaus ei ole munasarjoilla ajattelemista. Siitä sunkin olis hyvä aloittaa...
Minä opin jo, kantapään kautta, mutta tulipa opittua. Jokaista naista on satutettu, ei se mitään tarkoita. Sinulla ei ole aavistustakaan siitä mitä rakkaus on, minä taas tiedän mistä puhun.
olisi jotain hajua, mistä rakkaudessa on kyse, niin kuuluttaisitko siitä yhtä kovalla äänellä? Minä en uskalla, koska silloin saattaa joutua todistamaan väitteensä ja minä tiedän sen, etten siihen pysty.
Mut ihan uteliaisuuteni tyydyttämiseksi voisitko kertoa mulle yhdellä sanalla, mitä rakkaus on? Älä käytä siihen sanaa rakkaus, vaan etsi joku mahdollisimman osuva synonyymi.
Yhdellä sanalla? Ei rakkautta voi kuvata yhdellä sanalla, ei tämä ole mikään tietovisa! Se on tuon vastakohta, minkä kirjoitin tuonne alas vastaukseksi jollekin todisteista siitä, ettei miehet tunne rakkautta, lue sieltä!
mieltä, että rakkautta voi kuvailla yhdellä sanalla. Tuskin olen ainoa, joka on sitä mieltä.
Mutjoo. Antaa olla. En mä halua sun uskoa rakkauteen viedä.
No mikä se sana sitten muka on? Penis?
silloin kun saat tietää mikä rakkaus on...
Minä en luonnollisestikaan saa koskaan tietää, mitä te miehet luulette rakkaudeksi, koska olen nainen ja tiedän mitä rakkaus oikeasti on. Ja se on aivan liian suurta tullakseen typistetyksi edes sataan sanaan.
oikeasti tietää mitä ja miten minä olen puhunut naisista elämässäni. Niistä, jotka ovat olleet tärkeitä minulle. Mutta en mä ala sitä täällä todistelemaan. Ei mulla ole tarvetta siihen. Sun pitäisi tietää sekin, mitä olen jättänyt puhumatta naisista, jotka eivät ole olleet yhtä tärkeitä kun muutama todella tärkeä. Sun pitäis oikeasti tietää se, mitä en kerro naisista. Mä luulen, että sun mielipide vois olla vähän toisenlainen naisista ja naisten rakkauden tuntemisesta.
Sanoista niin paljon. Yksi pieni sana. Yksi ainoa pieni sana ja siihen mahtuu kaikki. Mutta sitä ei sinun yksinkertainen mieli omassa pienessä ahtaassa maailmassa koskaan ymmärrä. Sä et varmaan tiedä sitäkään sanaa. Siinä sinun ongelma onkin. Minä olen keksinyt jo monta sellaista sanaa, millä vois kuvailla yhdellä sanalla rakkautta. Sinulle ei riitä satakaan. Mitäköhän se kertoo sinusta ja sinun rakkauden tuntemisesta? Tai kieliikkö se sanojen paljouden tarve kenties jonkinlaisesta ahneudesta? Rakkaus ja ahneus kulkee käsikädessä? Onko niin? Tai onko toisin? Valaisetko tietämätöntä?
Sanoin jo, että jotain niin suurta ei mitenkään voi kuvailla yhdellä sanalla. Jos rakkaus on sulle niin pientä, että sen voi rajoittaa yhteen sanaan, niin se ei ole rakkautta. Sulle ei selvästi ole mitään käsitystä siitä mitä rakkaus on, joten tämä on aika turhaa.
Sano sitten joku niistä sanoista! Vai puhutko vain paskaa?
Mitä nainen voisi tietää ahneudesta, kun nainen on aina se, joka antaa eikä koskaan saa?
sisältää sen sanan, mutta sinä taidat olla niin sokea, että et sitä näe...
Suurta? Ei se ole mikään kaikentodistava kuvaus, samalla sanalla voisi kuvailla myös Eiffel-tornia tai läjää norsunpaskaa. Mutta kiva, jos susta aidon rakkauden tuntemisen tietää siitä, että osaako sen määritellä yhdellä sanalla. Sehän todistaa miesten kyvyn rakkauteen...
Kaikesta mitä sinä olet tänään täällä kirjoittanut... Noh. Sille on toinenkin sana. Tiivistän sinun rakkauden yhteen sanaan. Sinun rakkautta sanotaan myös kaupusteluksi.
Miten niin? Mä en ole koskaan saanut MITÄÄN vastalahjaksi rakkaudestani, minua on ainoastaan kohdeltu huonosti! Sori nyt jos minua ei huvita antaa koko elämääni ihmiselle, joka ei välitä vittujakaan kenestäkään muusta kuin itsestään. Tottakai se teille miehille sopii vain saada ilman että joutuu antamaan mitään, mutta älä silloin tule saarnaamaan siitä, etten suostu enää antamaan rakkauttani ihmiselle joka ei itse välitä kuin omasta navastaan!
Mulla on yksi sana myös sulle. Sun rakkautta sanotaan olemassaolemattomaksi. Mutta kiitos, että todistit että olen oikeassa, tosin en edes minä miehiä nyt ihan NOIN tunteettomina pitänyt. Olet muuten todella kusipäinen ihminen.
Mutta silti minä olen sitä mieltä, että sinä erehdyt siinä, et teet rakkaudesta ja rakastamisesta sukupuoleen sidotun asian. Mulla olis kaikki syyni tehdä samoin, mutta en vaan jostain syystä sitä tee. Mitä luulet, että miksi en? Se on se yksi sana, mitä et taida tuntea...
"Olet muuten todella kusipäinen ihminen."
Kiitos. Tämä taitaa olla suurin kohteliaisuus tällä palstalla minkä olen palstahistoriani aikana kuullut.
Sun ongelma on siinä, että sä luulet jonkun yhden sanan olevan rakkautta etkä tajua ollenkaan mitä rakkaus oikeasti on. No varmasti elämä on helppoa niin, joten jatka ihmeessä samoilla linjoilla.
"Kiitos. Tämä taitaa olla suurin kohteliaisuus tällä palstalla minkä olen palstahistoriani aikana kuullut." Siinä tapauksessa olisi varmaan pitänyt sanoa mitä todella sinusta ajattelen, nyt yritin olla kiltti.
sanon mitä mieltä mä olen sinusta. Sinä olet tyhmä nainen. Olet paljastunut vielä tyhmemmäksi ja lukutaidottomaksi mitä aluksi luulin. Minä en ole koskaan sanonut rakkauden olevan yksi sana. Sinä teit sen juuri nyt. Minä ainoastaan pyysin kuvailemaan rakkautta yhdellä sanalla. Siihen sinä et jostain syystä kykene. Ok. Ei siinä mitään. Ei rakkauden kuvaileminen sanalla tai sanoilla ole oikeastaan kovin tärkeää. Täällä keskustelupalstalla on vaan yksi ongelma. Täällä ei näy kun sanat. Jotenkin täytyy siis niitä käyttämällä tehdä itsensä ymmärrettäväksi. Mä olen yrittänyt tässä nyt parhaani, mikä ei taida olla riittävän hyvä sinulle.
Muistutan sulle yhden asian vielä kerran. Sinä olet nyt tehnyt itsensä minun silmissä tyhmäksi, vaikka hetken aikaa tämän keskustelumme aikana olin jo muuttamassa sinusta mielipidettäni. Jotenkin olen elänyt sellaisessa uskossa, ettei kukaan voi oikeesti olla niiiiiiin katkera. Tulehan noita vitutuksenpurkauksia itse kullakin, mutta että sellainen olis elämäntapa... Mahtaa olla kauhea se elämä. Muistan minkälaista oli elää kestovitutuksessa. Se ei ollut mukavaa. Ei tod. Tuskin se on sitä sinullekaan. Tuskin se on mukavaa kenellekään...
Mutjoo. Pidän sua tyhmänä ja tietämättömänä ihmisinä, joka tässä nykyisessä sananvapauden ja koulutuksen oikeuden aikakautena on saanut oppia lukemaan ja kirjoittamaan ja nyt sitten toteuttaa sen oikeuden suomaa taitoa(?) sekä sanavapautta. Tekee kaikkea sitä ja uskoo Olevan Niin Helvetin Oikeassa Omassa Julistamisessa. Beware the preachers... Mut siitä huolimatta en tunne vihaa sinua ja sinunlaisia kohtaan. En. En mä kyllä rakastakaan sinua ja sinunlaisia. Mut minkä teen on se, että hyväksyn sinun ja sinunlaisten ihmisten olemassaolon, vaikka en erityisemmin niistä pidä. Pystyn jopa keskustelemaan ja olemaan ystävällinen heille. Ei se tuota vaikeuksia. Mutta mikä tuottaa vaikeuksia on sinunkaltaisten ihmisten sokea usko johonkin.. En mä edes tiedä miksi mä sitä sanoisin. Johonkin.. Voi vittu... Keksinköhän tälle juuri uuden termin? Sanon sitä tästä lähtien Eewarismiksi. Sama kaava siinä sun jutuissa toistui, mikä Eewarinkin. En kyllä yhtään ihmettelisi, jos olisitte yks ja sama henkilö...
Itse asiassa olen erittäin älykäs. Sä olet hokenut pelkkiä sanoja, joilla sä et ole todistanut muuta kuin sen, että miehillä tosiaan ei ole tunteita. Sä yrität todistaa mulle olemattoman olemassaoloa, se on jokseenkin mahdoton tehtävä!
"Jotenkin olen elänyt sellaisessa uskossa, ettei kukaan voi oikeesti olla niiiiiiin katkera. " No tervetuloa älykkäiden ja realististen heteronaisten maailmaan. Musta olisi varmaan ihan kiva, kun pystyisin valehtelemaan itselleni niin kuin muut naiset -ja joskus pystyinkin- samalla kun joku kusipää puhuu minusta pilluna ja makaa kaikkien kanssa jonka löytää ja epäilemättä se olisi siitä kusipäästä vielä kivempi, mutta mä en pysty sulkemaan silmiäni todellisuudelta. Mä antaisin vaikka oikean käteni ollakseni lesbo, mutta mä joudun elämään heterona sellaisten ihmisten keskuudessa, joita halveksun. Vähemmästäkin tulee katkeraksi.
Mä en usko olevani oikeassa, minä TIEDÄN olevani oikeassa.
"Itse asiassa olen erittäin älykäs."
Mä olen aina ollut sitä mieltä, että älykkyys on yliarvioitua. En ole tainnut erehtyä tällä kertaa...
Joidenkin mielestä papu ja eewarikin on älykkäitä. Tiedä sitä sitten...
Mä luulen, että tuo on taas niitä asioita joita sinä et ymmärrä, kokemuksen puute siinäkin.
on hyvin vähän asioita, mitä minä en ymmärrä. Tyhmyys on yksi niistä.
Cold Fish Who Knows What Love Is...
http://www.youtube.com/watch?v=vOoEYxt0PPA
miten sie pystyt olemaan sitten täysillä mukana? Mie en kykenisi "lämpeemään".
Sehän se pointti onkin! Koska en ole täysillä mukana, ei minua myöskään pysty satuttamaan! Saan vain ne hyvät puolet suhteesta ja suhde on tasa-painossa, koska en anna enempää kuin mieskään.
miten voit nauttia, ellet ole satasella mukana?
Tarkoitatko seksistä? Seksihän on juuri parasta kun ei ole tunteita mukana! Koska en välitä, vaikka hän jättäisikin minut, niin en koskaan joudu tekemään mitään mitä en halua tehdä ja voin reilusti sanoa mitä haluan! Seksi tässä on paras puoli!
en vaan kertakaikkiaan tajua, miten se vois onnata, mut meitä on erilaisia.
...strategia on hyvin läpinäkyvä... =)
Millä tavoin? Niin ikävää kuin se onkin, niin itsekkyys on onnellisuuden salaisuus kuten te miehet jo tiedättekin.
et iivari on yks epäitsekkäimpii miehii tällä pasltalla
Nyt mä meen akan kans ilmaamaan hiasesta jarrut.
Kaksi, joita rakastin ja kaksi joita en.
Kyllä vaan oli akasta paljon apua jarrujen ilmaukses.
ei halua.
Järkiavioliitto toimii jos siinä on molemminpuolista kunnioitusta.
Jos ei kunnioitusta ole, suhde sairastuttaa lopulta molemmat osapuolet.
vain panisin. Järkiavioliitto ei olisi mahdollista, koska en kunnioittaisi sinua, koska tietäisin, ettet sinäkään kunnioittaisi minua, joten aamulla heippa...
Valitettavasti oikea elämä todistaa päinvastaista. Kaksi joita rakastin kohteli kuin roskaa, kaksi joita en rakasta kohtelee kuin prinsessaa.
aika helposti ja en jaksa edes kiinnostua, jos en ole ihastunut. Sitä en osaa sanoa missä menee rakastumisen ja ihastumisen hienoinen raja.
Ei kai sitä rajakohtaa edes huomaa. Mutta tuo kyllästymisjuttu on varmaan aika monella naisella, koska miehet kohtelee rakastunutta naista huonosti, niin se on vähän kuin haaste. Silti kivempi olla se prinsessa, jolle mies yrittää todistaa, että kyllä sä muhun vielä rakastut, kun eihän kukaan nainen nyt minua pysty vastustamaan! :)
miehet kohdelleet huonosti, joten olen siinä mielessä hyväosainen. Jos jotain paskaa joskus harvoin on tullut niskaan niin olen yleensä tilannut sen omalla käyttäytymiselläni. Mä oon huono erottamaan kokonaisuudessan mikä on ihastumista ja mikä rakastumista.
Mitkä susta sitten on todisteita siitä, ettei miehet rakasta?
Kuten jo sanoin, niin se, ettei miehet käyttäydy kuin naiset. Heidän "rakkautensa" ei estä heitä olemasta muiden naisten kanssa, se ei saa heitä puhumaan naisestaan kunnioittavasti kaveriporukassa tai netissä (musta pillunkantotelineeksi kutsuminen tai oman naisensa pilkkaaminen kavereille on yksi vastenmielisemmistä jutuista mitä miehet tekee), he eivät ylipäätään puhu mitään hyvää naisistaan (jokainen rakastanut tietää että jos oikeasti rakastaa, niin siitä rakkauden kohteesta ei pysty olemaan puhumatta), he eivät omien sanojensa mukaan edes ajattele naista silloin kun he eivät ole yhdessä, he eivät kuulemma edes voi tuntea rakkautta, elleivät saa naiselta seksiä ja vastalahjoja!, heidän käytöksensä naista kohtaan ei muuta millään tavalla senkään jälkeen kun alkavat valehtelemaan rakastavansa, he eivät katso naista sillä hellyydellä, jonka näkee joka ikisestä rakastavasta naisesta, he eivät tee mitään uhrauksia vain naisen takia, he eivät välitä onko nainen onnellinen muuten kuin sitä kautta että nainen on tarpeeksi tyytyväinen pysyäkseen miehen kanssa tehdäkseen miehen onnelliseksi, ei mitään! Vaikka mies väittää rakastavansa, niin mikään ei muutu! Minkälaista rakkautta se muka on???
monen kanssa sä olet ollut, kun voit tollaisia yleistyksiä tehdä?
Neljän henkilökohtaisesti, mutta ei tarvitse itse olla kaikkien kanssa voidakseen nähdä millaisia he ovat.
kuitenkin jättää tollaiset yleistykset väliin, jos kerran ei ole kompetenssia oikeesti sanoo yhtään mitään? Toi sun vuodatus kuulostaa teinitytön itsesääliltä ja naurettavalta ihmisvihalta.
Mä väitän puolestani, että sä ressu et tiedä oikeasta rakkaudesta yhtään mitään. Se, että sun suhteesi ovat menneet päin vittua, kertoo enemmänkin siitä, että sä et osaa ottaa opiksesi epäonnistumisista. Sun mielestä suhteet ovat menneet poikki exiesi vuoksi ja sinä olet itse täydellisyys. Grow up!
Sä voit länkyttää vaikka maailman loppuun tota samaa soopaa, mutta sitä huolimatta mä väitän rakastavani naistani aidommin kuin sä ikinä osaat rakastaa ketään. Meillä on sellainen pikkuinen ero, että mä en ole kaatamassa niitä epäonnistumisiani muiden niskaan, vaan tiedän olevani yhtä syyllinen, kuin ne exänikin, naurettavan lapsellinen, omahyväinen ja vielä kusipää.
Öitä.
Ilmeisesti osui, kun noin suutuit. Neljä miestä ja kaikki tuntemani miehet siihen päälle on ihan riittävän monta tehtäväksi yleistys itsestäänselvyydestä. Jos mä sanon, ettei pinkkejä karhuja ole, niin pitääkö mun tuoda sulle jokainen karhu maailmassa näytille todistaakseni, että olen oikeassa?
Mun suhteet on menneet poikki exien vuoksi. Mun kaksi ensimmäistä suhdetta kaatui miesten tunnekylmyyteen, josta lopulta sain tarpeekseni, sitä seuraava hänen pettämiseen ja tämä nykyinen ei nyt vielä mihinkään. Jos minä olin niin hirveä narttu, niin miksi he kaikki kolme kerjäsivät minua takaisin? Niinpä.
Mä uskon, että sä uskot rakastavasi naistasi, mutta se on jotain muuta, ei rakkautta.
Sitä paitsi, kerroin jo mitkä on todisteet siitä, ettei miehet rakasta, eikä sinulla ollut yhtään argumenttia niitä kumoamaan. Jos minä olen niin väärässä ja sinä niin oikeassa, niin miksi ei?
päätellen et ole oikean miehen kanssa koskaan ollutkaan,pillu sanaa eikä mitään muitakaan typeriä sanoja ei oikeiden miesten suusta pääse missään tilanteessa..Sitä en tiedä että mistä baarien nurkista olet miehiäs hankkinu.
koska puhut tuttavallisesti iivari nimellä, vierailija käyttäisi iivar-runoilija nimeä
nukkua miehen kanssa samassa sängyssä (niin silloin kun edes olen yötä himassa enkä aina töissä), joten ei suhdetta ilman rakkautta. Järkiliitoilla tee mitään kun ilman niitäkin pärjää loistavasti :>>
Niin minäkin useimmiten nukun... Miten se liittyy mihinkään?
vain nukkua rakastamani miehen kanssa samassa sängyssä enkä muiden, et sillee :>>
Varo vaan, ettei siellä sun rakastaman miehen sängyssä käy nukkumassa muita naisia, kun olet poissa. Mun ekassa suhteessa yhdellä niistä oli täitä! Kiva ylläri...
siinä tapauksessa sais varoa kaikkia autojakin ettei alle jäis, ja mä oon liika laiska akka tollasiin skitsoiluihin :>>
??? Kyllä autoja itse asiassa kannattaa varoa.
Kun jo ilmiselvästi olet päätynyt siihen tulokseen, ettei mies voi koskaan rakastaa ketään, niin miksi koko tämä viestiketju? Ja mikä siuta estää hankkiutumasta yhteen komean. rikkaan miehen kanssa?
Jaa että 'todistetusti parhaiten', niin riippuu varmaan siitä todistajasta, tai mielipiteestä, minusta avioliitto ei toimi ollenkaan. Ehkä tosiaan kannattaa kokeilla toisia naisia, kun he niin hyvin ymmärtävät sekä sinun että omat tunteensa.
Ihan minkälainen mies tahansa kelpaa sulle siipaksi? Eiks sulla sitte ole taso kovin korkealla.
Mitä helvetin järkeä olla sitten ylipäänsä kenenkään kanssa jos ei ole tunnetta pelissä, silloin olis varmaan helpointa olla vaan yksin. Vai onko kysymys taloudellisesti kannattavasta järjestelystä? Se muuttaa hiukan asianlaitaa jos molemmat ovat "yhdessä" toistensa kanssa pelkästään siksi että tulee enemmän fygyy kotipesään. Mutta sellanen elämä on vaan "oman navan ympärillä pyörimistä".
Onko se sitten pidemmän päälle kivaa? Sulla on sit vuosien päästä rahaa (riippuen tietty kui hyvin on jääny louvoo säästöön) ja kaikkee omaisuutta, mut oikeesti sulla ei oo mitään. Jonkun mielestä se on varmaan hieno ja hyvin käytetty elämä, mutta toisen mielestä taas hukkaan heitetty elämä.
Jos sulla on rahaa ku roskaa, niin mikäs siinä. Muuten ihan kiva provo- tai vitun lapsellinen akka kyseessä.
Se on hyvin jännä miten se ihminen katkeroituu... Epäonnistuminen käy ylpeyden päälle liikaa... Sen ihmisen mieli sairastuu... vatvoo liikaa menneitä... ei suostu ottamaan opikseen millään... se se on hyvin jännä... Suuri suru tuo mukanaan tiedon siitä että ennen suurta surua on koettu iloa ja onnellisuutta... se on jännä kun siitä tietää elävänsä elämää kun tunteet vaihtelee... jokainen joutuu kokemaan sydänsuruja elämässään... jos ei niin sillon se ihminen on joko kuollut ihminen tai sitten mielikuvitusolento... se se on jännä ettei omia tunteita pysty petkuttamaan... asiat pystyy kieltämään, mutta silti ihmistä kalvaa tieto siitä että se on vaan itsensä petkuttamista... Se pointti on myöskin hyvin jännä että miten se ei liity mihinkään ja silti sitä koettaa yleistää... katkeroitunut ihminen... Sanoo tietävänsä asiat... Jännä... Ei silti tiedä ja tietää sen itsekkin... Hyvin jännä.
T: P. Routalempi
miehellä mitään, jota en rakasta...eikä tasa-arvo vähene rakkaudesta vaan rakastamattomuudsta parisuhteessa..=o)
..kunnioituksen puute lienee yksi rakkaudettomuuden merkki..ja ilman kunnioitusta ei ole tasa-arvoakaan...niin miusta....siltikin minunki puolisoni tietää, ettei hän voi kohdella mua mitenkä lystää..vaikka häntä rakastankin...hän tietää et jos hän kohtelis mua epäkunnioittavasti ja huonosti en jatkaisi elämääni hänen kanssaan...se olis sil simppeli sitte..ja soronoo..=o)
..mutta meil on myöski molemminpuolinen rakkaus ja kunioitus toisiamme kohen..silläpä meillä on myöskin tasa-arvoinen suhde....sittenkin et mä tuppaan olemaan se voimakkaampi luonne meidän parisuhteessa..joka melko usein sanoo napakammin oman ajatuksen julki...mutta myötäilen silti ja teen kompromisseja..puolisoni hyväksi..ja häntä ajatellen..=o7
tää on pitkä ketju, mutta mä en ainakaan löydä tästä sitä pointtia, että miksi se parisuhde sitten ylipäätään pitää olla, jos ei siinä rakkautta saa olla?
Seksiä saa ilman parisuhdettakin. Ja sanoit, ettei rahastakaan ole kysymys. Miksi ihmeessä se parisuhde pitää sitten ylipäätään olla, jos sun kokemuksesi on, että siinä pahoittaa mielensä. Eikö helpompaa olisi sitten olla ihan itsekseen?